Tulin tässä miettineeksi, että onko
ylipainoisella ihmisella minkäänlaist itsetuntoa,
tarkoitan tässä tavallista isompia, ei siis
kymmenta kiloa ylipainoisia, vaan niintä yli 100
kiloisia valaita.
Ihmisen arvostus koskee myöskin itseään.Kuinka
joku voi sallia holtittoman painonnousun, joka on
erittäin vaarallista itselleen. Toisten arvostus
laskee, elimet, nivelet ja luut rapistuvat
nopeammin ja muiden ihmisten halveksunta eivät
ole ihanteellisia, saavutatettavia olevia arvoja.
Ylipainoiset, miettikää moneen kertaan mikä on
hyvin ja mikä vähemmän hyvin itselleen.
"Ei tälle voi mitään!"-selitykset ovat kuluneita,
niinkuin myös turhia valeita.
(Liikalihavuussairaus 0,09 %:lla)
-Caesar-
ylipainoisella ihmisella minkäänlaist itsetuntoa,
tarkoitan tässä tavallista isompia, ei siis
kymmenta kiloa ylipainoisia, vaan niintä yli 100
kiloisia valaita.
Ihmisen arvostus koskee myöskin itseään.Kuinka
joku voi sallia holtittoman painonnousun, joka on
erittäin vaarallista itselleen. Toisten arvostus
laskee, elimet, nivelet ja luut rapistuvat
nopeammin ja muiden ihmisten halveksunta eivät
ole ihanteellisia, saavutatettavia olevia arvoja.
Ylipainoiset, miettikää moneen kertaan mikä on
hyvin ja mikä vähemmän hyvin itselleen.
"Ei tälle voi mitään!"-selitykset ovat kuluneita,
niinkuin myös turhia valeita.
(Liikalihavuussairaus 0,09 %:lla)
-Caesar-
Vastaukset 6
Vanhimmat
No, et sä ainakaa asiaa aut yhtää haukkumal
ylipainosii valaix, ei mun mielest ainakaa kauhee
fiksuu käytöst/puhet...
Itel sattuu olee muutama ylimääräne kilo, ehkä
sellaset kymmenise kiloo suuripiirtei, mut oon
kyl huomannu, et se "pieniki" ylipaino voi
latistaa itsetuntoa aika taval alaspäi. Ehkä se
just tekee sen, ku ei ite oo tyytyväine omaa
kehoosa/painoosa ja vaix mitä yrittäs ni ei se
paino vaa tunnu tippuva. Aikaa ja kärsivällisyyt
se vaatis aika rutosti, mut ku ei sitä tunnu
riittävä tarpeex pitkäx aikaa, muutama vko menee
hyvi ja sit taas sortuu johoki sellasee mihi ei
sais. Ja sit sitä sortuessaa aattelee, et mä alan
ens vkol tän kuurin uusix. Mä syön muute iha suht
terveellisesti, en siis osta joka vko mitää
roskaruoka-aterioit, ehkä kerra pari vuodes voi
sortuu ostaa jonku ateria, mut makee o mu heikko
kohtani. Elämä ois paljo helpompaa jossei ois nii
perso makeel. Kilotki pysys huomattavasti paremmi
ruodussaa!
Murrosikää asti mäki pysyin hoikkan, mut sen
jälkee oon periaattees saanu taistel kiloje kans.
Välil sitä o iha normaalipainos ja sit yhtäkkii
huomaa, ettei jotkut housut mahu ollenkaa jalkaa
tai pusero kiristää. Mä oon kyl vakaasti sitä
mielt, et se kui nopee aineevaihdunta o, ni
vaikuttaa paljolti siihe kui herkästi lihoo.
Esim. jos juo paljo vet, ni se kiihdyttää
aineevaihduntaa ja saa periaattees syödä enemmä
eikä lihoo.
myydään valmistetta (en muista nyt mitä se
sisältää), joka poistaa/vähentää makeannälän.En
ole itse sitä käyttänyt (vaikka pitäis),mutta
tiedän henkilön joka on käyttänyt sitä. Hän on
painonvartioissa laihduttanut 30 kg ja saa painon
hallittua jatkuvalla tarkkailulla eikä kauheen
vaikeetakaan ole kun on muuttanut koko
ruokavalionsa laihtumisen yhteydessä ja sen
jälkeen.Mutta kyllä välillä saa herkutellakin ei
se kaikki yhdestä repsahduksesta takaisin tule.
En yleensä vastaile 16 vuotiaiden besserwisserien
kirjoituksiin, mutta sepustuksesi pomppasi
tarpeettoman korkealle. Ymmärrän toisaalta
infantiilin turhautumisesi siitä, ettei maailma
ole sellainen kuin Baywatchissa. Se olisi
miellyttävää jo pelkästään säiden takia.
Silti tuntuu tylsältä ajatella ihmistä joka on
löytänyt noinkin kapean mehupillin, jonka läpi
ympärilleen katselee.
Siinä maailmassa jossa sinä luulet eläväsi kukaan
ei tule vanhaksi tai kuole. Odota ja katso.
No hei hei O tempera!
Ohoh! Tulinpas ärsyttäneeksi monta lukijaa
pienellä kannanotollani. Anteeksi jos olette
loukkaantuneet, mutta ei minun mielipiteideni
takia kannata fazerin sinistä kaivaa ulos
kääröstään, ei.
Minä olen itse humanisti, joten kunnioitan
jokaista ihmistä sellaisenaan kuin ne ovat.
Kunhan rikoslakia ei ruveta rikkomaan, ok.
Lihavuus siinä mielessä saa kiehumaan, koska
itsekuria ei löydy, vaan sitä "sortuu".
Ei ne namupallerot sinne suuhun itsestään sinne
mene, ei ne namut sinne keittiön pöydälle
itsestään tupsahda. Niin sitä sietää miettiä.
Minä en ihmisiä katso painon mukaan, en. Minulla
on isojakin ystäviä.
Ehkä rakentelen liian positiivista utopiaa, jossa
ihminen hallitsee ylisuuret halunsa.
"Kukin tavallaan, hyvillä tavoilla."
"Ihannepainoinen Caesar"
Miksi tarttua juuri ylipainoisuuteen? Siksiko koska
se nakyy? Jokaisella lienee jokin tapa jolla tekee
turmiota itselleen, oli se tupakka, alkoholi,
ylensyonti, liiallinen laihdutus, itsesaali tai
mika hyvansa. Parempi olla tuomitsematta muiden
itsekurin puutetta, syynsa kullakin (huonot taikka
hyvat, mutta syyt silti.
"montaa lukijaa".
sinulla ei tuo itsetunto taida olla ainakaan liian
pieni?