Kysyisin Teiltä, luomisopin ja sitä kautta Jumalan kieltäviltä, miten te hoidatte muun kuin järkiperäistetyn perhe-elämän? En epäile sitä, ettettekö matemaattisella tarkkuudella hoitaisi käytännön asioitanne, kiinostunut olen lähinnä ateistien tunne-elämästä. Osatteko te nauttia, vaikkkapa isovanhempina lapsen syntymästä, kuinka suuri asia se Teille on, miten räjähdätte riemuun, ketä kiitätte?
Usko ja tunteet
adjektivisti
14753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
>>Kysyisin Teiltä, luomisopin ja sitä kautta Jumalan kieltäviltä, miten te hoidatte muun kuin järkiperäistetyn perhe-elämän?>En epäile sitä, ettettekö matemaattisella tarkkuudella hoitaisi käytännön asioitanne, kiinostunut olen lähinnä ateistien tunne-elämästä.>Osatteko te nauttia, vaikkkapa isovanhempina lapsen syntymästä, kuinka suuri asia se Teille on>miten räjähdätte riemuun>ketä kiitätte?
En ole provo tyyppi, omieni keskuudessakin olen "vaikea tapaus". Kysy lisää jos halöuat.
seurassa vaikutat ihan OK:lta. En (emme) aseta rajoja ihmisten erilaisuuksille. Sehän on elämän laki! Olla erilainen! Vai mitä mieltä itse olet?
Saanhan vielä kysyä yhden jatkokysymyksen?
Ajattelitko/odotitko, että ateistin ja uskovan tunne-elämät olisivat joltain oleellisilta osiltaan kovinkin erilaisia, ja jos ajattelit/odotit niin, niin mistä olit moisen ennakkokäsityksen saanut?
millainen hän on , mistä ihmiskunnan luokasta, oliko köyhä vaiko rikas, oliko asema vaiko ei.
olemme kaikki tasavertaisia, joka on todettava hiukan iroonisesti, kun katselee maailman tilannetta.
kirjoitit kuitenkin: 'omieni keskuudessakin olen "vaikea tapaus'
onko se 'piiri' mielestäsi OK missä pörräät vai heititkö asian vain 'puolihuulena'.
"olemme kaikki tasavertaisia, joka on todettava hiukan iroonisesti, kun katselee maailman tilannetta."
Itsehän sen sanoit.
"kirjoitit kuitenkin: 'omieni keskuudessakin olen "vaikea tapaus'
onko se 'piiri' mielestäsi OK missä pörräät vai heititkö asian vain 'puolihuulena'
Ei elämä, ei elämän tämän hetkinen mysteerio, ei tuleva, ole minulle arvoitus. Kaiken olen joutunut näkemän, kokemaan jo elävänä ollessani. Omieni keskuudessa olen oppimattomuuteni, opintojeni vähäisyyden vuoksi "keskenkasvuinen".
Vastaa tähän viestiin
Saanhan vielä kysyä yhden jatkokysymyksen?
"Ajattelitko/odotitko, että ateistin ja uskovan tunne-elämät olisivat joltain oleellisilta osiltaan kovinkin erilaisia, ja jos ajattelit/odotit niin, niin mistä olit moisen ennakkokäsityksen saanut?"
Enpä ole moista asiaa sen kummemmin ajatellut. Itselleni, Kristukseen uskovalle ortodoksille, on kaikki yli itseni ymmärryksen käyvät rakkauden myös rakkauden puutteesta johtuvat elämän kokemukset jääneet salaperäisiksi.
paljoa eroa on. Iloitaan, vihastutaan, nauretaan ja itketään varmaan ihan samoin kuin muutkin. Eri asia on sitten mitkä asiat näitä tunteita herättää.
Itse ainakin nautin esim.perheenjäsenieni syntymäpäivistä kaiketi samalla tavalla kuin uskovaisetkin. Perheemme on aina ollut jotenkin erityisen yhtä pitävä (6 hlö), joista ainakin 4 on varmaa ateistia mutta se ei ole koskaan ollut mikään ongelma tunne-elämässä. Tottakai olisin iloinen jos esim joku sisaruksistani saisi lapsen. En kuitenkaan varmasti pitäisi asiaa niin suurena kuin kristityt (tai kuulunhan itsekin vielä kirkkoon pakottavista tekijöistä) vaikka suuri asiahan se tietysti olisi. Miten räjähdän riemuun? Varmaan jos voitan lotossa tai tv-tarkastaja lopettaa ovikelloni soiton ;)...
hyviä vastauksia.
Minä puolestani kysyn, miksi uskiksilla on sellainen käsitys, että jos joku ei usko lajitoveriensa kertoilemiin älyttömiin jeesus-stooreihin, niin häneltä puuttuu normaali tunne-elämä?
Käytännön asioista sen verran, etten koskaan ole viitsinyt kiinnittää niihin suurta huomiota, ovat liian tylsiä. Hieman huvittuneena olen seurannut tuntemaani uskista, jolla on alinomaa pyörimässä laskelmat, miten saisi hankittua mahdollisimman paljon tavaraa mahdollisimman halvalla. Uskoa hänen tietysti mielestänsä kannattaa, koska hän odottaa voittavansa sillä erinomaisen paljon.
"uskovaista". Kehoittaisin sinua tutustmaan ortodoksiseen kirkkoon, sitä kautta nimimerkiin "adjkektivisi", hänellä on uskoakseni avaimet taivasten valtakuntaan.
..kehittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Tärkeintä aikaa tässä suhteessa on varhaislapsuus.
Niinpä uskon vaikutuksella en voi nähdä tässä prosessissa mitään roolia. Usko voi olla paremminkin jonkinlainen seuraus tietyntyyppisen psyyken kehityksestä.
Mainitsit jossakin viestissäsi, että ortodokseilla olisi taivasten valtakunnan avaimet?
Näkisin mieluummin niin, että ne avaimet ovat jokaisella ihmisellä itsellään. Tähän ajatukseen liittyy se, että taivasten valtakunnalla (rauhan valtakunnalla) lienee tarkoitettu mielentilaa evankeliumeissakin.
Tämä avaus kertoo kaiken minkä uskovaisista tarvitsee tietää. Siis eiko ole oikeasti kykyä ajatella tämän pidemmälle? "Ketä kiitätte?" -Mitä helvetin kiittelemistä siinä nyt on jos saa skidin? Miski pitäisi kiittää tyyppiä joka ei ikinä edes vaivaudu saapumaan paikalle? "Miten räjähdätte riemuu" -Tä???? Kerro miten sinä räjähdät riemuun? -naurattaa-