NIINISTÖN LUONNEKUVAUS

Sauli Niinistö – pikkukaupungin poika Storyvillestä



Sauli Niinistöllä on henkilökohtainen ongelma. Pitäisi esittää Suomen johtajaksi pyrkivää maailmanmiestä, mutta se on vaikeaa, kun on kuitenkin pikkukaupungin rajoittunut pikkupoliitikko. Matka Salosta Luxemburgiin on ollut liian pitkä. Koti-ikävä pani kaipaamaan tuttuihin kuvioihin.

Niinistö ei ole profeetta omalla maallaan. Siinä missä kilpakumppani Matti Vanhanen markkinoi aktiivisesti kotipaikkaansa Nurmijärveä, Niinistö vaikenee omasta Stroyvillestään, tarinakylästään.

Turun kupeessa sijaitseva Salo tunnetaan kyllä tv-tehtaastaan ja Nokiastaan, mutta ei poliitikoistaan. Niinistöstäkään ei ole kotikuntansa mannekiiniksi, koska hän on kaupungissa ristiriitainen hahmo.

Niinistö: ”Mahtavatko kaikki ne, jotka nyt ovat ottaneet sen esille, oikein ymmärtää mitä se tarkoittaa.”

Ennen valtakunnan politiikkaan menoaan Niinistö oli toiminutkymmenen vuotta Salon kunnallispolitiikassa. Kokoomuslaisten parissa Saulista pidettiin, mutta muut kavahtavat yhä yrmeää ja epäystävällistä Niinistöä. Pikkukaupungin kaduilla valtuuston puheenjohtajaksi noussut Niinistö tunnettiin miehenä, joka ei välittänyt tervehtiä muita kuin omiaan.

”Kun Niinistö pääsi eduskuntaan, kaikki ällistyivät. Yleisesti vitsailtiin, että häntä kai äänestettiin, jotta hänestä päästäisiin eroon.” – salolainen kunnallisvaikuttaja

Kansanedustaja Ilkka Kanerva: ”No voisi kai sanoa että tupakat kannattaisi tumapata joskus vähän aiemmin.”

Tosi asiassa Turun vahva mies Ilkka Kanerva ei katsonut hyvällä samanikäisen miesehdokkaan nousua omasta vaalipiiristään. Opetteleva poliitikko Niinistö painoi iäksi muistiin konkari Kanervan halveksuvat ja aliarvioivat kommentit.

Miesten välille syntyi jännite, joka kiristää tunnelmia puolueen sisällä vielä tänäänkin.Aina kun tulee tilaisuus, Sauli potkaisee Ilkkaa.

Miehestä kertoo paljon, millaisessa kaveriporukassa hän viihtyy. Saulin sakissa ei säkenöi.

Eduskuntaan tultuaan hän lyöttäytyi yksiin Kari Häkämiehen, Heikki A. Ollilan ja Anssi Rauramon kanssa. Profiili oli matala kaikkialla muualla paitsi Helsingin yössä.

”Niinistö on paljon huonompi sosiaalisissa tilanteissa. Kanerva on kuin kala vedessä koti- ja ulkomailla. Sauli taas syrjäänvetäytyvä. Ehkä hän siksi tarvitsee ympärilleen hovin, jossa kaverit keskittyvät viihdyttämään häntä.” - kansanedustajakumppani

Niinistön ura nytkähti liikkeelle eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Jämpti juristi löysi mieluisan tehtävän.

Kollega kilpailevasta puolueesta antaa arvoa Niinistön asiantuntemukselle. Kun asiat ovat vakaita ja pysyviä, ne ovat hyvin Niinistön hallinnassa. Nopeassa muuttuvassa ympäristössä Niinistö sen sijaan kangistuu. Dynaamisuuteen hänestä ei ole, vaikka sellaista kuvaa hän mielellään itsestään rakentaa.

(Niinistö ja Rajamäki riitelevät eduskunnan istunnossa budjetista)

Valtiovarainministerinä esiin putkahti vanha,epävarma ja riitaisa Sauli. Suomen historian suurin talouspudotus veti hermot kireälle. Hän opetteli pikaisesti demari-Sailaksen fraasit – ja kas talousmies Niinistö oli syntynyt.

Punakynän varressa valtansa huipulla Niinistö ei uskottuja virkamiehiään lukuunottamattamuita kuunnellut mutta kyykytti kaikkia – omia ja vieraita tasapuolisesti. Monien mielestä hän jopa nautti ilkeydestään pyyhkiessään menoja valtion budjetista.

”Saulissa on kaksi puolta. Jos hän tarvitsee muita ja on pakko neuvotella, hän osaa toimia. Mutta jos hänellä on valtaa, aivan mahdoton. Juuri sellainen nilkki Salosta, jollaisena häntä eduskunnan alkuaikoina pidettiin.” – työtoveri eduskunnasta.

Vaalikampanjassa Niinistö korostaa presidentin tehtävää kansainvälistymisen ja Suomen edun ajajana. Se huvittaa Niinistön paremmin tuntevia, sillä mies on kaikkea muuta kuin sulava hahmo kiiltävien parkettien ja hohtavien kristallikruunujen maailmassa.

Epäsosiaalisena ja kankeana hän jää usein syrjään. Small talk taipuu huonosti, eikä tulkinkaan apu ole pahitteeksi. Kansainvälisissä kokouksissa Niinistö pitää tilaisuuden tullen puheensa suomeksi.

Niinistö on ahkera ja pedantti työssään. Hän on tottunut painamaan pitkää päivää. Vapaa-ajallaan hän kuntoilee ja viihtyy baareissa, joihin kaverit häntä mielellään kuskaavat.

Kultturellina Niinistöä ei pidä kukaan. Tarinat helsinkiläisessä Storyvillessä vietetyistä iloisista illoista ovat sen sijaan tuttuja.

Sama käytös tosin johti valiokuntamatkalla noloon tilanteeseen. Niinistön seurue heitettiin ulos New Yorkin kuululta jazzklubilta, kun remuava sakki ei kehotuksista huolimatta antanut bändille esiintymisrauhaa.

Yksityiselämästään Niinistö on ollut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta piirun tarkka. Suhde eduskunnan tavoitellumman sinkun Tanja Karpelan kanssa hiveli puolivallattoman poikamiehen itsetuntoa. Näyttävä valloitus oli samalla taas kerran näpäytys naistenmiehenä pidetylle kilpailijalle Ilkka Kanervalle.

Karpelan ja Niinistön suhde hiipui kuitenkin ikäeroon. Tanja on vain muutaman vuoden Saulin esikoispoika Nuuttia vanhempi. Suhteesta löytyi kaikkea muuta mutta ei keskustelukumppania.

Valtiovarainministeriyden jälkeen Niinistö valitsi EU:n investointipankkiirin uran Luxemburgista. Suomen Pankki olisi häntä kiinnostanut, mutta palkkiovirkoja vastustanut Niinistö katsoi viisaimmaksi siirtyä ulkomaille.

Jähmeä juristi ei kuitenkaan ole kotonaan vikkeläliikkeisen rahan maailmassa. Kaukana kotoa Suomi alkoi taas kiinnostaa. Se on myös puolipakko: pankkiirikautta on jäljellä enää pari vuotta. Siihen mennessä olisi jostain löydettävä uusi lämmin sisätyö.