Tulee tossa joka päivä sahattua henkilöautolla työmatka-ajoa Hämeentietä pitkin Kurviin ja siitä Mäkelänkatua pitkin Käpylään ja motarille. Sama sitten takaisinpäin.
Julkiset ovat ihan jees, ei siinä mitään. Mutta eikö siellä ajokoulutuksessa lainkaan opeteta autojen ulkomittoja ja niiden hallitsemista ratista käsin? Henkilöautoilijalla pitää olla todella kieli keskellä suuta, jos mielii ajaa bussin kautta kolaroimatta kuukaudenkin tuota pätkää. Bussit nimittäin eivät pysy omalla kaistallaan, vaan ollaan ihan reippaasti vasemmalla kaistalla ja mutkissa tietysti onkin sitten jo todella vaikeaa.
Ei se bussi ojaan tipahda, vaikkei oma nenä olekaan keskiviivan kohdalla. Reippaasti vain sinne oikeaan reunaan, mutta varokaa jalankulkijoita.
Julkiset ovat ihan jees, ei siinä mitään. Mutta eikö siellä ajokoulutuksessa lainkaan opeteta autojen ulkomittoja ja niiden hallitsemista ratista käsin? Henkilöautoilijalla pitää olla todella kieli keskellä suuta, jos mielii ajaa bussin kautta kolaroimatta kuukaudenkin tuota pätkää. Bussit nimittäin eivät pysy omalla kaistallaan, vaan ollaan ihan reippaasti vasemmalla kaistalla ja mutkissa tietysti onkin sitten jo todella vaikeaa.
Ei se bussi ojaan tipahda, vaikkei oma nenä olekaan keskiviivan kohdalla. Reippaasti vain sinne oikeaan reunaan, mutta varokaa jalankulkijoita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Linja-auton mittojen hahmottaminen ei sinällään ole vaikeaa.
Mutta:
Linja-autojen etu ja takaylityksen ovat sangen huomattavia ja nämä ylitykset samaten kuins ivuttaissiirtymä pitää huomioida käännöstä tehdessä.
Kaikki ajoratamerkinnät kun eivät ole tehty nämä asiat huomioiden. Ja toisaalta osa risteyksistä on sellaisia että käännyttäessä kulkusuunnassa risteävälle tielle on pakko "varastaa" tilaa naapurin kaistalta.
Sitten toinen asia on autoihin "tottuminen". Itse olen tottunut vakiajokkiini niin, että tiedän varsin tarkasti miten se käyttäytyy käännöksissä. Sitten kun menet oudolla ajokilla liikenteeseen (akseliväli vaikka 200 mm pidempi) niin saattaa niitä hankaluuksia tulla kun ajetaan "vanhasta muistista".
Kaistanvalinnalla pystytään yleensä jonkinverran asiaa auttamaan: valitaan käännöksessä ulkokaista, mutta se taas saattaa aiheuttaa varsinkin ruuhka-aikana hankaluuksia, eritoten paluussa takaisin vanhalle kaistalle, jos pysäkki sattuu olemaan kovin lähellä risteystä.
Katsokaapa kerrankin kuika hyvin auton sijainti on tiedossa bussilla / h-autolla.
Linja-auton saapuessa pysäkille renkaan ja katukiven väliin jää noin 5cm.
Henkilöautot kadunvarsiparkissa ->
reunakivestä 50cm ulkona.
Auton edessä ja takana kiusalisesti 3 metriä "kääntövaraa".
...Katsokaapa kerrankin kuika hyvin auton sijainti on tiedossa bussilla / h-autolla.
Linja-auton saapuessa pysäkille renkaan ja katukiven väliin jää noin 5cm...
Ja vielä useammin vain runtataan se renkaan kylki pitkin kanttarin reunaa... (siis bussit, ja miksipä ei kyllähän tuollainen rengas sitä jonkinverran kestääkin)
Syy siihen miksi monet etenkin uudet autot jätetään kauemmaksi tuosta kanttarista, johtuu todennäköisesti siitä että vanne/kapseli ei oikein tykkää siitä kanttari kosketuksesta
Syy on siinä että et vain osaa.
Kerran ajoin ahtaan kadun reunaa kun oli vastaantulija. Niin tarkkaan että kuului vaan poks ja lyijypaino lensi helvettiin vanteesta.
Bussilla voisi surutta survoa kanttikiviä vasten ellei pysäkillä olisi matkustajia minne bussi pomppaa. Yleensä kuitenkin bussi on sen 25-40cm pysäkkikorokkeesta ja mummot saa akrobaattista harjoittelua. Ei puhettakaan 5cm välistä. Ehkä jossain pitkällä suoralla pysäkillä onnistuu alle 20cm.
Hajota sä vaan ala-spoleritkin.