Aho pelasti Suomen

Kokoomuksella on kaksijakoinen rooli Suuren Laman suhteen. Holkerin hallituksessa kokoomus oli ajamassa Suomea lamaan, Ahon hallituksessa kokoomus oli nostamassa Suomea ylös kurimuksesta.

BBC:n toimittaja Allan Little vietti puoli vuotta matkustellen ympäri EU:ta, tutustuen eri jäsenvaltioiden talouspolitiikkaan. Esko Aho saa suitsutusta pohjoismaisessa osiossa. Seuraavassa englanninkielinen alkuteksti tietokonekäännöksenä. Käännöksen on tehnyt suomalainen ohjelmisto. (www.sunda.fi)




Pohjoismainen re-invention?

Kun Esko Aho tuli Suomen pääministeriksi 1991 missä, hänen maansa sortui. Sen talous kutistui 10 prosentilla kuukaudessa.

Työttömyys oli 20 prosenttia ja nousu. Aho päätti radikaalista kirurgiasta: hän yksityisti hän liberalisoi, hänet, vapautti ylös markkinoita.

Hän tiesi, että asioiden täytyisi huonontua, ennen kuin ne parantuivat. Joten hänen lääkkeensä oli kovaa nielaisuun, ja hän hukkasi maansa seuraavat kansanedustajain vaalit ja työnsä pääministerinä.

Vuosikymmen yllä, silti, häntä juhlitaan Suomessa miehenä, joka - jälkeenpäin ajatellen - sijaittu toipumaan päin, maa.

Suomi veti pienen taloudellisen ihmeen ulkopuolella, että työnsi sitä maailman taloudellisten liittopöytien huippuun. Ja, huomattavan, se tuli niin toimeen verojen ilmanmista drastisesti tai sosiaalibudjettien viiltämistä.

Suomalaiset väittävät, että niillä on maailman kilpailevin talous ei korkeasta kulutuksesta huolimatta terveydelle ja kasvatukselle, vaan juuri siksi, se.

Suomi pysyy yhtenä Europe.:n korkeista veromaista, ulkoministeri kertoi minulle;

"Jokaiset palkat mutta jokainen myös hyötyy. Se on kattavan sosiaalihuollon pohjoismainen malli. Sosiaaliset palvelut eivät ole ainoastaan köyhille. Ne kannattavat jokaista, ja jokainen käyttää niitä".

Tämä on pohjoismainen malli. Se sisältää haasteen meille kaikki. Mutta joka kuuntelee pientä Suomea ensi kuussa huippukokouksessa, kun Euroopan vanhimmat viholliset haluavat velat maksaen taistelua varten?

Tätä varten on tullut kertomukseksi kahdesta, Euroopat. Iso-Britannia vetää yhtä suuntaa sisään - säännöstelyn purkamista kohti, maailmanlaajuiset markkinat, ulkoilmakilpailu. Ja Ranska vetää vastakkaista tietä - Eurooppaan se yrittää suojella Euroopan sosiaalista mallia.

Se on noin kaksi pohjimmiltaan vastustettua ideaa, mikä, Euroopan pitäisi olla. Ja taistelu on jo menossa.


Alkuteksti oli tällainen:

Nordic re-invention

When Esko Aho became Prime Minister of Finland in 1991m his country was collapsing. Its economy was shrinking by 10% per month.

Unemployment was 20% and rising. Aho decided on radical surgery: he privatised, he liberalised, he freed up markets.

He knew that things would have to get worse before they got better. So his medicine was hard to swallow, and he lost his country's next general election and his job as Prime Minister.

A decade on, though, he is celebrated in Finland as the man who - in retrospect - set the country on the road to recovery.

Finland pulled off a small economic miracle that propelled it to the top of the world's economic league tables. And, remarkably, it did so without drastically cutting taxes or slashing welfare budgets.

The Finns argue that they have the world's most competitive economy not in spite of high spending on health and education, but precisely because it.

Finland remains one of the high tax countries of Europe. the Foreign Minister told me;

"Everybody pays, but everybody also benefits. That is the Nordic model of comprehensive social welfare. The social services are not only for the poor. They are for everybody and everybody uses them".

This is the Nordic model. It contains a challenge for us all. But who will listen to little Finland at next month's summit, when the Europe's oldest foes will squaring up for a fight?

For this has become a tale of two Europes. Britain is pulling in one direction - towards deregulation, the global market, open competition. And France is pulling the opposite way - towards a Europe that seeks to protect Europe's social model.

It is about two fundamentally opposed notions of what Europe should be. And the battle is already under way.