Rukous

meille on annettu Hänen Sanansa.

Jumalan Sana on ensinnäkin se Betlehemin tähti, joka johdattaa Seimen luo. Ja se sama Sana johdattaa aivan perille asti taivaaseen.

Raamatusta sellainen Sana löytyy.

Raamatun mukaan Jumalan Sanalla on vereen kastunut viitta.

Ilm. 19:11   Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.
Ilm. 19:12   Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse,
Ilm. 19:13   ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.
Ilm. 19:14   Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.

MIKSI Hänen viittansa on kastunut vereen?

Raamattu vastaa: meidän syntiemme tähden. Jumalan Poika on polkenut Jumalan vihan viinikuurnan yksinään. Yksikään kansojen joukosta ei ollut häntä siinä työssä auttamassa.

Hän on teollaan sovittanut Jumalan vihan. Tällaisella aivan käsittämättömällä tavalla Jumala on nähnyt hyväksi tarjota maailmalle pelastusta: ilmaisena lahjana, Jeesuksen sovintotyön kautta. Jokaiselle, joka uskoo Häneen, pelastuu. Muuta ei tarvita.

- - -

Myös Pietarille kuuluivat nämä Jeesuksen sanat: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun” (Joh. 14:1). Nuo sanansa Jeesus sanoi heti todettuaan Pietarin vielä hänet kolmasti kieltävän.

Myös tämä on sanottu raamatussa: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:18)

Vielä tänäänkin hän tahtoo syntisiä armahtaa. Eikä vain kerran, tai kahdesti, vaan aina, kun katuva häneltä armoa anoo. Sillä uskovakin ihminen joutuu syntiin joka päivä, vaikka ei tahtoisikaan. Eikä hän armahda uskovaa vain silloin, kun tämä ymmärtää häneltä anteeksiantoa erikseen anoa, vaan hänen anteeksiantamuksensa on jokaisen häneen uskovan kohdalla jatkuva armon virta. Kristus on se Pyhäkkö, josta elävä vesi virtaa kuivaan maahan - me olemme se maa. Rämeet ja lätäköt ovat ihmisiä, jotka uskovat pärjäävänsä omillaan, ilman tuota Vapahtajaa. (Vrt. esim. Hes.47:12 ja Ilm. 21:22)

Tämä elämä on matka autiomaan halki kohti Kotimaata, taivaan Kotia. Jeesus on puuhun ylennetty Vapahtajamme, ristiinnaulittu meidän synneillämme. Niin merkillisellä tavalla on Jumala päättänyt pelastuksen meille järjestää, että tuon Ristiinnaulitun haavoissa on paraneminen. Ainoa parannuksen tekomahdollisuutemme, kun synnin ”käärme” on meitä saanut matkalla purra, on katseen nostaminen Jeesukseen, Parantajaamme, kääntyminen Hänen puoleensa.

4. Moos. 21:7   Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: "Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme." Ja Mooses rukoili kansan puolesta.
4. Moos. 21:8   Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon."
4. Moos. 21:9   Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.

Tänäkin päivänä saamme uskoa virrenkirjoittajan tavoin:

Sun ristis Golgatalla
se voitonlippu on.
Vain siihen katsomalla
mä kuljen voittohon.

Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.