Selitä paradoksi

Kelpaisiko tuo?

Raamatullisia paradokseja: ensimmäiset tulevat viimeisiksi.
Kuolemallaan Jeesus voitti kuoleman vallan.

Joka haluaa säilyttää elämänsä menettää sen.

Että vaikka kaikki olisi valhetta/ei todellista,,, että vain "olisimme jumalten unta ja häviäisimme kun jumalat heräävät"--> on tärkeää tehdä oikein ja oikein tekemisellä eliminoida elämän mielettömyyden ja sekaannusta herättävien uskomusten,paradoksien,älyttömyyksien,kauheuksien,uskomattomuuksien ja kaiken "sälän" aiheuttama sekaannus ja tehdä vain yksinkertaisesti oikein niin itseään kuin lähimmäisiään kohtaan,,vain se on olellista ja tärkeää,,ei se mitä on tai ei ole tai kuka on oikeassa tai ei ole,,siitä emme voi olla varmoja,,mutta jos kohtelen sinua hyvin uskoisin sinun tekevän myös niin minulle,,se on luultavasti varmaa,,ainakin se on varmasti oikein.

Totuutta ja valhetta ei voi määritellä pysyviksi koska ne muokkautuvat koko ajan. Välillä totuus on valhe ja valhe totuus.
Joten ei ole kumpaakaan, on vain luuloja.

Yhdellä ystävälläni on kaksi ihanaa lasta. Yhtenä päivänä sain ystävältäni tekstiviestin:
"9-vuotias tyttäreni sanoi tänään: Äiti täs maailmas on ainakin kaksi asiaa, jotka ei ole huijausta. Elämä ja Jeesus ja Jumala. Äiti meni sanattomaksi".

Niin minäkin uskon. Elämä ja Jeesus ja Jumala ei ole huijausta. Voisiko tuon nyt paremmin enää sanoa. Lasten ja imeväisten suusta kuulee totuuden. Lasten kaltaisten on Jumalan Valtakunta. Siunattua Joulun aikaa teille kaikille !

ihminen on eläin,mutta eläin ei ole ihminen.

vauuuu...kyllä ateisti on nero.

koska nihilisti on väärässä. Siis se mitä nihilisti sanoo, ei ole totta.

joka sana! vastaus: www.media.ebaumsworld.com/cat.swf

Tuo on yksi monista versioista paradoksista, jonka Bertrand Russell esitti 1901 matemaattisesti:

Olkoon S kaikkien niiden joukkojen joukko, jotka eivät sisällä itseään. Sisältääkö S itsensä?

Tämä paradoksi todisti ns. naiivin joukko-opin sisäisesti ristiriitaisesti ja johti aksiomaattisen joukko-opin kehittämiseen.

Aksiomaattisen joukko-opin kehittämiseen vahvasti vaikuttanut Kurt Gödel todisti muuten 1931, että jokainen ristiriidaton systeemi, joka sisältää luonnolliset luvut ja niiden yhteen- ja kertolaskut, on välttämättä epätäydellinen. Eli sillä voidaan esittää tosia väitteitä, joita ei voida järjestelmän omia aksioomia käyttäen todistaa tosiksi tai epätosiksi. Gödel todisti myös, että tällaisen systeemin ristiriidattomuuden voi todistaa järjestelmän sisällä vain ja ainoastaan, jos järjestelmä on ristiriitainen (koska epätodesta voi todistaa mitä vain).

Nuo Russellin ja Gödelin oivallukset tietenkin asettivat matemaattisen totuuden käsitteen aivan uuteen valoon. Matematiikan kannalta on pikkuisen kiusallista, jos voimme konstruoida ristiriitaisia lauseita (sekä P että ei P ovat totta), koska tällaisesta voi johtaa ihan mitä tahansa (totta tai epätotta) loogisesti oikein.


Ai niin, tuo kysymäsi paradoksi ja sen (matemaattinen) "ratkaisu", tai oikeastaan tapa välttää se:

Paradoksin voi välttää siten (ja suunnilleen tähän tapaan Russell itsekin asian ratkaisi), että ennen minkään funktion määrittämistä määritetään joukko, jota se voi käsitellä. Näin vältetään se, että funktio käsittelisi itseään (mistä tuossakin paradoksissa on pohjimmiltaan kyse).

Eli voimme määritellä tuon lauseen "Mikään ei ole totta" sanan "Mikään" siten, että se viittaa vain sellaiseen joukkoon asioita johon tuo lause itse ei voi kuulua. Näin paradoksi häviää.