Evankeliumin työssä on kaikista vaikein ihmissuhteet, kaikki kun ei ole 'herttaisia-ihmisiä', vaan on vaikka mitä.
Kun minut aikoinaan siunattiin evankelistaksi ja aiemminkin pari-kolme vanhemmistoveljeä sanoi evenkeliumintyössa vaikeimmaksi ihmissuhteet ja se on totta. En alkuun siinä ensihuumassa uksonut mutta niin se vain on. Lähetyskentillä ne ihmissuhteet vasta kärjistyvätkin.
Uskovatkin on vain ihmisiä ja lihallinen, siis luonnollinen ihminen osaa olla pirullinen, oikea saatana ihmishahmossa. Kaikista kavalin ja inhottavin on jos pirullisuus pukeutuu valheellisesti hengellisyyteen. Toinen on ensin olla ilkeä ja sitten sanoa, leikilläänhän sen tein. Onneksi hankalat ihmiset ovat se pieni joukko.
Mutta mikään ei Herraan uskovalla ole mahdotonta. Ei ole sekään, että kaikki asiat järjestyvät. Kun on hyvä omatunto se on paras olotila, sielunrauha.
Hän joka kutsuu on sen myös tekevä, Jeesus vie alkamansa hyvän työn päätökseen asti!
Kun minut aikoinaan siunattiin evankelistaksi ja aiemminkin pari-kolme vanhemmistoveljeä sanoi evenkeliumintyössa vaikeimmaksi ihmissuhteet ja se on totta. En alkuun siinä ensihuumassa uksonut mutta niin se vain on. Lähetyskentillä ne ihmissuhteet vasta kärjistyvätkin.
Uskovatkin on vain ihmisiä ja lihallinen, siis luonnollinen ihminen osaa olla pirullinen, oikea saatana ihmishahmossa. Kaikista kavalin ja inhottavin on jos pirullisuus pukeutuu valheellisesti hengellisyyteen. Toinen on ensin olla ilkeä ja sitten sanoa, leikilläänhän sen tein. Onneksi hankalat ihmiset ovat se pieni joukko.
Mutta mikään ei Herraan uskovalla ole mahdotonta. Ei ole sekään, että kaikki asiat järjestyvät. Kun on hyvä omatunto se on paras olotila, sielunrauha.
Hän joka kutsuu on sen myös tekevä, Jeesus vie alkamansa hyvän työn päätökseen asti!
Vastaukset 11
Vanhimmat
se joka on Jumalan asialla kokee myös vastustusta ja ihan hyvinkin läheltä..
Mutta Jumalan työssä on se hieno puoli että se menee aina eteenpäin. siukkuja :)
Siunauksista kiitos kiitos, sitä tarvitaan sillä vastustajia on paljon mutta voittoja voittoja!
Nyt on henkilökohtaisen evankelioinnin aika!
Aiheestasi poiketen.
Ajattelin ,kun usein muistetaan "niitä hyviä aikoja", silloin kun se ja se oli ja niinä vuosina...
Seurakunta elämässä mielestäni tulisi näky olla se ,että paremmat ajat ovat edessa,vaikka monet sitä vastustavatkin.
Onhan Raamattu Jumalan lupauksia täynä ja Hänhän seisoo lupaustensa takana tänäänkin.
Ei olis juutalaisia ja Israelia,jos Jumala ei seisoisi sanojensa takana.
Olen sen kyllä yksityis elämässänikin saanut nähdä ja kokea,että Hän on ollut antamassa kutsun ja mukanana olen saanut olla Hänen "renkinään".
Mahtava on kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa,vaikka kytkin liiraakin ja joskus jalka painaa jarrupoljinta suorallakin.
Totta on ,että kipeitä ihmis-suhteita tulee usein työn saatossa ja se tekee kipeääkin,kun joskus omin voiminkin yrittää ratkoa vaikeudet.
Vaan parashan haavat on puhdistaa,ennen neulomista.
Herrakin voi näitä asioita eteen tuoda (ihmis-suhde vaikeudet),että Hän saa lapsensa siirtää seuraavaan tehtävään,siitä olen melko varma.
>>Mahtava kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa vaikka, kytkin liiraakin joskus ja jalka painaa jarrupoljinta suorallakin.>>
Juuri noin. Saa vajavaisena seurata Herraa ja olla johdatuksessa. On liikaa noita 'täydellisiä' hengellisessä elämässä mutta kun ohittaa ja ottaa aikaa niin siitä se!
Kaikkien kanssa ei haluta olla koskaan missään tekemisissä, vaikka itsellä ei ole mitään sellaista vastaan. On ihmisiä joiden kanssa tulee aina vaikeuksia halusi tai ei. Yksi sellainen joka jo tunsi itseään hankalaksi sanoi minulle;' saanko tulla käymään kun päivän kiintiö on jo riidelty täyteen?'. No en tiedä missä oli vieraillut mutta enhän hennonnut olla lupaamatta.
Olen aiemmin kait kirjoittanut,kuinka eräs moottori-pyöräilijä kuoli yöllä ajettuaan tien laitaan parkeeratun pimeän rekan perään.
Minusta tuo on kuvaava sitä seurakunta elämää,kuinka jonkun kylmennyt ja sammunut usko,voi tehdä tepposen ylinopeudella kulkevan,vasta kortin saaneelle.
Eli alku innostusta ei tulisi sammuttaa,vaan liikkeellä olisi hyvä olla ja valot päällä.
Kyllä se on myönnettävä,että seurakunta on vajavainen ja joskus tulee tilanteita,joita ei heti kyetä sopimaan,vaan se estää jopa sanan työn ihmisessä,kun ajatuksetkin saattavat olla muualla.
Hengen tulta sitä tarvitaan,hengen voimaa sitä tarjotaan,runoilee laulun tekijäkin ja se on yksi voitelija,jotta narinat vähenee.
On mielestäni vaikea yhtälö,jos voitelussa ehtii vielä narista,kyllä todellinen Herran voitelu poistaa turhat kitinät ja armokin avautuu uudesti.
Ei hengen voimassa kyllä narista.
Tuossa aloituksessa pituuden vuoksi en viittinyt laittaa, että suuri osa tulee muualta kuin kotiseurakunnasta noista hankalista. Yölliset puhelut ym ja ihan livenä nuo jarrumiehet ja jossain määrin naiset!
Mutta rauta rautaa hioo ihminen toistansa!
Minulla on seurakunnassa hyvä tilanne kun kannustetaan eteenpäin.
Vaikka ei olisikaan saarnaaja tai evankelista on asia aivan sama. Huomaahan sen jo tällä palstalla suhtautumisen.
On kyllä,että hyvin harvoin seurakunnassa pilkamielessä uskomattomatkaan tulevat rienaamaan.
Korkeintaan joidenkin päihteiden "johdattamina",saattavat jopa vihaansa purkaa uhkailemalla.
Voi tietenkin joskus sairaiden kohdalla tavata vastaavaa,kuin tällä palstalla,vaan eihän tämä ole srk.
Täytyy myös muistaa,että on niin monenlaisia "koteja" ja niissä monenlaisia "vanhempia" puhumattakaan "sisarus-katraasta".
Joskus uskomattomat ottavat nämä uskonasiat pyhemmin kuin rutinoituneet uskovat. Olin nyt vasta sellaisessa alkoholistien ja narkkareiden paikassa missä saa olla selvin päin. Siellä oli luterilaisten kirkon menot. Katselin miehiä kuinka tosissaan he yhtyivät uskontunnustukseen ja rukouksiin ym., mutta kun sanomalla ei ollut yhtään sisältöä eikä henkeä. Minua kiusasi tuo muotojumalisuus kun hyssytellään väärään rauhaan. Nuo hyssyttäjät ovat kerran vastuussa sanomastaan.
En ole juonut yli 20 vuoteen. Jeesus otti himon kerralla pois. En ollut alkoholisti, mutta sekoilija jolle viina ei nimenomaan sovi. Diskoissa ja muissa viinkonloput ja se oli kaikki kaikessa. Nyt tuo on historiaa ja saa todistaa Jeesuksesta ja Jumalan sanasta.
Just noissa alkkisten paikoissa mieluummin henkilökohtaisesti poimia ketä kiinnostaa. Sillätavalla ainakin minut otetaan hyvin vastaan kun historiassa ei ole huonoa huutoa. Se on vankilatyössä erittäin tärkeää.
No, tuo oli sulle varmasti tuttua, mutta tuli mieleen vaihtaa ajatuksia.
Totta on ,kun laitapuolen kulkijoille sanomaa vie,että oma elämä puhuu paljon.
Muistan alku aikoina,kun pojat tuumivat,"kyllä se kohta takasin tulee...",vaan kun aikaa riensi ,niin ihmetys lisääntyi ja kun vieraammatkin vielä kuulivat,että Jeesus on nikotiinin orjuudesta samoin vapauttanut niin uskottavammaksi tuli todistus Jeesuksen ihmeestä elämässäni.
Pikku hiljaahan sitten muutkin muutokset esiin tulivat,eli kyllä siinä suuri ero on jos on sellanem jo-jo, että ei tiedä mikä päivä on uskossa ja mikä askossa.
Vankilassa varmaan tausta vaikuttaa,kuinka uskon elämää käytännössä eletään.
Tarkoitin kylläkin tuolla ylemmällä vastauksellani,sitä että kirkkoon harvoin tulee julkisia pilkaajia,jos näihin sivustoihin vertaa.
Persoonia jolla tapa saada henkinen voimansa riidasta on. He haastavat riitaa ja pyrkivät provosoimaan toisenkin riitaan. Jos on salaista syntiä paha olo jollain tapaa purkautuu. Riitely on yksi. Noita on kaikkien pakko sietää.