Synnistä

Ollakseen Jumalalle kelvollinen ihmisen pitäisi ymmärtääkseni olla Jumalan edessä pahoillaan siitä, että on ylipäänsä syntynyt maailmaan, niin syntinen kauhistus Jumalalle hän on. Pitäisi olla oman syntisyyden tähden nöyrä ja anteeksipyytävä mieli.

Mutta jos tämä ei onnistu, eikö voi olla kristitty? Mä en pysty pitämään itteeni niin pahana syntisenä. Onhan mussa vikaa, mutta kun kristinopin mukaan ei ole minun vallassani synnitön ollakaan. Vaikka kaikkeni yrittäisin, en voisi tulla synnittömäksi ja siksi minun aina vaan pitäisi madella maassa Jumalan edessä. Minusta tämä on epäloogista. Ei siinä mitään, olkoon Jumala minun ymmärrykseni ylittävä, mutta koska minulla ei muuta ymmärrystä ole kuin tämä vajavainen inhimillinen ymmärrykseni, joka tukeutuu logiikkaan, en pysty katsomaan olevani vastuussa syntisyydestäni. Ei vaan onnistu. Täysin ainakaan. Jumalahan se minut on itse tänne luonut. En minä valinnut syntyä syntisenä, vaan Jumala itse "pakottaa" minut olemaan syntinen, kun ei anna minulle mahdollisuutta päästä synnistä niin eroon, ettei tarvisi anteeksi pyydellä.

Tärkeää tässä on nyt se, että tuntisin kyllä mielelläni olevani syntinen, jos Jumala sitä vaatii. En vaan pysty, järki tulee aina vastaan. Mitä tehdä, tietääkö joku? Olen kans rukoillut pitkään apua tässä, enkä edelleenkään pysty pitämään itseäni helvetin ansainneena. Enkä ketään muutakaan.