Iskemiskulttuurissa ei tasa-arvoa

käykääpä vilkaisemassa iltasanomien juttua

http://www.iltasanomat.fi/naiset/tanaan.asp?id=1096558&es=1

Virpi Hämeen-Anttilan mielestä ongelma on ilmeisesti taas joku kulttuurillinen muuri, joka estää naisia iskemästä. Tämäkin "tasa-arvon puute" (biologinen tosiasia) yritetään vierittää miesten niskoille, vaikka syy on muualla.

"Valloittamisen halu näyttelee edelleen suurta osaa miesten egossa. Se pätee ihan kaikenlaisiin miehiin, niihin nyhveröimpiinkin. Naisten ei tulisia aliarvioida miehiä, vaan odottaa sitä, että mies rohkaisee mielensä."

Mistäköhän hän tuonkin repäisee? Ongelma ei ole miesten valloittamisen halu, vaan naisten valloittamisen halun puute (rohkeuden puute). Virpi Hämeen-Anttila ilmeisesti ajattelee että iskeminen on aina mieluisaa miehelle. Sitä se ei todellakaan ole. Seuran ja kenties elinkumppanin saamiseksi miehen nyt vain on pakko iskeä, koska naiset uskaltavat aniharvoin itse tehdä aloitteita. Onnistuminen saa aikaan melkoisen tunneryöpyn ja pakit kovettaa. Ihminen on herkeimillään seuranhaussa. Iskeminen on pienten vihjeiden tulkitsemisen yritystä (naisethan tunnetusti sanovat asian aina suoraan ja kiertelemättä), ja välillä menee väkisinkin pieleen. Jos kaupungissa olisi illanviettopaikka jossa naiset iskisivät itselleen seuraa, niin se olisi nyhverömiesten ykköspaikka. Sama pätisi moneen ei-niin-nyhveröönkään, kun pienemmällä vaivalla ja tuskalla pääsisivät. Ei tarvitsisi kuin vähän laittautua iltaa varten ja keimailla... Kyseisen paikan naiset vaihtaisivat toisaalta varmasti melko nopeasti maisemia.

Ongelma tasa-arvon puuttumisesta iskemiskulttuurissa on naisten rohkeuden puute ja ettei heidän tarvitse iskeä seuraa itsellensä vastaavin määrin. Enkä minä heitä syytä. Jos itse olisin nainen, niin pelaisin niillä korteilla mitkä luonto on suonut. En edes tunne eläinlajia, jossa naaraat olisivat tyrkyllä uroksille. On huvittavaa kuinka ihmiset vakuuttavat itselleen eroavansa muusta eläinkunnasta.

Joskus olen kuullut naisen puolustelevan passiivisuuttaan tyyliin "kerran kuin yritin, niin tuli niin kylmällä tavalla pakit että päätin jättää sen homman miehille. Se ei vaan tuntunut hyvältä". Totta kai se ei tunnu hyvältä. Arvatkaa onko tuttu tunne monellekin miehelle?

Sama tasajako pätee puhelinnumerojenkin vaihtamiseen. Odotetaan että se mies soittaa. Jos ei soita, niin ollaan joko pahoillaan tai tyytyväisiä. Itse ei uskalleta soittaa "sillä eihän sitä voi tietää mitä se mies minusta tykkää"

Vie sie, mie vikisen...