Julkisessa keskustelussa luterilaisuutta pidetään joskus syypäänä lähes kaikkiin suomalaisten vaivoihin. Sitä pidetään tylsänä, ankeana, ahdistavana, tuomitsevana, elämänkielteisenä, vanhoillisena, kaavamaisena. Se on syypää suomalaisten huonoon itsetuntoon, työhulluuteen, seksiongelmiin, puhumattomuuteen ja yleiseen jurottamiseen.
Synkkä todellisuudenkäsitys?
Luther-tutkimus osoittaa, että luterilaisen ajattelun taustalla on ajatus Jumalasta itsensä lahjoittavana rakkautena. Tämä periaate heijastuu kaikessa luterilaisen teologian ajattelussa ja elämässä.
Luterilaisuudessa elämä käsitetään Jumalan antamaksi lahjaksi. Pelastus lahjoitetaan ihmisille yksin armosta. Ajatus tulee esiin esim. suomalaisissa katekismuksissa (1948, 1999), virsirunoudessa (Suvivirsi, Soi kunniaksi Luojan, Hoosianna, Enkeli taivaan, Maa on niin kaunis, Herraa hyvää kiittäkää, Kiitos sulle Jumalani mm.)
Pessimistinen ihmiskäsitys?
Luterilaisen ihmiskäsityksen lähtökohta ei ole Raamatun lankeemuskertomus, vaan luomiskertomus. Ihminen on luotu jumalan kuvaksi ja elämään yhteydessä Luojan, toisten ihmisten ja luonnon kanssa. Näin korkean ihmiskäsityksen kanssa voi huoletta lähteä keskusteluun sekulaarien ideologioiden kanssa.
Pahan kokemus ei ole luterilaisen eikä minkään muunkaan kirkkokunnan keksintö, vaan se on kokemuksellinen fakta elämässä. On totta, että kirkossa ihminen paljastetaan syntiseksi. Tämä on kuitenkin yhteistä kaikille kirkkokunnille, eikä mikään luterilaisuuden erityispiirre.
Seksuaalikielteinen luterilaisuus?
Yleisesti pitäisi tietää, että luterilaisessa reformaatiossa suhtauduttiin kriittisesti naimattomuuden ihannointiin ja pappien selibaattiin. Luterilainen käsitys sekä avioliitosta että naimattomuudesta voidaan ymmärtää lahjan näkökulmasta.
Historian näkökulmasta reformaatiota on pidettävä aika epäaskeettisena liikkeenä. Sen historia on oluen ja makkaran, laulun ja soiton ja luostarista naimisiin karanneiden munkkien ja nunnien historiaa. Kilvoittelu ja pyhityselämä ovat suuntautuneet pikemminkin kohti maailmaa kuin pois siitä.
Ahdistava työmoraali?
Myös tämä osoittautuu myytiksi. Vuosittaisessa työajassa Suomi on "vasta" 17. sijalla. Kärjessä ovat sekulaari-konfutselainen Kiina ja sekulaari-shintolainen Japani. Luterilaisten Pohjoismaiden edelle menevät selvästi myös esim. reformoitu Sveitsi, ortodoksinen Kreikka sekä roomalaiskatoliset Puola, Irlanti, Espanja ja Italia.
Katekismuksista ei löydy viittauksia, joiden mukaan ihmisen suurin onni on tehdä lujasti työtä ja kuolla työpaikalleen autuas hymy kasvoillaan. Työn jumaloinnin sijasta katekismuksissa puhutaan lepopäivän pyhittämisestä.
Luterilaisuuden synkkä julkisuuskuva on näin lähes vastakkainen sille kuvalle, joka avautuu luterilaisuuden omissa lähteissä.
Herää kaksi kysymystä: miksi tiedotusvälineissä on viljelty stereotyyppisiä käsityksiä yhteistä kulttuuriamme keskeisesti muovanneesta pohjavirtauksesta? Toiseksi: onko lahjan ajatus päässyt kirkon julistuksesta huolimatta ihmisiltä pahasti unohtumaan?
Enemmistökirkon tehtävään kuuluu olla kansakunnan syntipukki tai terapeuttinen hiekkasäkki. Voi sanoa, että lyökää vain, äiti kestää ja rakastaa. Ehkä on myös niin, että kirkkoon pettynyt ihminen kuulee hyvän sanomankin ahdistavana, syyttävänä lakina.
Luterilaisuudessa on kuitenkin sisältöä ja voimaa, jonka vaikutus kulttuuriimme on ollut merkittävä ja positiivinen.
Synkkä todellisuudenkäsitys?
Luther-tutkimus osoittaa, että luterilaisen ajattelun taustalla on ajatus Jumalasta itsensä lahjoittavana rakkautena. Tämä periaate heijastuu kaikessa luterilaisen teologian ajattelussa ja elämässä.
Luterilaisuudessa elämä käsitetään Jumalan antamaksi lahjaksi. Pelastus lahjoitetaan ihmisille yksin armosta. Ajatus tulee esiin esim. suomalaisissa katekismuksissa (1948, 1999), virsirunoudessa (Suvivirsi, Soi kunniaksi Luojan, Hoosianna, Enkeli taivaan, Maa on niin kaunis, Herraa hyvää kiittäkää, Kiitos sulle Jumalani mm.)
Pessimistinen ihmiskäsitys?
Luterilaisen ihmiskäsityksen lähtökohta ei ole Raamatun lankeemuskertomus, vaan luomiskertomus. Ihminen on luotu jumalan kuvaksi ja elämään yhteydessä Luojan, toisten ihmisten ja luonnon kanssa. Näin korkean ihmiskäsityksen kanssa voi huoletta lähteä keskusteluun sekulaarien ideologioiden kanssa.
Pahan kokemus ei ole luterilaisen eikä minkään muunkaan kirkkokunnan keksintö, vaan se on kokemuksellinen fakta elämässä. On totta, että kirkossa ihminen paljastetaan syntiseksi. Tämä on kuitenkin yhteistä kaikille kirkkokunnille, eikä mikään luterilaisuuden erityispiirre.
Seksuaalikielteinen luterilaisuus?
Yleisesti pitäisi tietää, että luterilaisessa reformaatiossa suhtauduttiin kriittisesti naimattomuuden ihannointiin ja pappien selibaattiin. Luterilainen käsitys sekä avioliitosta että naimattomuudesta voidaan ymmärtää lahjan näkökulmasta.
Historian näkökulmasta reformaatiota on pidettävä aika epäaskeettisena liikkeenä. Sen historia on oluen ja makkaran, laulun ja soiton ja luostarista naimisiin karanneiden munkkien ja nunnien historiaa. Kilvoittelu ja pyhityselämä ovat suuntautuneet pikemminkin kohti maailmaa kuin pois siitä.
Ahdistava työmoraali?
Myös tämä osoittautuu myytiksi. Vuosittaisessa työajassa Suomi on "vasta" 17. sijalla. Kärjessä ovat sekulaari-konfutselainen Kiina ja sekulaari-shintolainen Japani. Luterilaisten Pohjoismaiden edelle menevät selvästi myös esim. reformoitu Sveitsi, ortodoksinen Kreikka sekä roomalaiskatoliset Puola, Irlanti, Espanja ja Italia.
Katekismuksista ei löydy viittauksia, joiden mukaan ihmisen suurin onni on tehdä lujasti työtä ja kuolla työpaikalleen autuas hymy kasvoillaan. Työn jumaloinnin sijasta katekismuksissa puhutaan lepopäivän pyhittämisestä.
Luterilaisuuden synkkä julkisuuskuva on näin lähes vastakkainen sille kuvalle, joka avautuu luterilaisuuden omissa lähteissä.
Herää kaksi kysymystä: miksi tiedotusvälineissä on viljelty stereotyyppisiä käsityksiä yhteistä kulttuuriamme keskeisesti muovanneesta pohjavirtauksesta? Toiseksi: onko lahjan ajatus päässyt kirkon julistuksesta huolimatta ihmisiltä pahasti unohtumaan?
Enemmistökirkon tehtävään kuuluu olla kansakunnan syntipukki tai terapeuttinen hiekkasäkki. Voi sanoa, että lyökää vain, äiti kestää ja rakastaa. Ehkä on myös niin, että kirkkoon pettynyt ihminen kuulee hyvän sanomankin ahdistavana, syyttävänä lakina.
Luterilaisuudessa on kuitenkin sisältöä ja voimaa, jonka vaikutus kulttuuriimme on ollut merkittävä ja positiivinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Luterilaisuudessa on kuitenkin sisältöä ja voimaa, jonka vaikutus kulttuuriimme on ollut merkittävä ja positiivinen. "
Annatko vielä muutamia perusteltuja esimerkkejä?
Tutustupa kansanopetuksen, yliopiston, terveydenhoidon ja sosiaalipalveluiden historiaan maassamme; myös velkaneuvonnan alkuvaiheisiin, työttömien ruokailuun, lähetysseurojen toimintakertomuksiin, kirkon ulkomaanapuun, perheneuvonnan historiaan, vankeinhoitotyöhön, sotilassielunhoitoon, sairaalasielunhoitoon, lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön, vammaispalveluihin, erityisnuorisotyöhön jne.
Mutta tuo kaikki on vain seurausta kirkon pääasiasta (uskon, toivon ja rakkauden evankeliumista), joka tarjoaa ihmiselle tukeaan silloinkin, kun mitään inhimillistä apua ei enää ole annettavissa.
Mainitsemasi asiat ovat joko lähetyskäskyn täyttämiseksi tai ev.lut. lahkosta riippumatta.
Jos tutustut lahkosi historiaan ja selvität itsellesi miten ja miksi lahkosi tänne tuotiin, moni asia näyttäytyy hiukan toisessa valossa.
luterilaisuus on Martti Lutherin omasta päästään keksimä oppikokoelma ja harhaoppi. Ei sellaisen varaan voi yhteiskuntien kehitystä laskea. Luterilaisuus on tuomitseva, ankara oppi, jolla papit (viranomaisiin tukeutuen)400 v kurittivat Suomen kansaa ja uskonnonopettajat alakouluissa vielä ainakin 60-luvulla oman kokemukseni mukaan. Luterilaisesta taakasta pitää yhteiskunnan päästä eroon.
Mielenkiintoista, että tällä palstalla ei keskustella, ei kommentoida aloittajan näkemyksiä, vaan turvaudutaan joko ateistiseen tai eri tunnustuksista kumpuavaan jargoniin tyyliin: sanotpa mitä tahansa asia kuitenkin on niin kuin minä väitän. Eipä rohkaise kommentoimaan!
Yleistys oman kokemuksen pohjalta. Tuskinpa se on ev.luttien syy jos sulla on pölkkyjä ollut ympäristössäsi.(ottaen huomioon että suurin osa kansasta on ollut ev.lutteja) Itsekin olen ollut kuuskytluvun koululainen, joka ei silloin kuulunut kirkkoon. Eikä uskonnon opettaja minua mitenkään kurittanut. Mutta yläasteella jo kirkkoon kuuluvana rääkkäsin minä uskonnon opettajaa. Hän poltti päreensä ja ihan aiheesta. Mutta tuli pyytämään anteeksi. Se oli "keppi" joka puri. En ole tavannut kyseistä opettajaa sen vuoden jälkeen, mutta sydämessä on arka paikka vieläkin sen halpamaisuuden , moukkamaisuuden ja ylimielisyyden takia jolla häntä kohtelin. Kyllä minä olen jo havainnut, että hölmöjä osataan olla meidän kirkossa, mutta vielä hölmömpiä osataan olla sen ulkopuolella. Ihminen on ihminen vaikka voissa paistaisi.
Mutta lisäksi kylmä tosiasia on, että nimen omaan tämän "harhaopin" ansiosta tuli lukutaito Suomeen ja sen mukana kirjoitus taito. Yhteiskunta järjestäytyi nimen omaan tämän "harhaopin" seurauksena. Tuli seurakunnat, joista meidän tämänhetkinen yhteiskunta on muotoutunut. Omalla paikkakunnallani oli voitto kun 1600 luvulla saatiin rakennettua oma kirkko ei tarvinnut toiseen pitäjän pappeja elättää. Se oli edistystä silloin. Kirkossa oli kaksi oikeata ikkunaa ja loput ikkunat oli venytetty sianrakoista. Porukka meni innolla kirkkoon ja aseet piti jättää asehuoneeseen, jotta esi-isät ei satuta toisiaan kun alkavat penkeistä tappelemaan. (yleistä sen ajan Suomessa).
Varsinaisia sankareita, vai mitä? Nyt heidän jälkeläisensä tappelevat netissä. Käy kurkkaamassa esim. ateistien sivulla. Tuskin siellä mikään on muuttunut. Minä vain en ole viitsinyt lukea niitä pitkään aikaan.
Ai niin ja lisäksi seurakuntarajoista tuli pitäjärajoja. Seurakunnista tuli pienempiä kun oma kirkko saatiin. Näistä pienemmistä seurakunnista tuli kuntia ja kauppaloita.
Siis miten sinä luulet tämän meidän yhteiskuntamme rakentuneen?
Löysin haulla melko mielenkiintoisen ja luotettavalta vaikuttavan linkin aiheesta. Laitan sen ja alan tutkimaan löytöäni itsekkin paremmin.
http://www.arkeo.net/seurat/arsemi.htm
Kirkkohistoriaa,kirkot olivat uskoville ennenaikaan paikkoja jossa käytiin joskus pitkienkin matkojen takaa eikä tiet olleet niinkuin nykyään...
Nyt nettiakana voit piipahtaa vaikka nattipastorin luona tai kuunnella nettiradiosta saarnoja.
Luterilaisuus on oppi mutta niinhän tosin on ikäänkuin muita oppeja. Kuitenkin on vai yksi usko...Usko Herraan Jeesukseen.
Tässäpä on Suomalainen JOULURADIO netissä Toivontuottajat...http://www.toivontuottajat.fi/
Lainaus
----------------------------------------
Kuitenkin on vai yksi usko...Usko Herraan Jeesukseen.
----------------------------------------------
Aivan, juuri näin, siis ainakin minun omalla kohdallani. Ja kyllä olen tullut siihen tulokseen, jos Jumala ei minua armosta Jeesuksen tähden pelasta. Niin piru minut perii omine tekoineni. (hymy)
Mutta tämä linkki on ihana. Kuuntelen juuri tuota Jouluradion musiikkia, siis todella ihana. Tässä vaiheessa minäkin alan kestämään joululauluja, onhan nyt jo 3:s adeventtisunnuntai. Saan pultin jos joudun kuulemaan niitä marraskuulla, sillä en halua pilata jouluani.
ja yleensä mieleisekseen.
Toinen hankala puoli asiassa on että vain yksi kaikista mahdollisista vaihtoehdoista toteutuu emmekä koskaan saa tietää millaiseen tulevaisuuteen muut vaihtoehdot olisivat vieneet.
Itse näen asiat hiukan toisin kuin sinä, uskon että ilman kirkon mukanaan tuomaa pimeää keskiaikaa, kehitys olisi ollut nopeampaa.
"Porukka meni innolla kirkkoon"
Ihanko totta? Et selvästikään tunne tarkemmin historiaa vaan kirjoitat vain edustamallesi lahkolle suotuisan mielipiteen. Tuohon aikaan ihmiset nimenomaan pakotettiin kirkkoihin erilaisten uhkauksien säestämänä. Kun "pakanakansa" ei suostunut vapaaehtoisesti kirkossakäynteihin niin heille asetettiin mm. uhkasakko joka oli suuruudeltaan merkittävä. Vastasi muistaakseni kahden vehnäjauhotynnyrin arvoa joka oli tuon ajan kansalaiselle yhtä kuin vuoden leivät.
Kirjoitat suurisuisesti ev.luterilaisuuden hyödyistä Suomalaisille vaikka sinulla ei ole edes mitään käsitystä siitä mitä tämänhetkinen todellisuutemme voisi olla ilman ev. luterilaisuuden panosta yhteiskuntamme kehitykselle. Olisiko yhteiskuntamme kehittyneempi vai ei? Sitä et vaivaudu sitä edes pohtimaan vaan heität samantien Ateistit omine käsityksineen roskalaatikkoon koska he ovat eri mieltä kuin sinä olet.
Kerrot että olet ollut halpamainen, moukkamainen sekä ylimielinen muita kohtaan. Kirjoittamasi tekstin perusteella uskon että olet säilyttänyt nuo ominaisuudet vuosien varrella. Et ole muuta kuin täysin keskiverto Eija Moilanen jonka mielipiteille ei anneta juuri arvoa koska ne perustuvat pitkälti omiin luuloihisi, arveluihisi ja oman sävynsä keittoon antaa ylimielinen luonteenpiirteesi jonka perusteella arvelet ev. luterilaisuudesta, omasta itsestäsi sekä edustamistasi arvoista positiivisemmin kuin mitä kirjoitetusta historiasta voidaan lukea. Vain kouluttamattomat tai kokemattomat eivät osaa tai ymmärrä kyseenalaistaa väitteitäsi joten kuulijoita sinunkin loruillesi tulee vielä jatkossakin löytymään.
Lauseesi:
"Siis miten sinä luulet tämän meidän yhteiskuntamme rakentuneen? "
Kertoo paljon siitä tasosta jota olet ja edustat. En ala kirjoittamaan että miksi ja minkä vuoksi koska en arvosta sinua tarpeeksi ihmisenä jotta viitsin vaivautua.
Vastauksia löydät tämän linkin takaa löytyvästä kirjallisuudesta:
http://www.kotiposti.net/jounivilkka/kirjojaFilosofia.htm
Näistä kirjoista löydät pohjan työllesi jos haluat lähteä arvioimaan ev.luterilaisuuden merkitystä yhteiskuntamme rakentamiseen liittyen. Kyse on tieteellisestä, loogisesta ajattelusta.
Saattaa tietenkin olla että haluat jatkaa tunneperäistä, "fiiliksiin" perustuvaa käsitystäsi asioista mutta tällöin elät fantasiamaailmassa joka saattaa olla sinulle se mukavampi paikka elää. Tällä fantasiamaailmalla ei ole kuitenkaan paljoakaan tekemistä todellisuuden ja todellisten tapahtumien kanssa.
Tuiskuisin terveisin,
Jan
Olet oikassa meidän ei kannata edes yrittää keskustella. Ikävä kyllä aikani ei riitä linkissäsi olevaan kirja valikoimaan. Omat ajatukseni perustavat oman seurakuntani historiaan. Olen varma, että niinkuin henkilökohtaiset kokemukset eroavat, niin eroavat tilanteet näissä asioissa eripaikkakunnilla. Minulle varmaankin riittää, että tutkin löytämäni linkin, sillä sinne voi kertyä uuttakin tietoa ajan mittaan. Pyydän anteeksi jos laittamani viesti loukkasi. Löydän kyllä itsessäni mainitsemiasi piirteitä ja tuskin olen edes keskiverto ihminen näiden asioiden tietämisessä.
Lisäksi Nasselle!!
En edelleenkään lue viestejäsi. En yksinkertaisesti jaksa. Kaikkea hyvää sinullekin. Ei muistella pahalla.
"En edelleenkään lue viestejäsi."
Kommenttini viestiesi sisällöstä onkin suunnattu muille, niille jotka vielä voivat niistä ehkä hyötyä.
Jos osaisin kirjoittaa sujuvasti, olisin pyrkinyt johonkin tuollaiseen. Kiitos myös linkistä, oli minulle uusi.
lin sun kommentteja sieltä sun täältä ja ois kiva vaihtaa mielipiteitä livenä? Ellei haittaa niin voit esittää ajan ja paikan jos pysytään PK-seudun rajoissa?
Tuiskuisin terveisin,
Jan =)
enkä muutenkaan ole kovin sosiaalinen, vaan lähinnä misantrooppi. Nettikeskustelu on kanssani sentään vielä aika vaaratonta jopa sellaisille, jotka ovat täysin eri mieltä kanssani. Mutta kiva löytää samanmielisiä!
kummasti tuntuu pölkkyjä riittävän vaikka vaihtaa ympäristöä koko ajan!!!!!Vai ovatkohan ne vain naamioituneet lutkuiksi.
Minusta kirkko on syypää lähinnä yhteen asiaan, ja sekin on hyvin ymmärrettävä. Kuten mikä tahansa organisaatio, se ei omasta aloitteestaan ole valmis luopumaan saavutetuista eduista vaan päinvastoin kaikin keinoin yrittää pitää niistä kiinni. Asenne on jopa hyväksyttävä siinä mielessä, että se on vastuullista työnantajan toimintaa.
Mutta ymmärrettävä lienee myös uskonnottomien suhtautuminen, siltä osin että kirkon erityisasemaa vastustetaan. Sen sijaan että taiteillaan kirkosta eroamisen viimeisten hidasteiden kanssa uskonnonvapauslain sanamuodoissa, pitäisi olla päivänselvää että päinvastoin jäsenyys tulisi omalla aktiiviivisella kannanotolla vahvistaa vuosittain -- ihan kuten kaikissa muissakin järjestöissä. Uskontokuntiin kuuluminen ja uskonnonharjoittaminen pitäisi olla aktiivista ja vapaaehtoista vuorovaikutusta seurakunnan ja sen jäsenen kanssa. Nykyinen pakkopullan muodossa tarjoiltu tunnustuksellinen kasvatus ja jäsenkatoa vastaan taistelu epäreilulla lainsäädännöllä, ja pelkkään traditio-argumenttiin vedoten, ei pitäisi olla kenenkään oikeustajun mukaista. Voi olla että lopputuloksena Suomea ei enää voisi pitää luterilaisena tai edes kristittynä maana, mutta silti arkkipiispan kädet pitäisi siirtää lakikirjan päältä lepäämään Raamatun päälle (ja kenties toinen käsi kirkon palveluportfolion päälle, mikäli kirkolla nähdään uskontokunnan roolin lisäksi myös palveluyrityksen rooli).