Kuulun epäyhtenäiseen joukkoon joka kattaa kaikki ei-uskovaiset. Tätä ateistien, teosofien, idän uskontoihin suuntautuneiden, luonnonuskovaisten eli "pakanoiden" jne. laumaa (kristin-)uskovaiset tarvitsevat oman uskonsa tueksi:
Uskovainen todistelee oman uskonsa puolesta ilman muuta varsinaista perustetta kuin vakaa usko eli TUNNE. Ei-uskovainen vastaa hänelle, ehkä kärkevästikin. Uskovainen säikähtää ja takertuu omaan uskoonsa, julistaa "Jumalan" tuomiota, pelottelee helvetillä, vetoaa Jeesuksen rakkauteen, armoon jne. Muhiessaan omassa uskossaan uskovainen alkaa vakuuttua kenties entistäkin enemmän siitä kuinka hänen uskonsa on se oikea. Oma oppi ja kuppikunta, lahko, erottautuu ei/toisin-uskovaisten maailmasta kuin musta valkeasta. Syntyy tiukka tunteiden muuri oman uskon ympärille. Tämä etenee siihen vaiheeseen jossa omahyväisyys ja oman erinomaisuuden tunne pakottaa julistamaan omasta uskosta ei-uskoville. Nämä tietysti vastaavat penseästi tunnepitoiseen vouhotukseen. Uskova järkyttyy entistä enemmän ja pakenee yhä visummin uskonsa suojiin.
Jne. jne. jne.
Syvällä sisimmässään useakin ihminen saattaa alitajuisesti tiedostaa että kaikki uskot, opit ja näkemykset ovat vain roolipeliä. Aivotutkijat voivat todeta jokaisessa ihmisessä tarpeen hengelliseen kokemukseen, joka paljaimmilleen riisuttuna on yksinkertaisesti tarve olla OSA KOKONAISUUTTA. Ihminen ei ole saari, eikä hänen ole hyvä olla yksin. Täydentymisen tarve, halu olla yhtä jonkin (suuremman) asian kanssa ajaa ihmistä liittymään erilaisiin lahkoihin (ellei uskonnon huomaan satu ajamaan vahvempien yksilöiden hirmuvalta). Tämä tarve ja sen tyydytys ei sinänsä vielä kerro siitä mikä on se "oikea" usko mikä ihmisellä tulisi olla. Ehkäpä ihmisellä vain tuleekin olla jokin usko (vaikka sitten ei-mihinkään), jotta hän kokee elävänsä täyttä elämää!
Uskonto tai usko on vain yksi osa sitä kokonaisuutta mikä muodostaa ihmisen persoonan. On aika lapsellista riidellä siitä millainen tämän osan tulisi olla. Jokainen valitkoon itse. Mutta ehkäpä vankka usko väistämättä johtaa ns. lähetystyöhön? Tuskin olen siltä tarpeelta välttynyt itsekään, koska täällä riekun!
Näin me itsekukin rakennamme omaa persoonaamme. Mikään "jumala" ei meidän sanomisiemme mukana voita tai häviä, ainoastaan persoonamme joutuu kritiikin kohteeksi. Tämä voi tietysti tuntua hyvinkin uhkaavalta, mikäli persoonan rakenteeseen kuuluu alemmuus/ylemmyyskompleksin aineksia. Mikäli näitä komplekseja ei ole, uhka ei ole niin musertava että ihmiselle tulisi voimakas tarve puolustautua. Puolustautumattomuus, neutraalius on harvojen ja hyvin viisaiden ihmisten kunnioitettava piirre. Se jos mikä todistaisi enemmän uskostakin kuin minkään sortin provosoituminen, saati vihamielisyys.
Uskovainen todistelee oman uskonsa puolesta ilman muuta varsinaista perustetta kuin vakaa usko eli TUNNE. Ei-uskovainen vastaa hänelle, ehkä kärkevästikin. Uskovainen säikähtää ja takertuu omaan uskoonsa, julistaa "Jumalan" tuomiota, pelottelee helvetillä, vetoaa Jeesuksen rakkauteen, armoon jne. Muhiessaan omassa uskossaan uskovainen alkaa vakuuttua kenties entistäkin enemmän siitä kuinka hänen uskonsa on se oikea. Oma oppi ja kuppikunta, lahko, erottautuu ei/toisin-uskovaisten maailmasta kuin musta valkeasta. Syntyy tiukka tunteiden muuri oman uskon ympärille. Tämä etenee siihen vaiheeseen jossa omahyväisyys ja oman erinomaisuuden tunne pakottaa julistamaan omasta uskosta ei-uskoville. Nämä tietysti vastaavat penseästi tunnepitoiseen vouhotukseen. Uskova järkyttyy entistä enemmän ja pakenee yhä visummin uskonsa suojiin.
Jne. jne. jne.
Syvällä sisimmässään useakin ihminen saattaa alitajuisesti tiedostaa että kaikki uskot, opit ja näkemykset ovat vain roolipeliä. Aivotutkijat voivat todeta jokaisessa ihmisessä tarpeen hengelliseen kokemukseen, joka paljaimmilleen riisuttuna on yksinkertaisesti tarve olla OSA KOKONAISUUTTA. Ihminen ei ole saari, eikä hänen ole hyvä olla yksin. Täydentymisen tarve, halu olla yhtä jonkin (suuremman) asian kanssa ajaa ihmistä liittymään erilaisiin lahkoihin (ellei uskonnon huomaan satu ajamaan vahvempien yksilöiden hirmuvalta). Tämä tarve ja sen tyydytys ei sinänsä vielä kerro siitä mikä on se "oikea" usko mikä ihmisellä tulisi olla. Ehkäpä ihmisellä vain tuleekin olla jokin usko (vaikka sitten ei-mihinkään), jotta hän kokee elävänsä täyttä elämää!
Uskonto tai usko on vain yksi osa sitä kokonaisuutta mikä muodostaa ihmisen persoonan. On aika lapsellista riidellä siitä millainen tämän osan tulisi olla. Jokainen valitkoon itse. Mutta ehkäpä vankka usko väistämättä johtaa ns. lähetystyöhön? Tuskin olen siltä tarpeelta välttynyt itsekään, koska täällä riekun!
Näin me itsekukin rakennamme omaa persoonaamme. Mikään "jumala" ei meidän sanomisiemme mukana voita tai häviä, ainoastaan persoonamme joutuu kritiikin kohteeksi. Tämä voi tietysti tuntua hyvinkin uhkaavalta, mikäli persoonan rakenteeseen kuuluu alemmuus/ylemmyyskompleksin aineksia. Mikäli näitä komplekseja ei ole, uhka ei ole niin musertava että ihmiselle tulisi voimakas tarve puolustautua. Puolustautumattomuus, neutraalius on harvojen ja hyvin viisaiden ihmisten kunnioitettava piirre. Se jos mikä todistaisi enemmän uskostakin kuin minkään sortin provosoituminen, saati vihamielisyys.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ilman uskontoa maailmassa kukaan ei voiusi ola ateisti; ateistit kuolisivat välittömästi, jos uskonnotkin kuolisivat. Uskonnot ovat ateismin alkusyy.
Tätä olen tolkuttanut Teille jo kymmenisen vuotta, ja on se vaan erinomaista että nyt jo yksi tajuaa hieman tätä juttua!
Tämä planeetta oplisi todellinen paratiisi, kun vain uskovat kuolisivat sukupuuttoon, sillä yksikään ei voisi enää väittää olevansa ateisti!
ELÄMÄ EI TARVITSE MITÄÄN OPPIA!
Jos uskovat eivät lähde täältä suosiolla, niin kerrottakoon, että tuolla on taasen yksi komeetta taivaalla, jonka takana on kaikkien uskovien yhteinen emoalus odottamassa, että Te uskovat tappaisitte itsenne! Siitä vaan pukekaa paras pukunne ylle, ottakaa se iso sininen sinipilleri, ja käykää levolle...
ELÄMÄ EI TARVITSE MITÄÄN OPPIA!
Millä oikeudella julistat tätä totuutena, kuka antoi sinulle vallan päättää minun puolestani.
Siitä vaan pukekaa paras pukunne ylle, ottakaa se iso sininen sinipilleri, ja käykää levolle...
..ja kaikki ei-uskovat ovat hyviä ja kilttejä ihmisä, kaikki uskovat puolestaan ovat sekopäitä nappi veikkoja.. joo-o..
Tottahan tuo on, että jos maailmasta häviäisivät uskonnot niin erimielisyydet loppuisivat, sillä tunnetustihan kaikki ovat muuten asioista samaa mieltä.. ..esim. politiikasta.
"silmät silmästä, ja koko vitun purukalusto hampaasta"
Kaikella on aina vastavoimansa. Uskonnoissa se vain menee sikäli pieleen, että aletaan pitää yhtä voimaa hyvänä ja toista pahana. Ja ellei jotakin asiaa käsitetä (esim. miksi Jumala sallii pahan), keksitään vastavoima (saatana).
Minun ihanteeni on että jos ei uskonnoista päästä kokonaan, niin ainakin jokainen saisi rauhassa päättää omasta uskostaan itse. Olemme sikäli onnekkaita Suomessa että täällä on jonkin sortin uskonvapaus, mutta vielä olisi paljon duunia, kun ajattelee miten vanhuksilta huijataan nimiä lahkojen hyväksi tehtyihin testamentteihin yms.
uskonnot ovat henkilökohtaisena kokemuksena aina oman mielemme tuotteita.
Mielestäni voi yhtäaikaa kokea olevansa erillinen yksilö ja kokea kuuluvansa suurempaan kokonaisuuteen .
Jos ihminen on ihan vilpitön ,luulen, että jossain elämänsä aikana hänellä on tarve käydä erilaisia ajattelutapoja ja uskontoja läpi niinsanotusti etsiä "totuutta" ja huomata, ehkä ettei mitään "totuutta" ole vaan todellisuus on jatkuvassa muutoksessa Ehkä se on myös ihmisen perimmäinen luonne ehkä mitään pysyvää identiteettiä ei ole eikä tarvitse olla vaan ihminen on prosessi joka muuttuu koko ajan. Meidän kulttuurimme vain korostaa pysyvyyttä jne.
Ja koska olemme ihmisinä erilaisia voi olla että joidenkin ihmisten persoonallisuus tarvitsee "uskomista" enemmän kuin toisten jne
Tämä kohta kertoo jokaiselle uudestisyntyneelle kristitylle, että tekstin kirjoittajalla ei ole ollenkaan käsitystä siitä, mitä usko on. Todellinen elävä usko Jeesukseen on aivan eriasia kuin uskonnollisuus. Tämä maininta aiheesta on varmaankin jo mones tällä palstalla, mutta mikä siinä on, ettei ei-uskova voi sitä käsittää? Uudestisyntyminen, syntyminen Hengestä, on yhtä todellinen tapahtuma kuin ensimmäinen, lihallinen syntymä. Ei kenellekään tulisi mieleenkään väittää jotain ihmistä, joka on lihallisesti syntynyt, olemattomaksi. Kuitenkin, kun ei-uskovilta puuttuu täysin kyky ymmärtää hengellisiä asioita, he eivät suostu niitä myöntämään ollenkaan todellisiksi.
Tätä olen monta kertaa ihmetellyt, ettei tekstissä tarvitse kuin ohimennen viitata kadotukseen, niin heti ei-uskovat kokevat sen helvetillä pelotteluna. En tiedä todistaako heidän omatuntonsa heitä vastaan niin, että he kokevat sen koskevan juuri itseään, kun vastakommentit tästä aiheesta on aina niin yliampuvia. Vetoaminen Jeesuksen armoon taas on aika normaalia, uskova ymmärtää tarvitsevansa armoa ihan joka päivä, jokainen ei-uskovakin tarvitsisi, mutta he eivät tätä asiaa itse käsitä.
En voi ymmärtää millä perusteilla sinä väität uskovia omahyväisiksi ja silti samassa kirjoituksessa määrittelet Jumalan olemusta. Eipä se juuri nöyryyttä itseltäsikään osoita, että et suostu uskomaan Jumalaan sellaisena kuin hän itsensä ilmaisee, vaan väität itse tietäväsi Jumalaakin paremmin millainen hän on. Miten Jumala edes voisi olla ihmisten määritettävissä ja miten hänen toimintansa voisi olla ihmisen ymmärrettävissä, mikä jumala se sellainen oikein olisi? Miten sellainen jumala voisi ketään auttaa? Hassuinta tässä on se, että valtava määrä ihmisiä uskoo sellaisiin ’jumaliin’, jotka ovat sopivasti heidän itsensä määriteltävissä ja näin he saavat toteutettua omaa uskonnollisuuttaan tarvitsematta itse nöyrtyä suurempansa edessä, kuten joutuu tekemään se joka kohtaa todellisen elävän Jumalan.
muuten erotat, että Jumala on todellinen eikä oman mielesi tuotetta?
Tiedän sen, koska Jumala itse on sen minulle ilmaissut.
En odota, että sinä tai kukaan muukaan uskoisi Jumalaan minun todistukseni takia, vaan jokaisen on itse kohdattava hänet Jeesuksen kautta. Silloin saat hänestä todistuksen, joka riittää.
Etsivä löytää, mutta Jumalaa on turha etsiä meditaatiosta tai omien itse määriteltyjen mielikuvitus -jumalien avulla. Jumala ilmaisee itsensä suoraan ja selkeästi Raamatun kautta ja uskovien ihmisten välityksellä niille, jotka häntä todella haluavat löytää.
Raamatun kautta tai uskovien ihmisten välityksellä saatu tieto olisi todellisempaa kuin jokin muu tieto?
Niin, kuinka kukaan voi päättää millainen "jumalan" tulee olla? Ja kuitenkin kristityt ovat sen päättäneet uskoessaan Raamatun olevan 100 % Jumalan sanaa.
Minä en päätä mitään. Minäkin vain TUNNEN. Tunnen jumaluuden KAIKESSA liikkuessani luonnossa ja nähdessäni maailman kauneuden ja loogisuuden. Ihminen yrittää monin tavoin pilata luontoa, ja minä koen sen "jumalan" "silmille" sylkemisenä. Teillä kristityillä puolestanne on vain paatoksellinen kirja, jossa siinäkin sanotaan että tehkää luonto alamaiseksenne. Sen vuoksi en koskaan tule pitämään Raamattua pyhempänä kuin muita kirjoja.
En nyt jaksa enää tästä tämän enempää keskustella, koska täällä on jo moneen kertaan nähty että varsinkin sinulla ja minulla ei kertakaikkiaan ole mitään annettavaa toisillemme.
Auttaisiko tämän kertomuksen ymmärtäminen? Tässä kerrotaan jotain Jeesuksesta, siitä millainen Jeesus on ja eräästä miehestä, jonka hän paransi.
” Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat nähneet hänet kerjääjänä, sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka istui ja kerjäsi?" Toiset sanoivat: "Hän se on", toiset sanoivat: "Ei ole, vaan hän on hänen näköisensä". Hän itse sanoi: "Minä se olen".´ Niin he sanoivat hänelle: "Miten sinun silmäsi ovat auenneet?" Hän vastasi: "Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki tahtaan ja voiteli minun silmäni ja sanoi minulle: 'Mene ja peseydy Siiloan lammikossa'; niin minä menin ja peseydyin ja sain näköni". He sanoivat hänelle: "Missä hän on?" Hän vastasi: "En tiedä".
Niin he veivät hänet, joka ennen oli ollut sokea, fariseusten luo. Ja se päivä, jona Jeesus teki tahtaan ja avasi hänen silmänsä, oli sapatti. Niin myöskin fariseukset kysyivät häneltä, miten hän oli saanut näkönsä. Ja hän sanoi heille: "Hän siveli tahtaan minun silmilleni, ja minä peseydyin, ja nyt minä näen". Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä. Niin he taas sanoivat sokealle: "Mitä sinä sanot hänestä, koskapa hän avasi sinun silmäsi?" Ja hän sanoi: "Hän on profeetta".
Mutta juutalaiset eivät uskoneet hänestä, että hän oli ollut sokea ja saanut näkönsä, ennenkuin kutsuivat sen näkönsä saaneen vanhemmat ja kysyivät heiltä sanoen: "Onko tämä teidän poikanne, jonka sanotte sokeana syntyneen? Kuinka hän sitten nyt näkee?" Hänen vanhempansa vastasivat ja sanoivat: "Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän on sokeana syntynyt; mutta kuinka hän nyt näkee, emme tiedä; emme myöskään tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä; hänellä on kyllin ikää, puhukoon itse puolestansa." Näin hänen vanhempansa sanoivat, koska pelkäsivät juutalaisia. Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet Kristukseksi, oli erotettava synagoogasta. Sentähden hänen vanhempansa sanoivat: "Hänellä on kyllin ikää, kysykää häneltä".
Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen". Hän vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen". Niin he sanoivat hänelle: "Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi sinun silmäsi?" Hän vastasi heille: "Johan minä teille sanoin, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?" Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: "Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia.”
Niin, mitä tämä kertoo Jeesuksesta? Ainakin sen, että joka häneen ei usko, ei todellakaan usko vaikka itse näkisi. Jos joku haluaa olla yhtä tyhmä kuin nuo fariseukset, hän saa niin tehdä. Jumala ei pakota yhtään ihmistä Taivaaseen. Jokaista hän kutsuu, ja varmistaa, että jokainen on kuullut kutsun ja saanut itse tehdä valintansa, kuten sinäkin joka olet tämän tarinan lukenut. Se on paljon enemmän kuin se, mitä useimmat ihmiset maailmassa saavat Jumalasta tietää, mutta silti kaikki ne, joilla on ymmärtävä sydän, uskovat.
auta.
Raamatun tarinat ovat muuten ihan hyviä satuja joita ymmärtämällä voitaisiin kaikki maailman ongelmat ratkaista, puuttuu vain tahtoa ja ymmärrystä.
Uskomatta mihinkään sen kummemmin olen ihan hyvä kaveri Jeesuksen ja Buddhan kanssa.
Suhteesi noihin henkilöihin ja heidän opetuksiinsa täytyy olla todella pinnallinen, ettei ratkaisemattomia ristiriitoja tule.
Onhan Buddhastakin yritetty tehdä Raamatun VT:n ennustamaa Messiasta liittämällä esim. Jesajan ennustuksia Buddhan elämään. Tätä on käsittääkseni tehty jo Buddhan itsensä toimesta, mutta valitettavasti huonoin tuloksin, koska hänen kohdallaan ei VT:n ennustukset juurikaan täyty.
Jo tällaisessa yksinkertaisessa asiassa tulee eteen valinnan paikka, kumpi on ennustettu Messias? Molemmat ei voi olla. Molemmat ovat sitä itsestään väittäneet, joten toinen ei ole uskottava.
Usko Jeesukseen ei ole tunteen asia, vaikka toki siihen voi tunteitakin liittyä. Usko Jeesukseen ei ole myöskään järjen asia, vaikka toki sitä voi myös järkisyillä perustella.
Usko Jeesukseen on jotain niin paljon syvempää, kuin mitä ihminen koskaan kykenisi itse itsessään vaikuttamaan, että järkisyyt ja tunteet ovat vain sivuseikkoja siinä elävässä uskossa, jonka Jumala antaa.
Kuka sitten voi päättää, millainen Jumala on. Vastaus on kai selvä, vain Jumala itse voi sen tietää. Me voimme tietää vain sen, mitä hän meille itsestään ilmaisee erilaisten tapahtumien ja ennenkaikkea Raamatun kautta.
Me emme voi muuta kuin jättää pois kaikki turhat mielikuvitusjumalat ja pyytää todellista elävää Jumalaa ilmaisemaan itsensä meille. Hän kyllä tekee sen omalla tavallaan ja ajallaan ja silloin kaikkein epäilevinkin ihminen saa varmuuden Jumalan todellisuudesta.
olevani syvällisen pintapuolinen henkilö.
Kuka tarvitsee Messiasta ja mihin?
Syvällinen pohdinta voi myös aiheuttaa paljon kärsimystä. Sisäisenä vapahtajana voi myös toimia huumori , tämänkin oivalluksen tuottaminen on vaatinut suuria ponnistuksia oli lopputulos miten pintapuolinen hyvänsä...
että kaikki kukat saavat minun puolestani kukkia.
Uskontojen upposuossa tarvitaankin zenin naurua muuten lähtee tukka päästä.
Että minulle "jumala" ilmaisi "itsensä" jo vuosia sitten, ja siitä olen kiinni pitänyt. Eihän minun syvä hengellinen kokemukseni tietenkään vedä vertoja sinun hengelliselle kokemuksellesi, koska se on minun eikä sinun...
Luuletko että "jumala" on niin mitätön juttu, että se/hän/what ever ilmenee vain yhden ainoan mitättömän uskonnon kautta?!
>Onhan Buddhastakin yritetty tehdä Raamatun VT:n ennustamaa Messiasta liittämällä esim. Jesajan ennustuksia Buddhan elämään. Tätä on käsittääkseni tehty jo Buddhan itsensä toimesta, mutta valitettavasti huonoin tuloksin, koska hänen kohdallaan ei VT:n ennustukset juurikaan täyty.
Mistä ihmeestä Buddhan aikana intialaiset olisivat muka kuulleet juutalaisuudesta???
Jotkut ovat kyllä esittäneet että juutalaisuus olisi lähtöisin Intiasta, muistaakseni esim. Blavatsky. Abraham > Brahma, bramiini. A-etuliite tosin tarkoittanee ei-, anti-.
Sanot että uskovaiset eivät hyväksy mitään muuta uskontoa kuin keidän. Tuntuu pikemminkin että SINÄ et hyväksy kristinuskoa.
Yhtälailla minäkin, vaikka olen ev.lut krikon jäsen, tunnen jumaluuden KAIKESSA liikkuessani luonnossa ja nähdessäni maailman kauneuden ja loogisuuden. Raamatussa sanotaan että IHMISELLÄ ON VASTUU LUONNOSTA. Etkö ole samaa mieltä? Eikö se ole ihmisen vastuulla saastuuko planeettamme vai ei? Muut eläinlajit tuskin itsekseen pystyisivät sitä saastuttamaan kovin pahasti.
En halua sanoa millainen jumala kenelläkin tulee olla, mutta en halua myöskään, että joku kulkee sanoen: "kristinuskossa kaikki ajattelevat jumalasta niin ja näin", kun se on ihan jotain muuta.
hypoteeseja laskettelet. Tukeudut ihmisviisauteen, joka on rajallinen. Arvostelet Raamattua, kuinka monta kertaa olet sen läpi lukenut? Epäilenpä, ettet kertaakaan. Ja vaikka olisitkin, oletko pyytänyt Jumalaa avaamaan Sanaansa (se ihmisviisaus kun on rajallinen...)?
Kirjoitat jälkimmäisessä kirjoituksessa kuinka Raamattu kehoittaa tekemään luonnon alamaiseksi jne., jonka perään taas niitä omia, virheellisiä tulkintoja. Luontoa tulee nimenomaan hoitaa Raamatun mukaan! Ihminen ahneudessaan on vain niin piittaamaton, että riistää kaiken mikä vain on mahdollista. "Maa saastuu heidän jalkojensa alla, ja syystänsä he kärsivät". Moni viatonkin joutuu kärsimään, se taas ei ole Jumalan vika, vaan ihmisen, joka suruttomasti tuhoaa luontoa.
Suosittelen, että tutustut Jumalan Sanaan, ennenkuin alat sitä arvostella.
Ainakin VT:sta kaikki ne osat joista puhutaan ja kirjoitetaan (ei siis jotain vähemmän tunnetuiksi jääneitä profeettoja, psalmeja tai sananlaskuja) sekä UT:sta evankeliumit, apostolit ja Ilmestyskirja. Ehkä joskus vielä lukea päräytän koko kirjankin.
Jokainen meistä tekee ne omat tulkintansa Raamatusta. Ja kaikilla meillä on oikeus kirjoittaa tänne niitä omia tulkintojamme. Mistäs tiedät ettei Jumala ole antanut minulle MINUN tapaani ymmärtää asioita?
Onpas yleistystä.