Nostan toisen keskusteluketjun uumenista tähän "timpan" kysymyksen.
TimppaPieni tarina Lestadiolaisesta
Kirjoittanut: Timppa, 13.8.2002 klo 03.31
Tapahtuipa kerran niin että lestadiolainen mies lähti yksinään purjehtimaan, mutta kuinka ollakkaan keskellä valtamerta yllätti myrsky joka heitti hänet autiolle saarelle. No, neuvokkaana miehenä hän havaittuaan saaren autioksi jatkoi elämäänsä niinkuin parhaiten osasi, löysipä hän jopa pari tapaa tehdä syntiä tällä autiolla saarella, Hartaana uskovaisena hän toki myös jatkoi mukaanaan olleen raamatun tukimista ja rukoili säännöllisesti jumalaa ja syntien anteeksi antamista. Lopulta kuitenkin koitti se päivä jolloin hänenkin elämänsä päättyi... mutta jatkakaapa te hyvät lestadiolaiset tätä kertomusta, mihin tämä mies joutui kun ei ollut siellä autiolla saarella ketään hänen syntejään anteeksi saarnaamassa?
----------------------------
Vastaisin Timpalle niin, että Jumala säilytti hänen uskonsa ja hän päätyi taivaaseen.
TimppaPieni tarina Lestadiolaisesta
Kirjoittanut: Timppa, 13.8.2002 klo 03.31
Tapahtuipa kerran niin että lestadiolainen mies lähti yksinään purjehtimaan, mutta kuinka ollakkaan keskellä valtamerta yllätti myrsky joka heitti hänet autiolle saarelle. No, neuvokkaana miehenä hän havaittuaan saaren autioksi jatkoi elämäänsä niinkuin parhaiten osasi, löysipä hän jopa pari tapaa tehdä syntiä tällä autiolla saarella, Hartaana uskovaisena hän toki myös jatkoi mukaanaan olleen raamatun tukimista ja rukoili säännöllisesti jumalaa ja syntien anteeksi antamista. Lopulta kuitenkin koitti se päivä jolloin hänenkin elämänsä päättyi... mutta jatkakaapa te hyvät lestadiolaiset tätä kertomusta, mihin tämä mies joutui kun ei ollut siellä autiolla saarella ketään hänen syntejään anteeksi saarnaamassa?
----------------------------
Vastaisin Timpalle niin, että Jumala säilytti hänen uskonsa ja hän päätyi taivaaseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luulisin, samoin kuin Eliza, että Jumala säilytti tämän miehen uskon vaikeissakin oloissa, ainakin Jumala voisi niin tehdä. Syntien anteeksiantamus on sillä, joka uskoo ja jolla on Pyhä Henki, riippumatta siitä onko olkapäällä joku koko ajan saarnaamassa syntejä anteeksi.
Elävässä kristillisyydessä syntien anteeksiantamus on virta, joka jatkuvasti pesee puhtaaksi. Elävässä kristillisyydessä syntien anteeksiantamus ei ole seisovaa vettä, jota ripittäytymällä kannetaan ämpärillä kaivosta.
Synninpäästösanojen kuuleminen, ripin yhteydessä tai muuten, vahvistaa uskoa, mutta sellaiselle, joka jo on saanut uskon, ne eivät ole mikään ehdoton välttämättömyys, että niitä täytyisi koko ajan kuulla. Vaikka helpompi tietysti on uskoa, mitä useammin niitä kuulee.