Mies ilmoitti tänään puhelimessa, että he ovat nyt sopineet vanhan äitinsä kanssa, että hän ostaa äidiltään omakotitalon (oman lapsuudenkotinsa). Ilmeisesti muu katras kerkesi karkuun, ja nyt se vanha läjä menneen ajan tavaraa ja patinaa saadaan kaadettua rakkaan avoni (perheen kuopuksen) syliin. Hän kuulosti innostuneelta: nyt ei tarvii rakentaa (hän ei ole remonttimiehiä) ja huonekalutkin (vanhat) on valmiina. Oi kun ihanaa... Kaikki on varmaa ja tuttua HÄNELLE. Minä en pääse rakentamaan pesää vaan saan vanhan paskan. Jos en siihen tyydy, miehen suku vainoaa minua loppuun saakka. Ahdistaa valtavasti!
En saanut sanaa suustani, vaikka tätä olen pelännytkin. Missään vaiheessa mies ei ole ottanut asiaa kunnolla puheeksi mun kanssani. Vihjaillut vaan on, että mites olis... Minä olen sanonut mielestäni aika selvästi, että mieluusti jokin muu vaihtoehto olisi minulle mieleisempi. Ja niinpä siinä kävi, ettei minulta sitten kysytty mitään. Hän osti talon, josta vain minulla ei ole mitään muistoja. Se ei ole minulle koti, olen vieras siellä. Minunko pitäisi nyt vuorostani narisuttaa anopin kaapinovia siellä ja kuokkia maata niin kuin anoppi on aina tehnyt?
Mies olettaa, että tietysti minä muutan siihen hänen kanssaan ensi keväänä ja niin kai sitten anoppikin. Jopa oma perheeni on sillä kannalla, että minun on otettava riemuiten vastaan tällainen tilaisuus. Äiti ja isä painostavat, eikä minulla ole ketään, kehen tukeutua. Olenko nipo!? Voin jo kuvitella, miten mies ja anoppio seisovat kynnyksellä seuraavan kerran, kun menen siellä käymään, ja hymyilevät: "Tervetuloa kotiin!" Olen umpikujassa. Kauppapaperit kirjotetaan piakkoin. Jos nyt menen väliin sönkkäämään, että tämä ei tunnu minusta hyvältä, niin anoppi repii housunsa ja poika... en tiedä mitä hän tekisi. Minä tuottaisin pettymyksen kai sitten.
Pitkä taival ollaan eletty kaukosuhteessa. Onko tämä mieheltä jokin lahja minulle? Ajatteliko hän minua ollenkaan tehdessään näin? Emme kuitenkaan ole edes kihloissa, joten minullehan tämä ei kuuluisi. Mutta tällä tavoin mies päättää näinkin tärkeästä asiasta myös minun puolestani. Se talo EI ole minun kotini. Näen siellä paljon epäkohtia ja jotain sellaista, mikä ei ole minua. Mies on tottunut siellä kaikkeen, hän sen kun köllöttelee vaan "valmiissa" huushollissa. En halua miehelleni äidiksi.
Se olen joko minä tai tämä talo!
Mies osti talon
42
5108
Vastaukset
- ramina
Anteeksi nyt mutta kyllä sä kuulostat vähän itsekkäältä ja vaativalta paskiaiselta.
- Ahdistunut
Olen ahdistunut, sillä olen hyvin itsellinen ihminen ja nyt minulla ei ole osaa eikä arpaa tällaiseen tärkeään asiaan.
Anoppi on hyvin arvosteleva ja tunkee nokkansa joka paikkaan. Mua pelottaa, mimmosta elämäni tulee olemaan, kun "oma reviiri" ei ole omaani.
Mutta kiitos kommentista, vaikken siitä mitään apuja saanutkaan. - ramina
Ahdistunut kirjoitti:
Olen ahdistunut, sillä olen hyvin itsellinen ihminen ja nyt minulla ei ole osaa eikä arpaa tällaiseen tärkeään asiaan.
Anoppi on hyvin arvosteleva ja tunkee nokkansa joka paikkaan. Mua pelottaa, mimmosta elämäni tulee olemaan, kun "oma reviiri" ei ole omaani.
Mutta kiitos kommentista, vaikken siitä mitään apuja saanutkaan.miehesi tarkoittaa hyvää. Pelisäännöt vain selväksi. Ei kai se ole tarkoitus, että anoppi jää siihen sitten roikkumaan. Teette siitä yksinkertaisesti yhteisen kodin. Parisuhde on täynnä kompromisseja.
- M ja nainen
Ahdistunut kirjoitti:
Olen ahdistunut, sillä olen hyvin itsellinen ihminen ja nyt minulla ei ole osaa eikä arpaa tällaiseen tärkeään asiaan.
Anoppi on hyvin arvosteleva ja tunkee nokkansa joka paikkaan. Mua pelottaa, mimmosta elämäni tulee olemaan, kun "oma reviiri" ei ole omaani.
Mutta kiitos kommentista, vaikken siitä mitään apuja saanutkaan.kertoa miehelle ajatuksistasi ! Minä en suostuisi mihin tahansa ja sille anopillekin pitäisi kertoa mitä ajattelet jne...maailmassa on joskus hienotunteisuutta liiaksikin, pitää joskus pitää omia puoliaankin. Tietysti voi hieman uhrautuakin jos kerran toista rakastaa, mutta tuollaiset asiat tulisi käydä yhdessä läpi ennenkuin jompikumpi tekee omat päätöksensä. Minusta sinä et ole itsekäs sen enempää kuin miehesikään, mutta suhteessa pitää pystyä keskustelemaan - ei se muuten toimi millään !
- uguli
ramina kirjoitti:
miehesi tarkoittaa hyvää. Pelisäännöt vain selväksi. Ei kai se ole tarkoitus, että anoppi jää siihen sitten roikkumaan. Teette siitä yksinkertaisesti yhteisen kodin. Parisuhde on täynnä kompromisseja.
Olen täysin varma, että anoppi jää roikkumaan vanhaan kotiinsa. Vaikka hän nimellisesti muuttaisi muualle, olisi hän jatkuvasti neuvomassa miniää ja sisustamassa sekä laittamassa pihaa. Kun jo itse kaupasta sopiminen tehtiin miniän mielipidettä kysymättä, miksi eläminen olisi yhtään erilaista.
Alkuperäiselle annan tiukan neuvon: pidä pääsi. Sano miehelle, ettet muuta siihen taloon. Älä muuta paikkaan, joka ei tunnu kodiltasi! Ei noin isoa päätöstä voi pariskunnasta toinen tehdä vastoin toisen tahtoa. - neitiX
Mun mielestä alkuperäisen reaktio kuulosti pelkästään terveelle! Ehkä olis vaan aikasemmin pitänyt vielä napakammin sanoa, ettei hän missään tapauksessa tule muuttamaan miehensä lapsuudenkotiin.
Näin isot päätökset pitää ihan ehdottomasti tehdä yhdessä. Mies ei yksinkertaisesti voi olettaa, että naisystävä muuttaa hänen ja anopin kylkeen aviovuoteeseen. Koska sitä se nimenomaan tulisi olemaan! Anoppi taatusti asuisi talossa kuin omassaan, huseeraisi ja eläisi iloisena poikansa kanssa. Ei siinä toiselle naiselle ole tilaa. Lisäksi talossa ei todellakaan ole mitään ihania muistoja naiselle. Luultavasti se on ihan tavallinen vanha rötiskö, jota pari ei muuten olisi ostanut. Mies näkee sen jotenkin mahtavamoana kuin se onkaan. Arvatkaa vaan saako alkuperäinen tehdä siellä omia muutoksiaan? Ehei, anoppi päättää.
Näitä on nähty niin paljon...
Nimim. Nainen, jonka asioita anoppi järjestää 600km:n päähänkin. - morsian.
Itse en voisi kuvitellakaan että mun mies menisi ja ostaisi jonkun mökin mörksän kysymättä minulta asiasta tai keskustelematta siitä, enhän itsekään sitä tekisi! Eli kyllä kirjoittaja on kaukana itsekkäästä ja vaativasta. Parisuhde on kahden kauppa ja siinä pitää ottaa huomioon myös toinen, onhan kyseessä kuitenkin koti, jossa olisi tarkoitus koko loppuelämä viettää.. Jipii, vanhat huonekalutkin :D sen tiedän, että vaikka minä olenkin ideoija meidän sisustamisessamme, niin oma ukkonikaan ei haluaisi vanhempiensa vanhoja huonekaluja! Tosin, onhan meillä jotain heiltä, kun sattuvat omaamaan suht hyvän maun ;)
Mutta juu, vaikea sanoa mitään kun olet kuitenkin ollut jo tilanteessa että olet epäillyt talon ostamista, mikset ole ajoissa puhunut asiasta.. toisaalta olet vähän itse pedannut tilanteen jossa nyt makaat :)
- ihmettelee..
Mikahan se OIKEA ongelmasi nyt on? Oletko ihan periaatteessa kyllastynyt miehesi "dominointiin"?
Koska ei tuo talo nyt NIIN hirrrvea voi olla? Tuskin se mikaan purkukunnossa oleva morska on?
Suhtaudu taloon talona = materiana.
Sen sijaan jos teilla on jotain "valtataistelua" miehesi kanssa, niin puhukaa siita keskenanne.- Ahdistunut
Talo on 60-luvulla rakennettu, ei mikään loistokas. Putkiremppaa, keittiöremppaa, yleisremppaa, piharemppaa tarttis tehdä (minun mielestäni). Se talo on miehelleni tuttu ja rakas paikka, ei hän näe siellä mitään korjattavaa. Pihaa reunustaa mätä aita, ja mun pitää varmaankin yksinäni se purkaa ja rakentaa uusi, sillä laiskaa on tuo remonttipuoli ollut tähänkin asti, vaikka äitinsä on kovasti kaikesta korjaamisesta puhunut.
Ehkä ongelma on sitten itse mies, vaikka rakastan häntä kyllä. Jos olisi aikaansaava ja osaisi edes jotain käsillään tehdä, niin ei tarvis pelätä, että talo lahoo päälle. No, nyt kuulostan jo aivan kamalalta. Mutta en vaan voi tälle tunteelle mitään.
- Der Mann
Minusta asia kuuluu sinulle yhtä paljon, jos sen siis on tarkoitus olla sinunkin kotisi. En tiedä sitten taloudellisesta tilanteestanne ja paljonko talosta on maksettu, maksoiko miehesi sen yksin ja oliko se todella halpa kuntoonsa nähden jne., mutta ei sinun ole sinne pakko muuttaa, ellet halua. Riita ja ero siitä ehkä tulee, mutta jos et noinkin tärkeässä asiassa saa mielipidettäsi huomioon, saatko sitten lopulta missään? Ehket tuonut mielipidettäsi tarpeeksi vahvasti esille, ehkä toit, muttet niin vahvasti, että miehesi olisi sen ottanut tarpeeksi vakavasti? Ottaako miehesi mielipidettäsi yleensäkään vakavasti huomioon?Kuinka hyvin tunnette toisenne ja kuinka vakava suhteenne sitten loppujen lopuksi on?
Muutoksia ja remonttia taloon voit suunnitella ja tehdä, jos siihen nyt sitten kuitenkin muutat. Kuitenkin, tasa-arvoisessa suhteessa pitäisi asioista päättää yhdessä.- Ahdistunut
En ole tuonut omaa kantaani tarpeeksi painokkaasti esille, sillä yhtenä osapuolena tässä on anoppi. Ja koska emme laillisesti omaa miehen kanssa mitään yhteistä, jo senkin takia tuntuu vaikealta tunkea nokkaansa tämmöseen asiaan. Olen pelkkä tyttöystävä.
Aikeet on ollut sen suuntaisia, että lopettaisimme kaukosuhteen ja alkaisimme uuden vakavan parisuhteen YHDESSÄ. Nyt mies otti yhden loikan liikaa ja ilman mua! Oma vikani tietysti, ehkä mies luuli, että tykkäisin tästä ostosta vaan. Voihan olla, että isänikin on hänen kanssaan puhunut kahden kesken ja kannustanut minkä kerennyt. Olen jäänyt ihan yksin omien toiveideni kanssa, sillä kukaan ei aidosti ole niistä tahtonut kysyä.
- Äiti parka....
Kas kummaa kun mulle tuli mieleen oma isukki. :)
Se ei saanut omaa lapsuuden kotiaan omakseen niin rakensi muutaman kilometrin päähän kopion omasta lapsuuden kodistaan. Eipä ollut äitillä sanomista. Mitä nyt hän sai päättää ettei talosta tule saman väristä kuin mummilasta... :) - no niin
sopineet asiasta eli käsittääkseni papereita ei oe vielä tehty? Nyt kiireesti puhumaan asiat halki ennen ratkaisevia liikkeitä.
Tuon ikäisessä talossa tulee putkiremppa vastaan jo aika pian ja maksaa mansikoita. Entäs sähköt, pitääkö päivittää? kattoremontti? Onko kuntotarkastus tehty? On noita homehommia nykyään niin paljon että aina noin vanha talo on jonkinlainen riski, haiseeko siellä vähääkään pottukellarille?Kysäisepä siipalta jääkö remonttiin yhtään hilloa oston jälkeen? Usein tuommoisen vanhan korjaukseen palaa enemmän rahaa kuin uuteen ja pelkkä ylläpitokin vaatii kädentaitoja, joita hemmolla kertomasi mukaan ei ole.
Olisiko viisainta myydä kuitenkin ulkopuoliselle ja rakentaa yhteinen pesä ilman kummankaan kotikenttäetua? Jos tuossa mies on paperila itsekseen omistaja ja sinä makselet remontteja ym. juoksevia kuluja saattaa käydä niinkin että jos jossain vaiheessa ilmestyy ryppyjä rakkauteen jää sinun remontoimasi talo erotilantessa kokonaan miehelle.- Ahdistunut
Voi olla, että olen kuvaillut taloa nyt vähän negatiivisesti, mutta sen ikä on kylmä fakta. Eli remppa olisi jossain vaiheessa edessä. Koska ovat vasta suullisesti asiasta sopineet, aion kyllä asiasta vielä keskustella. Saas nähdä, kuunnellaanko mua :(
- No niin
Ahdistunut kirjoitti:
Voi olla, että olen kuvaillut taloa nyt vähän negatiivisesti, mutta sen ikä on kylmä fakta. Eli remppa olisi jossain vaiheessa edessä. Koska ovat vasta suullisesti asiasta sopineet, aion kyllä asiasta vielä keskustella. Saas nähdä, kuunnellaanko mua :(
itsekin kaupassa pärjääväsi olisiko taloudellisesti mahdollista että ostaisitte sen fifty-fifty ja anoppi ostaisi saamillaan rahoilla oman osakkeen(ehto kaupalle)?
Jos perusteena hankinnalle on helkkarin halpa hinta muihin vastaaviin nähden tällöin sinäkin hyötyisit sukulaisalennuksesta ja jos menee joskus myyntiin niin nettoaisitte kumpainenkin. Yhteinen päätöksientekokin olisi helpompaa kun ei kumpikaan ajattelisi asuvansa siivellä tai toisen talossa. - Ahdistunut
No niin kirjoitti:
itsekin kaupassa pärjääväsi olisiko taloudellisesti mahdollista että ostaisitte sen fifty-fifty ja anoppi ostaisi saamillaan rahoilla oman osakkeen(ehto kaupalle)?
Jos perusteena hankinnalle on helkkarin halpa hinta muihin vastaaviin nähden tällöin sinäkin hyötyisit sukulaisalennuksesta ja jos menee joskus myyntiin niin nettoaisitte kumpainenkin. Yhteinen päätöksientekokin olisi helpompaa kun ei kumpikaan ajattelisi asuvansa siivellä tai toisen talossa.Minulla ei ole varoja ostaa taloa edes puoliksi. Täysin siis miehen säästöillä se tapahtuisi. Mies on ihan järkevä talousasioissa, hänen mielestään tuollaisella vedolla voi loppujen lopuksi vain voittaa, jos myy joskus eteenpäin.
No, tuossa oli nyt tuo "jos"... Mies on niin mukavuudenhaluinen ja muutoskammoinen, että voi olla työn ja tuskan takana enää muuttaa siitä talosta pois jos sinne joskus tavaramme kannetaan. - KAtri mm
tämä on järkipuhetta, nyt järki käteen nainen!
- virtaska
Ahdistunut kirjoitti:
Minulla ei ole varoja ostaa taloa edes puoliksi. Täysin siis miehen säästöillä se tapahtuisi. Mies on ihan järkevä talousasioissa, hänen mielestään tuollaisella vedolla voi loppujen lopuksi vain voittaa, jos myy joskus eteenpäin.
No, tuossa oli nyt tuo "jos"... Mies on niin mukavuudenhaluinen ja muutoskammoinen, että voi olla työn ja tuskan takana enää muuttaa siitä talosta pois jos sinne joskus tavaramme kannetaan.Hah, pelkkää sanahelinää tuo eteenpäin myynti. Anoppis sieltä ei lähde kuin jalat edellä. Tämä maa on täynnä onnettomia miniöitä jotka ovat anopin tossun alla omassa kodissaan.
- onneksi älysin
Olin kerran minäkin kaukosuhteessa,mies muutti luokseni,luulin onnessani,että nyt löysin sen oikean.Meni aikaa,tutustuimme,asuessamme yhdessä.Mies puheli,josko hän ostaisi kotitalon,muuttaisimme sinne.Tuli kitkaa pikkuhiljaa,ismpaa ja pienenpää.Muutin omalla paikkakunnallani omilleni,suhde kaatui.Yrittelimme paikkailla,lämmitellä suhdetta,että ihan papin puheille asti menisimme.Pikkuhiljaa opin tuntemaan miehen luonteen,ei ollut se oikea,meni ihan pipariksi,poliisine,käräjineen.Mies lähti takaisin kotikonnuilleen.Aina ei voi tietää,kaukosuhteessa,mikä on vastassa,kun ei tunne toisen menneisyyttä,eikä mitään edellisistä suhteista.Eikä kaverit valaise asiaa,eikä kai sitä uskoisikaan, jos joku kertoisi,yhtä ja toista.Onnea sinun yrityksellesi,mutta kokeile ensin asua vuosi kaksi,ennenkuin sitoudut,älä polta siltoja takanasi,varaa oma pesämuna,jos tulee äkkilähtö.En halua pelotella,näin kävi minulle.Onneksi en muuttanut miehen mukaan,niin kin olimme suunnitelleet,nyt ei olisi työpaikkaa,olisin aika lailla tuuliajolla.Onneksi selvisin,ainakin tähän saakka.Vaikka vieläkin katselen ympärilleni,etten joudu yllätetyksi,pimeällä,jälkensä sieluun jätti tosi pahat asiat.
Nyrkilläkö miehesi on sinut kouluttanut, kun et uskalla vastaan laittaa?
Kysy vaikka mieheltäsi kummanka kanssa hän nyt oikein haluaa seurustella ja elää, sinun vai äitinsä.- Ahdistunut
Siinäpä se, miksen sano suoraan? Miksi olen yltiövaroivainen sanoissani ja myötäilen sekä miestä että anoppia? Vaikka poikansa on jo aikamies, anoppi komentaa sitä vieläkin kuin pikku poikaa. En taida tarjeta mennä siihen väliin. Olen vaikka sitten muuttamatta!
- uguli
Ahdistunut kirjoitti:
Siinäpä se, miksen sano suoraan? Miksi olen yltiövaroivainen sanoissani ja myötäilen sekä miestä että anoppia? Vaikka poikansa on jo aikamies, anoppi komentaa sitä vieläkin kuin pikku poikaa. En taida tarjeta mennä siihen väliin. Olen vaikka sitten muuttamatta!
"Vaikka poikansa on jo aikamies, anoppi komentaa sitä vieläkin kuin pikku poikaa."
Jo ensimmäisen viestisi perusteella uumoilin tuollaista. Miehesi on ns. mammanpoika. Lue tältä palstalta esimerkkejä, miten siinä käy. Anoppisi sanelee teidän elämänne, ja miehesi menee aina hänen puolelleen. Jos teillä tulee erimielisyyksiä, on sinulla yksinäinen taistelu, jossa vastapuolella ovat miehesi ja anoppisi.
Jos tapaisin sinut livenä, ottaisin sinua olkapäistä kiinni ja ravistelisin kunnolla. HERÄTYS NAINEN! Lue noita aikaisempia kokemuksia. Sinä olet itse jonkin ajan päästä samassa tilanteessa: anoppisi laukkaa teillä jatkuvasti, eikä sinulla ole omaa kotia. Pistä mies valitsemaan heti joko sinun tai äitinsä välillä. Hän ei voi olla sinun puolisosi, jos tottelee vieläkin äitään. - neitiX
uguli kirjoitti:
"Vaikka poikansa on jo aikamies, anoppi komentaa sitä vieläkin kuin pikku poikaa."
Jo ensimmäisen viestisi perusteella uumoilin tuollaista. Miehesi on ns. mammanpoika. Lue tältä palstalta esimerkkejä, miten siinä käy. Anoppisi sanelee teidän elämänne, ja miehesi menee aina hänen puolelleen. Jos teillä tulee erimielisyyksiä, on sinulla yksinäinen taistelu, jossa vastapuolella ovat miehesi ja anoppisi.
Jos tapaisin sinut livenä, ottaisin sinua olkapäistä kiinni ja ravistelisin kunnolla. HERÄTYS NAINEN! Lue noita aikaisempia kokemuksia. Sinä olet itse jonkin ajan päästä samassa tilanteessa: anoppisi laukkaa teillä jatkuvasti, eikä sinulla ole omaa kotia. Pistä mies valitsemaan heti joko sinun tai äitinsä välillä. Hän ei voi olla sinun puolisosi, jos tottelee vieläkin äitään.Alkuperäinen ei voi ikinä voittaa, ellei mies ole äidistään irtautunut! Karkuun ja nopeasti! Ja vielä anopin koti yhteiseksi kodiksi siihen päälle; ei tule mitään. Siinä talossa alkup. saa nukkua vierashuoneessa tai eteisessä. Ja miettii sitä hetkeä, kun alkaa tulla lapsia. Niistä tulee sitten miehen ja anopin lapsia. Anoppi osaa kuitenkin kaiken parhaiten, joten ei siinä mitään "naikkosia" tarvita.
Omassa miehessäni on lieviä mammanpojan piirteitä. Hänellä on kuuitenkin sen verran omaa tahtoa, että eläminen onnistuu ja äidille vastaansanominen, silloin kun äiti menee liian pitkälle (minun mielestä miehellä kyllä vähän liian pitkä pinna...). Ikinä emme kuitenkaan voisi asua 600km lähempänä anoppia -tämän on mies itsekkin todennut. Hänellä on niin armoton tarve sekaantua kaikkiin asioihimme, ettei tosikaan. Välillä näinkin kaukana on hermot kireällä.
Sinua siis nyppii lähinnä se että mielipidettäsi ei ole kuunneltu laisinkaan?
Ehkäpä sinun pitäisi puhua asiasta miehesi kanssa ja kertoa omat tunteesi, pelkosi ja toiveesi.
Muista kuitenki että miehelles se on todella iso asia jatkaa perheentalon asumista ja joitain traditioita. Niin ja voihan sitä jatkaa sitä kaukosuhdetta- se mies!!
Minulla on joskus tulevaisuudessa ehkä samanlainen tilanne edessä, mieheni vanhemmilla on maatila keskellä ei mitään, talokaan ei sieltä fixatuimmasta päästä. mieheni on puhunut välillä siihen malliin että hän kuopuksena tulee asumaan siinä ja jatkamaan tilaa, muut hänen sisaruksenta ovat asettuneet jo muualle ja ostaneet talonsa. tämä EI todellakaan käy minulle, en viihdy kyseisessä kylässä ja talossa olleenkaan, hänelle se kotitalona on tietenkin tuttu mutta jos joskus tulee tilanne että hän suoraa kertoo jatkavansa tilaa ja asuvansa samassa talossa koko loppu elämänsä niin silloin minä sanon MORO!! mielummin yksin kuin tuollaisessa tilanteessa!!
- tytsä
Ymmärrän ihan täysin sinua. Minulle oma koti merkitsee todella paljon ja haluan sen olevan myös minulle mieleinen. Älä suostu, jos epäilet, ettet viihtyisi siellä kuten kotona pitäisi. Eikä ollut todellakaan reilua mieheltäsi tehdä tuollaista kysymättä sinulta.
- pihkura
Siis kun sanoit, että olette eläneet kaukosuhteessa, niin tarkoititko, että nyt tähän taloon vasta muuttaisitte asumaan yhdessä?
Ja siitäkin tahtoisin huomauttaa, että talot maksavat jonkin verran, joten jos mies saa halvemmalla talon tätä kautta, niin aika ymmärrettävältä innostus minun mielestäni ainakin vaikuttaa.
Kukaan ei kai ole väittänyt, ettet saisi haluta muutoksia huusholliin. Sinullahan on vapaus vaatia, että saat muuttaa talon omasi näköiseksi, tapettia ja huonekaluja.. Jos yhteenmuuttohalut katoavat talon takia, niin luulisi siinä olevan takana muutakin..
Niin ja vielä sellainen juttu, että miehet ei ole parhaita ymmärtämään hienovaraisia vihjeitä. Jos siis olet vain sanonut, että MIELUUMMIN muuttaisit muualle kuin anoppilaan, niin mies on saattanut ymmärtää sen miltei myönteisenä asenteena :)- Ahdistunut
Olemme eläneet kaukosuhteessa neljä vuotta, kesäisin aina sitten punkanneet samoissa vuokranurkissa hänen kotikaupungissaan. Siihen asti kaikki onkin toiminut ihan jees. Ei mitään ongelmia arjessa tai muussakaan. Ahdistaakohan minua osittain myös tämä "lopun alku" -meininki? Että kun on iso omakotitalo, niin kohta pitäisi alkaa tekemään lapsiakin...
Tiedä sitten. Tunnen vain jääneeni tässä asiassa ulkopuolelle, olen niin kovasti odottanut, että joku todella juttelisi siitä kanssani! - pihkura
Ahdistunut kirjoitti:
Olemme eläneet kaukosuhteessa neljä vuotta, kesäisin aina sitten punkanneet samoissa vuokranurkissa hänen kotikaupungissaan. Siihen asti kaikki onkin toiminut ihan jees. Ei mitään ongelmia arjessa tai muussakaan. Ahdistaakohan minua osittain myös tämä "lopun alku" -meininki? Että kun on iso omakotitalo, niin kohta pitäisi alkaa tekemään lapsiakin...
Tiedä sitten. Tunnen vain jääneeni tässä asiassa ulkopuolelle, olen niin kovasti odottanut, että joku todella juttelisi siitä kanssani!"Lopullinen yhteenmuutto" on iso muutos, joten suosittelisin, ettet heti laittaisi asuntoasi pois ja kertoisit miehelle, ettet taida olla vielä ihan valmis täydelliseen sitoutumiseen. Jos periaatteessa väenvängällä menet asumaan paikkaan, johon et tahdo, ei suhde varmasti ainakaan parane. Istuta mies kunnon keskustelutuokioon ja valota hänelle kaikkia tulevaisuuteen liittyviä tuntemuksiasi.
- siitä
Jokaisesta kodista saa omannäköisensä. Niinhän nämä uudet onnetkin tekevät, kun muuttavat miehen taloon. Mies vain pyörittelee silmiään, kun huonekalut vaihtuu ja kaikki muukin.
Mutta ehdoton edellytys on, että anoppi muuttaa ja mieluummin aikas kauas, muuten jatkat etäsuhdetta.- Ahdistunut
Vaikka anoppi fyysisesti muuttaisi Suomen toiselle perukalle (todellisuudessa siedettävän bussimatkan päähän keskustaan), niin hänen henkensä vainoaisi meitä siitä talossa silti! Olen satavarma.
- guugle
## En saanut sanaa suustani, vaikka tätä olen pelännytkin. Missään vaiheessa mies ei ole ottanut asiaa kunnolla puheeksi mun kanssani. ##
Nyt on hyvä aika lopettaa arvuuttelu, printata oma viestisi ja näyttää se miehelle. Miehet eivät lue ajatuksia eivätkä ymmärrä anoppi-miniä-reviiriasioita ja kotipesäajatuksia ennen kuin on liian myöhäistä. Tietysti jos et itse tiedä ja pysty kommunikoimaan konreettisesti mitä haluat, asiaa on mahdotonta viedä eteenpäin. On turhaa pelätä miehen reaktiota, koska tehtäväsi ei ole hyssytellä aikuisia miehiä. Ajattele asian hoitamista, miten haluaisit asioiden menevän - älä ihmisten reaktioita.- Ahdistunut
Mies ei tajua anoppi-miniä -asetelmaa. Hänen mielestään tämän "kaveruussuhteen" pitäisi olla niin kuin minkä tahansa muunkin satunnaisen suhteen. Pahus vieköön, kun omat vanhempani asuvat niin kaukana. Ei ole mies saanut kokea sitä anopin seuralaisena istumista kuten minä...
Mutta, tämän otan puheeksi heti kun saumaa tulee. Aloitanko syyttävästi vai rukoillen? Siinäpä vasta pulma.
- mies vaan
Olihan se vähän tökerösti tehty...
Vanhempies mielipiteen ymmärrän: näinhän on morsian muuttanut sulhon taloon jo iät kaiket. Ei sitä ennen aikaan ruvettu turhanpäiten uutta taloa rakentamaan jos vanha oli vapautumassa - useimmat maatalojen emännät ovat taloon tulleet just näin. Tai sitten mies on muuttanut eukkonsa kotitaloon tilaa pitämään.
Voithan ehdottaa ukolles että pistetään höskä myyntiin nyt kun hinnat ovat vielä tähtitieteelliset ja ostetaan oma koti kun hinnat romahtaa. Todennäköisetsi pistää kyllä kovasti hanttiin - myisitkö itse omaa lapsuudenkotias jos ukkos ehdottais?
Toisaalta kun en tiedä teidän taloudellisesta tilanteesta, muista asumismahdollisuuksista ja talon hinnasta niin paha sanoa mitään. Jos tulot ei ole hirmuiset tai niiden riittävyydestä tulevaisuudessa on pelkoa niin anopin puoli-ilmainen huusholli kuulostaa helvetin järkevältä.
Eräs tuttu pariskunta menetteli just näin. Miehen isukki myi rintamamiestalonsa pojalleen, muutti keskustaan ja taloon tuli pojan vaimo. Pikkuhiljalleen remontoivat mieleisekseen ja tietääkseni ovat ihan tyytyväisiä. Ei jäänyt anopin / apen "henkeä" nurkkiin kummittelemaan.
Yksi juttu jäi vielä kuulematta: mikä sen talon ja/tai anopin kohtalo on jos ukkosi ei ota taloa hoiviinsa? Onko anoppi kumminkin muuttamassa muualle? Jäisikö talo tyhjilleen? Olisivatko muut lapset valmiita myymään talon? Voiko sen vuokrata jollekin?- neitiX
Et ole ottanut viestissäsi huomioon, muita kuin järkevyysperiaatteet. Voi olla taloudellisesti järkevää monikin asia, mutta varma on ettei yhteisen parisuhteen kannalta ole järkevää muuttaa anopin silmien alle. Etenkin, kun etukäteen on jo selvää, että äiti tekee päätökset miehen puolesta. Olisi eri asia, jos tietäsi, että anoppi pysyy sitten omassa uudessa kaupunkikodissaan ja huseeraa siellä. Tässä(kin) tilanteessa selvää on vain päinvastainen.
Parisuhde on kahden -ei kolmen- kauppa.
Siitä tulee lopulta ero, ja sitä ennen on edesä kärsimystä.
On ihan tunnettu tosiasia, että miniöitä kohdeltiin juuri näissä vanhoissa maalaistaloissa todella huonosti. Kyökkipiikana sai olla, muuta arvoa ei ollut. Siihen kukaan itseään kunnioittava nainen haluaa enää suostua. - Ahdistunut
Kysymykseesi: joko mies ostaa talon, tai sitten sen tekee joku ulkopuolinen välittäjän kautta.
Yritän ymmärtää, millainen arvo lapsuudenkodilla voi olla. Itselläni ei sellaista ole, sillä meidän perhe eli uskollisena vuokralaisena asunnossa, jonne ei enää ole asiaa. Olen pohtinut, kuinka moni nyky-yhteiskunnassa tarkoituksella hakeutuu nuoruusvuosiensa jälkeen takaisin vanhaan kotiin elämään, ja millaisia tämmöset ihmiset sitten on. Minulle koko juttu olisi ollut yksi ja sama, jos tämmöstä ei olisi kohdalle osunut.
Kyllähän talon voisi muualtakin hommata, eikä sen tarvitsisi silti maksaa maltaita. Tiedän, että anoppi on tätä kauppaaa ehdottanut pojalleen jo joskus aikoja sitten ja saanut siitä jonkinlaisen jatkuvan poltteen. Mies varmaan ajattelee, että äitinsä helpottuisi ko. ratkaisusta kovasti, ja tietysti haluaa sitten tehdä, niin kuin äiti sanelee. Aivan kuin tuomiopäivää tässä odottelisi...
Oltuamme yhdessä nämä neljä vuotta anoppi ei ole huoneisiimme juurikaan tunkeutunut, sillä en ole pitänyt kummemmin yhteyttä. Eihän hän minun äitini ole! Rauhaisa kotielämä saattaisi tuon talon myötä hävitä hyvinkin nopeasti. Joka päivä oltaisiin utelemassa saako tulla vanhaa rakasta kotia katsomaan. Tietysti siellä jatkaisi ramppaamistaan koko muukin suku niin kuin ovat ennenkin tehneet.
Maalailen piruja seinille, sillä eihän sitä koskaan tiedä, kuinka kurjaksi elo voi tuommosen myötä muuttua.
Olen päättänyt, että en muuta siihen taloon. Mies saa yrittää pyörtää päätäni, mutta tästä lähdetään. Minulle tässä ei ole kyse pelkästä talosta vaan koko loppu elämästä. - mies vaan
Ahdistunut kirjoitti:
Kysymykseesi: joko mies ostaa talon, tai sitten sen tekee joku ulkopuolinen välittäjän kautta.
Yritän ymmärtää, millainen arvo lapsuudenkodilla voi olla. Itselläni ei sellaista ole, sillä meidän perhe eli uskollisena vuokralaisena asunnossa, jonne ei enää ole asiaa. Olen pohtinut, kuinka moni nyky-yhteiskunnassa tarkoituksella hakeutuu nuoruusvuosiensa jälkeen takaisin vanhaan kotiin elämään, ja millaisia tämmöset ihmiset sitten on. Minulle koko juttu olisi ollut yksi ja sama, jos tämmöstä ei olisi kohdalle osunut.
Kyllähän talon voisi muualtakin hommata, eikä sen tarvitsisi silti maksaa maltaita. Tiedän, että anoppi on tätä kauppaaa ehdottanut pojalleen jo joskus aikoja sitten ja saanut siitä jonkinlaisen jatkuvan poltteen. Mies varmaan ajattelee, että äitinsä helpottuisi ko. ratkaisusta kovasti, ja tietysti haluaa sitten tehdä, niin kuin äiti sanelee. Aivan kuin tuomiopäivää tässä odottelisi...
Oltuamme yhdessä nämä neljä vuotta anoppi ei ole huoneisiimme juurikaan tunkeutunut, sillä en ole pitänyt kummemmin yhteyttä. Eihän hän minun äitini ole! Rauhaisa kotielämä saattaisi tuon talon myötä hävitä hyvinkin nopeasti. Joka päivä oltaisiin utelemassa saako tulla vanhaa rakasta kotia katsomaan. Tietysti siellä jatkaisi ramppaamistaan koko muukin suku niin kuin ovat ennenkin tehneet.
Maalailen piruja seinille, sillä eihän sitä koskaan tiedä, kuinka kurjaksi elo voi tuommosen myötä muuttua.
Olen päättänyt, että en muuta siihen taloon. Mies saa yrittää pyörtää päätäni, mutta tästä lähdetään. Minulle tässä ei ole kyse pelkästä talosta vaan koko loppu elämästä.Jos kerran olet päättänyt että et siihen taloon muuta niin päätöksenhän olet jo tehnyt.
Nyt vaan kerrot miehelles että näin on näppylät.
Tottakai anoppi ei tahdo kodistaan irti päästää, on pähkäillyt asiaa varmaan 10 vuotta. Eli jatko riippuu anopista.
Jos ette osta sitä taloa niin anoppi tekee sille mitä tykkää (luulen että jättää tyhjilleen, menee itse palvelutaloon tms. ja talo tulee perikunnan syliin myöhemmin).
Ja perikunnasta riippuu mitä sitten tapahtuu. Jos vaikka anoppi on sitkeähenkinen ja joku lastenlapsi sitten ottaa kämpän remontoitavakseen, who knows... Tai sitten perikunta myy talon (joka siihen mennessä enää ole missään kunnossa) tai keksii jotain muuta käyttöä (palokunnan harjoitusmaali, lahjoitus jollekin hippikommuunille...). Mahdolliset tuotot sitten jaetaan perikunnan kesken.
Anoppi tietysti vois itse myydä sen (mitä varmaan ei tee) ja sais fyffee vanhuudenpäiville.
En osaa sanoa...
- ollikolli-63
Ei näyttäis olevan ukollasi hanskassa, yhdessähän isommat päätökset pitäisi tehdä ja sulla onkin sit kaks vaihtoehtoo mitä teet.
Tai oikeestaan yksi vain kun sulla näyttäs olevan omaa tahtoa niinkuin pitääkin olla.
Asiaa on puitu jo kesällä toisella palstalla ja olen sillä kannalla että yhteenmennessä on parempi hommata uusi yhteinen "pesä", niin siitä on sit parempi taaplata eteenpäin..:)) - varaudu siihen
myös jatkossa ettei miehesi kysy sinulta mitään pienimmässäkään asiassa, jos omakotitalon ostokin tulee puolisolle yllärinä.
Kuulostit aika ahdistuneelta, mietihän pari kertaa vielä oletko valmis tuohon. - vilperi
ainakin minulle merkitsee synnyinkoti ihan hemmetin paljon enemmän, kun yksikään nainen. mutta sukulaiset osaa olla erittäin ärsyttäviä, jos puuttuvat teidän kahden elämään, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. mielestäni tämän tyyliset asiat on ihan hyvä ilmoittaa toiselle....mutta ei niistä tarvitse neuvotella, koska ei ole pakko.
- tyttö vaan
En voi muuta sanoa, kun että on kyllä tavallisen pälli mies, jos tollaista menee tekemään ilman yhteistä päätöstä. En ikinä muuttaisi anoppilaan varsinkaan, jos anoppi asuisi siellä myös! KAMALAA!! Jos miehellä oli riittävästi pätäkkää talon ostoon, niin asiasta voisi tehdä yhteisen päätöksen ja remontoida ko. talon rouvan mieleiseksi tai ostaa kokonaan toisen talon. Mies ajatteli vain itseään. Ei ole napanuora tainnut vielä katketa.
- tekee samoin
ajattelee vain itseään. Miehen perus tarve on hankkia koti ja perusturva lapsille ja vaimollekkin. Ei se tehtävä ja tarve ole suojella naista ja vaimoa ettei hänen tarvitsisi tulla toimeen j akasvaa mitenkään vastuuseen siitä mitä yhteiselo on. Yhtä hyvin se voi olla vaimon ja tai naisen synnyin koti mutta järkeä näissä yleensä käytettään ja vaimot ja naiset aloittaa sen itsekkyys vikinän ja miehen alistamisen sillä he haluaa tulla "palvotuksi" minusta on aivan oikein että nainen ja vaimo hankii heti suoralt kädeltä asuinpaikan itselleen eikä ala vääntämään että mitä ja miten mies haluaa turvata perheensä asumisen ja kodin.
Miehenä tahtoisin tulla naisen rakentamaan ja hankkimaan kotiin "arvostelemaan" ja määräämään mitkä kaikki epäkohdat siitä löytyy.
Myös naisen tulisi tajuta että se on hänen itsensä velvollisuus synnyttää tapa ja asenteet omalle tominnalle ja käyttäytymiselle eliluoda suhteet kanssaihmisiin eikä kaataa miehen niskaan jos ei itse kykene.
Ihan vaan arjesta siteerauksia
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271974
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001720Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy571360Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?771334Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M311028Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm51933Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47926Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44882- 109863
- 73856