Johtuuko toisten parjaaminen siitä, että olemme epätäydellisiä ja epävarmoja uskossamme yms.?
Kuka aloitti parjauksen? Jumalan vastustajaksi ryhtyi käärme -henkiolento?
4:1; 12:32; Room. 3:23?
Miksi kristittyjä parjataan? Matt. 5:10-13, kertoo Jeesuksen seurajia - parjattavan.
ENTÄ YKSEYS?
On kiitettävää, tutustua toisten mielipiteisiin, sellainen voi avartaa - verrata näkemyksiä omiin uskomuksiinsa. Raamatun Jumalan tuntevat saavat ”yhdestä hengestä” juoda, syödä - ykseydessä opillisesti. Usko ei ole erossa tiedosta, J:n pyhästä hengestä, joka tutkii Jumalan syvätkin asiat. Opetammeko totuutta?
Jahvesta (Jes. 42:8) syntynyt pysyy Kristuksessa. Poika pysyy Isän yhteydessä, oppii asioita, arvostaa neuvoja, tekee isänsä tavoin - hyviä tekoja. Jumalan ”lapsi” rakastaa syntymän aiheuttajaa, Joh. 3:3. Ymmärrämmekö Jumalan?
Järkevä voi ymmärtää Isän olemuksen vanhemmaksi. Poika on nuorempi, syntynyt Isästä. Ainoa isästä syntynyt on Jeesus. Yhdessä he tekivät kaiken ykseydessä, Sananl. 8:22 (8 luku). Joh 3:16, 17.
Jumalan todistaja ei usko kolminaisuuteen, jota ei ole Raamatussa. (On eri asia puhua yhtä olemisesta t. ykseydestä, kun elää ykseydessä.
Miksi eri uskontojen keskuudessa on eroja? On erimielisyyttä, hallinnoll. eroja - eri oppeja. Voidaanko niiden sanoa olevan ykseydessä ja rakastavan toisiaan, jos taistelevat sota-aseilla toisiaan vastaan ja sanoilla parjaten?
Eikö pakanat uskoneet omalla tavallaan, kun eivät uskoneet pelastuksen tulevan juutalaisuudesta - Abrahamin uskosta, Hpr. 11-12 mukaan? Miksi Jumalan hengessä kirjoitetaan ykseydessä - muussa hengessä itsekkäästi? Jehovan todistajat - kirjoittavat samoin - Jumalan Sanaa arvostaen.
Miten olemme kuin "yksi persoona"? (Tämän voi todeta keskustelemalla kanssamme Sanasta.)
Koska kirjoitamme ja puhumme melkein samoin. Jehovan todistaja ei luovu omasta uskostaan, jos tuntee hyvin Raamatun, joka on Jumalan hengen voimasta syntynyt pyhä kirja. (2. Tim. 3:16, 17.)
Emme me parjaa, jos mielellämme rohkaisemme ottamaan selkoa siitä, miksi meitä kaikkia parjataan, vaikka koetamme mennä vapaaehtoistyöhön ihmisten koteihin? Miksi keskittyä ensin kuvaa – katsoa siis peilistä! Todistaja kuuntelee hyviä neuvoja - Kristuksessa (Raamatun tuntien).
Eikö parjaus johdu ihmisissä olevasta "vanhasta Aatamista"? Mistä? Itsekkyydestä t. ylpeydestä, jota vastaan on - ykseyttä ja rakkautta edustava pyhä henki - Jumalan voima? Miksi puuttua henkilökohtaisuuksiin? Miksi kirjoittaa, vastata - kullekin? Rakentaen uskoa – ja lähemmäksi Kristuksen kaltaista nöyryyttä. Jumalan todistaja ei tietääkseni parjaa toisia uskovia - ihmisiä. Heidän perustelunsa johtuvat Raamatun tulkinnasta, johon uskovat tietäen Sanan ja hengen edistävän rakkautta, ykseyttä uskossa! Usein tiellemme sattuu henkisesti häiriintyneitä, jotka eivät ole oppineet Raamatun totuutta. He ovat "häiriintyneitä", koska eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen - voidakseen pelastua, 2. Tes. 2:10. Jumalan rauha voi ylittää ymmärryksemme.
Joka rakasta Jumalaa, hän tottelee "käskyjään" rakastaa Jumalaa 1) yli kaiken, ja 2) lähimmäistään kuten itseään. Miten siis suhtaudumme täällä rekisteröimättömien kanssa käytäviin keskusteluihin? Eikö siten, kuin haluaisimme meihinkin suhtauduttavan? Eli - haluammeko siis meitäkin parjattavan, vaikka kirjoitamme vilpittömästi nimimerkillämme - Raamattua tuntevat sen pyhillä sanoilla. Jumala odottaa jokaiselta vain sitä, mihin ihminen todella pysty. Toivon jokaisen miettivän em. sanoja - verraten Sanaan. Nettiraamattu: http://www.evl.fi/raamattu/
Kuka aloitti parjauksen? Jumalan vastustajaksi ryhtyi käärme -henkiolento?
4:1; 12:32; Room. 3:23?
Miksi kristittyjä parjataan? Matt. 5:10-13, kertoo Jeesuksen seurajia - parjattavan.
ENTÄ YKSEYS?
On kiitettävää, tutustua toisten mielipiteisiin, sellainen voi avartaa - verrata näkemyksiä omiin uskomuksiinsa. Raamatun Jumalan tuntevat saavat ”yhdestä hengestä” juoda, syödä - ykseydessä opillisesti. Usko ei ole erossa tiedosta, J:n pyhästä hengestä, joka tutkii Jumalan syvätkin asiat. Opetammeko totuutta?
Jahvesta (Jes. 42:8) syntynyt pysyy Kristuksessa. Poika pysyy Isän yhteydessä, oppii asioita, arvostaa neuvoja, tekee isänsä tavoin - hyviä tekoja. Jumalan ”lapsi” rakastaa syntymän aiheuttajaa, Joh. 3:3. Ymmärrämmekö Jumalan?
Järkevä voi ymmärtää Isän olemuksen vanhemmaksi. Poika on nuorempi, syntynyt Isästä. Ainoa isästä syntynyt on Jeesus. Yhdessä he tekivät kaiken ykseydessä, Sananl. 8:22 (8 luku). Joh 3:16, 17.
Jumalan todistaja ei usko kolminaisuuteen, jota ei ole Raamatussa. (On eri asia puhua yhtä olemisesta t. ykseydestä, kun elää ykseydessä.
Miksi eri uskontojen keskuudessa on eroja? On erimielisyyttä, hallinnoll. eroja - eri oppeja. Voidaanko niiden sanoa olevan ykseydessä ja rakastavan toisiaan, jos taistelevat sota-aseilla toisiaan vastaan ja sanoilla parjaten?
Eikö pakanat uskoneet omalla tavallaan, kun eivät uskoneet pelastuksen tulevan juutalaisuudesta - Abrahamin uskosta, Hpr. 11-12 mukaan? Miksi Jumalan hengessä kirjoitetaan ykseydessä - muussa hengessä itsekkäästi? Jehovan todistajat - kirjoittavat samoin - Jumalan Sanaa arvostaen.
Miten olemme kuin "yksi persoona"? (Tämän voi todeta keskustelemalla kanssamme Sanasta.)
Koska kirjoitamme ja puhumme melkein samoin. Jehovan todistaja ei luovu omasta uskostaan, jos tuntee hyvin Raamatun, joka on Jumalan hengen voimasta syntynyt pyhä kirja. (2. Tim. 3:16, 17.)
Emme me parjaa, jos mielellämme rohkaisemme ottamaan selkoa siitä, miksi meitä kaikkia parjataan, vaikka koetamme mennä vapaaehtoistyöhön ihmisten koteihin? Miksi keskittyä ensin kuvaa – katsoa siis peilistä! Todistaja kuuntelee hyviä neuvoja - Kristuksessa (Raamatun tuntien).
Eikö parjaus johdu ihmisissä olevasta "vanhasta Aatamista"? Mistä? Itsekkyydestä t. ylpeydestä, jota vastaan on - ykseyttä ja rakkautta edustava pyhä henki - Jumalan voima? Miksi puuttua henkilökohtaisuuksiin? Miksi kirjoittaa, vastata - kullekin? Rakentaen uskoa – ja lähemmäksi Kristuksen kaltaista nöyryyttä. Jumalan todistaja ei tietääkseni parjaa toisia uskovia - ihmisiä. Heidän perustelunsa johtuvat Raamatun tulkinnasta, johon uskovat tietäen Sanan ja hengen edistävän rakkautta, ykseyttä uskossa! Usein tiellemme sattuu henkisesti häiriintyneitä, jotka eivät ole oppineet Raamatun totuutta. He ovat "häiriintyneitä", koska eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen - voidakseen pelastua, 2. Tes. 2:10. Jumalan rauha voi ylittää ymmärryksemme.
Joka rakasta Jumalaa, hän tottelee "käskyjään" rakastaa Jumalaa 1) yli kaiken, ja 2) lähimmäistään kuten itseään. Miten siis suhtaudumme täällä rekisteröimättömien kanssa käytäviin keskusteluihin? Eikö siten, kuin haluaisimme meihinkin suhtauduttavan? Eli - haluammeko siis meitäkin parjattavan, vaikka kirjoitamme vilpittömästi nimimerkillämme - Raamattua tuntevat sen pyhillä sanoilla. Jumala odottaa jokaiselta vain sitä, mihin ihminen todella pysty. Toivon jokaisen miettivän em. sanoja - verraten Sanaan. Nettiraamattu: http://www.evl.fi/raamattu/
Vastaukset 2
Vanhimmat
peiliin?
Yleensä vika löytyy sieltäpäin.
>>>Miten olemme kuin "yksi persoona"? (Tämän voi todeta keskustelemalla kanssamme Sanasta.)
Koska kirjoitamme ja puhumme melkein samoin. Jehovan todistaja ei luovu omasta uskostaan, jos tuntee hyvin Raamatun, joka on Jumalan hengen voimasta syntynyt pyhä kirja. (2. Tim. 3:16, 17.)
Emme me parjaa, jos mielellämme rohkaisemme ottamaan selkoa siitä, miksi meitä kaikkia parjataan, vaikka koetamme mennä vapaaehtoistyöhön ihmisten koteihin? Miksi keskittyä ensin kuvaa – katsoa siis peilistä! Todistaja kuuntelee hyviä neuvoja - Kristuksessa (Raamatun tuntien).
Keskustelu on keskustelua joka palstalla
"kehtaatko"
Miksi emme esittäisi Raamatulla uskomme perusteita?
Voihan Jumalan lapsi aina hyötyä kun tarkastelee itseään Raamatun valossa, eikö niin olekin? Joten miksi emme nöyrästi pohdi Raamatun kirjoituksilla asioita ja esitä aiheisiin liittyviä perusteita? Ei J:n todistajien palstakaan ole yksin heille! Nöyrille ja opinhaluisille Ramattu on Jumalalta. Tätä perusasiaa eivät edes moinet vääät väitteet kumoa!