Mamabeard!

Saat anteeksi.
Mietipä kuitenkin, että jos kyseessä ei olisi ollut väärinkäsitys, olisiko ollut silti aiheellista laittaa asiasta aloitus?
Ihan vaan tulevaisuuden varalle.
Niitä väärinkäsityksiä kun varmasti tulee sinun (niin kuin kaikkien meidän) kohdalla myöhemminkin. Jos on opittu menemään loukkaantumisen kanssa Jumalan eteen ja on otettu tosissaan tämä että ei uskovina lähdetä hankkimaan oman käden oikeutta eikä varsinkaan kostamaan mitään, niin siinä Herran edessä voi sitten selvitä sellainenkin asia kun sydän rauhoittuu että hei, taisin olla ihan väärässä ja oma loukattu tunto tässä vääristi koko jutun.

Siis:
Kun suostut olemaan kristitty silloinkin kun toiset kääntävät selkänsä, opit monessa tilanteessa huomaamaan sen tosiasian, ettei kukaan todellisuudessa kääntänytkään selkäänsä, sinusta vain tuntui siltä.

Vain ristin tiellä, jossa oikeudet luovutetaan Jumalalle, alkaa tunne-elämä parantua. Jos luovuttaminen on todellista eikä mitään suoritusta.
Ei Jumala kenenkään tunteita aliarvioi eikä johda tunnekylmyyteen, kyllä meidän kuuluu tuntevia ihmisiä olla, mutta tunteet on huono isäntä, ei niiden voi antaa johtaa.

Siellä missä eletään tunteiden mukaan Pyhältä Hengeltä neuvoa kysymättä, tunne-elämä pysyy lihallisuuden vankina ja vääristyy, ihminen rikkoo epäluuloisuudessaan itseään. Mutta kun eletään Pyhän Hengen mukaan ristin kautta omat oikeudet Jumalalle luovuttaen, eikä totella omia tunteellisia impulsseja vaan Herraa, silloin kaikki koituu myös tunne-elämän parhaaksi.
Kyse on yksin ja ainoastaan henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen ja kuinka tosissaan se kristittyinä otetaan.

Kiva kun pyysit anteeksi. Nuku hyvin.
Puhdas omatunto on paras pään alunen, sanotaan.

mamabeard kirjoitti:

Saat anteeksi.
Mietipä kuitenkin, että jos kyseessä ei olisi ollut väärinkäsitys, olisiko ollut silti aiheellista laittaa asiasta aloitus?
Ihan vaan tulevaisuuden varalle.
Niitä väärinkäsityksiä kun varmasti tulee sinun (niin kuin kaikkien meidän) kohdalla myöhemminkin. Jos on opittu menemään loukkaantumisen kanssa Jumalan eteen ja on otettu tosissaan tämä että ei uskovina lähdetä hankkimaan oman käden oikeutta eikä varsinkaan kostamaan mitään, niin siinä Herran edessä voi sitten selvitä sellainenkin asia kun sydän rauhoittuu että hei, taisin olla ihan väärässä ja oma loukattu tunto tässä vääristi koko jutun.

Siis:
Kun suostut olemaan kristitty silloinkin kun toiset kääntävät selkänsä, opit monessa tilanteessa huomaamaan sen tosiasian, ettei kukaan todellisuudessa kääntänytkään selkäänsä, sinusta vain tuntui siltä.

Vain ristin tiellä, jossa oikeudet luovutetaan Jumalalle, alkaa tunne-elämä parantua. Jos luovuttaminen on todellista eikä mitään suoritusta.
Ei Jumala kenenkään tunteita aliarvioi eikä johda tunnekylmyyteen, kyllä meidän kuuluu tuntevia ihmisiä olla, mutta tunteet on huono isäntä, ei niiden voi antaa johtaa.

Siellä missä eletään tunteiden mukaan Pyhältä Hengeltä neuvoa kysymättä, tunne-elämä pysyy lihallisuuden vankina ja vääristyy, ihminen rikkoo epäluuloisuudessaan itseään. Mutta kun eletään Pyhän Hengen mukaan ristin kautta omat oikeudet Jumalalle luovuttaen, eikä totella omia tunteellisia impulsseja vaan Herraa, silloin kaikki koituu myös tunne-elämän parhaaksi.
Kyse on yksin ja ainoastaan henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen ja kuinka tosissaan se kristittyinä otetaan.

Kiva kun pyysit anteeksi. Nuku hyvin.
Puhdas omatunto on paras pään alunen, sanotaan.

Kiitos, parta!

Pakkanen yllätti autoni täysin
ovet eivät auenneet ja piti ryömiä
takakontista sisään, potkaista sisäpuolelta ovet auki
silti lukot olivat ihan lukossa ;)

Ystävällinen naapuri toi lämminvesipussin
ja lukkosulaa ja yhteisvoimin saimme
lukot kuntoon.

Olet oikeassa, jos tunteet ovat ensisijaisesti
elämämme ohjaaja, niin moni tilanne jäätyy,
jos taas annamme Pyhän Hengen olla " lukkojen sulattaja " niin kaikki asiat aukeavat
oikeaan suuntaan.

Iloista päivää sinulle!
ja sanotaan myös, että
iloinen sydän kaunistaa kasvot :)