Uskoontulo?

>> Kertokaapa, uskovaiset, miten olette tulleet uskoon? >>

Uskoontulo on harhaanjohtava sana, joka ei kuvaa kovinkaan hyvin aitoa uskonnollista kokemusta. Kysymyshän ei ole uskomisesta samassa mielessä kuin miten vaikkapa uskomme, että rahalla on jotain arvoa kun menemme ostamaan ruokaa, tai että bussikuski ajaa meidät määräpysäkille kun käymme sisään pysäkiltä. Uskonnon ytimessä ei ole nk. uskomus, vaan syvä ymmärrys tai tieto. Ei informaatio tai käsitys, vaan väkevä oivallus.

Kysymys on jostain niin väkevästä sisäisestä kokemuksesta, että se saa vakuuttuneeksi siitä, että tapa jolla on ennen käsittänyt itsensä ja todellisuuden, muuttuu rajusti ja sillä hetkellä, ja jää pysyvästi erilaiseksi.

Minun mielestäni kysymys ei siis ole niinkään uskoontulosta, vaan ennemmin jonkin väärän luulon tai uskomuksen menettämisestä, kuten vaikkapa ateistisen maailmankuvan murtuminen ja itse todellisuuden paljastuminen sen (väärän käsityksen) alta.

>> Onko ollut jokin tietty tapahtuma, joka on saanut sen aikaan? >>

Minulla, kuten monilla muillakin, voimakas todellisuuden kohtaaminen käynnistyi jonkin tietyn tapahtuman johdosta, mutta kysymys on silti pitkästä prosessista, jossa yksittäinen voimakas uskonnollinen kokemus on vain välietappi tai merkkipaalu.

>> Millaisessa elämäntilanteessa olette löytäneet Jumalan? >>

On vaikea sanoa mitkä seikat täsmälleen siinä elämäntilanteessani edesauttoivat tapahtumia. Luulenpa, että aika iso asia on syvä tarve ratkaista "kärsimyksen arvoitus" ja myös avoimuus sille ajatukselle että elämä voisi olla jotakin muutakin kuin miltä se on siihen asti tuntunut, että on mahdollista kokea kaikkia asiat jollain aivan eri tavalla.

>> Onko joku henkilö saanut teidät uskomaan, vai oletteko itse omassa päässänne päätyneet siihen? >>

Vastaus molempiin on kielteinen. Kukaan ei suostutellut minua vakuuttumaan mistään. Päätös ei myöskään syntynyt päässäni, koska kysymys ei ollut järjen toiminnasta tai ajattelusta. Uudenlainen tapa kokea todellisuus vain yhtäkkiä versosi täysin spontaanisti koko olemuksestani.

>> Miksi? >>

En tiedä. Niin vain tapahtui. Miksi vesi virtaa tai kivi murenee? Täytyykö meidän tietää miksi, voidaksemme iloita siitä?

>> Mahdollisimman tarkkoja selityksiä, kiitos! >>

Toivottavasti vastaukseni olivat toivomasi kaltaisia. Jos haluat tietää vielä jotakin, senkun kysyt vain.

""Kertokaapa, uskovaiset, miten olette tulleet uskoon?""

Kyllä se on niin että vanhemmat aivopesee lapsensa tähän harhaiseen uskoonsa ja aikuisen nämä aivopestyt hihhulit väittävät olleensa aina uskossa, sen takia kun eivät muista lapsuuttaan.

Uskoontulo tuossa merkityksessä kuin kysyit liittyy ns, pelastusoppiin.

Siinä uskotaan, että "elävä usko" on seurausta ihmisessä tapahtuvasta "Pyhän Hengen" vaikuttamasta katumuksesta ja parannuksesta, sekä uudesti syntymisestä joka sitten pitäisi myös näkyä ulkoisen elämän muutoksena, eräänlaisena vaihtokauppana, katumus ja parannus.
Jumala siis tekee vaihtokauppaa uskoon tulleen kanssa.

Sehän tietysti tapahtuu subjektiivisella tasolla, erotuksena uskontojen objektiivisiin oppeihin, ja niiden noudattamisiin.
Siihen myös kuuluu jatkuva parannus, rukouksien harjoitus. "Jumalan lain" ja omantunnon noudattaminen jne.

Parhaiten siihen pääsee tietysti uskomalla niin tapahtuneen, joko joukko-,tai itse suggestion avulla, jossa tietysti hyväksi avuksi on pelastususkoon uskovat eri lahkot ja seurakunnat.

Usein uskoontuloon liittyy elämässä sillä hetkellä oleva kriisi, tai vaikeus nauttia elämästä, johon hateaan apua uskosta.