Väliin vähän kevennystä vakavalla aiheella, nimittäin sillä, mihin olemme joutuneet ja joudumme, kun meidät on kusetettu menettämään itsenäisyytemme.
On vuosi 2020. Matti Virtanen lähtee lenkille metsään. Hän juoksee kevyin askelin tuttua luontopolkua syysauringon säteiden lämmittäessä mukavasti ja lisäten ennestäänkin värikylläisen maiseman loistoa. Hänellä on kello kaulassa, joka kalkattaa mukavasti. Toisessa kädessään hänellä on pippurisumute karhujen ja susien varalle, joita EU on vaatinut istutettavaksi myös Suomen eteläisiin osiin. Tosin pippurisumute on laiton, mutta sen riskin Matti uskaltaa ottaa. Tietenkin hän toivoo, että varta vasten tuohon tarkoitukseen suunniteltu kello pitää pedot loitolla ja ettei hän satu törmäämään emokarhun ja poikasen väliin.. Hiki tulee pintaan ja hän on saavuttamassa lapsuuden metsälammen maisemat. Lammen, jossa hän saattoi uida joskus vuosikymmeniä sitten, mutta jossa nyt on uiminen kielletty, koska asianmukaisia peseytymistiloja ei ole rakennettu lammen rantaan. Hän saattaisi saastuttaa herkkää vesistöä hikisellä vartalollaan. Hän pysähtyy venyttelemään rantamaisemaan. Juuri, kun hän on aikeissa kääntyä takaisin kotiinpäin, hänelle iskee paniikki. Hän on unohtanut kotiin "ankan" ja hän tuntee kuinka kusihätä on kasvanut niin pahaksi, ettei hänellä taida riittää kykyä pidätellä kotiin asti! Lenkkeilijöitä on vielä vähän tähän aikaan liikkeellä, mutta entä jos kuitenkin joku näkee. Ei huvittaisi maksaa 3000 euron sakkoja ja saada yhdyskuntapalvelusta sekä merkintää rikosrekisteriin sen vuoksi, että on lirauttanut puun juurelle. Hänen on kuitenkin otettava riski. Hän pyrkii etsimään suojaisan paikan ja helpotuksesta huokaisten tyhjentää rakkonsa. Vaikuttaa siltä, ettei kukaan nähnyt, kuinka hän meni tekemään tarpeensa suoraan luontoon, eikä ankkaan, jossa hän olisi voinut kiikuttaa sen biokemialliseen jätteenkäsittelylaitokseensa, jollainen on oltava joka kodissa nykyisin...
Vielä kuukausien päästäkin hän tuntee pelkoa siitä, jos hänen tekonsa paljastuu ja syyllisyyttä siitä, että hän on kenties pysyvästi aiheuttanut jotain turmelusta tuleville sukupolville jätettävälle luonnolle, kuten heille on kaikille pakollisissa ympäristöseminaareissa jo vuosia opetettu...
*************************************************
Eu säätää ympäristöasioistakin. Sinänsä hyvä asia, ympäristönsuojelu, on kääntynyt direktiiviviidakoksi, jossa stereotypia sanelee järjen, kansallisen päätäntävallan jäätyä jalkoihin.
Haja-asutusalueella tarvitaan uudet jätteenkäsittelyjärjestelmät vuoteen 2014 mennessä, jotta direktiivit täyttyvät. Entisten saostussäilöiden perään tulee lisää säiliöitä, pahin "tavara" kerätään umpisäiliöihin ja ympäristöä "suojellaan" lisäämällä näin jätteenkuljetusliikennettä. Tulee fosforinpoistoa, panospuhdistamoa jne. Monet huutavat kuorossa sitä, mitä heille on opetettu; "nämä ovat välttämättömiä ympäristön suojelun kannalta". Silti pieni Suomen kansa ei kykenisi vessavesillään saastuttamaan pohjavesiä tai kuormittamaan luontoa nykyisilläkään kahden-kolmen kaivon imeytyssysteemeillä edes sen vertaa, mitä 80 miljoonainen Saksan kansa saastuttaa omaa, tiheänpään asuttamaansa maata vielä uusillakin systeemeillä. Mutta kun kansallinen päätäntävalta ja järki sen mukana on viety, niin minkäs teet. Tämä vai yhtenä pienenä esimerkkinä siitä, kuinka itsenäisyys on vain kaunis muisto Kekkosen hyvistä ajoista :)
On vuosi 2020. Matti Virtanen lähtee lenkille metsään. Hän juoksee kevyin askelin tuttua luontopolkua syysauringon säteiden lämmittäessä mukavasti ja lisäten ennestäänkin värikylläisen maiseman loistoa. Hänellä on kello kaulassa, joka kalkattaa mukavasti. Toisessa kädessään hänellä on pippurisumute karhujen ja susien varalle, joita EU on vaatinut istutettavaksi myös Suomen eteläisiin osiin. Tosin pippurisumute on laiton, mutta sen riskin Matti uskaltaa ottaa. Tietenkin hän toivoo, että varta vasten tuohon tarkoitukseen suunniteltu kello pitää pedot loitolla ja ettei hän satu törmäämään emokarhun ja poikasen väliin.. Hiki tulee pintaan ja hän on saavuttamassa lapsuuden metsälammen maisemat. Lammen, jossa hän saattoi uida joskus vuosikymmeniä sitten, mutta jossa nyt on uiminen kielletty, koska asianmukaisia peseytymistiloja ei ole rakennettu lammen rantaan. Hän saattaisi saastuttaa herkkää vesistöä hikisellä vartalollaan. Hän pysähtyy venyttelemään rantamaisemaan. Juuri, kun hän on aikeissa kääntyä takaisin kotiinpäin, hänelle iskee paniikki. Hän on unohtanut kotiin "ankan" ja hän tuntee kuinka kusihätä on kasvanut niin pahaksi, ettei hänellä taida riittää kykyä pidätellä kotiin asti! Lenkkeilijöitä on vielä vähän tähän aikaan liikkeellä, mutta entä jos kuitenkin joku näkee. Ei huvittaisi maksaa 3000 euron sakkoja ja saada yhdyskuntapalvelusta sekä merkintää rikosrekisteriin sen vuoksi, että on lirauttanut puun juurelle. Hänen on kuitenkin otettava riski. Hän pyrkii etsimään suojaisan paikan ja helpotuksesta huokaisten tyhjentää rakkonsa. Vaikuttaa siltä, ettei kukaan nähnyt, kuinka hän meni tekemään tarpeensa suoraan luontoon, eikä ankkaan, jossa hän olisi voinut kiikuttaa sen biokemialliseen jätteenkäsittelylaitokseensa, jollainen on oltava joka kodissa nykyisin...
Vielä kuukausien päästäkin hän tuntee pelkoa siitä, jos hänen tekonsa paljastuu ja syyllisyyttä siitä, että hän on kenties pysyvästi aiheuttanut jotain turmelusta tuleville sukupolville jätettävälle luonnolle, kuten heille on kaikille pakollisissa ympäristöseminaareissa jo vuosia opetettu...
*************************************************
Eu säätää ympäristöasioistakin. Sinänsä hyvä asia, ympäristönsuojelu, on kääntynyt direktiiviviidakoksi, jossa stereotypia sanelee järjen, kansallisen päätäntävallan jäätyä jalkoihin.
Haja-asutusalueella tarvitaan uudet jätteenkäsittelyjärjestelmät vuoteen 2014 mennessä, jotta direktiivit täyttyvät. Entisten saostussäilöiden perään tulee lisää säiliöitä, pahin "tavara" kerätään umpisäiliöihin ja ympäristöä "suojellaan" lisäämällä näin jätteenkuljetusliikennettä. Tulee fosforinpoistoa, panospuhdistamoa jne. Monet huutavat kuorossa sitä, mitä heille on opetettu; "nämä ovat välttämättömiä ympäristön suojelun kannalta". Silti pieni Suomen kansa ei kykenisi vessavesillään saastuttamaan pohjavesiä tai kuormittamaan luontoa nykyisilläkään kahden-kolmen kaivon imeytyssysteemeillä edes sen vertaa, mitä 80 miljoonainen Saksan kansa saastuttaa omaa, tiheänpään asuttamaansa maata vielä uusillakin systeemeillä. Mutta kun kansallinen päätäntävalta ja järki sen mukana on viety, niin minkäs teet. Tämä vai yhtenä pienenä esimerkkinä siitä, kuinka itsenäisyys on vain kaunis muisto Kekkosen hyvistä ajoista :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
saksalaiset rakentaa puhdistus masiinat sinä kustannat sen ja ehkä muijasi joutuu menemään saksaan töihin(joutuisi)Sillä palkalla mitä sakupoika saa saksassa ostaahän pois napuristasi tontin ja alkaa voittokäteisillä rakentamaan taloa minkä hän myy pois irakilaisille.jotka taas ottaa sinne lisää perhettä jjotka hetken päästä saavat sossurahaa suomenvaltiolta.ja tällä rahalla heostavat lidlistä tuotteita (kuulemma irakilainen putiikki)ja nämä tuotteet taas tulee ulkomailta.ja vitot menee myös ulkomaille ja taas sama rumba jatkuu .toinen napurisi tontti myydään saksalaisille...anteeksi irakilaisille..