Itsepetos.

Meillä ihmisillä on monia kiinnostavia ominaisuuksia. Esim. pystymme valehtelemaan itsellemme loputtomasti, paitsi yksityisesti, myös globaalisti. Ihmiset kautta maailman pystyvät uskomaan saman valheen, vieläpä niin perusteellisesti, että rakentavat kaiken toimintansa, koko elämänsä sen varaan.

Maailma, tai ainakin sen johtajat, on hurahtanut uskomaan että vain talouskasvu tekee autuaaksi ja vaikka lapsikin ymmärtää että kasvu ei voi jatkua ikuisesti, siihen pyritään juuri uskoon tulleen kiihkolla.
Koko planeettaa ollaan muuttamassa yhdeksi suureksi markkinapaikaksi, jossa pätee samat, vapaan markkinatalouden lait kaikkialla. Inhorealistit nimittelevät nykyistä taloususkontoa rosvokapitalismiksi.

Maailma on monipuolinen paikka. Ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa kaikenkattavaa ratkaisua. Ei uskonnollista, poliittista, taloudellista tai muutakaan lopullista totuutta. On vain paljon osaratkaisuja. Se elämäntapa joka toimii Saharassa, ei toimi Grönlannissa.

Jos jollekulle on selvinnyt että ikuista talouskasvua ei ole, että samat säännöt eivät sovi kaikkialle, että ollaan väärällä tiellä, niin ainakaan kukaan ei ole uskaltanut sitä myöntää julkisesti. Sen sijaan poliitikot kautta maailman pyrkivät vain kasvattamaan taloutta ja rakentamaan maapallon laajuista markkinapaikkaa.
Elinkeinoelämältä ei mitään suunnanmuutosta voi edellyttääkään, se on poliitikkojen tehtävä tai sitten sitä ei tee kukaan.

Ensimmäinen edellytys suunnan muuttamiseksi on tosiasioiden tunnustaminen, sitten on kehiteltävä elämäntapa joka ei perustu talouskasvuun. Kehittelyn pitää olla julkista, eikä minkään pienen piirin tekemää. Ratkaisut ovat paikallisia ja erilaisia ympäristöstä riippuen.
Mikä ehtii ensin, sosiaalinen katastrofi, ekokatastrofi vai suunnan muutos? Valehtelemmeko itsellemme katkeraan loppuun saakka?