... seuraavan jutun tänään. On muuten kuvaavaa, että tarjosin samaa Hesariin viikko sitten, eivät julkaisseet. Saitin lukijoille olen samanlaista kirjoittanut ennenkin.
Maataloustukien todellinen luonne
Viime aikoina on herätelty vastakkainasettelua maatalouden ja kaupunkilaisten kuluttajien välillä.
Keskustelusta näkyy, ettei suuri yleisö ymmärrä, mistä maataloustuissa on oikeastaan kysymys. Niitä voidaan kuvata hieman mutkat oikoen näin:
Maataloustuet saivat meillä alkunsa sodanjälkeisinä säännöstelyn vuosikymmeninä siitä, että erityisesti vasemmistolaiset eivät halunneet nostaa maatalouden tuottajahintoja lakisääteisen maataloustulon edellyttämälle tasolle, kun tiesivät korotusten menevän sellaisinaan kuluttajahintoihin.
Joskus teollisuuspiiritkin pitivät tukiaisia keinona ”ostaa pisteitä”. Näin estettiin elinkustannusindeksin nousevan tietyn rajan yli, jolloin olisi pitänyt nostaa palkkoja.
Alettiin siis maksaa osaa viljelijöiden tulosta valtion varoista tukiaisina.
Koko maailmaan levinneitä tukiaisia on perusteltu tuolla kuluttajahintojen subventoinnilla, tietyn omavaraisuuden säilyttämisellä, työllisyyden hoidolla perustuotannossa ja elintarviketeollisuudessa, maisemanhoidolla, jopa koko maan asuttuna pitämisellä ja viime aikoina on tullut kuvaan puhtaan kotimaisen ruuan arvostus.
Kun nämä kansalliset tavoitteet ovat johtaneet maailmanlaajuiseen ylituotantoon, myydään ylijäämäeriä markkinoilla usein vielä valtioiden vientitukemana hintaan mihin hyvänsä.
Näin muodostuneet maailmanmarkkinahinnat määräävät pääosin tuottajahinnatkin niin alhaiselle tasolle, joilla ei kannata missään tuottaa.
Olemme siis joutuneet tukiaiskierteeseen, jota yritetään Maailman kauppajärjestön (WTO) neuvottelussa purkaa. Tukia on vähennettävä kaikkialla samanaikaisesti.
Vain Suomessa tapahtuva tukien lopettaminen lopettaisi samalla maanviljelyksen, sillä eihän sitä kenenkään kannata jatkaa puolta pienemmillä tuloilla.
Markkinamme kyllä täyttyisivät naapureista tuotavilla tukien avulla hinnaltaan alennetuilla tuotteilla.
Maatalousyrittäjä ottaisi mieluummin kaikki tulonsa suoraan tuottajahintana kuin nykyiseen tapaan puolet monimutkaisen tukiaisjärjestelmän kautta. Viljely Suomessa säilyisi, vaikka tuet lopetettaisiin kaikkialla samaa aikataulua noudattaen. Luonnollisesti tuottajahinnat ja kulutushinnat nousisivat suunnilleen tukien verran. Se vain pitää tapahtua niin, ettei siirtymävaiheessa synny korvaamattomia vahinkoja vuosikymmeniä elintarvikesektoriin syvästi työntyneen järjestelmän purkautuessa.
Suomalaisen viljelijän kilpailuvaltteja karuista olosuhteistamme huolimatta ovat viljelijöiden valistuneisuus ja hyvä koulutus.
Myös tilakoon kasvaminen ja tuotannon koneellistaminen ja rationaalisuus ovat lisänneet kilpailukykyämme. Nuo vaativat kyllä pääomia, mutta niitäkin meillä on. Ja sittenkin meidän kasvukautemme on melko lämmin, sopivan kostea ja erityisen valoisa.
Maataloustuet eivät ole sosiaalitukea vaan tuotantotukea. Sitä maksetaan kaikille ainakin unionin alueella samoin perustein riippumatta yrittäjän rikkaudesta tai köyhyydestä, tilan suuruudesta tai pienuudesta, yrittäjän muista töistä tai tuloista.
Niinpä sanotaankin Englannin kuningattaren olevan suurin tukien saaja, sillä hän omistaa useita suuria kartanoita. Muunkin elinkeinoelämän piirissä on monimuotoisia tuotantotukia, joilla yhteiskunta pyrkii tiettyihin tavoitteisiin. Näistä on hyviä esimerkkejä telakka- ja varustamotuet.
Maataloustukien avulla kuluttaja saa ruokansa tukiaisten verran halvemmalla. Veronmaksajat siis saavat takaisin tukiaisrahansa.
Tukien luonne myös tulonsiirtona pienituloisille kuluttajille voidaan perustella sillä, että suurituloisethan maksavat enemmän tukiaisiin meneviä veroja.
Mutta pienituloiselle on tärkeämpää halvempi ruoka kuin suurituloiselle. Molemmat syövät saman verran näitä subventoituja maataloustuotteita elintarvikkeiden raaka-aineina.
Oiva Härkönen
Vantaa
Maataloustukien todellinen luonne
Viime aikoina on herätelty vastakkainasettelua maatalouden ja kaupunkilaisten kuluttajien välillä.
Keskustelusta näkyy, ettei suuri yleisö ymmärrä, mistä maataloustuissa on oikeastaan kysymys. Niitä voidaan kuvata hieman mutkat oikoen näin:
Maataloustuet saivat meillä alkunsa sodanjälkeisinä säännöstelyn vuosikymmeninä siitä, että erityisesti vasemmistolaiset eivät halunneet nostaa maatalouden tuottajahintoja lakisääteisen maataloustulon edellyttämälle tasolle, kun tiesivät korotusten menevän sellaisinaan kuluttajahintoihin.
Joskus teollisuuspiiritkin pitivät tukiaisia keinona ”ostaa pisteitä”. Näin estettiin elinkustannusindeksin nousevan tietyn rajan yli, jolloin olisi pitänyt nostaa palkkoja.
Alettiin siis maksaa osaa viljelijöiden tulosta valtion varoista tukiaisina.
Koko maailmaan levinneitä tukiaisia on perusteltu tuolla kuluttajahintojen subventoinnilla, tietyn omavaraisuuden säilyttämisellä, työllisyyden hoidolla perustuotannossa ja elintarviketeollisuudessa, maisemanhoidolla, jopa koko maan asuttuna pitämisellä ja viime aikoina on tullut kuvaan puhtaan kotimaisen ruuan arvostus.
Kun nämä kansalliset tavoitteet ovat johtaneet maailmanlaajuiseen ylituotantoon, myydään ylijäämäeriä markkinoilla usein vielä valtioiden vientitukemana hintaan mihin hyvänsä.
Näin muodostuneet maailmanmarkkinahinnat määräävät pääosin tuottajahinnatkin niin alhaiselle tasolle, joilla ei kannata missään tuottaa.
Olemme siis joutuneet tukiaiskierteeseen, jota yritetään Maailman kauppajärjestön (WTO) neuvottelussa purkaa. Tukia on vähennettävä kaikkialla samanaikaisesti.
Vain Suomessa tapahtuva tukien lopettaminen lopettaisi samalla maanviljelyksen, sillä eihän sitä kenenkään kannata jatkaa puolta pienemmillä tuloilla.
Markkinamme kyllä täyttyisivät naapureista tuotavilla tukien avulla hinnaltaan alennetuilla tuotteilla.
Maatalousyrittäjä ottaisi mieluummin kaikki tulonsa suoraan tuottajahintana kuin nykyiseen tapaan puolet monimutkaisen tukiaisjärjestelmän kautta. Viljely Suomessa säilyisi, vaikka tuet lopetettaisiin kaikkialla samaa aikataulua noudattaen. Luonnollisesti tuottajahinnat ja kulutushinnat nousisivat suunnilleen tukien verran. Se vain pitää tapahtua niin, ettei siirtymävaiheessa synny korvaamattomia vahinkoja vuosikymmeniä elintarvikesektoriin syvästi työntyneen järjestelmän purkautuessa.
Suomalaisen viljelijän kilpailuvaltteja karuista olosuhteistamme huolimatta ovat viljelijöiden valistuneisuus ja hyvä koulutus.
Myös tilakoon kasvaminen ja tuotannon koneellistaminen ja rationaalisuus ovat lisänneet kilpailukykyämme. Nuo vaativat kyllä pääomia, mutta niitäkin meillä on. Ja sittenkin meidän kasvukautemme on melko lämmin, sopivan kostea ja erityisen valoisa.
Maataloustuet eivät ole sosiaalitukea vaan tuotantotukea. Sitä maksetaan kaikille ainakin unionin alueella samoin perustein riippumatta yrittäjän rikkaudesta tai köyhyydestä, tilan suuruudesta tai pienuudesta, yrittäjän muista töistä tai tuloista.
Niinpä sanotaankin Englannin kuningattaren olevan suurin tukien saaja, sillä hän omistaa useita suuria kartanoita. Muunkin elinkeinoelämän piirissä on monimuotoisia tuotantotukia, joilla yhteiskunta pyrkii tiettyihin tavoitteisiin. Näistä on hyviä esimerkkejä telakka- ja varustamotuet.
Maataloustukien avulla kuluttaja saa ruokansa tukiaisten verran halvemmalla. Veronmaksajat siis saavat takaisin tukiaisrahansa.
Tukien luonne myös tulonsiirtona pienituloisille kuluttajille voidaan perustella sillä, että suurituloisethan maksavat enemmän tukiaisiin meneviä veroja.
Mutta pienituloiselle on tärkeämpää halvempi ruoka kuin suurituloiselle. Molemmat syövät saman verran näitä subventoituja maataloustuotteita elintarvikkeiden raaka-aineina.
Oiva Härkönen
Vantaa
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kertoo jotain lehtien tasoerosta tuo ettei Hesari julkaissut kirjoitustasi mutta Suomenmaa sen teki. On siellä monella maatilalla tainnut aamukahvi mennä väärään kurkkuun kun on saanut totuuden tukiaisista lehdestä lukea.
Onnittelut kuitenkin julkaistusta kirjoituksesta.
Sinun juttusihan muuttuvat aina totuudeksi, kun joku lehti niitä julkaisee.
Sinun oppiesi mukaan.
oivahärkönen:
"Maataloustukien avulla kuluttaja saa ruokansa tukiaisten verran halvemmalla. Veronmaksajat siis saavat takaisin tukiaisrahansa."
Minkä matematiikan lakien mukaan on kannattavampaa kierrättää raha tukiin menevän byrokratian läpi kuin, että sama raha olisi suoraan kuluttajan käytettavissä haluamaansa kohteeseen?
erästä runoilijaa:
Kuin nuppineulan kärki on juha kaksataakympin järki, mistä hän sen tyynyn saisi, johon neula uppoaisi.
Jos tarkoituksena olisi antaa kuluttajille syömätukea - mikä ei todellisuudessa ole maataloustuen tarkoitus - olisi paljon taloudellisempaa kaikkien osapuolten kannalta, että tuki annettaisiin suoraan kuluttajalle esim. verovähennyksen muodossa tai korottamalla lapsilisiä ja kansaneläkkeitä taikka jakamalla ruokakuponkeja.
Syömätukiperustelu on täysin kestämätön ja kaiken lisäksi silkkaa valhetta kepulaiseen tyyliin. Kas kun ei sanota, että veronmaksajat ja kuluttajat ovat oikein vaatineet saada maksaa maataloustukia ja sen puolesta on järjestetty aikoinaan monta mielenosoitusta.
Kyllä se olisi vaikea jäjestää tasapuolisesti.
Siitä tulisi monenlaista mustanpörssin kauppaa kun juopot ja muutkin vaihtaisivat niitä kuponkeja rahaksi.
... mutta ilman tukia muiden maiden tapaan loppuisi meillä viljely samana päivänä.
Mutta jos kansallisesti niin päätätämme, niin silloinhan se olisi selvä juttu. Missään maassa vain ei vielä olla niin päätetty.
... kyllä ilmi, että kansainvälisellä tukiaisjärjestelmällä on monia muitakin tavotteita kuin rahan kierrätys kuluttajien käytöön.
kuin puhuis pukille! Se on paremmin perillä mopon osista kuin maataloustukijärjestelmästä.
Tiedät hyvin Oiva, etten ole vaatinut sitä, että Suomen pitäisi yksipuolisesti luopua maataloustuista. Maataloustukien osalta EU on ongelmallisin osa maailmaa. Suomen tulisikin ensin liittyä niiden uudistusten ajamiseen, mitä Britannia edustaa. Kun EU osallistuu täydellä ryminällä WTO-prosessiin ja hyväksyy siinä maatalousprotektionismin vähentämisesitykset, ollaan oikealla linjalla. Tätä hallituksen pitäisi Suomessa tukea.
... täällä juuri sen puolesta, että tukia pitäisi rohkeasti lähteä karsimaan maailmanlaajuisesti. Olen myös yrittänyt todistaa, että kyllä suomalainen talonpoika pärjää tuettomassakin maailmassa.
oivahärkönen:
"Markkinamme kyllä täyttyisivät naapureista tuotavilla tukien avulla hinnaltaan alennetuilla tuotteilla."
Mikä estää meitä käyttämästä hyväksi vieraan valtion kansalaisten verovaroin maksamaa ruokaa ja samalla ohjata omat rahat meille sopivampaan osaamiseen?
se olisi sitten sen verran kalliimpaa. Mikähän poru siitä mahtaisi nousta.
rahaa mihinkään osaamiseen, niinkuin ei ole jäänyt nytkään, --ainakaan sinun osallasi!
että Hesarilla on kovemmet laatuvaatimukset.
... sossujen pää-äänenkannattaja, eikä se voi julkaista tuommoista kirjoitusta. Tiesin sen jo lähettäessäni, mutta panin pojat puntariin.