Työllisyyden hoito ja tilastot

Lokakuun virallisen tilaston mukaan maassa oli 482 690 työnhakijaa, joista 257 515 työtöntä. Kun erottaa "työllisistä" työnhakijoista ne, jotka ovat erilaisissa pätkätöissä, lyhennetyillä työajoilla ja sen sellaisilla, todellisen työttömyyden summa varmasti kasvaa. Päälle tulevat he, jotka haluaisivat töitä mutta ovat virallisten tilastojen ulkopuolella, eli tilastoista eri verukkeilla "siivotut". Lisäksi siellä oli 89 794 työmarkkinatoimenpiteillä työllistettyä. Varsinaisten "oikeiden töiden" ulkopuolella on siis varmastikin pitkälti yli 400 000 - 500 000 ihmistä - tai yli miljoona, kun vähentää työmarkkinakelpoisten määrästä nyt työssä olevat.

Heidän kanssaan työpaikoista kilpailevat ne aidon ja oikean työpaikan nyt omaavat, jotka haluavat vaihtaa duunia.

Työpaikkoja oli tarjolla 21 419. Niistä taas aimo roippaus on muita kuin perinteisiä... esimerkiksi rakennusteollisuudessa oli 16 000 työnhakijaa, paikkoja oli noin 500 - eikä yksikään niistä nk. perinteinen, vaan jonkinlainen vilunkimesta.

Etenkin nuorisotyöttömyyden valtavasta kasvusta hallitus lyö rintoihinsa niin että suurkirkolle asti paukkaa. Sivulauseessa todetaan että tässä on tekemistä nk. yhteiskuntatakuulla. Nyt toimintaa ollaan laajentamassa kaikkiin tietyn ajan työttöminä olleisiin.

Tämä "takuu" pakottaa ihmisiä töihin alle minimiliksojen. Minimitoimeentulon leikkausten tai/ja omaisuuden myynnin uhalla vaihtoehdottomille tekijöille osoitetaan paikka, josta "palkka" voi olla työmarkkinatuki ja kulukorvaus.

Esimerkiksi Vammalan työpajoista on kuulunut sellaista tietoa, että ihmisille maksetaan työskentelystä vähän päälle euro/tunnissa. Samasta työstä kunta sitten laskuttaa 7,5 euroa työn tilaajalta.

Mutta kaikki nämä ihmisethän ovat poissa työttömyystilastoista. Kelpaa niitä lukuja esitellä kristallisia shampanjalaseja kohotellen lehdistölle.