Vaikka minulle lapsena opetettiinkin vanhempieni uskontoa, en koskaan joutunut niin syvälle uskonnollisen kasvatuksen lumoihin, että se olisi vääristänyt mieleni niin, etten olisi pystynyt näkemään mitään muuta näkökantaa.
Minua ei koskaan opetettu omaksumaan ateismia. Hyväksyin sen aikanaan itsenäisen ajattelun ja itsetutkiskelun tuloksena.
Päädyin johtopäätöksiini moninaisten uskonnollisten oppien ja eri filosofisten systeemien täyden erittelyn ja puolueettoman tutkimisen jälkeen.
Tutkiessani eri ajatusaloja en löytänyt mitään filosofiaa, joka olisi sisältänyt niin monia totuuksia ja inspiroinut niin suurella rohkeudella kuin ateismi. Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma. Se perustuu itse elämän juuriin. Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia. Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.
Ateismi kohoaa uskojen yläpuolelle ja asettaa Ihmiskunnan yhdelle ja samalle tasolle. Ateistisessa filosofiassa ei voi olla mitään 'valittua kansaa'. Ateismissa ei ole polvistumista; ei nöyriä aneluja, ei rukouksia; ei uhrin avulla saatavaa lunastusta; ei 'jumalallisia' ilmoituksia; ei karitsan veressä tapahtuvaa peseytymistä; ei ristiretkiä, ei verilöylyjä, ei pyhiä sotia; ei taivasta, ei helvettiä, ei kiirastulta; ei typeriä palkintoja eikä kostonhimoisia rangaistuksia; ei kristuksia eikä pelastajia; ei paholaisia, ei henkiä eikä jumalia.
Ateismi murtaa kansallisuuksien kohottamat esteet. "Yksi luonnon kosketus tekee koko maailmasta sukulaisia." Uskonnolliset systeemit tekevät ihmisistä kuppikuntaisia ja kiihkoilevia.
Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne.
Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Sen mukaan totuus totuuden itsensä vuoksi on korkein ihanne, ja että hyve on itse oma palkkionsa.
Sen mukaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on korkeampi ihanne kuin rakkaus Jumalaa kohtaan. Emme voi auttaa Jumalaa, mutta voimme auttaa ihmiskuntaa. "Auttavat kädet ovat paremmat kuin rukoilevat." Jumalan rukoileminen on nöyryyttävää; Jumalan palvominen on alentavaa.
Se uskoo suuren Robert G. Ingersollin kanssa näin: "Anna minulle ajatuksen ja teon myrskyt ja rajuilmat ennemmin kuin tietämättömyyden ja uskon kuolleen rauhan. Karkoita minut Eedenistä milloin tahdot, mutta anna minun ensin maistaa Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää."
Ateismi on itseensäluottava filosofia. Se tekee älyllisesti vapaaksi. Yksilö kohoaa innostukseen saakka henkisen vapautumisensa johdosta, ja hän kohtaa maailmankaikkeuden ilman henkien tai jumalien pelkoa. Se opettaa ihmiselle sen, että jollei hän anna voimiaan ja omistaudu täysin sydämin sille tehtävälle jonka tahtoo suorittaa, hän ei saavuta päämääräänsä. Se varoittaa häntä luottamasta rukouksiin tai 'jumalalliseen' apuun, koska sellainen johtaa katkeraan pettymykseen.
Ateismin filosofialle kuuluu myös ansio Kuoleman kauhun riistämisestä. Se sai aikaan helvetin lakkauttamisen.
Jos ateismi piirtääkin kysymysmerkin maailmankaikkeuden liitutaululle, se tekee sen osoittaakseen, että vielä on kysymys vastattavana.
Eikö ole parempi merkitä ongelma kysymysmerkillä samalla etsien vastausta, kuin varustaa se nimilipulla "Jumala" ja pitää asiaa ratkaistuna? Eikö sana 'Jumala' vain hämmennä ja vaikeuta ratkaisemista olettamalla johtopäätöksen, joka on täysin perusteeton ja ilmeisen järjetön?
"Jumala", sanoi Spinoza, "on Tietämättömyyden turvapaikka." Parempaa kuvausta ei ole koskaan lausuttu. Shelley sanoi, että Jumala on hypoteesi ja sellaisena vaatii todistetta. Voiko minkään uskonlahkon yksikään pastori tarjota tuota todistetta? Me vaadimme tosiasioita, emme pelkkiä mielipiteitä. Herkkätunteisuus ei ole totuuden korvike.
Jos ateismia joskus kutsutaan 'negatiiviseksi' filosofiaksi, se johtuu siitä, että elämän ehdot tekevät negatiivisesta filosofiasta parhaiten soveltuvan täyttämään olemassaolon pakottavat tarpeet, ja vain siinä mielessä sitä voidaan kutsua 'negatiiviseksi'. Jotkut uskonnon lähettiläät sanovat tietämättömyydessään ateismia 'negatiiviseksi' filosofiaksi, koska ateismin on ensin tuhottava se valtava tietämättömyys ja alentava taikausko, jolla uskonto kautta aikojen on häpeämättömästi tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn.
Negatiivinen asenne elämään on joskus välttämätön oikealle toiminnalle. Itse elämä riippuu usein kieltämisestä. On negatiivista varoa ylensyömistä. On negatiivista jättää ruokahalunsa tai muut himonsa tyydyttämättä, tai olla päästämättä mielijohteitaan valloilleen. Usein olen nähnyt kuvitettujen pääkirjoitusten saarnaavan siitä tosiseikasta, että kielemme vaikein sana lausua on "Ei!" Vain kun meillä on rohkeutta sanoa EI tietyille kiusauksille voimme välttää noiden kiusauksien aiheuttamia seurauksia. Kehitys sisältää myös hyvin usein kieltämistä.
Ihminen huomaa olevansa olemassa maailmankaikkeudessa täysin valmistautumattomana ja huonosti varustettuna kohtaamaan elämän tosiasiat ja ehdot. Hänen täytyy voittaa Luonnossa aina läsnäolevat illuusiot ja petolliset voimat. Kun älyn valo ensimmäiseksi syttyi ihmisen mieleen, hän löysi itsensä karussa maailmassa; maailmassa, joka löyhkäsi rutolta ja jota asuttivat karjuvat pedot ja raa'at ja sivistymättömät ihmiset. Ei ihme, että ihmisen vinoutunut äly synnytti itsestään sarjan Jumalaa koskevia ideoita, jotka puistattavat ihmistä kauheudellaan. Hänen alkukantainen mielikuvituksensa synnytti jumalia, joilla oli lukuisia päitä, irvokkaita ruumiinosia, useita ruumiita, lukemattomia silmiä ja jalkoja ja käsivarsia. Voidakseen ajatella selvästi ja järkevästi on ihmisen tuhottava kaikki nämä mielikuvat. Tämä on vain yksi ateismin tehtävistä. "Ihmisen vapauttaminen erheestä on antamista, ei ottamista," sanoi Schopenhauer.
Jotkut nykypäivän uskovaiset, jotka ovat sen verran vapautuneita, etteivät enää usko sen kaltaisiin jumaliin kuin "Jehova", vaativat uudenlaista jumalakäsitystä. He haluavat jotakin poisotetun tilalle. Haluavatko he myös korvikkeen helvetille?
Voisiko joku olla niin ystävällinen ja kertoa minulle, mitä me teemme uudella jumalakäsityksellä? Eikö meillä ole ollut tarpeeksi jumalia? Eikö siitä ihmisrotua jo vitsaukseen asti ahdistaneesta rykelmästä eroon pääsemisessä ole ollut tarpeeksi tehtävää? Anon hartaasti, ettemme enää saastuttaisi taivasta näillä uskonnollisten harhanäkyjen kamalilla olioilla ja pelottavilla hirviöillä.
Kirkonpalvelijat myös nauttivat sanoessaan, että ateismi on dogmaattinen ja tuhoava. Jos ateismia voi sanoa dogmaattiseksi, se johtuu siitä, että dogmatismi on luonnon laki. Tosiasia on mitä itsepäisin juttu maailmassa. Materia vaatii tilansa ihan itsekseen, ja liike jatkuu liikkeenä, täysin riippumatta mielipiteistä, jotka sitä koskevat.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Kolumbus oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen maan latteudesta purjehtiessaan yli valtameren ja todistaessaan asuttamamme planeetan pallonmuodon.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Galileo oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen siitä, että oli olemassa vain yksi kuu, kun hän löysi Jupiterin seuralaiset.
Onko lääkäri tuhoava kun hän parantaa potilaansa sairaudesta?
Läpi koko älyllisen kehityksen historian tämä asenne on tosi. Sanokaa sitä kielteiseksi, sanokaa sitä dogmaattiseksi, sanokaa sitä tuhoavaksi, sanokaa sitä miksi haluatte. Se on kehityksen pääponnahduslauta.
Ei ihme, että suuri Buckle tunsi aihetta sanoa:
"Mikään suuri uudistus joka on saatu aikaan ei ole koostunut jostakin uudesta, vaan jonkin vanhan kumoamisesta."
Kuinka tekopyhää onkaan pappien sanoa ateismia kielteiseksi filosofiaksi, kun heidän omat kymmenen käskyään ovat sarja kieltoja: "Sinun ei pidä..."
Mutta ateismi on myös hyökkäävä, taisteleva ja rakentava filosofia. Se on kiinnostunut siitä, mikä on TÄSSÄ ja NYT. Se löytää tarpeeksi välitöntä ratkaisua vaativia ongelmia täällä eikä pakene tuntemattomien ongelmien suojaan.
Ateismi ei voi katsoa toimettomana kun epäoikeudenmukaisuuksia tehdään, eikä sallia vahvojen riistää heikkoja. Sen ihanteena on oikeudenmukaisuuden vakiinnuttaminen, olkoonkin, että sen luovat ihmiset.
Jos ihminen odottaisi Jumalan ruokkivan hänet, hän nääntyisi nälkään.
Ateismi uskoo sivistykseen. Se uskoo tosiseikkojen totuudenmukaiseen paljastamiseen sitä mukaa kuin niitä havaitaan, ottamatta huomioon ketä ne kuohuttavat.
Se on aina valmis hyväksymään uuden ja hylkäämään vanhan. Ateismi ei usko, että ihmisen tehtävä maan päällä on rakastaa ja ylistää Jumalaa, vaan se uskoo tämän elämän elämiseen sillä tavalla, että maailma on oleva entistään parempi koska sinä olet elänyt siinä.
Tämä on ihanne, joka nykyään innoittaa useampia sydämiä kuin koskaan ennen ihmisrodun historiassa auttamaan ihmiskuntaa matkallaan parempaan.
Tämä on ihanne, joka innoitti Brunoa, Galileota ja Kopernikusta, Voltairea, Humboldtia ja Garibaldia, Mark Twainia, John Burroughsia ja Luther Burbankia. Tämä on ihanne, joka innoitti Curien paria keksimään radiumin, Henri Durantia perustamaan Punaisen Ristin, innoitti Albert Einsteinia ja Thomas Edisonia.
Jos ihminen tarvitsee apua, on hänen hylättävä vetoomuksensa Jumalan puoleen. Ne osoittautuvat vain "hänen valittavien huutojensa kaiuiksi".
Ateismi ei pane mitään luottamusta Jumalaan. Lause kolikoissamme on valhe. Henkilöä, joka kielsi henkilökohtaisen Jumalan olemassaolon — joka kieltäytyi hyväksymästä Raamattua jumalallisena ilmoituksena, joka leimasi Jeesuksen sikiämisen ihmeen kautta järjettömäksi, joka luonnehti ylösnousemuksen harhaksi, ja joka merkitsi sielun kuolemattomuuden myytiksi — luonnehtivat papit vain vähän aikaa sitten "ateistiksi". Thomas Painea kutsuttiin "likaiseksi pieneksi ateistiksi" huolimatta todisteista, ettei hän ollut lähimainkaan sellainen. Jos kutsuu itseään miksikään muuksi kuin vapaa-ajattelijaksi tai ateistiksi, kiellettyään nämä uskonnolliset perusteet, pettää omat sanansa.
Ateismi on antanut ihmisrodulle sen älylliset hallitsijat. Kun suuri Darwin keksi lajien synnyn lain, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hän todisti vääräksi käsityksen ihmisen erityisestä luomisesta. Kun kemisti meni laboratorioonsa ja keksi aineen häviämättömyyden, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän todisti Luojan olemassaolon mahdottomaksi. Kun tähtitieteilijä suuntasi kaukoputkensa taivaalle ja löysi rajattoman avaruuden aavat, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän ei löytänyt avaruudesta Jumalaa eikä taivasta tutkimaltaan alueelta. Kun geologi määritteli maapallon iän sen kalliosta ja maaperästä ja muodoista, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hänkin tuhosi uskon erityiseen kuuden päivän sisällä tapahtuneeseen luomiseen, ja paljasti raamatun opin maailman alkuperästä virheelliseksi. Kun historioitsija tutki muinaisia ja esihistoriallisia aikoja ja löysi sivilisaatioita, joilla oli ollut korkea eettinen ja moraalinen kulttuuri sekä älyllisiä saavutuksia, jotka yhä hämmästyttävät meitä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän paljasti Aadamin myytin ja Mooseksen virheet sekä leimasi petokseksi Jehovan käskyt. Kun lääkäri yritti helpottaa ihmisen tuskaa ja kärsimystä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän kieltäytyi hyväksymästä sairautta kostonhimoisen Jumalan erityisenä koettelemuksena.
Jokainen tiedemies, joka ei suostu ahtaiden teologisten rajojen pidättämäksi, tulee ateistiksi millikaneista ja osborneista huolimatta. Sähkön taikuri, tuo itse Prometheus, edesmennyt Charles P. Steinmetz, sanoi, että ateismi on tiedemiesten lopullinen filosofia.
Eikö olekin outoa, että papit, jotka väittävät olevansa Jumalan sijaisia ja tietävänsä Jumalallisen tahdon, eivät paljasta ihmiskunnalle sitä tietoa, jonka epäuskoiset keksivät? On olemassa vanha sanonta: "Missä on kolme luonnon tutkijaa, siinä on kaksi ateistia."
Kun uskonto esittää jalomman tunteen kuin nämä Robert G. Ingersollin sanat sisältävät, silloin, ja vain silloin, se voi ottaa ylemmän asenteen. Hän sanoi:
Sanokaa minua pakanaksi, sanokaa minua ateistiksi tai miksi hyvänsä, aion kohdella lapsiani niin, että he voivat tulla haudalleni ja totuudenmukaisesti lausua, 'Hän joka tässä makaa ei koskaan tuottanut meille tuskaa. Hänen huuliltaan, nyt jo tomua, ei koskaan päässyt meille epäystävällistä sanaa.'
Verratkaa tätä lausumaa Jeesuksen sanoihin ja päättäkää sitten kenen manttelin haluatte periä:
Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.
— Matt. 10:35-37
Tänä päivänä me näemme kuinka uskon riveissä tapahtuu vallankumousta. Me näemme menneiden aikojen suurten vapaa-ajattelijoiden vaikutuksen omaan sukupolveemme sen katkoessa taikauskon kahleet, jotka ovat orjuuttaneet ihmiskunnan alentavan uskonnon valtaan.
Emme nykyään enää taistele teismiä vastaan. Ne väitteet, joita vapaa-ajattelijat käyttivät yli sata vuotta sitten, ovat nyt vapaamielisten pappien käytössä oikeaoppisempia veljiään vastaan. Kukapa voisi kieltää kehityksen, kun papit itse hylkäävät teismin? Kuka tänä päivänä voi saattaa itsensä naurunalaiseksi puolustamalla teismiä sen historiaa ja mainetta vasten? Se on vääristänyt ihmisen mielen ja häpeällisesti saattanut hänet käyttämään väärin elämänsä. Jumalan nimessä ja Jumalan rakkauden tähden helvetti raivossaan päästettiin irralleen maan päällä. Ei ihme, että teismi nykyään hylätään ja kielletään. Vapaamielinen pappikaan ei halua kuulla siitä. Se on kuin Caesar, "kun se eilen saattoi seistä koko maailmaa vastaan, se nyt makaa tässä, eikä kukaan osoita sille kunnioitusta."
Jopa teologisissa opistoissamme näemme, kuinka mahdotonta on yrittää valjastaa älyllinen ihminen teismin suitsilla; ja tämän mahdottoman yhdistelmän tuloksena uskonto ja kaikki, mitä se edustaa, hylätään laajalti. Me olemme todistamassa älyllistä rehellisyyttä, joka tuottaa kunniaa jopa papeille. Vapaa-ajattelun ihanteet ovat menossa eteenpäin positiivisesti ja rajusti. Ei ole kovin kaukana se aika, kun ihmisen nk. sielun rauhan rukoilusta maksun ottavaa pappia syytetään väärien tietojen levittämisestä ja petoksesta aivan samoin kuin muita ihmisiä vangitaan samankaltaisista petollisista juonitteluista.
Kun joku pappi tänään julistaa, ettei hän enää voi uskoa neitseestäsyntymiseen, Jeesuksen ylösnousemukseen tai pyhien kirjoitusten innoitukseen, myöntää, että Mooses oli hyvin usein väärässä, eikä pysty löytämään mitään puolustusta henkilökohtaisen Jumalan olemassaololle, silloin torvisoittokunta soittaa ja liput liehuvat hänen "suurelle rohkeudelleen", kun itse asiassa nämä seikat ovat olleet meille niin ilmeisiä, että katsomme säälien heitä, jotka yhä vielä uskovat niihin.
Me emme taputa käsiämme niille, jotka ovat varastaneet ukkosenjylinän vapaa-ajattelun johtajilta vain pukeakseen sen niinkutsutun "liberaalin uskonnon" kaapuun. Heidän kehityksensä rohkaisee meitä, mutta elleivät he suorita koko matkaa, heitä täytyy vahtia samalla valppaudella ja heitä vastaan täytyy taistella samoin kuin calvineja ja knoxeja vastaan. Puolinaisuus ei koskaan kelpaa. Se osoittautuu poikkeuksetta mitättömäksi.
Mikä täydellinen vallankumous onkaan tehty sitten, kun ihmisten täytyy pyytää anteeksi uskomuksiaan, ja tulkita symbolisesti mielipuolen käsittämättömiä hourailuja — kun heidän täytyy kieltää ja hylätä ne uskomukset, joita vain muutama vuosikymmen sitten tyrannimaisesti tuputettiin kansalle ja joiden vuoksi lukemattomat tuhannet kärsivät kidutusta ja kuoleman!
Onko nykyaika ikuistamassa uskontoa, vai onko se tuomittu samaan paikkaan historiassa kuin orjalaitos? Ja kuinka osuva onkaan tuo uskonnon vertaus orjuuteen! Kautta aikojen on uskonto pitänyt vankina ja kahlehdittuna ja tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn, aivan samoin kuin orjalaitos on sitonut ja kahlehtinut ja repinyt ihmisen ruumista! Kun tätä vihattavaa orjalaitosta yritettiin poistaa, monet vain pitkittivät sen olemassaoloa sovitteluillaan.
Samoin nykyään ne, jotka sovittelevat uskonnon kanssa ja puolustelevat sen menneitä rikoksia, vain pitkittävät sen olemassaoloa ja vaikeuttavat tämän sivilisaation häpeäpilkun poistamisen tehtävää. He häiritsevät tuon ihmisen älyllisen kehityksen pahimman esteen poistamista. Ruusu voi tuoksua yhtä hyvältä toisen nimisenä, ja uskonto voi olla aivan yhtä vastenmielinen toisen otsakkeen alla.
On niitä, jotka väittävät, että uskontoa voidaan sivistää, mutta kuinka voimme sivistää jotakin, joka ei salli sivistämistä? Kuinka voimme sivistää tietämättömyyttä, taikauskoa ja raakuutta? Voimmeko sivistää peukaloruuvin, piinapenkin ja inkvisition tuomitsemiset? Jos voimme sivistää uskonnon, niin alkemistin toive on käynyt toteen. Jos voimme sivistää uskonnon, niin totisesti halpa-arvoinen metalli voidaan muuttaa kullaksi.
http://www.vihrearouva.net/usko/ateismin_filosofia.html
Minua ei koskaan opetettu omaksumaan ateismia. Hyväksyin sen aikanaan itsenäisen ajattelun ja itsetutkiskelun tuloksena.
Päädyin johtopäätöksiini moninaisten uskonnollisten oppien ja eri filosofisten systeemien täyden erittelyn ja puolueettoman tutkimisen jälkeen.
Tutkiessani eri ajatusaloja en löytänyt mitään filosofiaa, joka olisi sisältänyt niin monia totuuksia ja inspiroinut niin suurella rohkeudella kuin ateismi. Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma. Se perustuu itse elämän juuriin. Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia. Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.
Ateismi kohoaa uskojen yläpuolelle ja asettaa Ihmiskunnan yhdelle ja samalle tasolle. Ateistisessa filosofiassa ei voi olla mitään 'valittua kansaa'. Ateismissa ei ole polvistumista; ei nöyriä aneluja, ei rukouksia; ei uhrin avulla saatavaa lunastusta; ei 'jumalallisia' ilmoituksia; ei karitsan veressä tapahtuvaa peseytymistä; ei ristiretkiä, ei verilöylyjä, ei pyhiä sotia; ei taivasta, ei helvettiä, ei kiirastulta; ei typeriä palkintoja eikä kostonhimoisia rangaistuksia; ei kristuksia eikä pelastajia; ei paholaisia, ei henkiä eikä jumalia.
Ateismi murtaa kansallisuuksien kohottamat esteet. "Yksi luonnon kosketus tekee koko maailmasta sukulaisia." Uskonnolliset systeemit tekevät ihmisistä kuppikuntaisia ja kiihkoilevia.
Ateismi on voimakas ja rohkea filosofia. Se ei pelkää kohdata elämän ongelmia, eikä se pelkää tunnustaa, että on olemassa vielä ratkaisemattomia ongelmia. Se ei väitä ratkaisseensa kaikkia maailmankaikkeuden kysymyksiä, vaan se väittää löytäneensä tavan lähestyä niitä ja ratkaista ne.
Se on omistautunut intohimoiseen totuudenetsintään. Sen mukaan totuus totuuden itsensä vuoksi on korkein ihanne, ja että hyve on itse oma palkkionsa.
Sen mukaan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on korkeampi ihanne kuin rakkaus Jumalaa kohtaan. Emme voi auttaa Jumalaa, mutta voimme auttaa ihmiskuntaa. "Auttavat kädet ovat paremmat kuin rukoilevat." Jumalan rukoileminen on nöyryyttävää; Jumalan palvominen on alentavaa.
Se uskoo suuren Robert G. Ingersollin kanssa näin: "Anna minulle ajatuksen ja teon myrskyt ja rajuilmat ennemmin kuin tietämättömyyden ja uskon kuolleen rauhan. Karkoita minut Eedenistä milloin tahdot, mutta anna minun ensin maistaa Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää."
Ateismi on itseensäluottava filosofia. Se tekee älyllisesti vapaaksi. Yksilö kohoaa innostukseen saakka henkisen vapautumisensa johdosta, ja hän kohtaa maailmankaikkeuden ilman henkien tai jumalien pelkoa. Se opettaa ihmiselle sen, että jollei hän anna voimiaan ja omistaudu täysin sydämin sille tehtävälle jonka tahtoo suorittaa, hän ei saavuta päämääräänsä. Se varoittaa häntä luottamasta rukouksiin tai 'jumalalliseen' apuun, koska sellainen johtaa katkeraan pettymykseen.
Ateismin filosofialle kuuluu myös ansio Kuoleman kauhun riistämisestä. Se sai aikaan helvetin lakkauttamisen.
Jos ateismi piirtääkin kysymysmerkin maailmankaikkeuden liitutaululle, se tekee sen osoittaakseen, että vielä on kysymys vastattavana.
Eikö ole parempi merkitä ongelma kysymysmerkillä samalla etsien vastausta, kuin varustaa se nimilipulla "Jumala" ja pitää asiaa ratkaistuna? Eikö sana 'Jumala' vain hämmennä ja vaikeuta ratkaisemista olettamalla johtopäätöksen, joka on täysin perusteeton ja ilmeisen järjetön?
"Jumala", sanoi Spinoza, "on Tietämättömyyden turvapaikka." Parempaa kuvausta ei ole koskaan lausuttu. Shelley sanoi, että Jumala on hypoteesi ja sellaisena vaatii todistetta. Voiko minkään uskonlahkon yksikään pastori tarjota tuota todistetta? Me vaadimme tosiasioita, emme pelkkiä mielipiteitä. Herkkätunteisuus ei ole totuuden korvike.
Jos ateismia joskus kutsutaan 'negatiiviseksi' filosofiaksi, se johtuu siitä, että elämän ehdot tekevät negatiivisesta filosofiasta parhaiten soveltuvan täyttämään olemassaolon pakottavat tarpeet, ja vain siinä mielessä sitä voidaan kutsua 'negatiiviseksi'. Jotkut uskonnon lähettiläät sanovat tietämättömyydessään ateismia 'negatiiviseksi' filosofiaksi, koska ateismin on ensin tuhottava se valtava tietämättömyys ja alentava taikausko, jolla uskonto kautta aikojen on häpeämättömästi tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn.
Negatiivinen asenne elämään on joskus välttämätön oikealle toiminnalle. Itse elämä riippuu usein kieltämisestä. On negatiivista varoa ylensyömistä. On negatiivista jättää ruokahalunsa tai muut himonsa tyydyttämättä, tai olla päästämättä mielijohteitaan valloilleen. Usein olen nähnyt kuvitettujen pääkirjoitusten saarnaavan siitä tosiseikasta, että kielemme vaikein sana lausua on "Ei!" Vain kun meillä on rohkeutta sanoa EI tietyille kiusauksille voimme välttää noiden kiusauksien aiheuttamia seurauksia. Kehitys sisältää myös hyvin usein kieltämistä.
Ihminen huomaa olevansa olemassa maailmankaikkeudessa täysin valmistautumattomana ja huonosti varustettuna kohtaamaan elämän tosiasiat ja ehdot. Hänen täytyy voittaa Luonnossa aina läsnäolevat illuusiot ja petolliset voimat. Kun älyn valo ensimmäiseksi syttyi ihmisen mieleen, hän löysi itsensä karussa maailmassa; maailmassa, joka löyhkäsi rutolta ja jota asuttivat karjuvat pedot ja raa'at ja sivistymättömät ihmiset. Ei ihme, että ihmisen vinoutunut äly synnytti itsestään sarjan Jumalaa koskevia ideoita, jotka puistattavat ihmistä kauheudellaan. Hänen alkukantainen mielikuvituksensa synnytti jumalia, joilla oli lukuisia päitä, irvokkaita ruumiinosia, useita ruumiita, lukemattomia silmiä ja jalkoja ja käsivarsia. Voidakseen ajatella selvästi ja järkevästi on ihmisen tuhottava kaikki nämä mielikuvat. Tämä on vain yksi ateismin tehtävistä. "Ihmisen vapauttaminen erheestä on antamista, ei ottamista," sanoi Schopenhauer.
Jotkut nykypäivän uskovaiset, jotka ovat sen verran vapautuneita, etteivät enää usko sen kaltaisiin jumaliin kuin "Jehova", vaativat uudenlaista jumalakäsitystä. He haluavat jotakin poisotetun tilalle. Haluavatko he myös korvikkeen helvetille?
Voisiko joku olla niin ystävällinen ja kertoa minulle, mitä me teemme uudella jumalakäsityksellä? Eikö meillä ole ollut tarpeeksi jumalia? Eikö siitä ihmisrotua jo vitsaukseen asti ahdistaneesta rykelmästä eroon pääsemisessä ole ollut tarpeeksi tehtävää? Anon hartaasti, ettemme enää saastuttaisi taivasta näillä uskonnollisten harhanäkyjen kamalilla olioilla ja pelottavilla hirviöillä.
Kirkonpalvelijat myös nauttivat sanoessaan, että ateismi on dogmaattinen ja tuhoava. Jos ateismia voi sanoa dogmaattiseksi, se johtuu siitä, että dogmatismi on luonnon laki. Tosiasia on mitä itsepäisin juttu maailmassa. Materia vaatii tilansa ihan itsekseen, ja liike jatkuu liikkeenä, täysin riippumatta mielipiteistä, jotka sitä koskevat.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Kolumbus oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen maan latteudesta purjehtiessaan yli valtameren ja todistaessaan asuttamamme planeetan pallonmuodon.
Ateismi on tuhoavaa samassa mielessä kuin Galileo oli tuhoava, kun hän korjasi väärien teologisten mielikuvien aikaansaaman erheellisen käsityksen siitä, että oli olemassa vain yksi kuu, kun hän löysi Jupiterin seuralaiset.
Onko lääkäri tuhoava kun hän parantaa potilaansa sairaudesta?
Läpi koko älyllisen kehityksen historian tämä asenne on tosi. Sanokaa sitä kielteiseksi, sanokaa sitä dogmaattiseksi, sanokaa sitä tuhoavaksi, sanokaa sitä miksi haluatte. Se on kehityksen pääponnahduslauta.
Ei ihme, että suuri Buckle tunsi aihetta sanoa:
"Mikään suuri uudistus joka on saatu aikaan ei ole koostunut jostakin uudesta, vaan jonkin vanhan kumoamisesta."
Kuinka tekopyhää onkaan pappien sanoa ateismia kielteiseksi filosofiaksi, kun heidän omat kymmenen käskyään ovat sarja kieltoja: "Sinun ei pidä..."
Mutta ateismi on myös hyökkäävä, taisteleva ja rakentava filosofia. Se on kiinnostunut siitä, mikä on TÄSSÄ ja NYT. Se löytää tarpeeksi välitöntä ratkaisua vaativia ongelmia täällä eikä pakene tuntemattomien ongelmien suojaan.
Ateismi ei voi katsoa toimettomana kun epäoikeudenmukaisuuksia tehdään, eikä sallia vahvojen riistää heikkoja. Sen ihanteena on oikeudenmukaisuuden vakiinnuttaminen, olkoonkin, että sen luovat ihmiset.
Jos ihminen odottaisi Jumalan ruokkivan hänet, hän nääntyisi nälkään.
Ateismi uskoo sivistykseen. Se uskoo tosiseikkojen totuudenmukaiseen paljastamiseen sitä mukaa kuin niitä havaitaan, ottamatta huomioon ketä ne kuohuttavat.
Se on aina valmis hyväksymään uuden ja hylkäämään vanhan. Ateismi ei usko, että ihmisen tehtävä maan päällä on rakastaa ja ylistää Jumalaa, vaan se uskoo tämän elämän elämiseen sillä tavalla, että maailma on oleva entistään parempi koska sinä olet elänyt siinä.
Tämä on ihanne, joka nykyään innoittaa useampia sydämiä kuin koskaan ennen ihmisrodun historiassa auttamaan ihmiskuntaa matkallaan parempaan.
Tämä on ihanne, joka innoitti Brunoa, Galileota ja Kopernikusta, Voltairea, Humboldtia ja Garibaldia, Mark Twainia, John Burroughsia ja Luther Burbankia. Tämä on ihanne, joka innoitti Curien paria keksimään radiumin, Henri Durantia perustamaan Punaisen Ristin, innoitti Albert Einsteinia ja Thomas Edisonia.
Jos ihminen tarvitsee apua, on hänen hylättävä vetoomuksensa Jumalan puoleen. Ne osoittautuvat vain "hänen valittavien huutojensa kaiuiksi".
Ateismi ei pane mitään luottamusta Jumalaan. Lause kolikoissamme on valhe. Henkilöä, joka kielsi henkilökohtaisen Jumalan olemassaolon — joka kieltäytyi hyväksymästä Raamattua jumalallisena ilmoituksena, joka leimasi Jeesuksen sikiämisen ihmeen kautta järjettömäksi, joka luonnehti ylösnousemuksen harhaksi, ja joka merkitsi sielun kuolemattomuuden myytiksi — luonnehtivat papit vain vähän aikaa sitten "ateistiksi". Thomas Painea kutsuttiin "likaiseksi pieneksi ateistiksi" huolimatta todisteista, ettei hän ollut lähimainkaan sellainen. Jos kutsuu itseään miksikään muuksi kuin vapaa-ajattelijaksi tai ateistiksi, kiellettyään nämä uskonnolliset perusteet, pettää omat sanansa.
Ateismi on antanut ihmisrodulle sen älylliset hallitsijat. Kun suuri Darwin keksi lajien synnyn lain, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hän todisti vääräksi käsityksen ihmisen erityisestä luomisesta. Kun kemisti meni laboratorioonsa ja keksi aineen häviämättömyyden, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän todisti Luojan olemassaolon mahdottomaksi. Kun tähtitieteilijä suuntasi kaukoputkensa taivaalle ja löysi rajattoman avaruuden aavat, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän ei löytänyt avaruudesta Jumalaa eikä taivasta tutkimaltaan alueelta. Kun geologi määritteli maapallon iän sen kalliosta ja maaperästä ja muodoista, häntä kutsuttiin ateistiksi, koska hänkin tuhosi uskon erityiseen kuuden päivän sisällä tapahtuneeseen luomiseen, ja paljasti raamatun opin maailman alkuperästä virheelliseksi. Kun historioitsija tutki muinaisia ja esihistoriallisia aikoja ja löysi sivilisaatioita, joilla oli ollut korkea eettinen ja moraalinen kulttuuri sekä älyllisiä saavutuksia, jotka yhä hämmästyttävät meitä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän paljasti Aadamin myytin ja Mooseksen virheet sekä leimasi petokseksi Jehovan käskyt. Kun lääkäri yritti helpottaa ihmisen tuskaa ja kärsimystä, häntä sanottiin ateistiksi, koska hän kieltäytyi hyväksymästä sairautta kostonhimoisen Jumalan erityisenä koettelemuksena.
Jokainen tiedemies, joka ei suostu ahtaiden teologisten rajojen pidättämäksi, tulee ateistiksi millikaneista ja osborneista huolimatta. Sähkön taikuri, tuo itse Prometheus, edesmennyt Charles P. Steinmetz, sanoi, että ateismi on tiedemiesten lopullinen filosofia.
Eikö olekin outoa, että papit, jotka väittävät olevansa Jumalan sijaisia ja tietävänsä Jumalallisen tahdon, eivät paljasta ihmiskunnalle sitä tietoa, jonka epäuskoiset keksivät? On olemassa vanha sanonta: "Missä on kolme luonnon tutkijaa, siinä on kaksi ateistia."
Kun uskonto esittää jalomman tunteen kuin nämä Robert G. Ingersollin sanat sisältävät, silloin, ja vain silloin, se voi ottaa ylemmän asenteen. Hän sanoi:
Sanokaa minua pakanaksi, sanokaa minua ateistiksi tai miksi hyvänsä, aion kohdella lapsiani niin, että he voivat tulla haudalleni ja totuudenmukaisesti lausua, 'Hän joka tässä makaa ei koskaan tuottanut meille tuskaa. Hänen huuliltaan, nyt jo tomua, ei koskaan päässyt meille epäystävällistä sanaa.'
Verratkaa tätä lausumaa Jeesuksen sanoihin ja päättäkää sitten kenen manttelin haluatte periä:
Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.
— Matt. 10:35-37
Tänä päivänä me näemme kuinka uskon riveissä tapahtuu vallankumousta. Me näemme menneiden aikojen suurten vapaa-ajattelijoiden vaikutuksen omaan sukupolveemme sen katkoessa taikauskon kahleet, jotka ovat orjuuttaneet ihmiskunnan alentavan uskonnon valtaan.
Emme nykyään enää taistele teismiä vastaan. Ne väitteet, joita vapaa-ajattelijat käyttivät yli sata vuotta sitten, ovat nyt vapaamielisten pappien käytössä oikeaoppisempia veljiään vastaan. Kukapa voisi kieltää kehityksen, kun papit itse hylkäävät teismin? Kuka tänä päivänä voi saattaa itsensä naurunalaiseksi puolustamalla teismiä sen historiaa ja mainetta vasten? Se on vääristänyt ihmisen mielen ja häpeällisesti saattanut hänet käyttämään väärin elämänsä. Jumalan nimessä ja Jumalan rakkauden tähden helvetti raivossaan päästettiin irralleen maan päällä. Ei ihme, että teismi nykyään hylätään ja kielletään. Vapaamielinen pappikaan ei halua kuulla siitä. Se on kuin Caesar, "kun se eilen saattoi seistä koko maailmaa vastaan, se nyt makaa tässä, eikä kukaan osoita sille kunnioitusta."
Jopa teologisissa opistoissamme näemme, kuinka mahdotonta on yrittää valjastaa älyllinen ihminen teismin suitsilla; ja tämän mahdottoman yhdistelmän tuloksena uskonto ja kaikki, mitä se edustaa, hylätään laajalti. Me olemme todistamassa älyllistä rehellisyyttä, joka tuottaa kunniaa jopa papeille. Vapaa-ajattelun ihanteet ovat menossa eteenpäin positiivisesti ja rajusti. Ei ole kovin kaukana se aika, kun ihmisen nk. sielun rauhan rukoilusta maksun ottavaa pappia syytetään väärien tietojen levittämisestä ja petoksesta aivan samoin kuin muita ihmisiä vangitaan samankaltaisista petollisista juonitteluista.
Kun joku pappi tänään julistaa, ettei hän enää voi uskoa neitseestäsyntymiseen, Jeesuksen ylösnousemukseen tai pyhien kirjoitusten innoitukseen, myöntää, että Mooses oli hyvin usein väärässä, eikä pysty löytämään mitään puolustusta henkilökohtaisen Jumalan olemassaololle, silloin torvisoittokunta soittaa ja liput liehuvat hänen "suurelle rohkeudelleen", kun itse asiassa nämä seikat ovat olleet meille niin ilmeisiä, että katsomme säälien heitä, jotka yhä vielä uskovat niihin.
Me emme taputa käsiämme niille, jotka ovat varastaneet ukkosenjylinän vapaa-ajattelun johtajilta vain pukeakseen sen niinkutsutun "liberaalin uskonnon" kaapuun. Heidän kehityksensä rohkaisee meitä, mutta elleivät he suorita koko matkaa, heitä täytyy vahtia samalla valppaudella ja heitä vastaan täytyy taistella samoin kuin calvineja ja knoxeja vastaan. Puolinaisuus ei koskaan kelpaa. Se osoittautuu poikkeuksetta mitättömäksi.
Mikä täydellinen vallankumous onkaan tehty sitten, kun ihmisten täytyy pyytää anteeksi uskomuksiaan, ja tulkita symbolisesti mielipuolen käsittämättömiä hourailuja — kun heidän täytyy kieltää ja hylätä ne uskomukset, joita vain muutama vuosikymmen sitten tyrannimaisesti tuputettiin kansalle ja joiden vuoksi lukemattomat tuhannet kärsivät kidutusta ja kuoleman!
Onko nykyaika ikuistamassa uskontoa, vai onko se tuomittu samaan paikkaan historiassa kuin orjalaitos? Ja kuinka osuva onkaan tuo uskonnon vertaus orjuuteen! Kautta aikojen on uskonto pitänyt vankina ja kahlehdittuna ja tehnyt tyhjäksi ihmisen älyn, aivan samoin kuin orjalaitos on sitonut ja kahlehtinut ja repinyt ihmisen ruumista! Kun tätä vihattavaa orjalaitosta yritettiin poistaa, monet vain pitkittivät sen olemassaoloa sovitteluillaan.
Samoin nykyään ne, jotka sovittelevat uskonnon kanssa ja puolustelevat sen menneitä rikoksia, vain pitkittävät sen olemassaoloa ja vaikeuttavat tämän sivilisaation häpeäpilkun poistamisen tehtävää. He häiritsevät tuon ihmisen älyllisen kehityksen pahimman esteen poistamista. Ruusu voi tuoksua yhtä hyvältä toisen nimisenä, ja uskonto voi olla aivan yhtä vastenmielinen toisen otsakkeen alla.
On niitä, jotka väittävät, että uskontoa voidaan sivistää, mutta kuinka voimme sivistää jotakin, joka ei salli sivistämistä? Kuinka voimme sivistää tietämättömyyttä, taikauskoa ja raakuutta? Voimmeko sivistää peukaloruuvin, piinapenkin ja inkvisition tuomitsemiset? Jos voimme sivistää uskonnon, niin alkemistin toive on käynyt toteen. Jos voimme sivistää uskonnon, niin totisesti halpa-arvoinen metalli voidaan muuttaa kullaksi.
http://www.vihrearouva.net/usko/ateismin_filosofia.html
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä ja taitava kirjoitus. Luulin jo, että se oli sinun oma kirjoituksesi, kun et lainausta alussa maininnut.
"Ottakaa opiksi" -otsikko olisi pitänyt korvata otsikolla "Ateismin ylistys".
En tiedä mistä johtuu, mutta tuota lukiessa sain ateismista hyvin uskontomaisen kuvan. "Ateismi on tullut pelastamaan maailman!" - "Uskokaa ateismiin, se vapauttaa!". Kirjoitus liputtaa tämän kaltaisten huudahdusten puolesta. Ateismin rehellisyys myös kumottiin. Ateismin tulisi tunnustaa tosiasia, ettei se voi koskaan ratkaista kysymyksiä tuonpuoleisesta elämästä, jonkin yliluonnollisen jumalan olemassaolosta tai maailman synnystä ja sen syistä. Miten niihin voitaisiinkaan vastata, kun "yliluonnollisen" olemassaolo kiistetään. Asettamalla kysymysmerkin, se asettaa samalla itsensä ristiriitaan "todellisuuden" kanssa. Tämän vuoksi näen esimerkiksi agnostismin paljon "järkevämpänä" filosofiana, kuin ateismin.
"Kun ihmisen järjen valo syttyi", ihminen ei vain nähnyt luonnossa tapahtuvaa raakuutta ja "yliluonnollisia" toimintoja, kuten ukkonen, maanjäristykset, metsäpalot yms., jotka olivat uhkia ihmiselle. Ihminen myös näki luonnon ihmeellisyyden, täydellisyyden ja kauneuden. Hän tunnisti luonnossa Jumalan käden jäljen, ennen ihmisen kajoamista siihen. Hän tunnusti totuuden, täytyi olla jotain enemmän, täytyi olla jotain yliluonnollista. Ei tämä kaikki ole voinut syntyä tyhjästä. Oli hyvin luontevaa, että ihminen alkoi kutsua tuota Yliluonnollista nimillä.
Ajan myötä ihmisen aivojen rakenne muuttui, ja hänestä tuli älykkäämpi ja viisaampi. Hänen taitonsa ja luovat kykynsä moninkertaistuivat. Samoin hänen käsityksensä maailmasta ja sen toiminnoista tieteen avulla kasvoi. Nykyään ihmiskunnan tietomäärä on moninkertaistunut valtavasti. Miksi ihmiset edelleen uskovat Yliluonnolliseen? Miksi suurin osa maailman väestöstä uskoo jumaliin tai jumaluuksiin?
On helppoa väittää, että tieteen kehitys ja usko Jumalaan voidaan nähdä kääntäen verrannollisina. Länsimaissa Kristinuskon vaikutus heikkenee. Kirkot kuihtuvat. Kuitenkaan usko Yliluonnolliseen ei ole hävinnyt tai edes heikentynyt. Edelleen ihminen etsii Totuutta uskonnoista. Länsimaalaiset ovat kääntäneet katseensa mm. idän uskontoihin, jotka antavat vapauden luovuudelle ja itsetutkiskelulle, mutta samalla uskovat johonkin yliluonnolliseen voimaan - on se sitten persoonallinen tai ei.
Ihmisen uskonnollisuus on sisäänrakennettu mekanismi. Käsittääkseni on tehty tutkimuksia, jotka osoittavat geeneillä olevan merkitystä ihmisen uskonnollisuuteen. Ateismi taistelee tätä mekanismia vastaan. Kun uskonnollisuus nähdään geneettisenä, taistelu sitä vastaan on samalla taistelua "totuutta" vastaan. Onko siis ihmisen fyysinen ruumis jäänyt jälkeen ihmisen psyykkistä kehitystä? Ehkä näin on. En tiedä. Ainakin sitä voidaan käyttää pakokeinona ihmisen fyysisen evoluution loppumisesta - kulttuurievoluutio on ottanut vallan.
Ateismi filosofiana omin sanoin kiistää yliluonnollisen olemassaolon, se on vain korvattu kysymysmerkillä. Kuitenkin Hegelin sanoin, "Filosofinen idealismi ei merkitse mitään muuta kuin sitä, että sen mukaan äärellinen ei ole todellista olemista. Jokainen filosofia on olemukseltaan idealistista, tai ainakin sillä on idealismia periaatteissaan, ja kysymys on silloin vain siitä, kuinka pitkälle tätä periaatetta on toteutettu käytännössä. ... Tästä seuraa ettei idealistisen ja realistisen filosofian välisellä vastakkaisuudella ole mitään merkitystä. Filosofia, joka pitää äärellistä olemista varsinaisen, perimmäisenä, absoluuttisena olevaisena, ei ansaitse filosofian nimeä." Näin ateismista on siis vain tehty idealistisen korvike pitäessään ainoastaan reaalista olevaista todellisena.
Kirjoituksessa lainattu Spinoza sanoi näin: "Luonnossa ei ole mitään satunnaista, vaan kaikkien asioiden olemassaolo ja kyky vaikuttaa tietyllä tavalla määräytyy jumalallisen luonnon välttämättömyydestä." Juutalaisuudestaan huolimatta hän ei uskonut Jehovaan, mutta hänellä oli silti usko yliluonnolliseen, jonka hän samaisti luontoon. Hyvin useat filosofit - jopa ateisteiksi väitetyt - uskovat/uskoivat yliluonnolliseen, sillä se on ainoa tapa selittää maailmaa. Ilman yliluonnollista maailma on yhtä kaaosta - spontaaneja, sattumanvaraisia tapahtumia vailla alkua ja loppua. Kausaliteetin käsitys hämärtyy, kun "yliluonnollinen" kiistetään. Kaikki viittaa siihen, että on olemassa Yliluonnollinen. Sillä on tuhansia ja tuhansia ilmentymiä ja nimiä ihmisten käsitysmalleissa.
- Kuitenkin kaikki johtaa yhteen, kaikkialla olevaan, kaikkitietävään, kaikkivoipaan, äärettömään, persoonalliseen, täydelliseen rakkauteen, yhteen tiettyyn Yliluonnolliseen. Kukahan Hän mahtaisi olla?
Luulet siis että maailmaa toimii yliluonollisella koneistolla?
No se johtuu vain siitä ettet tiedä kuinka se todella toimii.
Ehkäpä ikä ja koulutus tuo sinulle lisää viisautta.
Fakta: *Taikausko johtuu aina tiedonpuutteesta.*
Maailma toimii "yliluonnollisella" koneistolla.
Ef. 4:6 sanotaan:
"Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa."
Moni filosofi viittaa samaan; reaalisen maailman lisäksi täytyy olla myös "yliluonnollinen" todellisuus. Sitä emme voi täysin ymmärtää, mutta voimme aistia sen vaikutuksen. Tietenkin maailma toimii näennäisesti itsestään, Jumalan/fysiikan lakien mukaan. Kuitenkin on asioita, joita emme voi selittää, emmekä koskaan voikaan. Ne ovat asioita, jotka ovat käsityskykymme ulkopuolella.
Muun muassa Decartes'n mukaan Jumala on looginen välttämättömyys. Tunnet varmaan Decartes'n todistusketjun, joten en lähde sitä tähän toistamaan. Myös tiede näyttää löytävän yhä ihmeellisempiä asioita, lähinnä kosmologian alueella, jotka viittaavat jonkin korkeamman voiman olemassa oloon. Minulle tuo korkampi voima on Jumala, Jeesus Kristus.
P.S. Vähän asiallisuutta peliin. Et kommentoi mitenkään minun viestiäni, esität vain typerän, ilmiselvän, kysymyksen. Sinähän toimit aivan samoin kuin "hihhulit"... Perusteluita peliin, niin tieteellistä/filosofista keskustelua käydään. Luulisi sinun sen tietävän.
Hyvää illanjatkoa, en välttämättä ehdi kirjoittaa enää tämän illan aikana.
Et edes yritä korjata säälittävää keskusteluasi. Usko ateistien suhteellisen objektiiviseen ja neutraaliin keskustelukykyyn romahti ainakin hetkellisesti. Toivottavasti kaikki ateistit eivät suhtaudu uskoviin yhtä alentavasti ja ylimielisesti (eihän asia näin olekaan, useimmat keskustelukumppanini ovat olleet hyvin asiallisia). Näyttäisi siltä, että keskustelu kanssasi on mahdotonta.
Ensinnäkin sinä vain pastesit jonkun muun kirjoituksen, jonka lainauksesta mainitsit vasta kirjoituksen lopussa - jonne useimmat eivät edes jaksa lukea. Toiseksi, et odottanut tähän järkevää vastausta, mutta kun sellaisen sait, hätäännyksissäsi et kyennyt edes jatkamaan keskustelua, vaan pyrit eroon alentavalla ja typerällä kommentilla. Olisin toivonut järkevää ja aikusmaista keskustelua, sillä yleisesti ottaen minulla on ollut erinomaisia keskusteluja ateistien kanssa - useimmat suhtautuvat minuun ihmisenä, ja arvostavat henkilökohtaisia mielipiteitäni.
Toivottavasti kykenet järkevään keskusteluun tulevaisuudessa.
Hyvää päivänjatkoa.
1. Se että kertoisin sinulle kuinka maailma todella toimii vaatisi useiden korkeakoulu kirjojen kopiointia tänne.
2.Se olisi ajanhukkaa koska olet ilmeisen aivopesty.
Miksi vaivautua kirjoittamaan mitään koko palstalle? Lapsellista suorastaan... Olkoon sitten.
Ihmisestä Jumalan ja muka maailmankaikkeuden viisaimman olennon..=( *nyyh*=(
Uskonto tekee ihmisestä luomakunnan kruunun, kuolemattoman ja sallii maailman tuhoamisen koska luvassa on uusi.