Itsenäisyys ja ritualismi

Alempana on "Akun" erinomainen kirjoitus itsenäisyydestä, kansakunan kehitystrendeistä ja Kekkosesta. Paljossa, melkien kaikessa ole samaa mieltä kuin "Akukin". City-Kesustakin näkyy kehuneen kirjoitusta ilmeisesti ymmärtämättä lainkaan sen perusjuonnetta. Kerimäelle oli olennaisinta, että siinä sanottiin hyvää Kekkosesta ja pahaa Koivistosta. Kerimäeltä jäi kuitenkin tyystin noteeraamatta kirjoituksen vasemmistohenkinen pohjavire.

Keskustelumme itsenäisyydestä perustuu edelleen suurelta määrin ritualismiin. On vakavahenkisiä itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksia, sotilasparaateja, kunniavelan tunnustuksia ja elitismiä korostavia linnan juhlia. On todella melkein perverssiä, että samaan aikaan maamme vähäosaisimmat hytiset Hakaniemen torilla pottuja ja leipää seissaltaan jauhaen.

Itsenäisyytemme halutaan nähdä vapautena ja itsemääräämisoikeutena. Ummistetaan kuitenkin silmät siltä, mitä tuo vapaus ja itsemääräämisoikeus eri kansalaispiiressä sisällöllisesti tarkoittaa. Tuskin sotilaamme nyt sentään henkiään uhrasivat leipäjonojen takia.

Suomessa on ikään kuin negatiivinen näkemys itsenäisyyden sisältöön. Puhutaan siitä, mitä olisi, jos ei silloin olisi ollut uhrimieltä. Tuskinpa naapurissamme Ruotsissa näin ajatellaan, kun heillä ei itsenäisyys ole samalla tavoin olut koskaan uhattuna. Itsenäisyys saa erilaisen merkityksen, joka meillä peittyy tähän negatiiviseen maailmankuvaan ja sen myötäelävään ritualismiin.

Koti, uskonto, isänmaa -ritualismista pitäisi päästä tarkoituksellisesti eroon. Itsenäisyys voisi olla enemmän yhteisvastuuta koko kansasta. Minkä ihmeen takia tämän päivän nuoren pitäisi tuntea jotain kunniavelkaa? Tässä pitää taas väärinymmärrysten välttämiseksi sanoa, ettei tarkoitukseni ole vähätellä niitä, jotka ovat henkensä edestä puolustaneet maata.

Presidentti Kekkonen sanoi kerran, että itsenäisyyden pitäisi merkitä yhtä paljon myös siinä kaikkein matalimmassa majassa. Tähän sisältyy suuri viisaus ja Kekkoselle onkin annettav suuri tunnustus siitä, että kehitti maan sisäisiä oloja tasa-arvoiseen suuntaan. Kansakunnan eheyttäminenhän oli Kekkosen suuria illusioita. Yllättävän hyvin hän tehtävässään onnistuikin. Tosin voi sanoa, että myös hävitty sota mahdollisti Suomessa tasa-arvoisemman kehityksen. Aika monilta on jäänyt havaitsematta tämä Kekkosen erittäin vasemmistolainen sisäpolitiikka hänen ollessaan presidenttinä. Juuri tämän takia Kalevi Sorsa kaiketi kehui Kekkosta suureksi sosiaalidemokraatiksi pyytäessään häntä demarien pressaehdokkaaksi.

Väinö Linnan Tuntematon sotilas todellakin kertoo siitä murroksesta, minkä sota mahdollista. Lammion muodollinen koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu asetettiin naurunalseksi ja sen korvasi kansan perisuomalaisuus Koskelan, Rokan, Lehdon ja muiden kansanmiesten muodossa. Heihin oli helppoa samaistua, koska he olivat sitä tosi-Suomea.

Nyt on jotenkin taas näkyvissä, että tosi-Suomi ollaan unohtamassa taloudellisen käsitteistön alle. Helposti silloin kohoaa myös isänmaallisuus ritualismin muodossa. Taloudellinen ja poliittinen eliitti tarvitsee kerran vuodessa uskonvahvistusta.