Lehtisen ja Rautkallion kirjassa sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä on mainio kuvaus Urho Kekkosen roolista asian vireillepanon yhteydessä. Kommunistien aloitteesta tehtiin nimittäin välikysys eduskunnassa siitä, mitä hallitus aikoo tehdä sotaan syyllisten saattamiseksi edesvastuuseen. Ensimmäisenä allekirjoittajana oli Hertta Kuusinen. Välikysymysluonnoksista on säilynyt kuitenkin korjausversio ja siinähän on Urho Kekkosen käsialalla tehty lukuisia parannuksia Meinanderin tekemään alkuperäisluonnokseen. Sitten Urho Kekkonen itse oikeusministerinä vastaa hallituksen puolesta tähän välikysymykseen, jota hän on ollut itse muokkaamassa. Todella erikoinen ja ainutlaatuinen viritys Suomen poliittisessa historiassa. Tällaisia kaksoisroolissa toimivia olisi luullut löytyvän ihan muista valtioista.
Tärkeä toimija asiassa oli myös valvontakomissio ja siinä erityisesti Zhdanov, jolla oli tarve näyttää Moskovaan päin, että hän teki jotain muutakin palkkansa eteen kuin ryyppäsi ja remusi. Zhdanov yritti huijata milloin ketäkin asiassa, välillä Paasikiveä, välillä brittejä ja välillä myös Stalinia. Molotov palautti kuitenkin Zhdanovia ruotuun tälle kirjoittamassa äksyssä kirjeessä. Tämä ilmeisesti liittyi Moskovan sisäiseen valtapeliin, missä Molotov yritti pitää sopivaa etäisyyttä mahdollisiin kilpailijoihinsa Stalinin suosiosta.
Valvontakomissio julkaisi suomalaisissa lehdissä vaatimuksensa asiassa huijaten brittejä tässä mukaan. Lehti-ilmoitus oli jo pantu toimitukseen ennen kuin brittilähettiläälle kerrottiin asiasta puolen yön maissa. Mutta tässäkin tekstissä tulee hidtorioitsijelle kirjoituksen sanamuodoista epäilys, ettei teksti ole venäläistä kirjoitustapaa, vaan he epäilevät Kekkosen toimineen myös valvontakomissiossa kirjurina.
Aika uskomatonta.
Kyllähän ao. kirjoittajien kirjasta käy hyvin ilmi, että sotasyyllisyysaloite tuli vireille kotikommunistien toimesta ja Zhdanov valvontakomission puheenjohtajana tarttui tähän ja sitoi sitten arvovaltansakin asiaan eikä voinut enää peräytyä. Paasikivi ja Kekkonen asetettiin siten selkä seinää vasten. Zhdanov myös syytti Paasikiveä ja Kekkosta vitkastelusta ja siitä, että sotaan syylliset henkilöt olivat saaneet vuoden päivät jo tallustella vapaana.
Kekkosella ja Paasikivellä oli myös oma lehmä ojassa, sillä oli vaara, että molemmat rajattaisiin myös niihin, jotka olivat olleet vaikuttamassa sotaan. Tämänkin takia erityisesti Kekkonen halusi olla tekemässä niitä juridisia rajauksia, joita taannehtivaan lakiin piti saada. Ettei kävisi sellaista vahinkoa, että myös Kekkonen olisi syytettynä eikä syyttäjänä.
Zhdanovin listalla oli viisi miestä. Nämä samat viisi olivat myös kotikommunistien vaatimuslistalla eli Ryti, Rangell, Linkomies, Tanner ja Kivimäki. Näistä Kivimäen syyttäminen hiersi erityisen paljon Paasikiveä, koska Kivimäki oli vain Saksassa toiminut löähettiläs ei mikään poliittinen päätöksentekijä. Kekkonen halusi kuitenkin laajentaa listaa 7-15 henkilöä käsittäväksi. Laajennettuun listaan tuli sitten pari maalaisliittolaistakin eli Tyko Reinikka ja Antti Kukkonen. Kekkonen olisi varmaan halunnut nähdä myös Viljami Kalliokosken syytettynä, sillä tälle Kekkonen oli aiemmin jo sanonut tälle suunnilleen niin, että muualla tuollaiset miehet jo roikkuvat pääalaspäin.
Kekkosen osuus asian sotasyyllisyysoikeudenkäynnin vireille saattamiseksi ei liene ollut keskeinen. Hän näki vain asian saattamiseksi loppuun tärkeäksi sen jälkeen, kun selvisi, ettei Zhdanov tingi asiassa. Silti voi hämmästellä Kekkosen aktiivista panosta tämän jälkeen ja sitä, miksi alun perin viiden listalle olleen lisäksi syytetyiksi piti saada vielä kolme muutakin.
Kekkosen kosteista
7
547
Vastaukset
Otsikossa on kirjoitusvirhe. Pitää olla "konsteista" eikä "kosteista". Kekkoselta löytyi toki kumpiakin.
- Timo Ristimäki
"- - Silti voi hämmästellä Kekkosen aktiivista panosta tämän jälkeen ja sitä, miksi alun perin viiden listalle olleen lisäksi syytetyiksi piti saada vielä kolme muutakin.- -"
Voihan sitä ja paljon muutakin ihmetellä, etenkin jos löytyy moiseen mielihaluja, kuten tuntuu näilläkin kapisilla saiteilla löytyvän miltei kolmessa vuorossa!
Keskusta-palstan ylivertaiseksi unilukkariksi ylistetty ja "valtiomieheksi" niin monen asevelisosialistin niin usein eli jatkuvasti nostama Paavo Lipponenkin ansaitkoon tulla asiasta - Turun Sanomien kolumnillaan (30.11.05)
"Sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli väistämätön"
- kuulluksi ja nähdyksi.
Etenkin seuraavilta - Rautkallion ja Lehtisen "mainioita kuvauksia" huomattavasti analyyttisemmiltä - osin:
"Jokaiseen silloiseen toimijaan Paasikivestä alkaen tulee soveltaa samaa tarkastelutapaa: oliko heidän käytössään olevan informaation perusteella muuta vaihtoehtoa? Uusia arkistolöytöjä voidaan haluttaessa tulkita siten, että ulkoiset olosuhteet olisivatkin sallineet sotasyyllisyysoikeudenkäynnin torjumisen, mutta olivatko nämä (väitetyt) tosiasiat Paasikiven ja kumppaneiden tiedossa?- -"
********************
"Turun Sanomien kolumni 30.11.05:
Sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli väistämätön
Sotasyyllisyysoikeudenkäynti kahdeksalle syytetylle langetettuine tuomioineen vuodenvaihteessa 1945-1946 oli Suomen historiassa poikkeuksellinen tapahtuma. Siinä langetettiin tuomiot taannehtivan lain perusteella teoista, jotka kansan suuren enemmistön mielestä tekivät syytetyistä sankareita. Olihan isänmaa pelastettu äärimmilleen jännitetyllä sotaponnistuksella ja taitavalla diplomatialla. Miksi piti sietää tuo arvottoman tuntuinen näytelmä? Pakotettiinko Suomi tuomioihin? Mikä oli kotimaisten toimijoiden osuus näytelmän käsikirjoituksessa?
Tästä kysymyksenasettelusta järjestetty seminaari viime viikolla Säätytalossa oli suomalaisten historioitsijoiden loistelias paraati. Vierailevat tähdet, englantilainen tutkija Penelope Evans ja Venäjän entinen Suomen suurlähettiläs Jurij Derjabin täyttivät tehtävänsä erinomaisesti.
Vahvan latauksen aran teeman käsittelylle antaa tohtoreiden Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallion äskettäin ilmestynyt sotasyyllisyysoikeudenkäynnin taustoja käsittelevä teos Kansakunnan sijaiskärsijät.
Välirauhansopimuksen 13. pykälän velvoite pidättää ja tuomita yhteistyössä liittoutuneiden kanssa henkilöt, jotka olivat syyllistyneet sotarikoksiin, sai poliittisen vahvistuksen Lontoossa 8.8.1945 allekirjoitetussa liittoutuneiden keskinäisessä sopimuksessa voitettujen maiden johtajien saattamisesta vastuuseen. Yhteistä toimintalinjaa noudatettiin päättäväisesti, sitä ajoi myös valvontakomissio Helsingissä.
Penelope Evans esitteli koruttomasti Britannian hallituksen toimintalinjan Suomen sotasyyllisyysasiassa: kädet pestiin, asia jätettiin Moskovan hoitoon. Oikeudenkäynnin lähestyessä loppuaan Britannia kuitenkin luopui puuttumattomuudestaan: poliittinen edustaja Shepard kävi pääministeri J.K.Paasikiven luona vaatimassa syytetyille kovempia rangaistuksia!
Sotasyyllisyysprosessilla oli sekä ulkoinen että kotimainen taustansa. Jälkeenpäin tilannetta arvioitaessa tulee molemmat ottaa huomioon. Ne liittyvät erottamattomasti toisiinsa Neuvostoliiton pyrkimyksiä tarkasteltaessa. Suomi jätettiin sotilaallisesti rauhaan, mutta Suomen siirtyminen Neuvostoliiton poliittiseen ohjaukseen kansanrintamahallituksen muodostamisen kautta sopi hyvin naapurin suunnitelmiin.
SKDL:n perustaminen tähtäsi sosialidemokraattien alistamiseen Itä-Euroopasta tutulla kaavalla. SKDL sai kyllä maalisvaaleissa melkein neljänneksen eduskuntapaikoista, mutta Paasikiven hallituksessa se joutui kohtaamaan tiukkalinjaisen SDP:n. Vyörytystä oli jatkettava ja päästävä kiinni Tanneriin.
Urho Kekkonen vastasi Paasikiven hallituksen oikeusministerinä sotasyyllisyysoikeudenkäynnin organisoinnista. Toimiko Kekkonen Paasikiven bona fide luottomiehenä, välttämättömän operatiivisena käsikassarana, vai oliko kysymys Kekkosen sisäpoliittisista valtapyrkimyksistä? Lehtisen ja Rautkallion kirjassa väitetään uusiin arkistolöytöihin viitaten, että Stalin ei ollut antanut määräystä viedä johtavia poliitikkoja oikeuteen Suomessa, vaan koko operaatio oli Zhdanovin omatoimisuutta ja Kekkonen toimi Zhdanovin yhteistyökumppanina.
Jokaiseen silloiseen toimijaan Paasikivestä alkaen tulee soveltaa samaa tarkastelutapaa: oliko heidän käytössään olevan informaation perusteella muuta vaihtoehtoa? Uusia arkistolöytöjä voidaan haluttaessa tulkita siten, että ulkoiset olosuhteet olisivatkin sallineet sotasyyllisyysoikeudenkäynnin torjumisen, mutta olivatko nämä (väitetyt) tosiasiat Paasikiven ja kumppaneiden tiedossa?
Ulkoinen konstellaatio 1945 tukee mielestäni vahvasti vallitsevaa käsitystä sotasyyllisyysoikeudenkäynnin väistämättömyydestä. Prosessin alkuperän osoittaminen kotimaislähtöiseksi vaatii erittäin vahvaa dokumenttinäyttöä sekä neuvostojohdon kannan muutoksesta Suomen kohdalla että Suomen hallituksen johdon tietoisuudesta sellaisesta.
Lopputulos ratkaisee: Suomi selviytyi kunnialla, maatamme ei miehitetty, saimme hyvät lähtökohdat etsiä paikkamme sodanjälkeisessä maailmassa läntisten demokratioiden joukossa. Välittömän sodanjälkeisen ajan taistelu demokratian puolesta sekä kylmän sodan aikainen ulkopolitiikka ovat meille ylpeyden aiheita.
Suomi on selviytynyt hyvällä onnella, mutta viime kädessä omin voimin. Tästä me saamme eetoksen toimia vahvalla itsetunnolla Euroopan unionissa ja laajemmilla areenoilla.
Me tarvitsemme kuitenkin kriittistä, myös itsekriittistä historiantutkimusta, joka nostaa esiin virheet ja ylilyönnit. Uutta aineistoa löytyy varmasti ajan mittaan. Olisi tarpeen käynnistää laajoja projekteja. Sotasyyllisyysprosessi taustoineen on sellainen aihe. Itse asiassa perusteellisia tutkimuksia tarvitaan myös keskeisistä henkilöistä, kuten Tannerista, Kekkosesta ja Koivistosta.
Puhemies Paavo Lipponen"
Lähde: http://www.paavolipponen.org/cgi-bin/puheet.php?key=288
PS. Päivä päivältä esiin nousee - kiitos todellisten tutkivien journalistien - näiden aikojen pyhien aseveljien ymv. "liittoutumien" joko itsensä tekemiä tai suojeluksessa tehtyjä sota- ja ihmisoikeusrikoksia, joita jos mitä olisi syytä saattaa ihmisoikeus- ja sotarikostuomioistuinten käsittelyyn. Tapahtuivatpa ne missä tahansa tai keiden tahansa toimesta.
Olenkin sitä mieltä, että sotasyyllisyysoikeudenkäynti ei ollut ainoastaan "väistämätön", se oli laajassa historiallisessa katsannossa myös tarpeellinen, suoraan sanoen välttämätön...- sotarikoksista
ja rikoksista ihmisyyttä vastaan yleensä:
http://nobelprize.org/literature/laureates/2005/pinter-lecture.html - TimoTARistimäki
sotarikoksista kirjoitti:
ja rikoksista ihmisyyttä vastaan yleensä:
http://nobelprize.org/literature/laureates/2005/pinter-lecture.htmlLue enemmän - rikoksista ihmisyyttä vastaan ja nykyajan sotarikoksista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012327838#22000000012327838
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000103&posting=22000000012284245
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012119865
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012120315
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000011962428 Välirauhansopimuksen 13 artikla osoittaitui ongelmalliseksi, koska siinä puhuttiin sotarikoksista. Tuli aika pian selväksi, ettei kukaan Suomessa ollut syyllistynyt poliittisella johtotasolla sotarikoksiin. Jos tällaisia olisi ilmennyt, niin sellaisista olisi ensin joutunut vastuuseen Mannerheim puolustusvoimien ylipäällikkönä.
Todettiin siis, että Suomen voimassa olevien lakien, kansainvälisen oikeuden tai edes välirauhansopimuksen perusteella ei voitaisi ketään asettaa syytteeseen sotarikoksista. Sen vuoksi piti alkaa puhua toisaalta Suomen ajamisesta sotaan ja rauhaan pääsyn estämisestä. Tätä varten tarvittiin sitten länsimaiseen oikeuskäsitykseen täysin sopimaton taannehtiva laki. Kyse ei ollut enää oikeudellinen, vaan poliittinen sotakorvaus kuten muistaakseni Max Jakobsson on huomauttanut.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli väistämätön sen jälkeen, kun suomalaisille syntyi käsitys siitä, että NL:n kanssa ei päästä sopuisaan ratkaisuun ilman sitä. Tarpeellinen saati välttämätön se ei ollut missään mielessä, ellei katsota, että Suomen omista näkökulmista joku menetteli lainvastaisesti tai maamme etuja loukaten. Tässä mielessä voi kyllä ollakin aihetta etsiä syyllisiä, koska Suomi aloitti tosiasiallisesti hyökkäyssodan kesällä 1941 päästettyään Saksan käyttämään maatamme hyökkäystä varten. Ribbentropp-sopimuksen osalta sen sijaan voitiin aika helposti osoittaa, että Suomi sai paremmat rauhanehdot torjuntataistelujen ansiosta kuin jos rauhaan olisi suostuttu jo keväällä 1944.
Se mikä oli välttämätöntä, on kyllä hyvä kriteeri periaatteessa. Voikin kysyä, miksi oli välttämätöntä laajentaa omatoimisesti syytettyjen ja tuomittujen piiriä viidestä kahdeksaan henkilöön.
- ahti
Todella uskomatonta, että joku vielä viitsii tonkia Rautkallion ja Lehtisen kaltaisten skribenttien teoksia. Kerta toisensa jälkeen heidän teoksensa jäävät kiinni hatarista johtopäätöksistä, lähteiden epäluotettavuudesta, asioiden oikomisesta ja tarkoitushakuisista tulkinnoista. Ja sitten - 60 vuotta tapahtumien jälkeen - he julkaisevat kirjan sotasyyllisyysasiasta. Joka sitten mielipidepankin mielestä ohittaa kaiken aiemman ja nykyisen tiedon.
Jotain rajaa. Uskottavuutta saa noiden tohtorien tuherruksiin vain sellaisissa silmissä, joita hämärtää vähätietoisuus.
Tuokin Kalliokosken legenda nousee aina vaan haudastaan. Niin tyhmästä miehestä nyt ei olisi Kekkoselle ollut vastusta, ihan siitä riippumatta, mikä oli ulkopolitiikan tilanne.
Mitähän vaihtoehtoja Paasikiven johtamalla Suomella oikeastaan oli, kuin hoitaa sotasyyllisyyskysymys. - ihmeitä tapahtuu
>> Todella erikoinen ja ainutlaatuinen viritys Suomen poliittisessa historiassa.
Höpö höpö. Happens every day. Lipposella oli vielä se tapa, että hän kirjoitti Demarin pääkirjoituksetkin, jossa asiaa kommentoitiin.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330728Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764141Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972714Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1321879Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5901654- 861584
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751561Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591488Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721238