Noloin pierusi?

Siitä on jo vuosia, olin 16 ja seurustelin mua selvästi vanhemman naisen kanssa. Pääsin sitten ensimmäistä kerta tapaamaan vanhemmat ja vähän muutakin sukua oli paikalla. Ne vähän katteli, ehkä vähän vinostikin, että onpas se nuori poika. No istuttiin alas, oli vähän hienostoruokaa, punaviiniäkin, mitä en ollut ikikä ennen maistanut. Join pari lasillista siitä mitä ei sit ilmeisesti sovinut mahalleni, samalla muistin että olin unohtanut venytykset harjoituksen jälkeen (kilpaurheilin silloin vakavasti). Päätin et nyt ei ujostella vaan nousin rohkeasti ylös ja ilmoitin että mun on pakko venytellä, kaikki katteli kummasti, mut mää sit lähdin lattialle siinä ruokapöydän viereen venyttelemään. Makasin selällä ja nostin jalat pään yli, jotta saisin selän venytetyksi. Sit mahas pyöräili ja se rumba alkoi. Ihan oikeesti en ole ennen sitä enkä sen jälkeen kuullut mitään vastaava, ei omasta eikä muiten kehosta, ei radiostakaan. Se kesti.. ihan oikeesti noin 1-1.5 minuuttia.. kovia paukkuja, välillä pienempiä.. yhtä mittaan todellakin yli minuutin. Kaikki istuivat vaan suu auki eikä sanonnut mitään. Tyttöystäväni vaan huusi että "Spirou, mitä ihmettä?". Pieru loppui ja kaikki oli vielä hiljaa, oli tosi nolo tilanne. Onneks joku älys ruveta nauramaan, ja kohta koko porukka nauras, täytyy sanoa että silloin kyl helpotti et joku nauroi mulle. :))))

voi piereskellä ihan missä tahansa.
Se on muiden ongelma, ei minun.

Pierasin kerran eräillä kutsuilla hienossa
seurassa, ruokapöydässä, niin kovaa kuin
suolistani lähti. Hienot ihmiset keskustelivat
juuri samassa pöydässä jostain olemattomasta
kultturinautinnoista kun meikä poika nostaa
toista kankkua ja vääntää kunnon torvisoiton
ilmoille. Ilmeet oli aikamoiset! Eivät tienneet
mitä olisivat ajatelleet tai sanoneet! Meikä
poika piti pokkansa ja jatkoi sienikeiton
lusikoimista naamariin kuin ei mitään olisi
tapahtunut! Hah hah!

mitään. Nauru tuli :)