kaveri inkeristä dokumentin epäkohta

Suomen armeijassa palvelleet inkeriläiset (ja muutkaan maahan saapuneet Neuvostoliiton kansalaiset) eivät lähteneet vapaaehtoisesti. Kyllä neuvostokansalaisten palauttaminen sisältyi rauhansopimukseen. Palautukset tapahtuivat pääosin jo ennen Valpon perustamista.

Inkeriläisiä karkasi mm. Ruotsiin. Osa piileskeli Suomessa jopa useita vuosia sodan jälkeen.

Jotkut jäivät kiinni ilmiantojen perusteella ja pidätettiin, sekä lähetettiin Neuvostoliittoon.

Suomen armeijassa palvelleet saivat tuomioita. Pakkotyötä ja vankeutta. Vihollisen armeijassa palvellut ei voi jäädä rangaistuksetta.

Olen tavannut Suomessa jonkun inkeriläisveteraanin, joka on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen palannut Suomeen 1990-luvulla. Kyllä heillä on mielenkiintoisia tarinoita Siperian reissustaan.

Suurin osa inkeriläisistä palautettiin siten, että heille lähetettiin kutsu saapua määrättyyn paikkaan kotiinkuljetusta varten. Suurin osa totteli kutsua, koska moni halusi oikeasti kotikonnuilleen, mikä on ihan luonnollista. Jotkut myöskin pelkäsivät, että myöhemmin voi kuitenkin tulla pakkosiirto Suomesta, vaikkei sitä sitten koskaan tullutkaan. Osa sotatoimiin osallistuneista inkeriläisistä oli "most wanted"-listalla, joten heidän kohdallaan kyse oli pakosta, mutta he olivatkin vain pieni murto-osa kaikista palautetuista. Suomeen jäikin vielä tuhansia inkeriläisiä, eikä heidän peräänsä kukaan koskaan sen kummemmin kysellyt.

Historiaa sivustolta www.inkeri.com

Unto Parvilainen kertoo kirjassaan Berijan tarhat Inkeriläisten kohtaloista:

"Kun inkeriläiset pakotettiin v: n 1944 lopulla palaamaan Suomesta Neuvostoliittoon, alkoi tämän väestöryhmän kuolemanmarssi. Ennen Suomesta lähtöä olivat kontrollikomitean edustajat pitäneet joukkokokouksia, joihin Suomeen evakuoituja inkeriläisiä oli kehotettu saapumaan. Agitaattorit selittivät inkeriläisille, että nyt sodan päätyttyä ovat olot Venäjällä kokonaan muuttumassa. Kirkot avataan ja talonpojille annetaan heidän aikaisemmin omistamansa maat Inkerissä, maat jotka nyt kuuluivat kolhooseille. Nyt piti vain ostaa rahoillaan siemenviljaa, hyviä hevosia ja rotukarjaa kotiin vietäväksi, samoin maatalouskoneita ja työvälineitä."

"Kun vielä suomalaisetkin (punaiset) viranomaiset painostivat inkeriläisiä lähtemään kotiinsa, ei monellakaan ollut valinnan varaa. He hankkivat kotieläimiä ja työvälineitä ja lähtivät heille varatuilla junilla paluumatkalleen."

"Jo Viipuriin päästyään havaitsivat inkeriläiset tulleensa petetyiksi. Vaunujen oville ilmestyivät aseistetut vartijat ja matkustajien tarkastus alkoi. Ensimmäiseksi erotettiin muista ne miehet, joilla oli saapashousut - he olivat ilmeisesti avustaneet fasisteja (neuvostopropagandan mukaan suomalaisetkin olivat muka fasisteja ;) ase kädessä. Sen jälkeen otettiin vaunuista muut miespuoliset inkeriläiset, ja junaa seuranneet tavaravaunut, joissa oli kotieläimiä, siemenviljaa ja maatalouskoneita, irroitettiin junasta. Eläimet ja muu Suomesta tuotu omaisuus jaettiin Leningradin seudun venäläisille kolhooseille."

"Juna, johon nyt oli jäänyt vain naisia lapsineen, lähti edelleen Viipurista ja pysähtyi jossain Jaroslavin lähipitäjässä. Ympärillä oli syvälumista, synkkää metsää, johon naisten ja lasten piti toistaiseksi sijoittua. Naiset olivat kaivaneet lumeen kuoppia ja koloja ja koettaneet suojella lapsiaan pakkaselta, mutta monia lapsia oli paleltunut kuoliaaksi jo ensimmäisenä yönä.!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vasta kolmantena päivänä olivat epätoivoiset matkustajat saaneet marssia tavaroineen pitäjän kunnantalolle"

"Inkeriläiset miehet sen sijaan joutuivat tarkempaan seulontaan. Berijan agentuuri otti selvää, mitä kukin oli tehnyt Suomessa ollessaan. Suomen armeijassa palvelleet saivat yleensä 10-25 vuoden tuomioita, kun siviilimiehet sen sijaan pääsivät 5-8 vuoden pakkotyötuomioilla »isänmaanpetoksesta»."

"Leirissämme oli koko joukko inkeriläisiä miehiä, jotka olivat sodan aikana olleet Suomessa, muutamat heistä vapaaehtoisina Suomen armeijassakin. He kantoivat raskaan kohtalonsa arvokkuudella ja mielenlujuudella, vaikka tiesivät vähälukuisen kansanheimonsa tulleen ehkä ikiajoiksi hajotetuksi ja hävitetyksi. Inkeriläisten veljiemme kokemukset olivat tyypillistä Stalinin-Berijan aikakauden kylmää ja raakaa politiikkaa. Siinä ei ollut »pienten kansojen suojelua*, vaan systemaattista hävitystä, juuri sitä, mitä vastaan neuvostopropaganda ylevästi selittää taistelevansa."

"Esimerkkejä pienten väestöryhmien järjestelmällisestä, valtiojohtoisesta tuhoamisesta on löydettävissä nimenomaan Neuvostoliiton alueelta. Niiden tarkoituksena on ollut hävittää ei-venäläinen rotu tai siirtää se toisille seuduille joko kostotoimenpiteenä tai poliittisista syistä."

"Inkeriläisten entinen asuma-alue on nykyään kansoitettu puhtaasti venäläistä alkuperää olevalla väestöllä ja siten on slaavilainen ekspansio jälleen tehnyt rodullisen aluevaltauksen"

Nykyinkeriläiset ovat täysin venäläistetty ja siksi he ovat kuin muutkin venäläiset, samoin kuin monet vironvenäläisetkin.

Vaikka kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1957, ja jokaisella suomalaisella olisi ollut mahdollisuus saada todellista tietoa neuvostosysteemistä, niin miksi neuovostopropaganda (YLE ym. punikki toimittajat) edelleen saavat levittää valheellista tietoa??!!