Itsellä monesti tulee todella ahdistava olo kun ajattelen kuolemaa. Itse olen elämäni aikana päätellyt asiasta jos toisesta, että kuoleman jälkeen kaikki oma tietoisuus vaan häviää. Eikä tilalle jää mitään ei edes sitä pimeyttä ei edes tajuntaa että on tyhjyys.. ahdistaa aika mukavasti..
Ja jos joku nyt alkaa valistamaan jostain uskonnollisista näkökannoista asiaan, niin en todellakaan haluaisi uskoa näin tietenkin toivoisin että olisi elämää sen jälkeen muttakun eipä valoa mistään päin näy.
Ja jos joku nyt alkaa valistamaan jostain uskonnollisista näkökannoista asiaan, niin en todellakaan haluaisi uskoa näin tietenkin toivoisin että olisi elämää sen jälkeen muttakun eipä valoa mistään päin näy.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kuolemaa ei ole. Ota Jeesus Kristus sydämeesi ja taatusti pelko poistuu.
kulemanpelko ehkä pienenee ja häviää erillaisissa uskoissa, mutta pystytkö täysin tietoisesti vakuuttamaan että pelastus on. niin että olet 100% varma? ettei ole pienintäkään mahdollisuutta erheeseen?
jesus kristus sydämeesi.. entä ne jolla on keinotekoinen sydän tai jonkun muun sydän?
*miettii liikaa*
Minua taas pikemminkin lohduttaa ajatus siita, etta fyysisen kuoleman jalkeen "maalliset tuskat ja liika tiedostaminen" ovat ohi.
Mutta itse asiassa myos uskon "elaman" jatkuvan kuoleman jalkeen...toki hyvin erilaisessa muodossa kuin taalla maan paalla, mutta kuitenkin.
>>Itse olen elämäni aikana päätellyt asiasta jos toisesta, että kuoleman jälkeen kaikki oma tietoisuus vaan häviää. Eikä tilalle jää mitään ei edes sitä pimeyttä ei edes tajuntaa että on tyhjyys.. ahdistaa aika mukavasti..>Ja jos joku nyt alkaa valistamaan jostain uskonnollisista näkökannoista asiaan, niin en todellakaan haluaisi uskoa näin tietenkin toivoisin että olisi elämää sen jälkeen mutta kun eipä valoa mistään päin näy.
Niinpä niin gothic white, etpä ole ajatuksinesi yksin. Tuollainen sadan miljardin vuoden tiedottomuus kun on vasta alkua ikuisuudelle. No, eipä sitä syvässä unessakaan juuri kärsi, joten ei kai se kuolema sen kummempaa ole. Jos tieteellinen matsku kiinnostaa niin tähtitiede ja sellaiset populaariteokset kuin "maailmankaikkeuden elämänkerta" ja valtaojan "kotona maailmankaikkeudessa2 saattavat antaa hieman lohduttavaa kokonaisperspektiiviä kaiken olemassaololle ja sen ongelmille.Tai sitte ei
tavallaan palata takaisin sinne, mistä olemme tulleetkin. Eli kun tietoisuus sammuu, niin loppuu myös persoonallinen olemassaolomme. Kun ruumiskin on hajonnut, loppuu myös fyysinen olemassaolomme, olemme muuttuneet jonkin muun eliön osasiksi tai maatuneet maaksi. Meitä ei siis ole enää olemassakaan, voi vain kuvitella millaista on sellaisen ihmisen olotila, jota ei ole olemassa. Mitä ahdistavaa siinä on, siinähän raukeaa kaikki mahdolliset ahdistukset pelot ja muut tunteet. Sitähän voisi pitää suorastaan toivottavana tilana, ellei biologiamme sotisi yksilöllistä häviämistämme vastaan.
Suosittelen, etta luet teoksen: Michael Newton: Sielujen matka
(Googleta webista vaikka - sita myydaan webissa.)
Pitaisi myos loytya kirjastosta.
Myös Peter Richelieu:n "Sielun matka" on hyvä. On niitä muitakin hyviä kirjoja jotka kertovat kuolemanjälkeisestä elämästä lähes tieteellisen todistettavasti.
Minusta on hölmöä kun tänä päivänä on vielä ihmisiä jotka olettavat että elämää ei olisi maallisen kuoleman jälkeen. Niin paljon on siitä näyttöä nykyään, jos vaan vitsii etsiä. Toki kaikkihan on itsestä kiinni.
Tämän hetkisten tietojeni perusteella uskon, että kun lähdön hetki koittaa ja aivojen toiminta lakkaa, niin tietoisuus (tai ns. Sielu) häviää koska se on täysin riippuvainen aivoista.
Näin ollen lopun tultua elämällä ei käytännössä olisi koskaan ollutkaan mitään merkitystä.
"Tämän hetkisten tietojeni perusteella uskon, että kun lähdön hetki koittaa ja aivojen toiminta lakkaa, niin tietoisuus (tai ns. Sielu) häviää koska se on täysin riippuvainen aivoista."
Ja mina taas uskon juuri painvastoin. Aivot ovat riippuvaisia "sielusta" = henki-minasta. Minulle aivot edustavat ikaankuin ihmisen "prosessoria" (tietoteknisin termein).
Aivot ovat tyokalu, eivat "kaiken keskus".
kun aivot on tuhoutuneet, milläs henki-minä sitten ajattelee, entä katselee, haistelee tai tunte, ellei ole silmiä, nenää tai hermostoa. Mitä jää jäljelle. kun kaikki mitä me pidämme ihmisen ulkoisina merkkeinä katoaa pois? On kuulemma tieteelistä näyttöä, kun joku selittäisi vain mitä, ettei tarvitse hölmönä uskoa, ettei jäljelle jää mitään.
"...kun aivot on tuhoutuneet, milläs henki-minä sitten ajattelee, entä katselee, haistelee tai tunte, ellei ole silmiä, nenää tai hermostoa. Mitä jää jäljelle. kun kaikki mitä me pidämme ihmisen ulkoisina merkkeinä katoaa pois? On kuulemma tieteelistä näyttöä, kun joku selittäisi vain mitä, ettei tarvitse hölmönä uskoa, ettei jäljelle jää mitään."
No minun mielestani (ja Michael Newtonin) mielesta
se "henkikeho" (jotkut puhuvat astraalikehosta) kykenee ihan "samoihin juttuihin" kuin maanpaallinen fyysinen keho.
Mieti vaikka kasitetta "kolmas silma", jolla tarkoitetaan meidan tietynlaista intuitio/selvannako/telepatia-silmaa. Toimiihan sekin joillakin ihmisilla maan paalla, vaikka sita ei fyysisesti nay missaan.
Sen verran viela piti sanoa, etta tama meidan maanpaallinen kehommehan on luotu MAANPAALLISIA TARPEITA varten. Homma toimii nain taalla, mutta siella "toisessa ulottuvuudessa" on ERIlaiset kommunikaation muodot jne.
Siella ei ole enaa fyysisia esteita. Uskon vahvasti (ja M. Newton uskoo) telepaattiseen kommunikointiin.
Eihän koskaan ole raportoitu astraalikehon käytöstä (astraaliprojektiossa, OOBE:ssä jne.) ilman aivoja.
Juttua ei tietääkseni ole ainakaan vielä kyetty todistamaan puoleen eikä toiseen. Kai se jää jokaisen itse selvitettäväksi.
astraalikeho tässä ulottuvuudessamme meidän liha- ja verikehoamme, vai onko astraalikehon yläpuolella vielä jokin, joka käyttää astraalikehoa ?
Turhan monimutkainen systeemi minulle, jolle riittää ne kehot, joiden olemassaoloa meillä ei ole syytä epäillä. Toistemme ajatuksia me osaamme jo lukea ilman astraalijuttujakin, koska kieli ei ole ainoa viestintävälineemme, vaan myös ei-kielllinen viestintä kertoo meistä paljon, lisäksi meillä on itseuntemusta sen verran, että osaamme jo empatian pohjaltakin aavistaa toistemme tunteet.
"Käyttääkö
??? 14.12.2005 klo 17.36
astraalikeho tässä ulottuvuudessamme meidän liha- ja verikehoamme, vai onko astraalikehon yläpuolella vielä jokin, joka käyttää astraalikehoa ?"
Niin siis astraalikeho on "olemassa" myos maan paalla. Se saattaa esim. "tehda matkoja" unen aikana tai kehosta irrottaessa jne..
Sielu ei todellakaan ole riippuvainen aivoista, vaan liittyy niihin syntymän hetkellä ja eroaa niistä "kuollessa".
Ts. ego vs. superego = minuus vs. korkeampi minuus. Sielu on energiaa, aivot materiaa, eikä korkeampi energia voi olla riippuvainen alemmasta materiasta.
Älä sekoita kahta eri todellisuudentasoa!
Rakkautta ja valoa elämääsi :)
sillä olen lukenut Michael Newtonin toisen kirjan, Sielujen kohtalo, joka on jatkoa Sielujen matkalle :) Sanoisinko, että tuhti paketti mielenkiintoista faktatietoa!