Siis olen ymmärtänyt että he hyväksyvät evoluution jossain määrin. Mut mitä siitä teoriasta hyväksytte ja mitä ette?
Tuo evoluutiohan on sinänsä faktaa että lajien muuttuminen toisiksi on havaittavaa. Lisäksi dna testeistä näkee selvästi saman sukuiset lajit. Hyväksyttekö lajien sukulaisuuden kuten esim. kissapedot, koiraeläimet ja kavioeläimet? Siis sen että ne ovat kehittyneet toisistaan? JOs ette niin miten tiikeri ja leijona voivat saada jälkeläisen keskenään? Entä aasi ja hevonen(=muuli) tai susi, hyväksyttekö että koira on suden sukulainen?
Entä se että esim. ihmisen ja lehmän risteytys on mahdollinen? Kaikki eläimethän koostuvat samoista rakennusaineista evoluution mukaan..
Tuo evoluutiohan on sinänsä faktaa että lajien muuttuminen toisiksi on havaittavaa. Lisäksi dna testeistä näkee selvästi saman sukuiset lajit. Hyväksyttekö lajien sukulaisuuden kuten esim. kissapedot, koiraeläimet ja kavioeläimet? Siis sen että ne ovat kehittyneet toisistaan? JOs ette niin miten tiikeri ja leijona voivat saada jälkeläisen keskenään? Entä aasi ja hevonen(=muuli) tai susi, hyväksyttekö että koira on suden sukulainen?
Entä se että esim. ihmisen ja lehmän risteytys on mahdollinen? Kaikki eläimethän koostuvat samoista rakennusaineista evoluution mukaan..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis periaatteessa he uskovat ilmeisesti, että eläimellä voi esim. väri muuttua, mutta he eivät usko että lajista voisi tulla toinen, että lajit olisivat kehittyneet yksinkertaisista miljoonien vuosien saatossa monimutkaisemmiksi jne.
He eivät usko oikeastaan evoluutioon mitenkään, vaikka toisinaan näin väittävät, koska muuten heitä ei uskoisi kuin hyvin pieni fundamentalisti-nooan-arkki-oli-totta -porukka.
He kiistävät lajiutumiset ja lajien kehittymisen. Heidän mukaansa kaikki peruslajit ovat olleet olemassa aina.
Mitenköhän lajiutumisen voi kiistää kun se on havaittu tosiasia?
Entäs ihmisen ja apinan risteytys? Sehän todistaisi sukulaisuuden lopullisesti. Ihminen ja simpanssihan kykenisivät saamaan jälkeläisen joka olisi tosin melko varmasti steriili kuten muulikin.
Eivät kretsut pääse tuosta edes keskenään yhteisymmärrykseen. Toiset hyväksyvät tietynasteisen lajikehityksen, toiset ainoastaan sen että kaikki oli luotu juuri tällaisiksi luomisen ja kolmannet jonkun mystisen "rappeutumisen".
Huvittavin piirre kressujen mystisissä hypoteeseissa on, että mikään todellinen havainto ei edes epäsuorasti anna viitteitä heidän tarkoitushakuisiin oletuksiin elämän syntymistä ja esiintymistä hahmottamisessaan.
ID:n eli älyllisen suunnittelun perusolettamus että evoluutio ei voi tuottaa palautumatonta monimutkaisuutta.
Se että hypoteeseille haetaan ratkaisua tilasto- ja todennäköisyysfuntioin ei tee siitä yhtään uskottavampaa, päinvastoin, elämää esiintyy nykyisenlaisena ja todella monimuotoisena ja sen todennäköisyys on siis tasan yksi.
Vastaus siis tiedetään.
Evoluutio ei hae ratkaisua todennäköisyysmatematiikkaa apuna käyttäen, mutta jos se hakisi, sillä olisi apunaan todennäköisyyksiä laskiessaan myös välituloksia kuten esim retrovirukset kädellisten yhteistä sukupuuta tutkittaessa, seuraavana voisi olla kaikkien nisäkkäiden välitulos (samanlaiset organisnit, tukiranka, verenkierto, jne).
Evoluutio siis pystyisi pääsemään todennäköisyyslopputulokseen yksi ja lisäksi esittämään välituloksia uskottavaan lopputulokseen pääsemisen tueksi.
Mutta evoluutioteorian ei tarvitse lähteä tälle linjalle, se on todistanut elinvoimaisuutensa konkreettisemmin ja falsifioitavin keinoin.
Toisin on kreationisteilla.
Kreationistit lähtevät tekemään tulosta järjenvastaisesti eli näin:
He olettavat että nykyisen kaltaista elämää ei voi syntyä, sen mahdollisuus on pyöreä nolla (0).
Tähän he hakevat todisteita todennäköisyyksistä, joiden funktioiden ratkaisuihin heidän toivomansa nolla tai äärimmäisen lähellä nollaa olevat tarkoitushakuiset lopputulokset näyttäisivät toteutuvan ja täten elämän syntymisen ja esiintymisen todennäköisyyden olevan käytännössä nolla. (se on kuitenkin kokoajan tasan yksi).
Se että elämä on todellista ja sen todennäköisyys on yksi, siihen johtava todennäköisyys yritetään siis todistaa tilastomatematiikalla nollaksi.
Ja koska kreationistit saavat lopputulokseksi toivomansa nollan tai ainakin hyvin lähellä nollaa olevan tuloksen, he kuvittelevat todistavansa sillä älykkään suunnittelijan olemassolon.
Behen ja Demskin kaltaiset yrittävät antaa maallikoille itsestään kuvan tutkijoina jota he eivät kuitenkaan todellisuudessa ole.
He käyttävät evoluutioteoriasta löytämiään sanoja ja kehittelevät tarinaansa näennäisen oppineeseen tyyliin, hämätäkseen maallikot uskomaan heidän korkeasta tietämyksen tasostaan.
Näyttää ettei Kreationisti-koneistoa auta käyntiin mikään kolistelu tai pajavasarallakaan säätäminen, sen verran on epäsopivat osat siihen asennettu.
Kreationistien käyttävät argumentoinneissaan sattuma-sanaa mielellään.
Se että todennäköisyyden yksi sijaan on valittu nolla, vaikka vain ympäristöään havainnoimalla voi todeta tuloksen olevan yksi.
He unohtavat että myös älykkäällä suunnitelmalla lopputuloksen todennäköisyys on yksi.
Myös se että Jumala loi ihmisen on sattumaa, yhtä hyvin hän olisi voinut olla luomatta mitään ja tämän vuoksi todennäköisyyden olisi oltava nollan sijasta yksi.
Moi !
Eihän kunnon kreationisti kerro missä raja menee.
Katso tiede.fi:n palstalta Pauli Ojalan kiertelyä kun häneltä suoraan kysyttiin mitä hän uskoo ja mitä ei.
Suoraa vastausta ei kretsuilta saa, muutenhan maalitolppien siirtely ei onnistuisi. Liikkuvaan maaliin on vaikea osua.
--