Onko asiat nykyisin todella niin, että talvikunnossapitoa hoitavat urakoitsijat eivät ota mitään vastuuta työstään? Kaupungissamme on kaksi urakoitsijaa, jotka ovat käytännössä jakaneet kaupungin puoliksi. Kun lisäsin tilaukseeni lauseen 'urakoitsija vastaa siitä, että liukkaudentorjunta on tehty asianmukaisesti', sain tilaukseni takaisin viestillä, etteivät he voi sitä hyväksyä!
Käsittämätöntä! Vai onko tällaista mahdollisesti muuallakin?
Käsittämätöntä! Vai onko tällaista mahdollisesti muuallakin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hoitaa valitettavan usein luonto. Tai ehkä olen vain työn jälkeä huomaamaton tai suorastaan ilkeä. Kuitenkin minua kismittää talvi talvelta se, ettei jalkakäytäviä tai teitten reunustoja hiekoiteta riittävästi. Aika usein ei edes kenkiin kiinnitettävin liukuestein saa riittävää pitoa. Arkisin kunnossapito hoituu yleensä edes välttävästi mutta pyhäisin saa joko luistella tai kahlata tai tehdä kumpaakin askarta vuorotellen eli samanaikaisesti.
Kulkemaan pitäisi kuitenkin päästä. Olenkin miettinyt, mitä tapahtuisi työntekijälle, joka ilmoittaisi työnantajalle jäävänsä pois työstään ainakin päiväksi selittäen syyksi kulkuvaikeudet.
>Aika usein ei edes kenkiin kiinnitettävin liukuestein saa riittävää pitoa.
>ainakin päiväksi selittäen syyksi kulkuvaikeudet.
sitä uusavuttomuutta.
Esi-isämme aikanaan ovat saaneet tämän
kansan pysymään hengissä täällä pohjoisessa liukkaudessa
mutta tällaisia ruikuttajiako meistä on kuitenkin tullut?
Jos ei ole ongelmia, niitä keksitään.
Kaatuminen aiheuttaa joskus vakaviakin vammoja, ja vammautumisen pelko on mielestäni terve ilmiö. Ainakin köyhää kirpaisee suhteettoman raskaasti sairauslomalle joutuminen ja pienten mutta juuri ja juuri riittävien tulojen väheneminen. (Jos ihminen taas on rutiköyhä ja tarvitsee toimeentulotukea terveenäkin, niin siinä tilanteessa sosiaalitoimisto korvannee myös kohtuullisia hoitokuluja.)
Mutta mikään ... toistan: EI MIKÄÄN ... ei korvaa menetettyä aikaa ja niitä kokemuksia ja elämyksiä, joita langennut ihminen murtumia parannellessaan menettää!
Kenkiin kiinnitettävät liukuesteet varmentavat askelta mutta eivät ne hiekoituksen puutetta täysin kompensoi.
Ennen Wanhaan ei katuja aurattu niin peilikirkkaiksi ja jäisiksi kuin nykyään, jolloin jalkineisiin syntyi parempi pito. Lumessakin on helpompi tallustaa kuin nykykonein raastetulla uraisella jääkentällä. Pettävintä on jääkerroksen päälle satanut uusi lumi, joka kätkee liukkauden sitä torjumatta.
Maalla liukkautta vastaan sai turvaa potkukelkasta, joka myös kuljetti ohjaajaansa tavaroineen sukkelasti eteenpäin. Tuolloin koko tien levyisestä hiekoituksesta oli riesaa. Mutta yleensä kelkoinkuljettava väylä löytyi viimeistään pientareelta.
vaikka niillä ei ollut mitään tekemistä alkuperäisen viestini kysymyksen kanssa...