Olen

Kun tulin uskoon ja tapasin seurakunnassa muita uskovia ihmisiä, pidin heitä mielestäni puoli-Jumalina. Ajatella että nuo ihmiset ovat olleet vuosia uskossa, he ovat varmaan aivan hurjan oppineita Jumalan palvelijoita ja heillä on varmaan aivan suora linja Jumalan työpöydälle.

Oltuani vuoden verran uskossa ja seurattuani tilannetta, huomasin, että diagnosini oli ollut hieman huti. Ihmiset joita katselin jumaloiden osoittautuivat täysin tavallisiksi ja moninpaikoin erehtyväisiksi ihmisiksi. Alkuun tulin ärsyyntyneen masentuneeksi tästä oudosta huomiostani ja saatoinpa epäillä jopa Jumalaa ja hänen kyvykkyyttään muuttaa ihmisiä.

Edettyäni omassa Jeesus-idolsissani opin eron Jumalan mielen ja ihmisen mielen välille. Tavallaan hengen mielen ja lihan mielen välille.

Tajusin sen että pelaan ihan omaa pakkaani kaikenaikaa. Se toinen pelaa myös ihan omaa pakkaansa tässä Jumala-pasianssissa, jos näin saa sanoa. Ne valinnat ja nöyryyden paikat ja parannukset joita minä Jumalan kanssa toimitan, ovat Jumala-minä suhde. Se että toinen ihminen pelaa erilailla ja mahdollisesti hylkää minut, tai nakkaa maantiekurat silmilleni ohi kurvatessaan, ei ole mitään tekemistä Jumala-minä suhteessa. Hän pelaa ihan omaa pakkaansa.

Siunataan heitä jotka meitä sysivät, niin voidaan oletushakemistossa ymmärtää olevamme Korkeimman lapsia. Annetaan heille anteeksi heidän syntinsä meitä kohtaan, niin Taivaallinen Isämmekin antaa meille anteeksi.

Joskus joutuu menemään niin pienelle paikalle ja vielä pienemmälle. Hiljainen kuiskaus nurkan pimeydestä - Isä ei niinkuin minä haluan, vaan niinkuin sinä haluat.