Minkä takia uskovaiset vetoavat aina siihen että taivaaseen pääsee sillä perusteella että uskoo Jeesukseen, ei sen vuoksi että on tehnyt hyviä tekoja?
No senpä vuoksi tietysti että he voivat rauhassa kuvitella kuuluvansa Etuoikeutettujen Piiriin, ja olla vaikka millaisia saatanoita sisimmässään.
Omahyväisyys on uskovaisen helmasynti nro 1. Siitä he eivät pääse, vaikka turvautuvatkin usein myös siihen jankutukseen että kaikki me olemme vain syntisiä ja erehtyväisiä.
No senpä vuoksi tietysti että he voivat rauhassa kuvitella kuuluvansa Etuoikeutettujen Piiriin, ja olla vaikka millaisia saatanoita sisimmässään.
Omahyväisyys on uskovaisen helmasynti nro 1. Siitä he eivät pääse, vaikka turvautuvatkin usein myös siihen jankutukseen että kaikki me olemme vain syntisiä ja erehtyväisiä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
;Minkä takia uskovaiset vetoavat aina siihen että
;taivaaseen pääsee sillä perusteella että uskoo
;Jeesukseen, ei sen vuoksi että on tehnyt hyviä
;tekoja?
No siinäpä hyvä tekosyy siihen ettei tarvitse turhaan itseään vaivata hyvillä teoilla.
Mihin raamatun kohtiin tuo käsitys muuten nojasikaan...?
Niin, se olisi kiva tietää...
Haloo uskovaiset?
Ehkä sinun vielä kannattaa hieman tutustua kristinuskoon ennen kuin kirjoittelet kovin varmoja tuomioita. Tuollainen perustelematon väite nyt lähinnä heikentää sinun omaa uskottavuuttasi keskustelijana.
Tämä on suoraan uskovaisten omasta suusta. Seuraa vaikka vähänkin muiden (?) uskovaisten lausuntoja täällä.
Miten ihmeessä voit olettaa että MINÄ kykenen perustelemaan uskovaisten väitteitä? Uskovaiset sanovat AINA että vain usko pelastaa!
"vain usko pelastaa!"
samaa mieltä kanssasi!
Suurin osa uskovaisista uskoo, ettei yksin armosta, eikä yksin teoista. Vaikka heiltä sitten joskus puuttuu täysin kriittinen suhtautuminen omaan uskoon ja tekoihin, niin ei se silti poista sitä ajatusta, että pitää uskoa puhtaasti ja tehdä puhtaita tekoja. Ehkä siinä pikemmin sitten se omahyväisyys ja itsekeskeisyys tulee esiin, että jokaisella on lopulta vain oma uskonsa. Jos joku harhautuu olevansa armahdettu jo, niin oikeastaan tekee päätöksen Jumalan puolesta, hyvin itsekeskeisin perustein. Ehkä siis uskovaisten pitäisi vain koettaa enemmän jankata sitä, kuinka syntisiä he ovat ja kuinka heillä ei ole paljoa varaa evankeloida...
Jos hyvien tekojen avulla pääsee taivaaseen, niin mihin enää tarvitaan Jumalaa tai Jeesusta? Kuka sinne taivaaseen silloin pääsee? Kuinka paljon pitää tehdä hyviä tekoja että ansaitsee iankaikkisen elämän? Jos ajattelee niin, eikö joudu elämään ainaisessa epätietoisuudessa, kelpaako nyt vai pitäisikö tehdä vielä enemmän? Eikö silloin myös tuomitse muita, jotka ovat tehneet syntiä, sano "sinä et pääse taivaaseen, koska et ole tarpeeksi hyvä"?
Monet uskovat vaikuttavat olevan kovin varmoja siitä että taivaspaikka aukeaa kunhan vain ruikuttaa tarpeeksi Jeesus-kaverille. Pieni tai suurempikin epätietoisuus voisi tehdä hyvää heille.
Kuinka paljon hyvää pitäisi tehdä...? Niin paljon kuin ehtii! Kun tämän ottaisi ohjenuoraksi, maailma olisi paljon parempi paikka elää. Ehkäpä uskomisesta tulisi suositumpaakin kun uskovaiset olisivat suoranaisia laupeuden enkeleitä?
Ei kukaan voi julistautua Jeesuksen, saati Jumalan kaveriksi ja väittää että hän on varma pelastumisestaan. Sellainen johtaa hengelliseen laiskuuteen.
Jeesusta ja muita uskonnollisia profeettoja tarvitaan muistuttamaan ihmiskuntaa "Jumalan sanan" mukaisesta elämästä, eli korkeimman moraalin mukaisesta elämäntavasta. Ja heidän opetuksia siis tarvitaan, jotta ihmiset tietäisivät mitä on "Jumalan" tahdon mukainen käyttäytyminen. Eli oikein ymmärrettynä (ja toteutettuna tietysti) tuo käyttäytyminen mitä ilmeisimmin turvaisi rauhallisen elon ihmisten kesken.
Kertaa Vuorisaarna (Evankeliumi Matteuksen mukaan, 5:1 - 7:29) ja myös Jaakobin kirje on aika hyvää tekstiä.