Seurattuani jonkin aikaa maailman menoa, olen tullut siihen tulokseen, että pahinta on mustavalkoajattelu.
Mitä tarkoitan? No, ihmisillä on paha tapa nähdä asiat joko mustina tai valkoisina. Siis joko hyvinä tai pahoina. Tiedän, koska olen itsekin syyllistynyt moiseen. Se aiheuttaa sokeutta, koska ei huomaa harmaan sävyjä.
Ajatellaan, että koska joku ihminen on tehnyt jotain pahaa, hän on kokonaan paha. Toisaalta taas, jos joku on tehnyt jotain hyvää, hän on kokonaan hyvä. Tämä hyvyys, tai pahuus, tarttuu myös kaikkiin joilla on jotain yhteistä kyseessä olevan ihmisen kanssa.
Mutta on aina helpompi huomata toisten virheet. No, nuo toiset ovat pahoja. Itsestään taas huomaa hyviä puolia. Ahaa, olen itse siis hyvä.
Usein tästä seuraa, että kaikki, joilla on jotain yhteistä minun kanssani, ovat hyviä kaikki, joilla ei ole mitään yhteistä minun kanssani, ovat pahoja.
Tässä esimerkkejä em. ajattelusta:
Kristityt ovat vainonneet toisia. Siis, kaikki kristityt ovat kokonaan pahoja.
Alan etsiä kristityistä lisää huonoja puolia. Hyviä puolia en huomaa,
Muslimit räjäyttivät WTC-tornit. Siis, kaikki muslimit ovat kokonaan pahoja.
Alan etsiä muslimeista lisää huonoja puolia todistaakseni käsitykseni. Hyviä puolia en huomaa, koska ne eivät tue käsitystäni.
Amerikkalaiset ovat tehneet hyväntekeväisyyttä. Siis, kaikki amerikkalaiset ovat kokonaan hyviä.
Alan etsiä amerikkalaisista lisää hyviä puolia. Huonoja puolia en huomaa, koska ne eivät tue käsitystäni.
Jne.
Usein tapahtuu myös näin:
Olen kristitty. Pidän itseäni ihan ookoo tyyppinä. Eli, kaikki kristityt ovat hyviä! Jos joku sanoo jotain pahaa joistain kristityistä, hän tarkoittaa, minä olen paha! Minun täytyy hinnalla millä hyvänsä osoittaa hänet vääräksi, muuten minä olen paha. Tässä auttaa se, että toistan sen toisen pahaksi. Silloinhan hän ei voi sanoa tai tehdä mitään hyvää, eli hän on väärässä.
Myös näin voi käydä:
Minä tein jotain väärin. Olen siis paha. Minussa ei ole mitään hyvää. Kaikki mitä teen on väärin. Kaikki vihaavat minua. Minulla ei ole enää mitään virkaa tässä maailmassa. Minusta on vain haittaa.
Tai, yleisemmin:
Hän teki jotain väärin. Hän on paha! Kaikki mitä hän tekee, on väärin. Hänet täytyy tappaa, hävittää. Hän ei voi koskaan tehdä parannusta. Hän ei pysty muuttumaan.
Mitä tarkoitan? No, ihmisillä on paha tapa nähdä asiat joko mustina tai valkoisina. Siis joko hyvinä tai pahoina. Tiedän, koska olen itsekin syyllistynyt moiseen. Se aiheuttaa sokeutta, koska ei huomaa harmaan sävyjä.
Ajatellaan, että koska joku ihminen on tehnyt jotain pahaa, hän on kokonaan paha. Toisaalta taas, jos joku on tehnyt jotain hyvää, hän on kokonaan hyvä. Tämä hyvyys, tai pahuus, tarttuu myös kaikkiin joilla on jotain yhteistä kyseessä olevan ihmisen kanssa.
Mutta on aina helpompi huomata toisten virheet. No, nuo toiset ovat pahoja. Itsestään taas huomaa hyviä puolia. Ahaa, olen itse siis hyvä.
Usein tästä seuraa, että kaikki, joilla on jotain yhteistä minun kanssani, ovat hyviä kaikki, joilla ei ole mitään yhteistä minun kanssani, ovat pahoja.
Tässä esimerkkejä em. ajattelusta:
Kristityt ovat vainonneet toisia. Siis, kaikki kristityt ovat kokonaan pahoja.
Alan etsiä kristityistä lisää huonoja puolia. Hyviä puolia en huomaa,
Muslimit räjäyttivät WTC-tornit. Siis, kaikki muslimit ovat kokonaan pahoja.
Alan etsiä muslimeista lisää huonoja puolia todistaakseni käsitykseni. Hyviä puolia en huomaa, koska ne eivät tue käsitystäni.
Amerikkalaiset ovat tehneet hyväntekeväisyyttä. Siis, kaikki amerikkalaiset ovat kokonaan hyviä.
Alan etsiä amerikkalaisista lisää hyviä puolia. Huonoja puolia en huomaa, koska ne eivät tue käsitystäni.
Jne.
Usein tapahtuu myös näin:
Olen kristitty. Pidän itseäni ihan ookoo tyyppinä. Eli, kaikki kristityt ovat hyviä! Jos joku sanoo jotain pahaa joistain kristityistä, hän tarkoittaa, minä olen paha! Minun täytyy hinnalla millä hyvänsä osoittaa hänet vääräksi, muuten minä olen paha. Tässä auttaa se, että toistan sen toisen pahaksi. Silloinhan hän ei voi sanoa tai tehdä mitään hyvää, eli hän on väärässä.
Myös näin voi käydä:
Minä tein jotain väärin. Olen siis paha. Minussa ei ole mitään hyvää. Kaikki mitä teen on väärin. Kaikki vihaavat minua. Minulla ei ole enää mitään virkaa tässä maailmassa. Minusta on vain haittaa.
Tai, yleisemmin:
Hän teki jotain väärin. Hän on paha! Kaikki mitä hän tekee, on väärin. Hänet täytyy tappaa, hävittää. Hän ei voi koskaan tehdä parannusta. Hän ei pysty muuttumaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Me olemme luoneet tietyt raamit, jonka sisällä käyttäytyminen on hyväksyttävää. Kaikki sen ulkopuolelle jäävä on väärää. Erityisesti juridiikassa meidän on tehtävä tarkat rajat oikealle ja väärälle, mutta arkielämässä nämä normit ovat kirjoittamattomia sääntöjä, jotka muuttuvat arvomaailmamme myötä. Subjektiivisesti ajatellen arvomaailmamme ohjaa tekojamme. Arvot taas ovat syntyneet tekojen aiheuttamista tunteista, jotka ilmentävät hyvää ja pahaa. Yhteiskunta, sen erilaiset kulttuurit ja uskonnot synnyttävät erilaisia normeja ja tekevät jonkin asian toista hyväksyttävämmäksi. Jotta mustavalkoinen ajattelu ei valtaisi mieltämme, on meidän ymmärrettävä, että jokainen kokee omat tekonsa ja aatteensa oikeiksi - tuskin kukaan meistä tekee tietoisesti väärää.
Oikeassa olet mutta tarkoitin myös sitä, että vaikka joku tekee väärin, ei se tee hänestä kokonaan pahaa ihmistä. Saatika sitten kaikista jotka liittyvät häneen jotenkin.
Voihan ollakin, että ihminen tekee tietoisesti pahaa saavuttaakseen hyvää. Silloin ihminen on paha, joka alkoi, kun Eeva maistoi kiellettyä hedelmää; "Käärme minut petti, ja minä söin" (1. Moos. 3:13).
Onko oletetun hyvyyden saavuttamiseksi tuotettava myös pahaa, kuten Raamatun kertomuksen paratiisissa kävi? Hyvyys ei kasva kumulatiivsesti - asioiden priorisointi eri tavalla on jollekin hyväksi ja toiselta taas pois.
Ihminen tekee tietoisesti paljon pahaa saavuttaakseen hyvää. Kaikki käydyt sodat ja ristiretket ovat "hyviä" esimerkkejä ihmisen pahasta luonteesta.
Tekeekö mikään ideologia, aate tai uskonto teon toista paremmaksi? Ainakin niin uskomme ja niin meille uskotellaan. Taistelu paremmasta elämästä ja pelko kuolemasta ajaa meidät hyvään ja pahaan. Joksikin tulemisen hylkääminen ja kuoleman pelon poistaminen tekee hyvän ja pahan arvottomiksi, mutta haluammeko todellakin palata paratiisiin, kun olemme jo maistaneet kiellettyä hedelmää?
Vinkiksi voin kertoa, että useimmat ihmiset eivät tunne maailmankaikkeudellisia lakeja, ja tekevät väärin asioita niin kauan kun eivät tunne tätä lakia!
Maailmassa on ehdoton laki. Jos nämä lait tuntee, olet hyvä ihminen, alkuperäsi mukaan; eli sielusi mukaan, joka olet. Ihmiskeho on vain väliaikainen, sillä kun siirryt kuoleman jälkeen toiseen maailmaan, on sinulla henkikeho, joka on todellinen "sinä".
Tutustukaa maailmankaikkeudellisiin lakeihin, niin olette todella hyviä ihmisiä.
Mutta olkaa vahvat, sillä melkein kaikki muut ihmiset leimaavat teidät hulluiksi.
Se, mikä on ihmismielissä hulluutta, on Luojan silmissä todellinen viisaus. Joka on ihmisviisautta, on Luojan silmissä todellinen hullutus.
Tässä ohjeet hyvän ja pahanmittaamiseen.
Etsikää aina ensin Luojan valtakuntaa hiljaisuudesta, joka on sisällänneja loput teille annetaan.
MINÄ EN SITTEN OLE KRISTITTY. EN USKO MIHINKÄÄN USKONTOON, VAAN TOTUUTEEN, JA OIKEAAN LUOJAAN, ÄITIMAAHAN!
Musta-valkoisuuden lisäksi on aina kolmas vaihtoehto. Neljäs vaihtoehto on inhimillisyyttä.
Esim. heittää Raamattu roskikseen.
Koppakuoriaisten mielestä kauhea teko.
Mutta toisaalta. Säästyy ihmispoloinen monelta aivokärpäseltä.
Harmaa-ajattelu on tylsää samoin mustavalokoinen ajattelu. Jos harmaata on se, että kaikissa on jotain hyvää ja pahaa ja mustavalkoinen sitä, mitä kuvailit postauksessasi. Mitä olisi värillinen ajatelu? Millainen ajattelu loistaisi sateenkaaren väreissä?
3-ulotteinen ajattelu. Vähän niinku hologrammeissa.
historian valossa maailman kaksi pahinta asiaa on politiikka ja uskonnot.Minkään muiden syiden varjolla ei ole ihmisiä tapettu yhtä paljon.
Poliitiikka on pakko olla
uskonto ei
Saattaa löytyä myös täältä :
http://www.nakokulma.net/
No moi!Arkileivos! :D !
Netissä voi keskustella kahdella tapaa. Keskustelija suojata itsensä anonyymiydellä, mikä tarkoittaa nimimerkin ja ehkä myös mielipiteen vaihtamista keskustelutilanteen mukaan, jolloin kukaan ei ole varma kuka kirjoittaa. Tapa on turvallinen, eikä saa meitä vastuuseen mistään typeryyksistä, mutta toisaalta kiitostakin on vaikea antaa.
Toinen tapa on kirjoittaa aina samalla nimimerkillä. Silloin muut saavat kuvat tietystä persoonasta, joka on kuitenkin salainen. Vaarana tässä on oman egon liiallinen korostaminen asioista keskustelemisen sijasta. Jokaisesta tulee, jos aikaisemmin ei ole ollut, narsisteja, jotka ihailevat omia kommenttejaan ja pyrkivät saavuttamaan jotain parempaa. Narsismi ei ole vaarallista, mutta ilmiönä tuttu ainakin virtuaalisesti.
Aiheeseen palaten keskustelujen tarkoitus voi olla hyvä, mutta keinot ovat pahoja. Hyökätään persoonaa vastaan, jos asioiden argumentointi ei luonnistu. Virtuaaliympäristössä metsän ei tulisi vastata niin kuin sinne huudetaan, vaan - aikaerojen ansiosta - vastata niin kuin sinne olisi pitänyt huutaa eli pyrkiä johtamaan asia taas oikeille urilleen. Ei voi syntyä muuta kuin hyvää...
Moi "Matchmaker"!
Jos nimi nickkiä aiheen mukaan muuttaa.
Saa aikaan hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja.
Lopetin sellaiset pari vuotta sitten.
Nykyisin saan harvoja mutta arvokkaita vastineita
Perspektiivikysymys.
Asioilla on useita puolia, riippuu näkökulmasta.
Eteen vai taakse,
perspektiivikysymys.
Valhetta on enemmän kuin totuutta.
Totuutta ei ole yksikään ihminen vielä tiennyt. Ainakaan koko totuutta, siitä mitään poistamatta tai siihen mitään lisäämättä. Siksipä juuri on niin vaarallista sanoa jokin totuudeksi, totuus on ja on aina ollut subjektiivista.
Uskovaisten on pakko olla oikeassa aina, mistään ei voi antaa periksi. Jos myöntäisi jotain niin menisi pohja koko elämältä. Tämän takia uskovaisten kanssa voi keskustella muttei väitellä.
Tuomitse ja sinutkin tuomitaan ja jonain päivänä olet se minkä tuomitsit...Rakasta ja kohta sinuakin rakastetaan...Hyväksy toiset ja kohta toisetkin hyväksyvät sinut