seeprapeitto

Oot näköjään samanlainen hourailija kuumeessa ku mäki=)

Viime talvena oli eräällä viikolla ihan älytön hommasuma. Tentit paino päälle ja muutto oli alla. Muuton valmistelut jäi totta kai vikalle viikolle ja ehdotonta muuttotakarajapäivää edeltävät kaksi vuorokautta tuli käytännössä valvottua putkeen kamoja pakatessa.Tuli sitten käytyä hikisenä röökillä parvekkeella ja alkoipa se sitten nuhaa pukata muuttopäivänä.
Muuttopäivänä ajoin vielä n. 600 km autoa ja kavereiden kanssa roudattiin tavarat, ml. pesukone 4 kerrosta ylös ja toisessa paikassa alas. Kun olin saanut vuokra-auton palautettua meinasin nukahtaa taksiin. Sitten siitä alkoikin kahden vuorokauden helvetti.
Rojahdin uudessa kämpässäni sängylle ja koska mitään kamoja ei ollut paikoillaan sain viimeisillä tahdon voimillani rikottua pari laatikkoa ja löysin itselleni makuupussin. Vaivuin lähes kooman kaltaiseen tilaan. Kuume nousi päälle neljän kympin ja unet oli aika levottomia: esineoikeuden tentti oli takana päin ja asiat pyrki uniin, näin ja hourailin hvvin todellisen tuntuista unta siitä miten eräässä pohjoisen kunnassamme asuntotonteiksi kaavoitetulla aluella oli löytynyt kebab-kaivos. Aivan niin. Kaivos tai oikeammin maan lovi josta pursusi höyryävän kuumaa kebablihaa, jota tuntui riittävän vaikka sitä kuinka lapioi pois. Tilanne muuttui kriittiseksi sillä ks. loven omistusoikeudesta ja lihan omistusoikeudesta syntyi arvatenkin kiistaa ja oman lusikkansa soppaan pistivät myös inhat lihateollisuuden edustajat.
Erilaisten kylmien ja kuumien aaltojen (joko istuin hangella ja mietin mitä että v*ttua tai olin vyötäröä myöten lihassa) päätin soittaa muuttoon osallistumattomalle armaalle tyttöystävälleni ja selventää asiaa.
Voitte muuten arvata että kesti aikansa ennenkuin neiti älysi tilanteen. Aika monta monta kertaa olin kuulemma sopertanut että "mitään en ole ottanut". Enkä tällä kertaa ollutkaan.

Pitää kertoa omat hourailu kokemukset myös.

Heräsin yöllä ja kävelin olkkariin. Kaikki huonekalut olivat todella suuria, ihan kuin olisi ollut jättiläisen kodissa. Menin hädissäni herättää äidin ja sanoin: "Miks täällä on kaikki niin suurta?!!" Äitini vain talutti minut sänkyyn ja tajusi että minulla oli todella kova kuume. Aamulla hiukan nauratti.

Toisella kerralla taas heräsin yöllä ja jälleen menin olohuoneeseen. Näin ikkunoista että ulkona oli sota. Se oli kuin jostain leffasta, maisema oli oranssi, aseet ampuivat ja miehiä juoksenteli ja kaatui jne. Ja taas menin peloissani äipän luo. Seisoin vain makuuhuonen ovella ja en nyt muista sanoinko mitään. Äiti vei minut taas omaan huoneeseeni ja kysyi onko kaikki kunnossa. Muistan kun sanoin etä kaikki on kunnossa. Hän lähti pois ja minä yritin saada unta. Yht äkkiä huoneeni seinistä ja katosta alkoi työntyä esiin isoja kivisiä piikkejä. Se oli aivan kamalaa, tuntui niin todelliselta.