Jouluhan on oikeastaan pakanallinen juhla alunalkaen. alkukristityt eivät viettäneet Jeesuksen syntymäpäivää. ei ainakaan Raamattu sellaista mainitse. Vasta 300-luvulla Rooman keisari määräsi otettavaksi entisen saturnaalia-juhlan vietettäväksi Jeesuksen syntymäjuhlana. Jotain tällaista olen lukenut mm. Keijo Lindemanin kirjasta. Esim. äiti-lapsikultti on vanha pakanallinen kulttti, jolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Minua jotenkin ajatteluttaa ja tökkii tämä mahdoton rieha ja markkinameininki. Joulupukin ja sianporsaan juhlahan tämä näyttää olevan sekä kauppiaiden. Mitä tekemistä joillakin tonttu-ukoilla on Kristuksen syntymän kanssa. Raamatussa ei yleensä muutenkaan kerrota synttärijuhlista paitsi Herodeksen syntymäpäiväkemuista jotka veivät Johannes Kastajan pään. Kyllähän ihmiset rientävät joulkolla kirkkoihin, monet hakevat vain tunnelmaa. Missä nämä joukot ovat muina pyhinä. Kyllä olisi tuhannen taalan paikka julistaa Ristin evankeliumia, niin että ihmiset heräisivät synnin unesta. Tunnelmointi ei pelasta ketään, vaikka se kaunista onkin. Minä haluaisin jättää väliin koko tämän joulutouhotuksen. Vaikea sitä on toteuttaa Suomessa. Kertokaa mitä mieltä olette.
Mitä mieltä joulusta
ajatteliaja
293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
roomalaisen voittamattoman auringon juhlan paikalle, ei saturnalia-juhlan. Voittamattoman auringon juhlaa vietettiin talvipäivän seisauksen jälkeen, kun taas päivät alkoivat pidentyä.
Kirkon isät selittivät, että Kristus on Vanhurskauden tai Armon Aurinko, Aamun Koitto korkeudesta. Kaikissa jouluvirsissä ja kirkkolauluissa kuvataan tätä asiaa.
"Sinun syntymästäsi Kristus meidän Jumalamme koitti maailmalle tidon valkeus, sillä siitä tähtien palvelijat tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua Vanhurskauden Aurinkoa ja tuntemaan Sinut Koiton korkeudesta, Herra kunnia olkoon Sinulle. (ortodoksinen joulutropari) tai
"Nyt ilovirttä veisaten me kiittäkäämme riemuiten! Tulkaa katsokaamme kuin lapsi pieni suloisin Armas auttajamme nyt aurinkoa kirkkaammin seimes ilonamme loistaa ihanin." (saksalaislatinalainen 1300-luvulta)
1600-luvun tuntematon suomalainen runoilija kuvasi samaa teemaa näin:
"Aurinko ei usein näy lopull ajastajan
matalimmalda hän käy joulun tänne tuomaan
lymyi seimen suojaan Armon Aurinko.
Neitsy äidiks muuttun, vaan ei neitsyys puuttun
eikä seimeen suuttun piltti Herrainen."
Vuoden pimeimpään aikaan sijoitettuun Kristuksen syntymäjuhlaan liittyy siis niin paljon perinteitä, että olisi mahdotonta ajatella sen siirtämistä toiseen ajankohtaan.
Aina kirkko ei kuitenkaan ole viettänyt tätä juhlaa. Loppiainan oli alunperin Kristuksen syntymän ja kasteen juhla, kunnes roomalainen syntymäjuhla tuli mukaan kirkkovuoden kiertoon. Nykyisin loppiaisena lännen kirkossa on joulun kertausjuhla, jolloin muistellaan vielä kerran jouluaihetta: itämaantietäjiä, kun taas ortodoksisessa kirkossa se on Kristuksen kasteen juhla.
Kristityt eivät yleensä vietä syntymäpäiviä, mutta jos uskomme Kristuksen olevan lihaksi tulleen Sanan, niin vietämme hänen syntymäänsä iloiten, vaatimattomasti ja kaikessa hurskaudessa ja puhtaudessa.
Kun on ankarasti paastonnut ennen joulua, yksinkertaisetkin jouluruuat maistuvat hyviltä, ja köyhyydessä elävää ilahduttavat pienetkin lahjat. Joulukuusta, tonttuja ja joulupukkia ei tarvita, jouluseimi riittää! Valoisaa Vapahtajan syntymäjuhlaa kaikille!
Samoin minä kuten edellinenkin kirjoittaja haluaisin vapauttaa sinut tontuista ja joulupukeista. Suomessa on pakanuuden ajalla viety saunatontuille ja tallitontuille ja ties mille-tontuille lepytyslahjoja. Siitä on nyt jäänyt jäänne tähän joulun aikaan. Nyt (alkeisvoimat)nämä tontut ovat pukeutuneet vaan lahjoja roudaaviksi hyväntekijöiksi itse "Pukin" kanssa. Mainitsemattakin huomaat että markkinataloushan se jälleen on pukin sarvissa. Ihmiset ajetaan loppuun lahjojen ja kaiken hösellyksen keskellä. Pitäisi olla Rauhan Ruhtinaan synttärit???
Se että me vietetään Jeesuksen syntymäjuhlaa on vain kaunis muistelo siitä, että Jeesus kerran alensi itsensä ja syntyi meidän vapahtajaksemme. Ei hän enää ole mikään vauva Hän on voittoisa Kuningas, mutta saahan synttäreitä kuitenkin muistaa. Välttämätöntähän se ei ole.
Yhteys Herraan arjen keskellä on meille paljon tärkeämpää kuin kerran vuodessa joulukirkossa istuminen, olen siitä samaa mieltä noin karkeasti ottaen. Suomalaiset ovat taas kerran vieraantuneet niin paljon kristinuskosta, että mielestäni on hyvä että edes silloin hiljennytään muistelemaan mitä siellä rippikoulussa puhuttiin tästä mikä-tämän-nimi-nyt-olikaan...niin Jeesuksesta. Kun se, mahdollisen seurakunnan lapsityön tuloksena ja rippikoulun tuloksena ja avioliitton vihkimisen ja kastejuhlan tuloksena suuren henkilökohtaisen vastoinkäymisen säestyksellä, saattaisi jonkun pelastukseen Jeesuksen syliin ja iankaikkiseen elämään. piste(litanja loppui)