Olimme tyttöporukalla Kreetalla paikallisen baarin tiskillä (yllätys, yllätys:)) ja viereemme iskeytyi pari suomalaista oikein hyvännäköistä miespuolista yksilöä. Jotenkin siinä nousuhumalan vilkkaudessa vinkkasimme keskenämme silmää ja teimme nopean päätöksen tekeytyä ulkomaalaisiksi ja vakoilla suomipoikien touhuja hetken. Ei kulunut kauaa kun kuulimme kommentteja ja arvioita ulkonäöstämme ja ihan mukavaahan se oli, kuulla kehuja. Pian pojat aloittivatkin keskustelun nokkelasti avauksella 'Hey, how are you girls doing...?' ja vastailimme englanniksi. Keskustelun edetessä meiltä kyseltiin ummet ja lammet ja vastauksiamme ruodittiin -meillä oli pokassa pitelemistä.
Vaikein kohta tuli, kun meiltä kysyttiin, mistä päin maailmaa olemme. Ihan spontaanisti joku meistä kertoi, että olemme italialaisia. Heitimme keskenämme frutti di mare-tyyppistä keskustelua ja se upposi seuraamme uskomattoman helposti. Homma ei edennyt juttelua pidemmälle.
Seuraavana iltana olimme matkalla tutulle baaritiskille kun törmäsimme kadulla samoihin turkulaisiin (olennainen poitti!?!) miehiin. Kohdatessamme huikkasin, että moikka pojat, minne menossa... Sanomattakin selvää, että vastapuoli ei aluksi tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Anyhow, tutustuimme loman aikana vähän enemmänkin ja muistimme kiittää kohteliaisuuksista, joita meistä puhuivat edellisenä iltana.
Toinen muistojeni suomalaiskohtaaminen tapahtui, kun olimme serkkuni kanssa shoppailemassa zürichiläisessä tavaratalossa ja kesken kaiken meille tuli armoton riita. Kiljuimme toisillemme hyllyjen välissä ja viereemme ilmestyi nainen lapsensa kanssa, molemmat meitä tuijottaen. Huusin todella vihaisena naiselle, että mitä v----- sinäkin siinä tuijotat ja nainen häipyikin paikalta suht' nopeaan. Kassajonossa nainen lapsineen olivat minua edellä ja kuulin heidän keskustelevan, suomeksi tietenkin. Nolotti..Nauratti. Riita serkun kanssa tuli myös sovittua.
Tämä taas taitaa olla jo legenda-juttuja. Lontoossa ruuhkaisessa metrovaunussa viereen tulee mies ja nostaa kätensä yläripaan pidelläkseen kiinni kurveissa. Miehen kainalon anti osuu väistämättä hajuaistisi varrelle ja huomautatkin järkyttävästä hien hajusta kaverillesi kovaan ääneen. Miehen pysäkki tulee ja lähtiessään hän huikkaa: -Hauskaa päivänjatkoa vaan teillekin..
Ehkä nolointa kuitenkin oli se kun lomakohteessa hotelliin saavuttuani tein pientä sightseeingiä huoneessa ja huomasin oudon oven huoneiston perällä ja ovikin oli vielä kutsuvasti raollaan. Heti raollaan olevan oven takana oli uusi ovi joka aukesi ihan kivuttomasti myös. Ja kas, olin saapunut viereiseen huoneistoon ja huomasin seisovani tuntemattomien naapureiden makuuhuoneessa ihan sängyn vieressä, jossa pariskunta oli juuri kiihkeimmässä hekumassaan perinteisessä lähetyssaarnaaja-asennossa. Sekunnin sadasosan jähmettymisen jälkeen ymmrärsin olla sanomatta mitään ja juoksin ihmetyksestä ja noloudesta tirskuen omalle puolelle. Hölmönä tietysti paukautin ovet kiinni perässäni enkä jättänyt siis arvailun varaa siihen kävikö viereisessä huoneessa joku sinne kuulumaton sopimattomalla hetkellä vaiko ei..
Haluan myös tässä esittää virallisen anteeksipyyntöni sille rouva henkilölle, kenen uunituoreeseen permanenttiin lennätin suustani kaamean ysköksen hirveässä räkätaudissa bussimatkalla jossain Jyväskylässä. Mitäs istuit eteeni:)) Pahoittelen, jos sait sen talvisen flunssaviruksen..
Luulenpa, että tämän jälkeen mun ei koskaan ikinä tarvitse tuntea tarvetta tunnustaa yhtään mittään..
Vaikein kohta tuli, kun meiltä kysyttiin, mistä päin maailmaa olemme. Ihan spontaanisti joku meistä kertoi, että olemme italialaisia. Heitimme keskenämme frutti di mare-tyyppistä keskustelua ja se upposi seuraamme uskomattoman helposti. Homma ei edennyt juttelua pidemmälle.
Seuraavana iltana olimme matkalla tutulle baaritiskille kun törmäsimme kadulla samoihin turkulaisiin (olennainen poitti!?!) miehiin. Kohdatessamme huikkasin, että moikka pojat, minne menossa... Sanomattakin selvää, että vastapuoli ei aluksi tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Anyhow, tutustuimme loman aikana vähän enemmänkin ja muistimme kiittää kohteliaisuuksista, joita meistä puhuivat edellisenä iltana.
Toinen muistojeni suomalaiskohtaaminen tapahtui, kun olimme serkkuni kanssa shoppailemassa zürichiläisessä tavaratalossa ja kesken kaiken meille tuli armoton riita. Kiljuimme toisillemme hyllyjen välissä ja viereemme ilmestyi nainen lapsensa kanssa, molemmat meitä tuijottaen. Huusin todella vihaisena naiselle, että mitä v----- sinäkin siinä tuijotat ja nainen häipyikin paikalta suht' nopeaan. Kassajonossa nainen lapsineen olivat minua edellä ja kuulin heidän keskustelevan, suomeksi tietenkin. Nolotti..Nauratti. Riita serkun kanssa tuli myös sovittua.
Tämä taas taitaa olla jo legenda-juttuja. Lontoossa ruuhkaisessa metrovaunussa viereen tulee mies ja nostaa kätensä yläripaan pidelläkseen kiinni kurveissa. Miehen kainalon anti osuu väistämättä hajuaistisi varrelle ja huomautatkin järkyttävästä hien hajusta kaverillesi kovaan ääneen. Miehen pysäkki tulee ja lähtiessään hän huikkaa: -Hauskaa päivänjatkoa vaan teillekin..
Ehkä nolointa kuitenkin oli se kun lomakohteessa hotelliin saavuttuani tein pientä sightseeingiä huoneessa ja huomasin oudon oven huoneiston perällä ja ovikin oli vielä kutsuvasti raollaan. Heti raollaan olevan oven takana oli uusi ovi joka aukesi ihan kivuttomasti myös. Ja kas, olin saapunut viereiseen huoneistoon ja huomasin seisovani tuntemattomien naapureiden makuuhuoneessa ihan sängyn vieressä, jossa pariskunta oli juuri kiihkeimmässä hekumassaan perinteisessä lähetyssaarnaaja-asennossa. Sekunnin sadasosan jähmettymisen jälkeen ymmrärsin olla sanomatta mitään ja juoksin ihmetyksestä ja noloudesta tirskuen omalle puolelle. Hölmönä tietysti paukautin ovet kiinni perässäni enkä jättänyt siis arvailun varaa siihen kävikö viereisessä huoneessa joku sinne kuulumaton sopimattomalla hetkellä vaiko ei..
Haluan myös tässä esittää virallisen anteeksipyyntöni sille rouva henkilölle, kenen uunituoreeseen permanenttiin lennätin suustani kaamean ysköksen hirveässä räkätaudissa bussimatkalla jossain Jyväskylässä. Mitäs istuit eteeni:)) Pahoittelen, jos sait sen talvisen flunssaviruksen..
Luulenpa, että tämän jälkeen mun ei koskaan ikinä tarvitse tuntea tarvetta tunnustaa yhtään mittään..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika hyviä juttuja :) En oo kauheesti ulkomailla käyny, et en varmaan kyllä menis kun skandinaavista :)