Alla olevan kirjoituksen olen osittanut erityisesti tämän palstan kristityille lukijoille avartamaan näkemystä Jeesuksesta juutalaisen rabbin näkökulmasta. Usein kuulee sanottavan "juutalaisten kulkevan laput silmillään Jeesuksen suhteen". Kun alkukirkko aikoinaan erkani juutalaisesta seurakunnasta, herääkin kysymys "kuka todellisuudessa kulkee laput silmillä." Korvausteologia ainakin kulkee laput silmillään. Tämä on myöskin hyvä näkökulma niille, jotka väittävät etteikö koko Jeesusta olisi henkilönä ollut olemassakaan.
Rabbi Shmuel Boteah tunnetaan vapaamielisenä rabbina ja tässä hänen näkemyksiään juutalaisesta Jeesuksesta.
Boteah julkaisi kirjoittamansa artikkelin Jpostissa 07.12.05 otsikolla Disvovering the Jewish Jesus. (Löytäen juutalaisen Jeesuksen). Tässä Israelissa asuvan suomalaisen poimintoja kirjoituksesta.
Boteah toteaa aluksi, että Jeesus Kristus on kaikkien aikojen kuuluisin juutalainen, mutta Hänet tunnetaan kristittynä. Boteah ihmettelee, että juutalaiset ovat hyväksyneet kristillisen version yhdestä veljestään pyrkimättä löytämään todellisen ihmisen kristillisen myytin alta.
Boteah toteaa, että tätä myyttiä on kuorittava kuten muinaiset muumiot niitä verhoavista peitoista, jotta löydettäisiin aito juutalainen Jeesus. Hän toteaa, että voidaksemme tehdä sen meidän tulee lukea alkuperäistä kertomusta Jeesuksesta Kristuksesta Uudessa Testamentissa, ennen kuin Paavalia ja Luukasta seuraavat editoijat modifioivat sen, jotka työskentelivät juutalaisten Rooman valtaa vastaan vuosina 66–70 tehdyn epäonnistuneen kapinan jälkeen. Heidän tarkoituksensa oli muokata Jeesus vähemmän juutalaiseksi ja enemmän roomalaiseksi, vähemmän poliittiseksi kapinoitsijaksi Roomaa vastaan ja enemmän juutalaiseksi vallankumoukselliseksi, joka taisteli korruptoitunutta juutalaista hierarkiaa vastaan.
Nämä kristityt editoijat kätkivät todellisen Jeesuksen sanoman poliittisesta vallankumouksesta Roomaa vastaan muotoillen Hänet siten mitäänsanomattomaksi hyväntekijäksi, joka rakasti roomalaisia ja vihasi omaa kansaansa.
Todellinen Jeesus oli syvästi uskonnollinen juutalainen patr
iootti, joka halveksi roomalaisia heidän julmuutensa ja pakanuutensa vuoksi, kirjoittaa Boteah.
Jeesus ei koskaan hylännyt Toran Lakia ja Hän tuomitsi ne, jotka tekivät siten (Mt.5:18).
Jeesus vaelsi maan päällä mieluummin parrakkaana ja kalotti päässä kuin sädekehän ja ristin kanssa.
Jeesuksen kuvaaminen fariseuksia, juutalaisten rabbiinista johtoa, vastustavana on myöhempi kristittyjen keksintö juutalaisten syyttämiseksi Jeesuksen kuolemasta. Tosiasia, että Jeesus oli uskollinen fariseus koko elämänsä ajan voidaan nähdä siitä, että koko Hänen opetuksensa oli klassillisen raamatullisen ja farisealaisen opetuksen toistoa.
Boteah ottaa useita Uudessa Testamentissa kerrottuja esimerkkejä, kuten Vuorisaarnan sana: ”Autuaat ovat hiljaiset, sillä he saavat periä maan”, joka on lainaus psalmista 37: 11: ”Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” Toinen kohta: ”Jos joku lyö sinua poskelle, käännä hänelle toinenkin” Mt.5:39, löytyy valitusvirsistä 3:30: ”Antakoon hän poskensa sille, joka häntä lyö.”
Myös sapattia koskevat Jeesuksen opetukset:”Sapatti on tehty ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” perustuvat farisealaisiin lähteisiin, jossa sitä käytetään tukemaan opetusta, että hengen pelastamiseksi voi rikkoa sapattikäskyä.
Jeesus ei tuntenut mielenkiintoa uuden uskonnon perustamiseen eikä pakanoitten käännyttämiseen.
Kuten Mt.10:5-7; 15:22–26, joissa voidaan löytää äärimmäistä roomalaisvastaisuutta, jota Hän saarnasi.
Sanoessaan olevansa juutalaisten Messias Jeesus teki sen vain juutalaisessa historiallisessa mielessä luvatusta juutalaisten kuninkaasta, joka nousisi taistelemaan Israelia vihollisia vastaan ja saattamaan juutalaisen hallinnon Pyhään Maahan. Jeesuksen tarkoituksena oli johtaa poliittista kansannousua roomalaista miehitystä vastaan, jonka vuoksi Hänet tapettiin, on Boteahin näkemys.
Boteah sanoo, että Lk. 23:2 kertoo selvästi, että Jeesusta syytettiin poliittisesta kapinasta. Hän myös kehotti opetuslapsiaan hankkimaan miekan valmistuessaan taistelemaan Rooman kohorttia vastaan Getsemanen puutarhassa. Roomalaiset teloittivat Hänet joutuisasti, sillä kapina keisaria vastaan vaati kuoleman.
Boteah toteaa, että aiemmin rabbit olivat pelastaneet Jeesuksen hengen, Lk.13:31, ja he myöhemmin pelastivat Pietarin, Paavalin ja toistenkin apostolien hengen korruptoituneen ylipapin ja hänen seuraajiensa käsistä. Apt.5:33–40; 23:6–9.
Monet juutalaiset uskovat tänään, että rabbit vihasivat Jeesusta, koska Hän sanoi olevansa jumalallinen, mutta Hän ei koskaan sanonut niin. Hänen käyttämänsä sanonta Ihmisen Poika on juutalaisten profeettain käyttämä sanonta. Jeesuksen käyttämä Jumalan puhuttelumuoto ensimmäisessä persoonassa esiintyy mm. Mooseksen 5. kirjassa ja Elian kuningastenkirjassa. Profeetat usein jättivät tekemättä erotusta itsensä ja Jumalan välillä, sillä heidät oli valtuutettu puhumaan Jumalan nimissä.
Miljoonien juutalaisten saadessa surmansa kapinoissa 66–70 Evankeliumit puhdistettiin editoijien toimesta kaikesta roomalaisvastaisuudesta. Kertomukset muutettiin vihattujen juutalaisten ja Jeesuksen väliseksi mieluummin kuin voimallisten roomalaisten ja Jeesuksen väliseksi. Mutta editointi jäi puolinaiseksi ja suuri osa alkuperäisiä dokumentteja on säilynyt, koska oli olemassa useita Evankeliumin tekstejä.
Jeesuksen muotoileminen Israelin rakastajasta juutalaisen kansan kyltymättömäksi vihaajaksi, kuten Joh.8, jossa Jeesus vertaa juutalaisia Saatanan lapsiksi, jotka on tuomittu helvetin tuleen, on Jeesuksen henkilö-kuvan manipuloimista, joka johti 2000 vuotta kestäneeseen kristittyjen juutalaisvastaisuuteen.
Boteah toteaa, että Jeesuksen henkilökuvan palauttaminen juutalaisille juurilleen voisi aloittaa uuden juutalaisten ja kristittyjen lähestymisen. Ne eivät ehkä tapaa samassa uskonnossa, mutta ensimmäisen kerran kahdessa vuosituhannessa he voivat löytää perimisoikeuden (kinship) yhteyden käyttäen Jeesus Nasaretilaista siltana, vaikka he ymmärtävätkin Hänet aivan eri tavalla.
Jokin aika sitten eräs messiaaninen juutalainen totesi, että Josefin veljet eivät tunteneet häntä, koska hänet oli puettu egyptiläisiin vaatteisiin ja hoidettu egyptiläisen toiletin vaatimusten mukaan. Myös Jeesus on outo juutalaisille, koska hänet on puettu vieraisiin vaatteisiin, hän totesi.
JUUTALAINEN JEESUS
17
1020
Vastaukset
- savonarola
Ja Pyha!!!! kaikki muu on ollut tai on syylisia!
Ja tarvitsee sovituxen! Sina varsinkin ! Jokainen joka Jeesus panettelet! En puhunut nyt sinusta vaan ylensa! Mutta ottakaamme Jeesus vastaan ja nauttikaamme toinen toisten rikkauudesta joka Jeesus antaa meille!
Siunaan Jeshua Suurin juutalaisista ja kaiki rakkaat foorummin kayttajat! (savis) Taalta Israelista!!!! !!!! - tertullianus
Tästä Jeesuksen uudesta itseymmärryksestä alkaa tulla tauti.
Mitä ajattelet siitä, että jospa Jeesus olikin suuruudenhullu ja kuvitteli itsestään juuri niin mahdottomia kuin evankeliumit väittävät? - Lähdeaineiston puitteissa tämä näyttää uskottavimmalta teorialta!
Ns. Ut:n kirjat ovat syntyneet niin lyhyellä aikajänteellä, että Jeesus-jumaluus-opin olisi ollut erittäin vaikea syntyä tässä ajassa, kun vielä suuri osa aikalaisista oli elossa. - Tällaisen editioprosessin prosessin tapahtuminen juutalaisuuden pohjalta ei olisi ollut mahdollista tällä aikajänteellä. - On todennäköisintä, että Jeesus totella uskoi olevansa sitä, mitä ns. Ut väittää!
Tässä tapauksessa valittavaksi jää vain "upporikas tai rutiköyhä"... Jeesus oli joko hullu tai sitten se Jumalan poika (Jumala joka on ottanut rakkaudessaaan orjan muodon).
Tämä vastakkainasettelu nousee vahvimmasta lähdemateriaalista.
Paavalin kirjeet ovat ns. Ut:n varhaisinta aineistoa ja niiden kohdalla ei voida puhua minkäänlaisesta edititiointiprosessista.
Niissä näkyy edellä kuvaamani uhkapeli erittäin selvästi:
14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15. ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
(1.Kor.15:14-19)
Juutalaisuuden ja kristinuskon välillä on jännite, jota ei siteeraamasi rabbikaan voi poistaa. Suurin osa juutalaisista ymmärtää tämän. Suuri osa kristityistä on tälle sokea.
Minä ymmärrän klassisen kristinuskon torjujia paljon paremmin kuin heppoisin perustein em. jännitteen purkajia...- Viaton
Tuo rabbin esittänä näkökanta JUUTALAINEN JEESUS, on mielestäni hyvä avaamaan niiden kristtyjen silmiä, jotka sanovat juutalaisten kulkevan laput silmillään. Suurin osa kristityistä katsoo Jeesusta siten miten kirkko opettaa. Pitäisi aina muistaa, että Jeesus syntyi juutalaiseen perheesen, noudatti juutalaisia tapoja uskontoa. Jeesus eli, kuoli, nousi ylös juutalaisena. Jeesus ei tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään lain. Jeesus ei perustanut kristinuskoa, eikä kirkkoa. Käsite kristinusko syntyi vasta ensimmäisellä vuosisadalla, kun alkukirkko erkaantui juutalaisuudesta. Jokaisen itseään kristittynä pitävän tulisi katsoa RAAMATTUA (VT/UT) juutalaisen teologian näkökulmasta, ja vasta sitten tulla sanomaan, kuka kulkee laput silmillään.
Itse EVL kirkkoon kuuluvana näen JUUTALAISEN JEESUSKEN aravartaneen näkemystäni siitä mistä saimme alkuperäisen JUMALAN. Kristinukoa ei olisi koskaan syntnyt ilman JUUTALAISTA JEESUSTA ja HÄNTÄ JOKA HÄNET LÄHETTI. Mutta kristinusko hylkäsi juutalaisen Jeesuksen ja myöhemmin jotkut kirkon isät perustivat korvausteologian ja kristillinen antisemistismi sai tulta pesään. - tertullianus
Viaton kirjoitti:
Tuo rabbin esittänä näkökanta JUUTALAINEN JEESUS, on mielestäni hyvä avaamaan niiden kristtyjen silmiä, jotka sanovat juutalaisten kulkevan laput silmillään. Suurin osa kristityistä katsoo Jeesusta siten miten kirkko opettaa. Pitäisi aina muistaa, että Jeesus syntyi juutalaiseen perheesen, noudatti juutalaisia tapoja uskontoa. Jeesus eli, kuoli, nousi ylös juutalaisena. Jeesus ei tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään lain. Jeesus ei perustanut kristinuskoa, eikä kirkkoa. Käsite kristinusko syntyi vasta ensimmäisellä vuosisadalla, kun alkukirkko erkaantui juutalaisuudesta. Jokaisen itseään kristittynä pitävän tulisi katsoa RAAMATTUA (VT/UT) juutalaisen teologian näkökulmasta, ja vasta sitten tulla sanomaan, kuka kulkee laput silmillään.
Itse EVL kirkkoon kuuluvana näen JUUTALAISEN JEESUSKEN aravartaneen näkemystäni siitä mistä saimme alkuperäisen JUMALAN. Kristinukoa ei olisi koskaan syntnyt ilman JUUTALAISTA JEESUSTA ja HÄNTÄ JOKA HÄNET LÄHETTI. Mutta kristinusko hylkäsi juutalaisen Jeesuksen ja myöhemmin jotkut kirkon isät perustivat korvausteologian ja kristillinen antisemistismi sai tulta pesään.Vastustan minäkin korvausteologiaa, mutta olen eri mieltä historiallisen Jeesuksen omasta käsityksestä itsestään. Juutalaisia pidän veljinäni, vaikka uskontojemme ydinkohdat ovatkin jännitteeessä toisiinsa nähden. Tässä hieman perusteluja näkemykselleni historiallisen Jeesuksen ns. Ut:n kanssa yhteensopivasta itseymmärryksestä:
KUKA JA MILLAINEN JEESUS OLI?
Jeesuksen itseymmärrys on mietityttänyt Raamatun lukijoita ja tutkijoita kautta aikojen. Välillä Jeesus on haluttu pelastaa ”salonkikelpoiseksi”. Välillä hän on saanut palvella niin kansallis- kuin kirkkopoliittisiakin päämääriä. – Millainen historian Jeesus mahtoi olla ja millaista tehtävää hän ajatteli toteuttavansa?
Tutkimushistoria tuntee ajanjaksoja, jolloin tämän kysymyksen äärellä nostettiin kädet pystyyn. – Jeesuksen opetukset on taltioitu oppilaiden välityksellä. Tämän on toisinaan katsottu olleen ylitsepääsemätön este Jeesuksen historialliseen persoonaan. – On kuitenkin muistettava, että Jeesus ei ole ainoa historian henkilö, josta välittyvä kuva on muodostettava toisten kertomusten kautta. Onko kuvamme Sokrateesta luotettava, entä Mooseksesta tai kuningas Daavidista? Jeesukseen liittyvä aineisto on kaikesta huolimatta suunnattoman laaja verrattuna vaikkapa antiikin henkilöiden vastaavaan vertailumateriaaliin. Ehkäpä härkää on vain tartuttava sarvista ja uskaltauduttava kriittiseen arviointiin.
Miksi Jeesus-kuvaa halutaan muokata?
Varhaisimpia kuvauksia Jeesus-kuvan muokkaamisen tarpeesta löytyy jo Jeesuksen elinaikaan liittyen. Pietarin sanotaan halunneen muokata Jeesukselle sopivampaa roolia kuin Jeesus itse ymmärsi:
31. Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan* täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.
32. Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä.
33. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" (Mark.8:31-33)
Tätä edellä mainittua kohtaa on pyritty selittämään alkukirkon keksinnöksi. On luonnollista, että näin ajatellaan erityisesti jakeen 31 suhteen. Kuitenkin jakeet 32-33 istuvat kovin huonosti tarkoitushakuisen alkukirkon teologiaksi. Miksi arvostetuin apostoli saisi tittelikseen Jumalan vastustajan nimen (Saatana)? Tätä Jeesuksen omaa kuolemaansa ounastelevaa asennetta voi kenties pitää sirpaleena historiallisen Jeesuksen itseymmärryksestä (tuonnempana perusteluja).
Seuraavia Jeesus-kuvan sopivammaksi muokkaajia olivat kenties ns. ebioniitit. Lauri Vartiainen tiivistää heidän motiivinsa seuraavasti:
” Jotkut kristilliset henkilöt ja ryhmät yrittivät lieventää ristiriitaa kristinuskon ja ympäröivien uskontojen ja filosofioiden välillä. Jotkut juutalaisessa ympäristössä elävät kristityt yrittivät torjua Jeesuksen jumaluuden aiheuttamaa skandaalia sopeutumalla juutalaiseen messiaskäsitykseen. Näitä uudelleen juutalaistuneita kristittyjä alettiin kutsua ebioniiteiksi. Ebioniitit opettivat, että Jeesus oli vain ihminen, jonka Jumala “adoptoi” pojakseen ja korotti Messiaan arvoon. Heidän mukaansa siis Jeesus oli aito ihminen, mutta ei mitenkään todellisesti Jumala.”
Myös nykyään esiintyy tutkijoita, jotka pitävät ebioniittien uskoa alkuperäisenä ”kristinuskona”.
Vastausta tähän kysymykseen tulee etsiä Jeesuksen itseymmärryksestä. Mikäli ebioniittien alkuperäisyyttä puoltavat lausunnot olisivat perusteltuja, tulisi Jeesukseen ja kristilliseen teologiaan liittyvien varhaisimpien lähteiden osoittaa kehittymättömämpää kristologiaa ja myöhempien taas kehittyneempää. Tarkoitan tässä akselilla ”kehittymätön-kehittynyt” ajatusta Jeesukseen liitetyn jumaluus-opin ”evoluutiosta”. Tämä ajatusrakennelma kuitenkin ontuu pahasti, sillä ns. Ut:n kirjat ovat varsin varhaisia teoksia, jotta niiden sisältämä oppi olisi käynyt läpi näin huikean opinkehityksen. - Kaiken lisäksi esim. Paavalin kirjeet ja Heprealaiskirje edustavat kaikkein kehittyneintä kristologiaa, vaikka ne ovat varhaisinta kerrosta (eikä editioiden mahdollisuuskaan ei toimi niiden suhteen). Kuinka juutalaisesta Jeesuksesta olisi voinut kehittyä lyhyessä ajassa ”Jumala”, jos itse Jeesus olisi pitäytynyt itseymmärryksessään pelkästään profeetan rooliin. Vaikuttaa siltä, että Jeesuksella on täytynyt olla tapana kuvata itseään ”jumalallisella” kielellä ja esiintyä ”Jumalan tonttia” hoitavana hahmona.
Myös Raamatun ulkopuoliset lähteet puhuvat sen puolesta, että ajatus Jeesuksen jumaluudesta on kietoutunut kristinuskoon sen primitiivisestä alusta alkaen.
Lauri Vartiainen havainnoi:
” Ignatius Antiokialaisen seitsemän kirjettä ovat vanhimpien UT:n jälkeisten kristillisten kirjoitusten joukossa. Ignatius oli Syyrian Antiokian kaupungin piispa ensimmäisen ja toisen vuosisadan taitteessa. Ignatius oli piispa ja marttyyri, joka kohtasi loppunsa leijonien edessä Kristusta tunnustaen noin vuonna 110. Seitsemän kirjettään hän kirjoitti matkaltaan kohti Roomaa ja marttyyrikuolemaa leijonien edessä. Näissä kirjeissään hän toistuvasti kutsuu Jeesusta nimellä “meidän Jumalamme”. (mm. Ign. ef. 18:2; Ign. rm. praef.) Esimerkiksi kirjeessään efesolaisille Ignatius kirjoittaa:
“Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Pyhästä Hengestä syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän “Herramme.”
Huomautan, että Ignatios siis tapettiin kypsässä iässä n. 110 j.Kr. Hän on siis sitä ikäluokkaa, että on luultavasti tuntenut henkilökohtaisesti apostoleja! Piispuutta ei ollut tapana antaa millekään äskenkääntyneelle.”
” Vanhin säilynyt kristillinen saarna on noin vuodelta 166. Sen kirjoittaja on Meliton, Sardeen kaupungin piispa Vähästä Aasiasta Sardes oli yksi niistä kaupungeista, joille Johannes Ilmestyskirjassa kohdistaa profeetallisia sanoja. Saarna on pääsiäissaarna ja siinä lukee mm. seuraavat sanat:
“Hän joka ripusti maan, ripustetaan
joka takoi taivaat, on taottu puuhun
joka kiinnitti kaiken, on kiinni puussa.
Valtiasta on pahoin pidelty
Jumala on surmattu.” (P.P. 96)”
Jotta todistus varhaisimpien kristittyjen hyvin lähelle historiallista Jeesusta tulevasta ymmärryksestä ei jäisi vain ”hyvien veljien” puheiksi, on syytä nostaa esille myös kristinuskon haastajan Tryfon analyysi kristityistä.
Lauri Vartiaisen luentoa:
”Noin vuonna 160 Justinos-niminen kristitty opettaja kirjoitti Roomassa teoksen Dialogi (eli vuoropuhelu) juutalaisen Tryfonin kanssa. Teos kuvaa Justinoksen ja juutalaisen oppineen Tryfonin välistä väittelyä, joka oli käyty parikymmentä vuotta aiemmin Efesossa. Tryfon edustaa juutalaisten käsitystä Jeesuksesta sanoessaan:
Minusta ne vaikuttavat uskottavammilta, jotka sanovat että oli vain ihminen, ja että hänestä tuli Messias valinnan ja voitelun perusteella. Tämä vaikuttaa uskottavammalta kuin mitä sinä ja samanmielisesi sanotte (nimittäin että Jeesus on aina ollut Jumalan tykönä ja on jumalallinen). Sillä me kaikki juutalaiset odotamme, että Messias on oleva ihmisestä syntynyt ihminen, ja että Elias on tuleva ja voiteleva hänet. Ja jos Jeesuksen katsotaan olevan Messias, on joka tapauksessa tunnustettava, että hän on ihmisestä syntynyt ihminen. (Dial. 49:1)”
Jo Jeesukseen liitetyn jumaluus-opin vastustajat tunsivat tämän älyllisen loukkauksen yleisyyden. Näin ollen se ei ole voinut syntyä vuosisatojen aikana.
Tässä kaikesta edellä kuvatusta huomaamme, että ajatus Jeesuksen jumaluudesta on varhainen konsepti, liian varhainen ollakseen täysin vieras edes Jeesuksen aikalaisille!
Onko mahdollista palauttaa minkäänlaista mielekästä konstruktiota itsensä historiallisen Jeesuksen itseymmärryksestä?
Aloitin pohdintani sitaatilla Pietarin tarpeesta rakentaa vähemmän järkyttävää Jeesus-kuvaa (Mark.8:31-33). – Miksi Jeesus olisi ounastellut tulevaa kuolemaansa? Jeesus aloitti julkisen toimintansa Jesajan kirjan (luku 61) tekstillä vangittujen ja hädänalaisten vapauttamisesta (Luuk.6:20-21). Sama tekstikohta esiintyy myös Qumranin teksteissä eskatologisen aikakauden kuvauksissa (11Qmelkisedek ja 4Q521). – Emme kuitenkaan löydä vielä tästä tekstistä vastausta Jeesuksen itseymmärrykseen, johon oman kuoleman ajatus kuuluisi. – Sakarjan kirjan luvut 9-14 avaavat tekstin, joka näyttää sopivan Jeesuksen itseymmärrykseen. – Huomatkaa nyt, etten väitä Sakarjalla olleen mielessä Jeesuksen ristinkuolema, mutta väitän, että Jeesuksella oli mielessään Sakarjan kirjan kuvaus. En siis nyt tulkitse ns. Vt:a ns. Ut:sta käsin, vaan konstruoin Jeesuksen itseymmärrystä Sakarjasta käsin. Tässä on suuri ero.
Seuraavassa hämmästyttäviä yhteensopivuuksia, jotka on esittänyt Antti Laato:
1) Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin (Mark.11:1-10). Näin hän samaistui Sakarjan profetiaan:
9. Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
10. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. (Sak.9:9-10).
Evankeliumit yhdistävät Jeesuksen rauhan sanoman koko maailmaa koskevaan lähetystehtävään.
2) Saavuttuaan Jerusalemiin Jeesus ryhtyy puhdistamaan temppeliä:
21. Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa. Silloin ei kukaan enää käy kauppaa Herran Sebaotin temppelissä. (Sak.14:21)
Tähän samaistumiseen viittaa Markuksen evankeliumi (11:15-17).
3) Jeesus tiesi joutuvansa surmattavaksi Jerusalemissa (Mark.8:31; 9:31; 10:33,45). – Tämäkin samaistuminen nousee suoraan Sakarjan kirjan sisällöstä:
- kansan hylkäämäksi joutuminen (Sak.11:4-14) ja surmattavaksi joutuminen (Sak.13:7-9; 12:10)
Jeesuksen itseymmärrykseen liitettyä ajatusta oman kuoleman ounastelusta on usein pidetty alkukirkon mielikuvituksen tuotteena. Sakarjan kirjan äärellä se kuitenkin sopii Jeesuksen logiikkaan. Tätä logiikkaa puoltaa myös kirkon ensimmäiselle apostolille sanotut (mielikuvitukseen nähden epäsopivat) kovat sanat (Mark.8:33). Pietari näet uhmasi Jeesuksen mieltämää tehtävää…
Yleisesti ottaen Jeesuksen itseymmärrys, johon liitettäisiin ristinkuolema hienona myöhempänä mielikuvituksen tuottamana teologiana, ei sovi ajan kuvaan. Antiikin ajan käsityksissä ristinkuolema oli niin häpeällinen asia, että se ei sopisi mihinkään ko. ajan teologiaan mielekkäänä innovaationa (ks. Martin Hengel: Crucifixion in the Ancient World and the Folly of the Message of the Cross, 1982). Sakarjan kirja näyttelee suurta osaa evankeliumien Jeesus-kuvassa. Myös Johanneksen evankeliumi nostaa kuvauksensa hyvästä paimenesta (10: 11-16) Sakarjan kirjan pohjalta (ks. Sak.10-11).
Sakarjan kirjan luvut 9-14 selittävät myös sitä näkymää, kuinka ristillä tapahtunut sovitustyö nähdään niin kiinteästi Jumalan omana tekona. Herran antaman Paimenen hylkääminen tarkoittaa myös Herran hylkäämistä. Sakarjan kirja tarjoaa lähtökohdan sille ajatukselle, että ”Isä ja Jeesus ovat yhtä”. Kärsivän messiaan kuoleman sovittava aspekti tulee ymmärrettäväksi Makkabealaiskirjojen ja Mooseksen testamentin sisältämän marttyyriteologian kautta (1Makk.2:29-38, 2Makk.7, koko 4 Makkabealaiskirja ja Mooseksen testamentti).
Ns. Ut:n osalta Jeesuksen profeettoja ainutlaatuisempaa itseymmärrystä ei välttämättä ole tässä yksityiskohtaisesti tarpeen esitellä. Keskeisiä kohtia ovat kuitenkin juuri sovitukseen ja syntien anteeksiantamukseen liittyvät kohdat. Ns. Ut toistaa Jeesuksen esiintymistä ”Jumalan tontilla” niin usein ja monissa kohdissa, että sitä on lähes mahdoton selittää vain myöhemmäksi teologiseksi kehitelmäksi. Nämä kohdat osoittavat myös Jeesuksen itseymmärryksen loukkaavuuden omassa uskonnollisessa ympäristössään:
2. Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi".
3. Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa Jumalaa".
4. Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?
5. Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?
6. Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."(Matt.9:2-6; ks. myös Mark.2:1-11, Luuk. 5:17-24)
tai:
5. Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät?
6. Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi.
7. Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.
8. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra."(Matt.12:8; ks. myös Luuk.6:5)
Myös Jeesuksen Jumalaan identifioituvat lausahdukset itsestään ”minä olen” (ego eimi=anii huu?) muodossa nousevat suurella todennäköisyydellä varhaisimmasta aineistosta:
12. Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".
13. Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä".
14. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen.(Joh.8:12-14; ks. myös 9:5)
Myös ”ylhäällä-alhaalla” asetelma puhuu samaa kieltä:
23. Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
25. Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille.
…28. Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.
(Joh.8:23-25,28)
Vaikka ns. Ut ei kovin usein nimitäkään Jeesusta Jumalaksi, se kuitenkin kuvaa Jeesuksen toimintaa Jumalan määrein, joista tärkein lienee juuri syntien anteeksiantaminen. Tämä kuva piirtyy erityisen kirkkaana Paavalin teologiassa, jossa Jeesuksen ”hulluus” loistaa kirkkaana:
18. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
20. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.(1Kor.1:18-25).
Tähän hulluuteen liittyy juuri ajatus syntien anteeksiantamuksesta, joka on vain Jumalan persoonaan sopiva asia. Ensimmäiset kristityt ymmärsivät pelaavansa suurella riskillä:
14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15. ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. (1Kor.15:14-19)
Ut:n kaanon ei ole mielivaltainen tekstieditio. Se avautuu ymmärrettävästi vasta historiallisen Jeesuksen jumaluuteen identifioituvan itseymmärryksen kautta. – Kokonaan toinen kysymys on sitten, onko tämä Jeesus se, mitä hän itse suurella todennäköisyydellä ajatteli olevansa!
On uskonnonvapauden kysymys uskooko Jeesukseen vai ei. Vaikka ei uskoisikaan Jeesukseen, on kuitenkin aivan perusteltua päätellä, että Jeesus ajatteli itse olevansa Jumalan kanssa samaa olemusta. – Mokomakin suuruudenhullu!
Jos Jeesus oli etupäässä suuruudenhullu, hänen eettinen ylivoimaisuutensa ei liene kovin korkeatasoista. Silloin Jeesuksen etiikan taustalla on elänyt kaiketi sairas narsismi. – Näin huomaamme, että uskonnollinen ratkaisumme Jeesuksen äärellä jakaa meidät selkeästi erillisiin asenteisiin Jeesuksen suhteen(, jos nimittäin Jeesusta koskeva itseymmärrys-analyysini on pätevä)…
Minä samaistun itse noihin ”Jumalan hulluihin”. Tunnen liittyväni pitkään ”hulluuden suksessioon”:
1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi.
2. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
3. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
4. Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
5. Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
6. Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
7. Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. (Ps.69:1-7) - tinotito
tertullianus kirjoitti:
Vastustan minäkin korvausteologiaa, mutta olen eri mieltä historiallisen Jeesuksen omasta käsityksestä itsestään. Juutalaisia pidän veljinäni, vaikka uskontojemme ydinkohdat ovatkin jännitteeessä toisiinsa nähden. Tässä hieman perusteluja näkemykselleni historiallisen Jeesuksen ns. Ut:n kanssa yhteensopivasta itseymmärryksestä:
KUKA JA MILLAINEN JEESUS OLI?
Jeesuksen itseymmärrys on mietityttänyt Raamatun lukijoita ja tutkijoita kautta aikojen. Välillä Jeesus on haluttu pelastaa ”salonkikelpoiseksi”. Välillä hän on saanut palvella niin kansallis- kuin kirkkopoliittisiakin päämääriä. – Millainen historian Jeesus mahtoi olla ja millaista tehtävää hän ajatteli toteuttavansa?
Tutkimushistoria tuntee ajanjaksoja, jolloin tämän kysymyksen äärellä nostettiin kädet pystyyn. – Jeesuksen opetukset on taltioitu oppilaiden välityksellä. Tämän on toisinaan katsottu olleen ylitsepääsemätön este Jeesuksen historialliseen persoonaan. – On kuitenkin muistettava, että Jeesus ei ole ainoa historian henkilö, josta välittyvä kuva on muodostettava toisten kertomusten kautta. Onko kuvamme Sokrateesta luotettava, entä Mooseksesta tai kuningas Daavidista? Jeesukseen liittyvä aineisto on kaikesta huolimatta suunnattoman laaja verrattuna vaikkapa antiikin henkilöiden vastaavaan vertailumateriaaliin. Ehkäpä härkää on vain tartuttava sarvista ja uskaltauduttava kriittiseen arviointiin.
Miksi Jeesus-kuvaa halutaan muokata?
Varhaisimpia kuvauksia Jeesus-kuvan muokkaamisen tarpeesta löytyy jo Jeesuksen elinaikaan liittyen. Pietarin sanotaan halunneen muokata Jeesukselle sopivampaa roolia kuin Jeesus itse ymmärsi:
31. Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan* täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.
32. Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä.
33. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" (Mark.8:31-33)
Tätä edellä mainittua kohtaa on pyritty selittämään alkukirkon keksinnöksi. On luonnollista, että näin ajatellaan erityisesti jakeen 31 suhteen. Kuitenkin jakeet 32-33 istuvat kovin huonosti tarkoitushakuisen alkukirkon teologiaksi. Miksi arvostetuin apostoli saisi tittelikseen Jumalan vastustajan nimen (Saatana)? Tätä Jeesuksen omaa kuolemaansa ounastelevaa asennetta voi kenties pitää sirpaleena historiallisen Jeesuksen itseymmärryksestä (tuonnempana perusteluja).
Seuraavia Jeesus-kuvan sopivammaksi muokkaajia olivat kenties ns. ebioniitit. Lauri Vartiainen tiivistää heidän motiivinsa seuraavasti:
” Jotkut kristilliset henkilöt ja ryhmät yrittivät lieventää ristiriitaa kristinuskon ja ympäröivien uskontojen ja filosofioiden välillä. Jotkut juutalaisessa ympäristössä elävät kristityt yrittivät torjua Jeesuksen jumaluuden aiheuttamaa skandaalia sopeutumalla juutalaiseen messiaskäsitykseen. Näitä uudelleen juutalaistuneita kristittyjä alettiin kutsua ebioniiteiksi. Ebioniitit opettivat, että Jeesus oli vain ihminen, jonka Jumala “adoptoi” pojakseen ja korotti Messiaan arvoon. Heidän mukaansa siis Jeesus oli aito ihminen, mutta ei mitenkään todellisesti Jumala.”
Myös nykyään esiintyy tutkijoita, jotka pitävät ebioniittien uskoa alkuperäisenä ”kristinuskona”.
Vastausta tähän kysymykseen tulee etsiä Jeesuksen itseymmärryksestä. Mikäli ebioniittien alkuperäisyyttä puoltavat lausunnot olisivat perusteltuja, tulisi Jeesukseen ja kristilliseen teologiaan liittyvien varhaisimpien lähteiden osoittaa kehittymättömämpää kristologiaa ja myöhempien taas kehittyneempää. Tarkoitan tässä akselilla ”kehittymätön-kehittynyt” ajatusta Jeesukseen liitetyn jumaluus-opin ”evoluutiosta”. Tämä ajatusrakennelma kuitenkin ontuu pahasti, sillä ns. Ut:n kirjat ovat varsin varhaisia teoksia, jotta niiden sisältämä oppi olisi käynyt läpi näin huikean opinkehityksen. - Kaiken lisäksi esim. Paavalin kirjeet ja Heprealaiskirje edustavat kaikkein kehittyneintä kristologiaa, vaikka ne ovat varhaisinta kerrosta (eikä editioiden mahdollisuuskaan ei toimi niiden suhteen). Kuinka juutalaisesta Jeesuksesta olisi voinut kehittyä lyhyessä ajassa ”Jumala”, jos itse Jeesus olisi pitäytynyt itseymmärryksessään pelkästään profeetan rooliin. Vaikuttaa siltä, että Jeesuksella on täytynyt olla tapana kuvata itseään ”jumalallisella” kielellä ja esiintyä ”Jumalan tonttia” hoitavana hahmona.
Myös Raamatun ulkopuoliset lähteet puhuvat sen puolesta, että ajatus Jeesuksen jumaluudesta on kietoutunut kristinuskoon sen primitiivisestä alusta alkaen.
Lauri Vartiainen havainnoi:
” Ignatius Antiokialaisen seitsemän kirjettä ovat vanhimpien UT:n jälkeisten kristillisten kirjoitusten joukossa. Ignatius oli Syyrian Antiokian kaupungin piispa ensimmäisen ja toisen vuosisadan taitteessa. Ignatius oli piispa ja marttyyri, joka kohtasi loppunsa leijonien edessä Kristusta tunnustaen noin vuonna 110. Seitsemän kirjettään hän kirjoitti matkaltaan kohti Roomaa ja marttyyrikuolemaa leijonien edessä. Näissä kirjeissään hän toistuvasti kutsuu Jeesusta nimellä “meidän Jumalamme”. (mm. Ign. ef. 18:2; Ign. rm. praef.) Esimerkiksi kirjeessään efesolaisille Ignatius kirjoittaa:
“Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Pyhästä Hengestä syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän “Herramme.”
Huomautan, että Ignatios siis tapettiin kypsässä iässä n. 110 j.Kr. Hän on siis sitä ikäluokkaa, että on luultavasti tuntenut henkilökohtaisesti apostoleja! Piispuutta ei ollut tapana antaa millekään äskenkääntyneelle.”
” Vanhin säilynyt kristillinen saarna on noin vuodelta 166. Sen kirjoittaja on Meliton, Sardeen kaupungin piispa Vähästä Aasiasta Sardes oli yksi niistä kaupungeista, joille Johannes Ilmestyskirjassa kohdistaa profeetallisia sanoja. Saarna on pääsiäissaarna ja siinä lukee mm. seuraavat sanat:
“Hän joka ripusti maan, ripustetaan
joka takoi taivaat, on taottu puuhun
joka kiinnitti kaiken, on kiinni puussa.
Valtiasta on pahoin pidelty
Jumala on surmattu.” (P.P. 96)”
Jotta todistus varhaisimpien kristittyjen hyvin lähelle historiallista Jeesusta tulevasta ymmärryksestä ei jäisi vain ”hyvien veljien” puheiksi, on syytä nostaa esille myös kristinuskon haastajan Tryfon analyysi kristityistä.
Lauri Vartiaisen luentoa:
”Noin vuonna 160 Justinos-niminen kristitty opettaja kirjoitti Roomassa teoksen Dialogi (eli vuoropuhelu) juutalaisen Tryfonin kanssa. Teos kuvaa Justinoksen ja juutalaisen oppineen Tryfonin välistä väittelyä, joka oli käyty parikymmentä vuotta aiemmin Efesossa. Tryfon edustaa juutalaisten käsitystä Jeesuksesta sanoessaan:
Minusta ne vaikuttavat uskottavammilta, jotka sanovat että oli vain ihminen, ja että hänestä tuli Messias valinnan ja voitelun perusteella. Tämä vaikuttaa uskottavammalta kuin mitä sinä ja samanmielisesi sanotte (nimittäin että Jeesus on aina ollut Jumalan tykönä ja on jumalallinen). Sillä me kaikki juutalaiset odotamme, että Messias on oleva ihmisestä syntynyt ihminen, ja että Elias on tuleva ja voiteleva hänet. Ja jos Jeesuksen katsotaan olevan Messias, on joka tapauksessa tunnustettava, että hän on ihmisestä syntynyt ihminen. (Dial. 49:1)”
Jo Jeesukseen liitetyn jumaluus-opin vastustajat tunsivat tämän älyllisen loukkauksen yleisyyden. Näin ollen se ei ole voinut syntyä vuosisatojen aikana.
Tässä kaikesta edellä kuvatusta huomaamme, että ajatus Jeesuksen jumaluudesta on varhainen konsepti, liian varhainen ollakseen täysin vieras edes Jeesuksen aikalaisille!
Onko mahdollista palauttaa minkäänlaista mielekästä konstruktiota itsensä historiallisen Jeesuksen itseymmärryksestä?
Aloitin pohdintani sitaatilla Pietarin tarpeesta rakentaa vähemmän järkyttävää Jeesus-kuvaa (Mark.8:31-33). – Miksi Jeesus olisi ounastellut tulevaa kuolemaansa? Jeesus aloitti julkisen toimintansa Jesajan kirjan (luku 61) tekstillä vangittujen ja hädänalaisten vapauttamisesta (Luuk.6:20-21). Sama tekstikohta esiintyy myös Qumranin teksteissä eskatologisen aikakauden kuvauksissa (11Qmelkisedek ja 4Q521). – Emme kuitenkaan löydä vielä tästä tekstistä vastausta Jeesuksen itseymmärrykseen, johon oman kuoleman ajatus kuuluisi. – Sakarjan kirjan luvut 9-14 avaavat tekstin, joka näyttää sopivan Jeesuksen itseymmärrykseen. – Huomatkaa nyt, etten väitä Sakarjalla olleen mielessä Jeesuksen ristinkuolema, mutta väitän, että Jeesuksella oli mielessään Sakarjan kirjan kuvaus. En siis nyt tulkitse ns. Vt:a ns. Ut:sta käsin, vaan konstruoin Jeesuksen itseymmärrystä Sakarjasta käsin. Tässä on suuri ero.
Seuraavassa hämmästyttäviä yhteensopivuuksia, jotka on esittänyt Antti Laato:
1) Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin (Mark.11:1-10). Näin hän samaistui Sakarjan profetiaan:
9. Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
10. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. (Sak.9:9-10).
Evankeliumit yhdistävät Jeesuksen rauhan sanoman koko maailmaa koskevaan lähetystehtävään.
2) Saavuttuaan Jerusalemiin Jeesus ryhtyy puhdistamaan temppeliä:
21. Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa. Silloin ei kukaan enää käy kauppaa Herran Sebaotin temppelissä. (Sak.14:21)
Tähän samaistumiseen viittaa Markuksen evankeliumi (11:15-17).
3) Jeesus tiesi joutuvansa surmattavaksi Jerusalemissa (Mark.8:31; 9:31; 10:33,45). – Tämäkin samaistuminen nousee suoraan Sakarjan kirjan sisällöstä:
- kansan hylkäämäksi joutuminen (Sak.11:4-14) ja surmattavaksi joutuminen (Sak.13:7-9; 12:10)
Jeesuksen itseymmärrykseen liitettyä ajatusta oman kuoleman ounastelusta on usein pidetty alkukirkon mielikuvituksen tuotteena. Sakarjan kirjan äärellä se kuitenkin sopii Jeesuksen logiikkaan. Tätä logiikkaa puoltaa myös kirkon ensimmäiselle apostolille sanotut (mielikuvitukseen nähden epäsopivat) kovat sanat (Mark.8:33). Pietari näet uhmasi Jeesuksen mieltämää tehtävää…
Yleisesti ottaen Jeesuksen itseymmärrys, johon liitettäisiin ristinkuolema hienona myöhempänä mielikuvituksen tuottamana teologiana, ei sovi ajan kuvaan. Antiikin ajan käsityksissä ristinkuolema oli niin häpeällinen asia, että se ei sopisi mihinkään ko. ajan teologiaan mielekkäänä innovaationa (ks. Martin Hengel: Crucifixion in the Ancient World and the Folly of the Message of the Cross, 1982). Sakarjan kirja näyttelee suurta osaa evankeliumien Jeesus-kuvassa. Myös Johanneksen evankeliumi nostaa kuvauksensa hyvästä paimenesta (10: 11-16) Sakarjan kirjan pohjalta (ks. Sak.10-11).
Sakarjan kirjan luvut 9-14 selittävät myös sitä näkymää, kuinka ristillä tapahtunut sovitustyö nähdään niin kiinteästi Jumalan omana tekona. Herran antaman Paimenen hylkääminen tarkoittaa myös Herran hylkäämistä. Sakarjan kirja tarjoaa lähtökohdan sille ajatukselle, että ”Isä ja Jeesus ovat yhtä”. Kärsivän messiaan kuoleman sovittava aspekti tulee ymmärrettäväksi Makkabealaiskirjojen ja Mooseksen testamentin sisältämän marttyyriteologian kautta (1Makk.2:29-38, 2Makk.7, koko 4 Makkabealaiskirja ja Mooseksen testamentti).
Ns. Ut:n osalta Jeesuksen profeettoja ainutlaatuisempaa itseymmärrystä ei välttämättä ole tässä yksityiskohtaisesti tarpeen esitellä. Keskeisiä kohtia ovat kuitenkin juuri sovitukseen ja syntien anteeksiantamukseen liittyvät kohdat. Ns. Ut toistaa Jeesuksen esiintymistä ”Jumalan tontilla” niin usein ja monissa kohdissa, että sitä on lähes mahdoton selittää vain myöhemmäksi teologiseksi kehitelmäksi. Nämä kohdat osoittavat myös Jeesuksen itseymmärryksen loukkaavuuden omassa uskonnollisessa ympäristössään:
2. Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi".
3. Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa Jumalaa".
4. Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?
5. Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?
6. Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."(Matt.9:2-6; ks. myös Mark.2:1-11, Luuk. 5:17-24)
tai:
5. Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät?
6. Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi.
7. Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.
8. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra."(Matt.12:8; ks. myös Luuk.6:5)
Myös Jeesuksen Jumalaan identifioituvat lausahdukset itsestään ”minä olen” (ego eimi=anii huu?) muodossa nousevat suurella todennäköisyydellä varhaisimmasta aineistosta:
12. Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".
13. Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä".
14. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen.(Joh.8:12-14; ks. myös 9:5)
Myös ”ylhäällä-alhaalla” asetelma puhuu samaa kieltä:
23. Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
25. Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille.
…28. Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.
(Joh.8:23-25,28)
Vaikka ns. Ut ei kovin usein nimitäkään Jeesusta Jumalaksi, se kuitenkin kuvaa Jeesuksen toimintaa Jumalan määrein, joista tärkein lienee juuri syntien anteeksiantaminen. Tämä kuva piirtyy erityisen kirkkaana Paavalin teologiassa, jossa Jeesuksen ”hulluus” loistaa kirkkaana:
18. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
20. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.(1Kor.1:18-25).
Tähän hulluuteen liittyy juuri ajatus syntien anteeksiantamuksesta, joka on vain Jumalan persoonaan sopiva asia. Ensimmäiset kristityt ymmärsivät pelaavansa suurella riskillä:
14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15. ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. (1Kor.15:14-19)
Ut:n kaanon ei ole mielivaltainen tekstieditio. Se avautuu ymmärrettävästi vasta historiallisen Jeesuksen jumaluuteen identifioituvan itseymmärryksen kautta. – Kokonaan toinen kysymys on sitten, onko tämä Jeesus se, mitä hän itse suurella todennäköisyydellä ajatteli olevansa!
On uskonnonvapauden kysymys uskooko Jeesukseen vai ei. Vaikka ei uskoisikaan Jeesukseen, on kuitenkin aivan perusteltua päätellä, että Jeesus ajatteli itse olevansa Jumalan kanssa samaa olemusta. – Mokomakin suuruudenhullu!
Jos Jeesus oli etupäässä suuruudenhullu, hänen eettinen ylivoimaisuutensa ei liene kovin korkeatasoista. Silloin Jeesuksen etiikan taustalla on elänyt kaiketi sairas narsismi. – Näin huomaamme, että uskonnollinen ratkaisumme Jeesuksen äärellä jakaa meidät selkeästi erillisiin asenteisiin Jeesuksen suhteen(, jos nimittäin Jeesusta koskeva itseymmärrys-analyysini on pätevä)…
Minä samaistun itse noihin ”Jumalan hulluihin”. Tunnen liittyväni pitkään ”hulluuden suksessioon”:
1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi.
2. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
3. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
4. Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
5. Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
6. Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
7. Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. (Ps.69:1-7)mielestäni sangen yksipuolinen ja jopa harhaanjohtava.
Kristologinen selvennyksesi on kiistanalainen ja mielestäni kaikkien todisteiden mitätöimistä.
Oletko muuten itse vaivautunut tutustumaan ebionittien uskoon? - tertullianus
tinotito kirjoitti:
mielestäni sangen yksipuolinen ja jopa harhaanjohtava.
Kristologinen selvennyksesi on kiistanalainen ja mielestäni kaikkien todisteiden mitätöimistä.
Oletko muuten itse vaivautunut tutustumaan ebionittien uskoon?yksilöisit väitteesi varhaisen kristologisen mallin epätodennäköisyydestä kohta kohdalta. - Raamatun tutkimuksessa kaikki on jonkun mielestä kiistanalaista. - Tuskinpa tässä kirjoittaisin, jos en olisi ebioniittejakin funtsannut...
- zechariah2
tertullianus kirjoitti:
Vastustan minäkin korvausteologiaa, mutta olen eri mieltä historiallisen Jeesuksen omasta käsityksestä itsestään. Juutalaisia pidän veljinäni, vaikka uskontojemme ydinkohdat ovatkin jännitteeessä toisiinsa nähden. Tässä hieman perusteluja näkemykselleni historiallisen Jeesuksen ns. Ut:n kanssa yhteensopivasta itseymmärryksestä:
KUKA JA MILLAINEN JEESUS OLI?
Jeesuksen itseymmärrys on mietityttänyt Raamatun lukijoita ja tutkijoita kautta aikojen. Välillä Jeesus on haluttu pelastaa ”salonkikelpoiseksi”. Välillä hän on saanut palvella niin kansallis- kuin kirkkopoliittisiakin päämääriä. – Millainen historian Jeesus mahtoi olla ja millaista tehtävää hän ajatteli toteuttavansa?
Tutkimushistoria tuntee ajanjaksoja, jolloin tämän kysymyksen äärellä nostettiin kädet pystyyn. – Jeesuksen opetukset on taltioitu oppilaiden välityksellä. Tämän on toisinaan katsottu olleen ylitsepääsemätön este Jeesuksen historialliseen persoonaan. – On kuitenkin muistettava, että Jeesus ei ole ainoa historian henkilö, josta välittyvä kuva on muodostettava toisten kertomusten kautta. Onko kuvamme Sokrateesta luotettava, entä Mooseksesta tai kuningas Daavidista? Jeesukseen liittyvä aineisto on kaikesta huolimatta suunnattoman laaja verrattuna vaikkapa antiikin henkilöiden vastaavaan vertailumateriaaliin. Ehkäpä härkää on vain tartuttava sarvista ja uskaltauduttava kriittiseen arviointiin.
Miksi Jeesus-kuvaa halutaan muokata?
Varhaisimpia kuvauksia Jeesus-kuvan muokkaamisen tarpeesta löytyy jo Jeesuksen elinaikaan liittyen. Pietarin sanotaan halunneen muokata Jeesukselle sopivampaa roolia kuin Jeesus itse ymmärsi:
31. Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan* täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.
32. Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä.
33. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" (Mark.8:31-33)
Tätä edellä mainittua kohtaa on pyritty selittämään alkukirkon keksinnöksi. On luonnollista, että näin ajatellaan erityisesti jakeen 31 suhteen. Kuitenkin jakeet 32-33 istuvat kovin huonosti tarkoitushakuisen alkukirkon teologiaksi. Miksi arvostetuin apostoli saisi tittelikseen Jumalan vastustajan nimen (Saatana)? Tätä Jeesuksen omaa kuolemaansa ounastelevaa asennetta voi kenties pitää sirpaleena historiallisen Jeesuksen itseymmärryksestä (tuonnempana perusteluja).
Seuraavia Jeesus-kuvan sopivammaksi muokkaajia olivat kenties ns. ebioniitit. Lauri Vartiainen tiivistää heidän motiivinsa seuraavasti:
” Jotkut kristilliset henkilöt ja ryhmät yrittivät lieventää ristiriitaa kristinuskon ja ympäröivien uskontojen ja filosofioiden välillä. Jotkut juutalaisessa ympäristössä elävät kristityt yrittivät torjua Jeesuksen jumaluuden aiheuttamaa skandaalia sopeutumalla juutalaiseen messiaskäsitykseen. Näitä uudelleen juutalaistuneita kristittyjä alettiin kutsua ebioniiteiksi. Ebioniitit opettivat, että Jeesus oli vain ihminen, jonka Jumala “adoptoi” pojakseen ja korotti Messiaan arvoon. Heidän mukaansa siis Jeesus oli aito ihminen, mutta ei mitenkään todellisesti Jumala.”
Myös nykyään esiintyy tutkijoita, jotka pitävät ebioniittien uskoa alkuperäisenä ”kristinuskona”.
Vastausta tähän kysymykseen tulee etsiä Jeesuksen itseymmärryksestä. Mikäli ebioniittien alkuperäisyyttä puoltavat lausunnot olisivat perusteltuja, tulisi Jeesukseen ja kristilliseen teologiaan liittyvien varhaisimpien lähteiden osoittaa kehittymättömämpää kristologiaa ja myöhempien taas kehittyneempää. Tarkoitan tässä akselilla ”kehittymätön-kehittynyt” ajatusta Jeesukseen liitetyn jumaluus-opin ”evoluutiosta”. Tämä ajatusrakennelma kuitenkin ontuu pahasti, sillä ns. Ut:n kirjat ovat varsin varhaisia teoksia, jotta niiden sisältämä oppi olisi käynyt läpi näin huikean opinkehityksen. - Kaiken lisäksi esim. Paavalin kirjeet ja Heprealaiskirje edustavat kaikkein kehittyneintä kristologiaa, vaikka ne ovat varhaisinta kerrosta (eikä editioiden mahdollisuuskaan ei toimi niiden suhteen). Kuinka juutalaisesta Jeesuksesta olisi voinut kehittyä lyhyessä ajassa ”Jumala”, jos itse Jeesus olisi pitäytynyt itseymmärryksessään pelkästään profeetan rooliin. Vaikuttaa siltä, että Jeesuksella on täytynyt olla tapana kuvata itseään ”jumalallisella” kielellä ja esiintyä ”Jumalan tonttia” hoitavana hahmona.
Myös Raamatun ulkopuoliset lähteet puhuvat sen puolesta, että ajatus Jeesuksen jumaluudesta on kietoutunut kristinuskoon sen primitiivisestä alusta alkaen.
Lauri Vartiainen havainnoi:
” Ignatius Antiokialaisen seitsemän kirjettä ovat vanhimpien UT:n jälkeisten kristillisten kirjoitusten joukossa. Ignatius oli Syyrian Antiokian kaupungin piispa ensimmäisen ja toisen vuosisadan taitteessa. Ignatius oli piispa ja marttyyri, joka kohtasi loppunsa leijonien edessä Kristusta tunnustaen noin vuonna 110. Seitsemän kirjettään hän kirjoitti matkaltaan kohti Roomaa ja marttyyrikuolemaa leijonien edessä. Näissä kirjeissään hän toistuvasti kutsuu Jeesusta nimellä “meidän Jumalamme”. (mm. Ign. ef. 18:2; Ign. rm. praef.) Esimerkiksi kirjeessään efesolaisille Ignatius kirjoittaa:
“Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Pyhästä Hengestä syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän “Herramme.”
Huomautan, että Ignatios siis tapettiin kypsässä iässä n. 110 j.Kr. Hän on siis sitä ikäluokkaa, että on luultavasti tuntenut henkilökohtaisesti apostoleja! Piispuutta ei ollut tapana antaa millekään äskenkääntyneelle.”
” Vanhin säilynyt kristillinen saarna on noin vuodelta 166. Sen kirjoittaja on Meliton, Sardeen kaupungin piispa Vähästä Aasiasta Sardes oli yksi niistä kaupungeista, joille Johannes Ilmestyskirjassa kohdistaa profeetallisia sanoja. Saarna on pääsiäissaarna ja siinä lukee mm. seuraavat sanat:
“Hän joka ripusti maan, ripustetaan
joka takoi taivaat, on taottu puuhun
joka kiinnitti kaiken, on kiinni puussa.
Valtiasta on pahoin pidelty
Jumala on surmattu.” (P.P. 96)”
Jotta todistus varhaisimpien kristittyjen hyvin lähelle historiallista Jeesusta tulevasta ymmärryksestä ei jäisi vain ”hyvien veljien” puheiksi, on syytä nostaa esille myös kristinuskon haastajan Tryfon analyysi kristityistä.
Lauri Vartiaisen luentoa:
”Noin vuonna 160 Justinos-niminen kristitty opettaja kirjoitti Roomassa teoksen Dialogi (eli vuoropuhelu) juutalaisen Tryfonin kanssa. Teos kuvaa Justinoksen ja juutalaisen oppineen Tryfonin välistä väittelyä, joka oli käyty parikymmentä vuotta aiemmin Efesossa. Tryfon edustaa juutalaisten käsitystä Jeesuksesta sanoessaan:
Minusta ne vaikuttavat uskottavammilta, jotka sanovat että oli vain ihminen, ja että hänestä tuli Messias valinnan ja voitelun perusteella. Tämä vaikuttaa uskottavammalta kuin mitä sinä ja samanmielisesi sanotte (nimittäin että Jeesus on aina ollut Jumalan tykönä ja on jumalallinen). Sillä me kaikki juutalaiset odotamme, että Messias on oleva ihmisestä syntynyt ihminen, ja että Elias on tuleva ja voiteleva hänet. Ja jos Jeesuksen katsotaan olevan Messias, on joka tapauksessa tunnustettava, että hän on ihmisestä syntynyt ihminen. (Dial. 49:1)”
Jo Jeesukseen liitetyn jumaluus-opin vastustajat tunsivat tämän älyllisen loukkauksen yleisyyden. Näin ollen se ei ole voinut syntyä vuosisatojen aikana.
Tässä kaikesta edellä kuvatusta huomaamme, että ajatus Jeesuksen jumaluudesta on varhainen konsepti, liian varhainen ollakseen täysin vieras edes Jeesuksen aikalaisille!
Onko mahdollista palauttaa minkäänlaista mielekästä konstruktiota itsensä historiallisen Jeesuksen itseymmärryksestä?
Aloitin pohdintani sitaatilla Pietarin tarpeesta rakentaa vähemmän järkyttävää Jeesus-kuvaa (Mark.8:31-33). – Miksi Jeesus olisi ounastellut tulevaa kuolemaansa? Jeesus aloitti julkisen toimintansa Jesajan kirjan (luku 61) tekstillä vangittujen ja hädänalaisten vapauttamisesta (Luuk.6:20-21). Sama tekstikohta esiintyy myös Qumranin teksteissä eskatologisen aikakauden kuvauksissa (11Qmelkisedek ja 4Q521). – Emme kuitenkaan löydä vielä tästä tekstistä vastausta Jeesuksen itseymmärrykseen, johon oman kuoleman ajatus kuuluisi. – Sakarjan kirjan luvut 9-14 avaavat tekstin, joka näyttää sopivan Jeesuksen itseymmärrykseen. – Huomatkaa nyt, etten väitä Sakarjalla olleen mielessä Jeesuksen ristinkuolema, mutta väitän, että Jeesuksella oli mielessään Sakarjan kirjan kuvaus. En siis nyt tulkitse ns. Vt:a ns. Ut:sta käsin, vaan konstruoin Jeesuksen itseymmärrystä Sakarjasta käsin. Tässä on suuri ero.
Seuraavassa hämmästyttäviä yhteensopivuuksia, jotka on esittänyt Antti Laato:
1) Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin (Mark.11:1-10). Näin hän samaistui Sakarjan profetiaan:
9. Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
10. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. (Sak.9:9-10).
Evankeliumit yhdistävät Jeesuksen rauhan sanoman koko maailmaa koskevaan lähetystehtävään.
2) Saavuttuaan Jerusalemiin Jeesus ryhtyy puhdistamaan temppeliä:
21. Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa. Silloin ei kukaan enää käy kauppaa Herran Sebaotin temppelissä. (Sak.14:21)
Tähän samaistumiseen viittaa Markuksen evankeliumi (11:15-17).
3) Jeesus tiesi joutuvansa surmattavaksi Jerusalemissa (Mark.8:31; 9:31; 10:33,45). – Tämäkin samaistuminen nousee suoraan Sakarjan kirjan sisällöstä:
- kansan hylkäämäksi joutuminen (Sak.11:4-14) ja surmattavaksi joutuminen (Sak.13:7-9; 12:10)
Jeesuksen itseymmärrykseen liitettyä ajatusta oman kuoleman ounastelusta on usein pidetty alkukirkon mielikuvituksen tuotteena. Sakarjan kirjan äärellä se kuitenkin sopii Jeesuksen logiikkaan. Tätä logiikkaa puoltaa myös kirkon ensimmäiselle apostolille sanotut (mielikuvitukseen nähden epäsopivat) kovat sanat (Mark.8:33). Pietari näet uhmasi Jeesuksen mieltämää tehtävää…
Yleisesti ottaen Jeesuksen itseymmärrys, johon liitettäisiin ristinkuolema hienona myöhempänä mielikuvituksen tuottamana teologiana, ei sovi ajan kuvaan. Antiikin ajan käsityksissä ristinkuolema oli niin häpeällinen asia, että se ei sopisi mihinkään ko. ajan teologiaan mielekkäänä innovaationa (ks. Martin Hengel: Crucifixion in the Ancient World and the Folly of the Message of the Cross, 1982). Sakarjan kirja näyttelee suurta osaa evankeliumien Jeesus-kuvassa. Myös Johanneksen evankeliumi nostaa kuvauksensa hyvästä paimenesta (10: 11-16) Sakarjan kirjan pohjalta (ks. Sak.10-11).
Sakarjan kirjan luvut 9-14 selittävät myös sitä näkymää, kuinka ristillä tapahtunut sovitustyö nähdään niin kiinteästi Jumalan omana tekona. Herran antaman Paimenen hylkääminen tarkoittaa myös Herran hylkäämistä. Sakarjan kirja tarjoaa lähtökohdan sille ajatukselle, että ”Isä ja Jeesus ovat yhtä”. Kärsivän messiaan kuoleman sovittava aspekti tulee ymmärrettäväksi Makkabealaiskirjojen ja Mooseksen testamentin sisältämän marttyyriteologian kautta (1Makk.2:29-38, 2Makk.7, koko 4 Makkabealaiskirja ja Mooseksen testamentti).
Ns. Ut:n osalta Jeesuksen profeettoja ainutlaatuisempaa itseymmärrystä ei välttämättä ole tässä yksityiskohtaisesti tarpeen esitellä. Keskeisiä kohtia ovat kuitenkin juuri sovitukseen ja syntien anteeksiantamukseen liittyvät kohdat. Ns. Ut toistaa Jeesuksen esiintymistä ”Jumalan tontilla” niin usein ja monissa kohdissa, että sitä on lähes mahdoton selittää vain myöhemmäksi teologiseksi kehitelmäksi. Nämä kohdat osoittavat myös Jeesuksen itseymmärryksen loukkaavuuden omassa uskonnollisessa ympäristössään:
2. Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi".
3. Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa Jumalaa".
4. Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?
5. Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?
6. Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."(Matt.9:2-6; ks. myös Mark.2:1-11, Luuk. 5:17-24)
tai:
5. Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät?
6. Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi.
7. Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.
8. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra."(Matt.12:8; ks. myös Luuk.6:5)
Myös Jeesuksen Jumalaan identifioituvat lausahdukset itsestään ”minä olen” (ego eimi=anii huu?) muodossa nousevat suurella todennäköisyydellä varhaisimmasta aineistosta:
12. Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".
13. Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä".
14. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen.(Joh.8:12-14; ks. myös 9:5)
Myös ”ylhäällä-alhaalla” asetelma puhuu samaa kieltä:
23. Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
24. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
25. Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille.
…28. Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.
(Joh.8:23-25,28)
Vaikka ns. Ut ei kovin usein nimitäkään Jeesusta Jumalaksi, se kuitenkin kuvaa Jeesuksen toimintaa Jumalan määrein, joista tärkein lienee juuri syntien anteeksiantaminen. Tämä kuva piirtyy erityisen kirkkaana Paavalin teologiassa, jossa Jeesuksen ”hulluus” loistaa kirkkaana:
18. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
20. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.(1Kor.1:18-25).
Tähän hulluuteen liittyy juuri ajatus syntien anteeksiantamuksesta, joka on vain Jumalan persoonaan sopiva asia. Ensimmäiset kristityt ymmärsivät pelaavansa suurella riskillä:
14. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15. ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16. Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17. Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18. Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. (1Kor.15:14-19)
Ut:n kaanon ei ole mielivaltainen tekstieditio. Se avautuu ymmärrettävästi vasta historiallisen Jeesuksen jumaluuteen identifioituvan itseymmärryksen kautta. – Kokonaan toinen kysymys on sitten, onko tämä Jeesus se, mitä hän itse suurella todennäköisyydellä ajatteli olevansa!
On uskonnonvapauden kysymys uskooko Jeesukseen vai ei. Vaikka ei uskoisikaan Jeesukseen, on kuitenkin aivan perusteltua päätellä, että Jeesus ajatteli itse olevansa Jumalan kanssa samaa olemusta. – Mokomakin suuruudenhullu!
Jos Jeesus oli etupäässä suuruudenhullu, hänen eettinen ylivoimaisuutensa ei liene kovin korkeatasoista. Silloin Jeesuksen etiikan taustalla on elänyt kaiketi sairas narsismi. – Näin huomaamme, että uskonnollinen ratkaisumme Jeesuksen äärellä jakaa meidät selkeästi erillisiin asenteisiin Jeesuksen suhteen(, jos nimittäin Jeesusta koskeva itseymmärrys-analyysini on pätevä)…
Minä samaistun itse noihin ”Jumalan hulluihin”. Tunnen liittyväni pitkään ”hulluuden suksessioon”:
1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi.
2. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
3. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
4. Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
5. Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
6. Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
7. Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. (Ps.69:1-7)>>>>Vastustan minäkin korvausteologiaa, mutta olen eri mieltä historiallisen Jeesuksen omasta käsityksestä itsestään.
- tertullianus
tinotito kirjoitti:
mielestäni sangen yksipuolinen ja jopa harhaanjohtava.
Kristologinen selvennyksesi on kiistanalainen ja mielestäni kaikkien todisteiden mitätöimistä.
Oletko muuten itse vaivautunut tutustumaan ebionittien uskoon?suosikkisi eli Häkkisen ebioniittiajatusten äärellä. Itse asiassa Häkkinenhän tunnustaa itsekin monessa kohdin, kuinka hatara ebioniittiteoria itseasiassa onkaan (miksiköhän sinä sitä niin pieteetillä mainostat?)
Tässä ajatuksiani:
Epävarma hypoteesi ebioniiteista ensimmäisinä kristittyinä
Varmin tietomme ebioniiteista on vasta kirkkoisiltä. Muut lähteet ovat spekulatiivisia!
Ebioniitti-nimitys nousee heprean sanasta (köyhä?). Tämä on vankin peruste teorialle ebioniittien varhaisesta alkuperästä (?).
Kirkkoisät puhuvat kreikankielisistä ”ebioniiteistä”. Tämä ei siten välttämättä istu teoriaan alkuperältään täsmälleen samoista henkilöistä kuin juutalais-kristityt ”köyhät” olivat.
Ebioniitit pitivät itseään alkuperäisinä kristittyinä, mutta niin tekivät kaikki muutkin. He vaalivat varhaisten kristittyjen tapoja (mutta niin tekevät jopa tämän päivän ortodoksitkin, joille Jeesus on Jumala).
Ebioniitti-hypoteesia tukee mm. Baur, jonka teoria tutkimushistoriassa elää vielä ajassa, jolloin juutalaiskristillisyys ja hellenistinen pakanakristillisyys asetettiin hegeliläisittäin vastapooleihin. Martin Hengelin myötä tämä yksinkertaistus kirkastui erheeksi.
Myös Qumranin väki käytti itsestään nimitystä köyhät. – Tämä on kuitenkin olematon näyttö siitä, että nämä ”kristityt” köyhät samaistuisivat Qumranille (joka olisi vieläkin mielikuvituksellisempi hypoteesi kuin ebioniittihypoteesi itsesssään). Köyhät oli uskollisen maan kansan nimitys jo ns. Vt:n aikana. Se sopii siis useammalle hasidista perintöä vaalivalle ryhmälle. – Köyhyys oli vanha profeettoihin palautuva lähes hyveeksi palautuva idea, sitä on turha idealisoida ebioniittien ”yksityisaarteeksi”.
Ebioniittien kristologian varhaisuudesta voidaan vain arvailla kirkkoisä Ireanaeuksen (130-200) pohjalta. Kyseessä on kuitenkin vain arvailu ja Irenaeus oli myöhäisempi hahmo kuin Paavalin kirjeiden kristologinen malli. Vaikka tämä em. kristologinen malli olisikin varhainen, sen yhteyttä Jerusalemin alkuseurakuntaan ei voida kuitenkaan osoittaa. Tämän lisäksi Irenaeuksella ei näytä olleen tarkkaa tietoa ebioniiteista ja heidän käyttämästä evankeliumistaan.
Ebioniittien käyttämän evankeliumin tuntevat puolestaan Origenes (185-253) ja Eusebios, mutta he ovat jo liian myöhäisiä hahmoja edustaakseen evankeliumien syntyaikojen tuntemusta.
Lienee luonnollista ajatella, että ebioniittien käyttämä harmoninen evankeliumi on kirjoitettu synoptisten evankeliumien pohjalta ja näin sen ajoitus seuraa näiden ajoitusta kronologisesti (siten siis mahdollisesti aika varhainen, mutta myöhäisempi kuin nämä). Josta emme saa näyttöä ebioniittien ns. Ut:a varhaisemmasta olemisesta, päinvastoin.
Vaikka ebioniitit pitäytyivätkin juutalaisuuteen, se ei vielä liitä ebioniitteja Jerusalemin alkuseurakuntaan (konservatiivisuudesta se kyllä kertoo).
Tällaista reflektointia nousi itsensä Sakari Häkkisen materiaalin pohjalta. Laihoja ovat ebioniittien ”silakat” joulukaloiksi.
- M-LS
että Jeesus vastusti fariseuksia ja heidän Tooran tulkintaansa, siitä ei päästä yli eikä ympäri, sanokoon joku nykyrabbi mitä vain. Juutalaiset menkööt itseensä ja tutkikoot sydäntään ja Jeesuksen tapausta historian valossa.
- tertullianus
ei ole siitä, että juutalaiset olisivat nyt laajasti markkinoimassa Jeesusta uudenlaisena historiallisena tulkintana. Kyse on siitä, että Viaton, joka on ev.lut., poimi erään juutalaisen rabbin tulkinnan, jota ko. rabbi pitää aitona historiallisesta Jeesuksesta.
Juutalaiset eivät siis ole kirjoittamassa historiaa mieleisekseen (mitenkään erityisenä rintamana). Heitä ei pidä syyttää. Tälläinen marginaalinen teoria siitä "aidosta" historiallisesta Jeesuksesta on vain lähetetty tänne juutalaisuus-palstalta, jossa sitä ei edes pidetty sinne asiallisena aiheena. Juutalaisuus-palstalla ei siis haluta liputtaa minkään kristillisiin piireihin kuuluvan teorian puolesta. Älkäämme syyttäkö juutalaisia tästä. Em. rabbi on enemmänkin yksittäinen henkilö, joka on irroitettu asiayhteydestään. Oikea asiayhteys lienee pyrkimys hakea yhteyttä kristittyihin, eikä kirjoittaa mieleistänsä historiaa... - Viaton
tertullianus kirjoitti:
ei ole siitä, että juutalaiset olisivat nyt laajasti markkinoimassa Jeesusta uudenlaisena historiallisena tulkintana. Kyse on siitä, että Viaton, joka on ev.lut., poimi erään juutalaisen rabbin tulkinnan, jota ko. rabbi pitää aitona historiallisesta Jeesuksesta.
Juutalaiset eivät siis ole kirjoittamassa historiaa mieleisekseen (mitenkään erityisenä rintamana). Heitä ei pidä syyttää. Tälläinen marginaalinen teoria siitä "aidosta" historiallisesta Jeesuksesta on vain lähetetty tänne juutalaisuus-palstalta, jossa sitä ei edes pidetty sinne asiallisena aiheena. Juutalaisuus-palstalla ei siis haluta liputtaa minkään kristillisiin piireihin kuuluvan teorian puolesta. Älkäämme syyttäkö juutalaisia tästä. Em. rabbi on enemmänkin yksittäinen henkilö, joka on irroitettu asiayhteydestään. Oikea asiayhteys lienee pyrkimys hakea yhteyttä kristittyihin, eikä kirjoittaa mieleistänsä historiaa...tertullianus näyttää omaavan ymmärryksen, se on hieno piirre ihmisessä.
Mutta itseään kristittyinä pitävät ihmiset, jotka eivät ymmärrä juutalaisten näkemystä RAAMATUSTA ja juutalaisesta Jeesuksesta, eivät myöskään voi ymmärtää täysin RAAMATTUA. Kun kristinusko syntyi Jeesusken ajan jälkeen, kirkko erkani juutalaisuudesta "EMOUSKOSTAAN", samalla kirkko menetti osan ymmärrystään RAAMATTUUN. Siksi kirkon ja kristinuskon on palattava alkujuurilleen. Mutta näytttää siltä, etä maailmankirkko hakee poliittista teologiaa kolmen monoteistisen uskontojen kesken. Se on sitä ihmisen omaa rakentamaa "paapelintornia". - tertullianus
Viaton kirjoitti:
tertullianus näyttää omaavan ymmärryksen, se on hieno piirre ihmisessä.
Mutta itseään kristittyinä pitävät ihmiset, jotka eivät ymmärrä juutalaisten näkemystä RAAMATUSTA ja juutalaisesta Jeesuksesta, eivät myöskään voi ymmärtää täysin RAAMATTUA. Kun kristinusko syntyi Jeesusken ajan jälkeen, kirkko erkani juutalaisuudesta "EMOUSKOSTAAN", samalla kirkko menetti osan ymmärrystään RAAMATTUUN. Siksi kirkon ja kristinuskon on palattava alkujuurilleen. Mutta näytttää siltä, etä maailmankirkko hakee poliittista teologiaa kolmen monoteistisen uskontojen kesken. Se on sitä ihmisen omaa rakentamaa "paapelintornia".olen ihan samaa mieltä. Tuota paapelin tornia pitää funtsata. Saatat olla oikeassakin, mutten laittaisi kaikkea vuoropuhelua siihen piikkiin...
- tinotito
,että jeesus UT:n mukaan vastusti ainakin temppeliarstokratiaa ja farisealaisuutta,vaikkakin käytti heidänkin omaksumaansa uskonnollista kieltä hyväkseen.
Vastaus löytyy jälleen kerran essealaisuudesta ja ebioniiteistä.
Luin muuten jälleen kerran munkki Serafimin teoksen: Kerubin silmin ja tuokin kirja osaltaan valotti tuota puolta . Jeesusken toiminnan ymmärtäminen lähtee asketismista ja dualismista. - tinotito
Viaton kirjoitti:
tertullianus näyttää omaavan ymmärryksen, se on hieno piirre ihmisessä.
Mutta itseään kristittyinä pitävät ihmiset, jotka eivät ymmärrä juutalaisten näkemystä RAAMATUSTA ja juutalaisesta Jeesuksesta, eivät myöskään voi ymmärtää täysin RAAMATTUA. Kun kristinusko syntyi Jeesusken ajan jälkeen, kirkko erkani juutalaisuudesta "EMOUSKOSTAAN", samalla kirkko menetti osan ymmärrystään RAAMATTUUN. Siksi kirkon ja kristinuskon on palattava alkujuurilleen. Mutta näytttää siltä, etä maailmankirkko hakee poliittista teologiaa kolmen monoteistisen uskontojen kesken. Se on sitä ihmisen omaa rakentamaa "paapelintornia".kirjoitit: "siksi kirkon ja kristinuskon on palattava alkujuurilleen"
- M-LS
tinotito kirjoitti:
,että jeesus UT:n mukaan vastusti ainakin temppeliarstokratiaa ja farisealaisuutta,vaikkakin käytti heidänkin omaksumaansa uskonnollista kieltä hyväkseen.
Vastaus löytyy jälleen kerran essealaisuudesta ja ebioniiteistä.
Luin muuten jälleen kerran munkki Serafimin teoksen: Kerubin silmin ja tuokin kirja osaltaan valotti tuota puolta . Jeesusken toiminnan ymmärtäminen lähtee asketismista ja dualismista.koska he tekivät liikaa kompromisseja uskossaan. Fariseusten tarkoituksena oli osoittaa, että Tooran lakia on aivan helppo noudattaa, jos vain hiukankin viitsii nähdä vaivaa. He keksivät käytännöllisiä keinoja, miten varakas keskiluokkainen juutalainen mies kykeni noudattamaan lain käskyjä. Köyhät, naiset ja syrjäytetyt jäivät tämän uskonnon ulkopuolelle.
Saddukeukset taas olivat tehneet myönnytyksiä roomalaisille ja olivat hyvää pataa heidän kanssaan. Samalla he olivat uskossaan hyvin konservatiivisia eivätkä hyväksyneet pakkosiirtolaisuuden aikana omaksuttuja uusia uskonnollisia vaikutteita, kuten ylösnousemususkoa. - zechariah2
Viaton kirjoitti:
tertullianus näyttää omaavan ymmärryksen, se on hieno piirre ihmisessä.
Mutta itseään kristittyinä pitävät ihmiset, jotka eivät ymmärrä juutalaisten näkemystä RAAMATUSTA ja juutalaisesta Jeesuksesta, eivät myöskään voi ymmärtää täysin RAAMATTUA. Kun kristinusko syntyi Jeesusken ajan jälkeen, kirkko erkani juutalaisuudesta "EMOUSKOSTAAN", samalla kirkko menetti osan ymmärrystään RAAMATTUUN. Siksi kirkon ja kristinuskon on palattava alkujuurilleen. Mutta näytttää siltä, etä maailmankirkko hakee poliittista teologiaa kolmen monoteistisen uskontojen kesken. Se on sitä ihmisen omaa rakentamaa "paapelintornia".>>>tertullianus näyttää omaavan ymmärryksen, se on hieno piirre ihmisessä.
Mutta itseään kristittyinä pitävät ihmiset, jotka eivät ymmärrä juutalaisten näkemystä RAAMATUSTA ja juutalaisesta Jeesuksesta, eivät myöskään voi ymmärtää täysin RAAMATTUA. Kun kristinusko syntyi Jeesusken ajan jälkeen, kirkko erkani juutalaisuudesta "EMOUSKOSTAAN", samalla kirkko menetti osan ymmärrystään RAAMATTUUN. Siksi kirkon ja kristinuskon on palattava alkujuurilleen. Mutta näytttää siltä, etä maailmankirkko hakee poliittista teologiaa kolmen monoteistisen uskontojen kesken. Se on sitä ihmisen omaa rakentamaa "paapelintornia".>>>>>
Miksi juutalaisten näkemys olisi oikea?
Kristittyjenkin yleisen näkemyksen voi asettaa yhtä kyseenalaiseksi!
Jesaja 49:1. Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra
on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut.
2. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä.
3. Ja hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni".
4. Mutta minä sanoin: "Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä".
5. Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa - ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni -
6. hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.
7. Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.
8. Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,
9. sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.
10. Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.
11. Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.
12. Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!
13. Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.
14. Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
Juutalaiset ovat uskoneet Messiaan olevan vain heidän palastajansa.
Profeettojen kirjoituksista kuitenkin näkee, että Messiaalla oli alunperinkin suurempi tehtävä kuin vain olla yhden kansan Messias.
Jeesuksen ajan "Israel" oli toisen vallan alainen.
He odottivat luvattujen rajojen sisälle heidän omaa valtakuntaa.
Suurempi tehtävä, joka oli ennustettu Jesajan kautta, oli kuitenkin Messiaan eräs tunnus.
49:1. Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra
on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut.
2. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä.
3. Ja hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni".
4. Mutta minä sanoin: "Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä".
5. Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa - ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni -
6. hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.
7. Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.
8. Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,
9. sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.
10. Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.
11. Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.
12. Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!
13. Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.
14. Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
Tässäkin ennustuksessa "siion" joutuu pettymään ja tuntemaan itsensä hyljätyksi.
Heidän luvattu Messiaansa oli oleva koko maailman kuningas.
Siihen koko maailmaan sisältyy kuin sisältyykin myös Israelille luvattu alue.
Jumalahan ei ollut nimennyt koskaan lupaamaansa aluetta "Israelin " omaksi vaan aina Jumala sanoo "minun maani minä annan telle asuttavaksi".
Koko maailman Messias omistaa koko maailman.
Näin onkin oikeastaan kaikki maa "Israelin Jumalan maata".
Tämä seuraa koko maailman Messiaan mukana.
Historia on tämän maailman hallitsemisen tapa käytännössä.
Jeesuksen aikaan "Messiaan valtakunta" tarvitsi,ollakseen virallisesti valloittamassa koko maailmaa, juutalaiset Rooman alaisuuteen jotta sen valloitus kulkisi maallisenkin oikeusperiaatteen mukaan koko maailmaan.
Roomalaiset tulivat sidotuksi Jeesukseen UT:ssa kerrotulla tavalla ristiinnaulitsemalla oman tuomarinsa päätöksellä Jeesuksen.
Rooman valtakunnan "perintö" on jakanut tuon valloituksen yhä laajemmalle alueelle maailmassa.
Nyt se on kulkenut kristinuskon välityksellä"meren saarille" asti.
Onkohan globalisaatio koko maailman saattamista yhden hallituksen kautta loppupäätökseensä? - Viaton
zechariah2 kirjoitti:
>>>tertullianus näyttää omaavan ymmärryksen, se on hieno piirre ihmisessä.
Mutta itseään kristittyinä pitävät ihmiset, jotka eivät ymmärrä juutalaisten näkemystä RAAMATUSTA ja juutalaisesta Jeesuksesta, eivät myöskään voi ymmärtää täysin RAAMATTUA. Kun kristinusko syntyi Jeesusken ajan jälkeen, kirkko erkani juutalaisuudesta "EMOUSKOSTAAN", samalla kirkko menetti osan ymmärrystään RAAMATTUUN. Siksi kirkon ja kristinuskon on palattava alkujuurilleen. Mutta näytttää siltä, etä maailmankirkko hakee poliittista teologiaa kolmen monoteistisen uskontojen kesken. Se on sitä ihmisen omaa rakentamaa "paapelintornia".>>>>>
Miksi juutalaisten näkemys olisi oikea?
Kristittyjenkin yleisen näkemyksen voi asettaa yhtä kyseenalaiseksi!
Jesaja 49:1. Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra
on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut.
2. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä.
3. Ja hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni".
4. Mutta minä sanoin: "Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä".
5. Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa - ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni -
6. hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.
7. Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.
8. Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,
9. sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.
10. Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.
11. Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.
12. Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!
13. Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.
14. Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
Juutalaiset ovat uskoneet Messiaan olevan vain heidän palastajansa.
Profeettojen kirjoituksista kuitenkin näkee, että Messiaalla oli alunperinkin suurempi tehtävä kuin vain olla yhden kansan Messias.
Jeesuksen ajan "Israel" oli toisen vallan alainen.
He odottivat luvattujen rajojen sisälle heidän omaa valtakuntaa.
Suurempi tehtävä, joka oli ennustettu Jesajan kautta, oli kuitenkin Messiaan eräs tunnus.
49:1. Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra
on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut.
2. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä.
3. Ja hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni".
4. Mutta minä sanoin: "Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä".
5. Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa - ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni -
6. hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.
7. Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.
8. Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,
9. sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.
10. Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.
11. Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.
12. Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!
13. Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.
14. Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
Tässäkin ennustuksessa "siion" joutuu pettymään ja tuntemaan itsensä hyljätyksi.
Heidän luvattu Messiaansa oli oleva koko maailman kuningas.
Siihen koko maailmaan sisältyy kuin sisältyykin myös Israelille luvattu alue.
Jumalahan ei ollut nimennyt koskaan lupaamaansa aluetta "Israelin " omaksi vaan aina Jumala sanoo "minun maani minä annan telle asuttavaksi".
Koko maailman Messias omistaa koko maailman.
Näin onkin oikeastaan kaikki maa "Israelin Jumalan maata".
Tämä seuraa koko maailman Messiaan mukana.
Historia on tämän maailman hallitsemisen tapa käytännössä.
Jeesuksen aikaan "Messiaan valtakunta" tarvitsi,ollakseen virallisesti valloittamassa koko maailmaa, juutalaiset Rooman alaisuuteen jotta sen valloitus kulkisi maallisenkin oikeusperiaatteen mukaan koko maailmaan.
Roomalaiset tulivat sidotuksi Jeesukseen UT:ssa kerrotulla tavalla ristiinnaulitsemalla oman tuomarinsa päätöksellä Jeesuksen.
Rooman valtakunnan "perintö" on jakanut tuon valloituksen yhä laajemmalle alueelle maailmassa.
Nyt se on kulkenut kristinuskon välityksellä"meren saarille" asti.
Onkohan globalisaatio koko maailman saattamista yhden hallituksen kautta loppupäätökseensä?Kenen on JULAMA ja kuka haluaa sen lainata ja kuka varastaa itselleen?! Mistä saimme JUMALAN muille kansoille?! Voiko JUMALAA omistaa, vai kuka omistaa ihmiset?!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330637Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764096Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972697Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1321865Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5891643- 861579
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751555Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591477Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721228