Täällä kuten usein muuallakin vähätellään EU:n merkitystä tai nähdään se vain kielteisenä. Niin hyvinkin voidaan ajatella, jos ei nähdä metsää puilta, vaan sekaannutaan lillukanvarsiin, jotka omissa jaloissa kieppuvat.
Mutta katsotaanpa hieman laajemmin ja laajemmassa aikaperspektiivissäkin:
Vielä 1600-luvulla pohjoismaatkin olivat yhtenään sodassa keskenään. Suurvaltojen Ruotsin ja Tanskan kiistakapulana oli lähinnä Tanskan salmet ja Norja, joiden omistus noiden veristen sotien tuloksena vaihteli, eikä siinä alueiden ihmisten mielipidettä kyselty. Suomi oli tietysti osa Ruotsia, lähinnä sen reservaatti, joka tuotti valtakunnalle tykinruokaa sekä kalaa ja turkiksi, ei paljon muuta, ja oli hyvä puskuri nousevaa Venäjää vastaan.
1700-luvulla sitten Ruotsi ja Venäjä joutuivat sotiin, joiden tuloksena Ruotsi menetti Venäjälle suuria alueita, kuten Inkerinmaan ja omistamansa Baltian pohjoisosan, Liivinmaan ja Kuurinmaan. Vaikka Venäjän, Puolan ja Tanskan Ruotsia vastaan aloittamassa Suuressa Pohjansodassa Ruotsi voittikin Venäjän Narvan taisteluissa 1700, se menetti Narvan takaisin Venäjälle jo 1704, ja kun uusia voittoja ja sankaritekoja etsimään lähtenyt Ruotsin Kaarle XII kärsi rökäletappion Pultavassa 1709, se oli käytännössä Ruotsin suurvalta-aseman loppu.
Mutta eivät sodan Euroopassa siihen loppuneet; alkusoittoa vain kaikki tähän astinen oli ollut. 1800-luvum alussa Ranska oli noussut suureksi sotilasmahdiksi. Sen suuri johtaja, Napoleon Bonaparte, oli Tilsitin sopimuksella saanut Venäjän kumppanikseen mannermaasulkemukseen, ja Venäjän tehtäväksi lankesi myös Ruotsin pakottaminen siihen. Kun se ei onnistunut diplomatian keinoin, niin Venäjä 1808 hyökkäsi ja riisti Ruotsilta Suomen, kuten tiedetään. Tuo Suomen sota koitui sitten onneksemme sen myötä saamamme autonomian, itsenäisyytemme esikoulun vuoksi.
Mutta Napoleonin ja Venäjän veljeily päättyi pian, aivan kuten Hitlerin ja Stalininkin veljeily toista sataa vuotta myöhemmin. Kaikkien aikojen nerokkaimpana sotapäällikkönäkin pidetty Napoleon hyökkäsi sitten koko Euroopan yli Venäjälle, hyvällä alkumenestyksellä, mutta tunnetusti huonolla lopulla ja surullisin seurauksin. Eli ranskalaisille kävi Venäjän talvessa samoin ja melkeinpä vielä köpelömmin kuin saksalaisille sitten toisen maailmansodan aikana.
Ei tuo Ranskan ja Venäjän välinen sota suinkaan ainoa suuri sota ollut 1800-luvulla, vaan myös Ranskan ja Englannin kesken sodittiin, ja Saksassa tappelivat omat ruhtinaat keskenään (Saksaahan tuolloin ei oikeastaan vielä ollut; oli vain Preussi, Itävalta ja lukuisia saksalaisia ruhtinaskuntia), ja Saksan alue oli yhtenään myös ulkopuolisten sotatantereena. Ja Puola-parkaa jaettiin silloin, kuten myöhemminkin, moneen kertaan. Garibaldin johdolla syntyi Italia, ja tietysti sotien kautta. Elämä Euroopassa oli oikeastaan jatkuvaa taistelua eurooppaisten kesken.
Ja kun sitten tultiin 1900-luvulle, tapahtuivat kaikkein verisimmät ja tuhoisimmat sodat, ensimmäinen ja toinen maailmansota. Niistä on tarpeetonta puhua tässä, ne kyllä jokainen täällä liikkuva tuntenee riittävän hyvin.
Mutta toisen maailmasodan jälkeen muodostettiin Nato ja Saksan, Ranskan, Hollannin, Belgian ja Luxemburgin välisestä hiili- ja teräsunionista syntyi vähitellen EU. Ja sodat Euroopassa, Eurooppalaisten valtioiden kesken loppuivat tyystin.
Historia ei tunne toista yhtä pitkää ajanjaksoa, jolloin olisi vallinnut rauha Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian kesken. Ajatelkaa, millainen merkitys sillä on ollut koko Euroopalle, myös Suomelle ja meille suomalaisille!
Eikö se ole lähes kaiken muun ylittävä arvo? Eikö se ole paljon arvokkaampaa, kuin esim. muutaman prosentin kansastamme kärsimät tukiaisten pienenemiset? Ja tuon rauhantilan takana on nimenomaan EU!
Kyllä ne Ranskan silloinen ulkoministeri Robert Schuman ja Länsi-Saksan liittokansleri Konrad Adenauer olivat viisaita miehiä. Heitä todella voi nimittää kauaskatseiseksi, paljon perustellummin kuin Taisto Sinisalo puhuessaan Urho Kekkosesta ja itsestäänkin vielä 1980, tarkoittaen Neuvostoliiton suuren ja yhä kasvavan mahdin ymmärtämistä! (Puhuin tästä eilen keskustan saitilla kirjoituksessani ”Kekkonen oli hyvä mies”).
Suomen ja Venäjän historia on kirjoitettu pääasiassa vain sodilla koko tunnetun historian ajan. Viimeisen 800 vuoden aikana Lapin sota Natsi-Saksaa vastaan on ainoa sotamme, jossa vihollinen ei ole tullut idästä. Näin ollen oli selvää, että EU:iin liittymisessämme turvallisuusnäkökohta oli meillekin ratkaiseva.
Tästä puhuu Mano Koivistokin muistelmissaan, ja Max Jakobson viimeisessä kirjassaan ”Tulevaisuus?” EU:n hyvistä taloudellisista vaikutuksista puhuttuaan toteaa, että presidenttinä Mauno Koivisto oli kuitenkin sitä mieltä, että taloudelliset syyt olivat toisen luokan kysymyksiä. ”Turvallisuuspoliittiset syyt puhuvat kaikkein voimakkaimmin siihen suuntaan, että meidän pitää Euroopan yhteisöön liittyä”. Tämän hän neuvoi hallituspuolueiden johtajille hyvissä ajoin ennen lokakuussa 1994 pidettävää kansanäänestystä.
Jakobsonin mukaan eräät merkittävät, ilmeisesti keskustalaiset tai ainakin niitä lähellä olevat tahot olivat sitä mieltä, että meidän pitäisi liittyä Natoon ja jäädä ulos EU:sta. Ilmeisesti mm. Heikki Haavisto oli tätä mieltä. Jakobson toteaa, että eräs MTK:n edustaja, joka silloin kynsin hampain taisteli maatalouden puolesta EU-jäsenyyttä vastaan, sanoi hänellekin: ”Jos turvallisuuspolitiikasta on kysymys, niin miksi emme sivuuta Euroopan unionia ja liity suoraan Natoon?” (edellä mainittu ja enemmänkin aihepiiristä on luettavissa Jakobsonin kirjasta sivuilta 36-37).
Mutta nyt EU on minunkin mielestäni liukumassa vaaroihin. Tarkoitan sen laajentumista maantieteellisesti ja kulttuurisesti alueille, jotka eivät ole Eurooppaa, vaan sen köyhää ja väkirikasta naapurustoa. Ja muitakin vaaroja EU:lla on.
Britannian pääministeri Tony Blair sanoi kesäkuussa 2005 suuressa ja hienossa puheessaan, että ”ellei EU pysty modernisoimaan sosiaalipolitiikkaansa ja ellei tukiaisia puoliteta vuoteen 2010 mennessä, se jää ratkaisevasti jälkeen USA:n, Kiinan ja Intian kehityksestä. Em. asioista säästyneet varat tulisi käyttää teollisuuden sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemiseen”. Tuotakin aihetta Jakobson esittelee kirjassaan laajemmin.
On helppo yhtyä Blairin näkemyksiin, kun näkee, miten kehitys menee eteenpäin mainituissa maissa. Kiinassa se on alhainen lähtökohta huomioon ottaen huikeinta, mutta ei taideta yleisesti tajuta, kuinka pitkälle se on jo edennyt ja mitä se tällä hetkellä merkitsee muulle maailmalle.
Ja alikehittyneenä pidetyssä, liikaväestön rasittamassa, mutta kuitenkin varsin demokraattisessa Intiassa prosentuaalinen kasvu ja kehitys lähes kaikilla aloilla on lähes Kiinan luokkaa, ja jo tällä hetkellä Intia on maailman ykkösiä ainakin atk-tekniikan ja internet-palvelujen tietotaitojen kouluttajana; intialaisia on pilvin pimein tuon alueen tehtävissä myös USA:n ”piilaaksossa” kuten Britanniassakin.
Joten EU on todellakin vaarassa. Se voi haljeta liiallisen laajentumisen seurauksena ja se voi myös hävitä sitä tehokkaammille kilpailijoilleen. Ja silloin se ei enää muodosta jäsenilleen sitä turvallisuustekijää, jota meidänkin johtajamme pitivät tärkeimpänä syynä siihen liittymiseksi.
Mutta onneksi on Nato, joka varmasti pysyy ja kestää; siitä pitää huolen maailman ainoa supervalta USA. Ja mitä useammat Euroopan maat siihen liittyvät, sitä vähäisemmäksi käy USA:n painoarvo ja vaikutusvalta, jolle olisi tarvetta useimpien hyvin ymmärtämistä syistä.
Mutta vain Natoon liittymisen kautta Euroopankin puolustusta voidaan vahvistaa, sillä EU:n omista puolustusvoimista ei tule mitään; miksipä EU-maiden ylivoimainen enemmistö haluaisi jakaa resurssejaan, jotka ne voivat suunnata tehokkaammin Natoon, jossa jo ovat mukana.
Ja siihen joukkoon, Natoon siis, meidänkin on liityttävä mahdollisimman pian. Ja kaikkihan onneksi menee puolustusvoimissamme kuten valtioelimissämmekin siihen suuntaan, että liittyminen on vain ajan kysymys, kuten Paavo Lipponen taisi joskus todeta. Mutta miksi enää viivytellä?
Vai onko kysymys siitä, jonka arvostettu historioitsija Heikki Ylikangas Suomen Kuvalehden kolumnissaan joskus alkuvuodesta muotoili näin:
”Meillä Natoon liittymistä vastustetaan sillä ainoalla järkevällä syyllä, joka sitä puoltaisi: Venäjän pelolla!”
EU:n merkityksestä - ja Natonkin.
3
283
Vastaukset
- talollinen
Näin on. Jos Euroopan Unioni olisi ollut jo 1500-luvulta lähtien, olisimme välttäneet nuo lukuisat Ruotsin-Venäjän sodat ja muutkin tuhoisat maailmanpalot. Siitä emme valitettavasti voi EU:ta kiittää, koska EU:ta ei silloin ollut.
EU:n vaaroista olet täysin väärällä tiellä. EU:lla ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia riskejä, saati sitten kriisejä. Vain rauhaa, hyvinvointia, ilmastonmuutoskin voidaan pian kontrolloida ihmisen käsiin.
”Meillä Natoon liittymistä vastustetaan sillä ainoalla järkevällä syyllä, joka sitä puoltaisi: Venäjän pelolla!”
Taitavasti letkautti Ylikangas. Hänkin on kyllä väärässä, koska väittää Venäjänpelkoa järkisyyksi. Sitä se ei ole. Kaikki me tiedämme, että Venäjä ei enää hyökkää kimppuumme. Ne ajat ovat ohi. Siis voimme kaikessa rauhassa liittyä turvaksemme luotuun puolustusliitto Natoon. - Keskustaporvari
EU:n olemassa olon perusteleminen rauhan säilymisellä on varmaan ollut joskus 50-luvulla relevanttia, mutta nykyisin se on täyttä hölynpölyä.
En myöskään näe mitään sellaisia taloudellisia hyötyjä, mitä emme olisi ETA-sopimuksella saaneet. Haittoja sitäkin enemmän.
Natoonkaan en oikein jaksa luottaa tosipaikan tullen. Kylmän sodan jälkeinen Nato tuntuu aika munattomalta organisaatiolta.
Kun USA pyysi muilta Nato-mailta helikoptereita Afganistaniin, niin päätöksen tekeminen kesti yli vuoden, ja perille saatiin lopulta 6 kopteria.
Että se siitä Natosta. Sitä paitsi tämä Länsi-Euroopan liittoutumattomien maiden ryhmä on Suomelle oikein hyvä viiteryhmä. Näin siitäkin huolimatta, että Ahtisaari näkisi Suomen mieluummin imagosyistä liittyvän Natoon entisten neuvostotasavaltojen ja itäisen Euroopan maiden muodostamaa uus-Natomaiden ryhmää täydentämään. - MiracleMike
ja EU samoin. Mutta mennään niiden mukana ja katsotaan sitten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331910- 69834
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28787Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?258717Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64698Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132669- 10653
- 26633
- 77633
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200626