Mitä minä näenkään? Kuka on käskenyt meitä toistemme tuomareiksi? Voin kuvitella miten sielunvihollinen nauttii ja hykertelee kun näkee uskovaiset sotivan..keskenään!
Olemmeko kokonaan unohtaneet:"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, vaan antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan"?
* Älä sorra erilaista. Jokainen meistä on erilainen ja käsittämätön jonkun mielestä
* Ihmisiä yhdistää toisiinsa vain yksi yhteinen piirre: Kaikki ihmiset ovat uniikkeja, ainutlaatuisella tavalla yksilöllisiä persoonallisuuksia.
* Samankaltaisuus on erilaisuudessa. Erilaisuus on samankaltaisuutta
* Erilaisuus ei ole uhkatekijä, vaan rikkaustekijä
* Yksilöllinen minuus ja persoonallisuus syntyy erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä
* Surkeinta elämää on, jos yksilö kieltää itseltään oikeuden alkuperäiseen persoonallisuuteensa ja tyytyy muiden mieliksi, muiden pakottamana tai trendin vuoksi vain matkimaan muita.
* Matkiminen ei ole älykästä, omaperäistä, persoonallista eikä luovaa. Matkiva ihminen on vain persoonaton kopiokone tai levy-automaatti
* Jos pelkäät erilaisuutta, pelkäät omaa ainutlaatuisuuttasi
* Ajattelevan ihmisen tunnusmerkki on hänen kykynsä olla rauhanomaisesti, älykkäästi, sivistyneesti ja suvaitsevasti eri mieltä, ja sallia muillekin ihmisille mahdollisuus samaan.
* Mitä enemmän huudamme toisillemme, sitä vähemmän kuulemme toisiamme
* Puhuminen alkaa kuuntelemisesta. Keskustelu on perustaltaan hiljaisuutta, sanatonta kommunikointia. Toisen ihmisen hiljaisuuden kohtaaminen on hänen kunnioittamistaan.
* Se ei ole viisain joka tahtoo sanoa aina viimeisen sanan, vaan se joka antaa toisen sanoa viimeisen sanan. Viisain ei ole se joka puhuu, vaan se joka kuuntelee
* Oikeassa oleminen ei ole tärkeää, vaan yhteistyökyky ja -halu. Tärkeintä ei ole se, kuka on oikeassa, vaan se tulemmeko toimeen toistemme kanssa. Elämä ei ole tietokilpailu, -vaan yhteistyölaji.
* Joka kerta kun luulin olevani oikeassa, huomasin miten väärässä olinkaan
* Erilaisuus on sanan- ja yksilönvapauden perusta
* Samanlaiset ihmiset ovat yhtä harvinaisia, kuin samanlaiset lumihiutaleet.
* Kun arvostat erilaista ihmistä, arvostat omaa ainutlaatuisuuttasi. Oman ainutlaatuisuutesi arvostaminen on muiden erilaisuuden arvostamista
* Älä koskaan vertaile itseäsi muihin tai muita itseesi. Älä koskaan masennu tai ylpisty erilaisuudestasi. Arvosta itseäsi juuri sellaisena kun olet, erilaisena ja yksilöllisenä persoonanasi, ja löydä arvokkuutesi ainutlaatuisuudestasi.
* Kukaan ei voi pakottaa itseään toisen ihmisen kopioksi, tai toista ihmistä itsensä kopioksi.
* Rakkaus antaa jokaiselle ihmiselle vapauden ja oikeuden yksilölliseen ja ainutlaatuiseen minuuteen. Rakastava pitää toisen yksilön yksilöllistä persoonallisuutta ja sen koskemattomuutta suurimpana itseisarvona.
* Äärimmäisyys-ilmiöt kääntyvät vastakohdikseen.
* Mitä raivokkaammin, ja mitä suuremmalla paatoksella joku asiansa esittää, sitä varmempi voit olla hänen sisäisestä epävarmuudestaan.
* Asiastaan varman ihmisen ei tarvitse oikeastaan sanoa mitään: Hänelle riittää että hän vain ON, ja ELÄÄ sen mukaan mihin uskoo. Elämä puhuu voimakkaammin kuin sanat
* Kun tietämättömyys puhuu, viisaus on hiljaa. Kun viisaus on hiljaa, tietämättömyys puhuu.Siellä missä on paljon puhetta, siellä on vähän viisautta.
* Viisaus on kuuntelevaa läsnäoloa
* Sisäisesti arvokas ihminen pystyy kantamaan häviönsäkin kunniakkaasti. Sisäisesti arvottomaksi itsensä tunteva kohtaa voittonsakin häpeällisesti
Voitte lopettaa toistenne raamatulla päähänlyömisen. Nyt.
Olemmeko kokonaan unohtaneet:"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, vaan antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan"?
* Älä sorra erilaista. Jokainen meistä on erilainen ja käsittämätön jonkun mielestä
* Ihmisiä yhdistää toisiinsa vain yksi yhteinen piirre: Kaikki ihmiset ovat uniikkeja, ainutlaatuisella tavalla yksilöllisiä persoonallisuuksia.
* Samankaltaisuus on erilaisuudessa. Erilaisuus on samankaltaisuutta
* Erilaisuus ei ole uhkatekijä, vaan rikkaustekijä
* Yksilöllinen minuus ja persoonallisuus syntyy erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä
* Surkeinta elämää on, jos yksilö kieltää itseltään oikeuden alkuperäiseen persoonallisuuteensa ja tyytyy muiden mieliksi, muiden pakottamana tai trendin vuoksi vain matkimaan muita.
* Matkiminen ei ole älykästä, omaperäistä, persoonallista eikä luovaa. Matkiva ihminen on vain persoonaton kopiokone tai levy-automaatti
* Jos pelkäät erilaisuutta, pelkäät omaa ainutlaatuisuuttasi
* Ajattelevan ihmisen tunnusmerkki on hänen kykynsä olla rauhanomaisesti, älykkäästi, sivistyneesti ja suvaitsevasti eri mieltä, ja sallia muillekin ihmisille mahdollisuus samaan.
* Mitä enemmän huudamme toisillemme, sitä vähemmän kuulemme toisiamme
* Puhuminen alkaa kuuntelemisesta. Keskustelu on perustaltaan hiljaisuutta, sanatonta kommunikointia. Toisen ihmisen hiljaisuuden kohtaaminen on hänen kunnioittamistaan.
* Se ei ole viisain joka tahtoo sanoa aina viimeisen sanan, vaan se joka antaa toisen sanoa viimeisen sanan. Viisain ei ole se joka puhuu, vaan se joka kuuntelee
* Oikeassa oleminen ei ole tärkeää, vaan yhteistyökyky ja -halu. Tärkeintä ei ole se, kuka on oikeassa, vaan se tulemmeko toimeen toistemme kanssa. Elämä ei ole tietokilpailu, -vaan yhteistyölaji.
* Joka kerta kun luulin olevani oikeassa, huomasin miten väärässä olinkaan
* Erilaisuus on sanan- ja yksilönvapauden perusta
* Samanlaiset ihmiset ovat yhtä harvinaisia, kuin samanlaiset lumihiutaleet.
* Kun arvostat erilaista ihmistä, arvostat omaa ainutlaatuisuuttasi. Oman ainutlaatuisuutesi arvostaminen on muiden erilaisuuden arvostamista
* Älä koskaan vertaile itseäsi muihin tai muita itseesi. Älä koskaan masennu tai ylpisty erilaisuudestasi. Arvosta itseäsi juuri sellaisena kun olet, erilaisena ja yksilöllisenä persoonanasi, ja löydä arvokkuutesi ainutlaatuisuudestasi.
* Kukaan ei voi pakottaa itseään toisen ihmisen kopioksi, tai toista ihmistä itsensä kopioksi.
* Rakkaus antaa jokaiselle ihmiselle vapauden ja oikeuden yksilölliseen ja ainutlaatuiseen minuuteen. Rakastava pitää toisen yksilön yksilöllistä persoonallisuutta ja sen koskemattomuutta suurimpana itseisarvona.
* Äärimmäisyys-ilmiöt kääntyvät vastakohdikseen.
* Mitä raivokkaammin, ja mitä suuremmalla paatoksella joku asiansa esittää, sitä varmempi voit olla hänen sisäisestä epävarmuudestaan.
* Asiastaan varman ihmisen ei tarvitse oikeastaan sanoa mitään: Hänelle riittää että hän vain ON, ja ELÄÄ sen mukaan mihin uskoo. Elämä puhuu voimakkaammin kuin sanat
* Kun tietämättömyys puhuu, viisaus on hiljaa. Kun viisaus on hiljaa, tietämättömyys puhuu.Siellä missä on paljon puhetta, siellä on vähän viisautta.
* Viisaus on kuuntelevaa läsnäoloa
* Sisäisesti arvokas ihminen pystyy kantamaan häviönsäkin kunniakkaasti. Sisäisesti arvottomaksi itsensä tunteva kohtaa voittonsakin häpeällisesti
Voitte lopettaa toistenne raamatulla päähänlyömisen. Nyt.
Vastaukset 19
Vanhimmat
...mutta et sitten muuta
ymmärtänytkään.
Se oli kaunista,
kaunista se oli niin,
mutta kaunista valhetta vainen.
Ei ihmiset sodi,
vaan asiat on eri mieltä.
vain asiat eri mieltä? Mistä sitten johtuu henkilökohtaisuuksiin meneminen, toisen kirjoittajan älynlahjojen epäileminen jne?
Jos joku on eri mieltä, suokaamme hänelle se oikeus.
Kyllä se, pahaa pelkään on valitettavan usein juuri niin, että ihmiset sotivat, usein jopa silloinkin vaikka asiat olisivat samaa mieltä. Kai se sotiminen kuuluu jotenkin ihmisyyteen, mutta ei sen minusta kristillisyyteen saisi kuulua.. Vaikka ihmisiä kristitytkin ovat.. Mutta kristityt eivät vetoa ihmisiin oikeaoppisuudella, vaan nimenomaan ymmärtämisellä ja hyväksymällä erilaiset ihmiset.
Hyväksyä ja rakastaa ehdoitta sinänsä erilaistakin ihmistä luopumatta omista arvoistaan, siinä on elämisen ja uskonelämän viisauden taitoa jota olisi hyvä itsekunkin harjoitella. On hyvä muistaa myös nöyryyden viisaus, on hyvä muistaa että emme ole aina oikeassa...
vain asiat eri mieltä? Mistä sitten johtuu henkilökohtaisuuksiin meneminen, toisen kirjoittajan älynlahjojen epäileminen jne?
Jos joku on eri mieltä, suokaamme hänelle se oikeus.
Kyllä se, pahaa pelkään on valitettavan usein juuri niin, että ihmiset sotivat, usein jopa silloinkin vaikka asiat olisivat samaa mieltä. Kai se sotiminen kuuluu jotenkin ihmisyyteen, mutta ei sen minusta kristillisyyteen saisi kuulua.. Vaikka ihmisiä kristitytkin ovat.. Mutta kristityt eivät vetoa ihmisiin oikeaoppisuudella, vaan nimenomaan ymmärtämisellä ja hyväksymällä erilaiset ihmiset.
Hyväksyä ja rakastaa ehdoitta sinänsä erilaistakin ihmistä luopumatta omista arvoistaan, siinä on elämisen ja uskonelämän viisauden taitoa jota olisi hyvä itsekunkin harjoitella. On hyvä muistaa myös nöyryyden viisaus, on hyvä muistaa että emme ole aina oikeassa...
Onko kyse mielipide-erosta jos asia, josta puhutaan on selvästi kerrottu?
Kuten esimerkiksi "älä varasta".
Miten tuosta voi olla montaa mieltä?
Samanlaisista asioista on useinmiten kyse täällä.
Asia voi olla täysin yksiselitteisesti sanottu, mutta koska sen toteutus on kirkossa hyväksytty vastoin kirjoituksen merkitystä, pitää jonkun väittää omiensa puolesta ja useinmiten jättää vielä vastaamatta vaihtaen puheenaiheen hieman toiseen asiaan.
Minä kyllä ymmärrän niitä, jotka tinkivät vastausta elleivät ole saaneet vastausta kysymykseensä.
Jonkun asian myöntäminen kun johtaisi monien muidenkin tärkeiden oppikohtien perusteiden haihtumiseen.
Näistä vääristä ei voida luopua ilman koko oppirakennelman sortumista ja saarnamies tulisi omiensa taholta leimatuksi petturiksi ja oman pesän likaajaksi.
Näistä seikoista näyttää useinmiten olevan kyse.
vikojen osoittaminen tuo uusia henkilöitä huomaamaan sellaisia asioita joita ei ilman näitä selvityksiä tulisi edes ajatelleeksikaan.
Seurakuntalaisten tietämättömyys on monen opin perusedellytys.
Markuksen evankeliumi:
12:24 Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?
Tietämättömyyden säilyttäminen verhotaan harhautuksen vuoksi jollakin oppirakennelmalla, jonka asiat optetaan tarkasti vaikka ne perustuvat vain jonkun kekseliäisyyteen.
Sinulla on vielä paljon nöyryydestä opittavaa?
Ellet kunnioita toista ihmistä, tai suostu kuuntelemaan mitä toisella on sanottavaa, sinun on turha odottaakaan keskustelun syntymistä. Silloin joudut tyytymään vain yksinpuheluun.
Keskustelu on aina vuorovaikutteista kuuntelemista-
>>>>Ellet kunnioita toista ihmistä, tai suostu kuuntelemaan mitä toisella on sanottavaa, sinun on turha odottaakaan keskustelun syntymistä. Silloin joudut tyytymään vain yksinpuheluun.
Miksi lyöt runokirjalla päähän?
Eivät ne ajatukset ole runokirjasta, vaan ihan vain omia ajatuksiani. Löinkö siis tahtomattani sinua omilla ajatuksillani?
Puhun suvaitsevaisuudesta. Millä tavalla ja miksi se loukkaa sinua?
Rauhaa0
Oli paljon hyvää asiaa Sinulla.
Kyllä, kaikki tapahtuu rakkaudessa kun kristillisellä tiellä ollaan.
Siihen kuuluu tietenkin opetus, mutta rakkaudessa.
Luuk 12:47-48 on hyvä muistaa.
Ei Herra vaadi meiltä kaiken teologian syvää ymmärrystä, vaan vilpittömyyttä sille minkä valon olemme saaneet.
Juuri seurakuntaan tullut voi olla täydellisempi koska hän rakastaa, vaikka ei tiedä paljoa teologiaa, kuin 30 vuotta asioita tutkinut seurakuntalainen, joka on penseä.
Ilm 3:15-21.
Kristitty ei myöskään ylpeile ja koe itseään toista paremaksi tiedoillaan, vaan palvelee.
Ennenkaikkea kristitty rakastaa !!!
Aforismini:
- "Kristityn tehtävä on vain ja yksin rakastaa, ja kertoa mitä kirjoitettu on."'
Runsaasti siunausta Sinulle
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Olennaista on rakkaus. Oikeassa oleminen on sen rinnalla täysin toisarvoista. Nimittäin jos ei ole rakkautta, ei ole totuuttakaan "Jumala on rakkaus..mutta...jokainen joka vihaa veljeään, on valehtelija, eikä totuus pysy hänessä"
Rakkaus. Kunpa niin olisikin. Mutta, käsi sydämelle, onko toimiesi takana todellakin rakkaus, vai ahdistus jota koet kohdatessasi erilaisuutta jota et ymmärrä?
Rauhaa ja kiitos
Rakkaus rakastaa oikeutta ja oikeaa, ja oikeassakin olemista tietenkin, koska kristitty tahtoo sanasta löytää kaikki miten hän voisi olla Jumalalle mieluinen, ja täyttää paikkansa hyvin kristittynä.
Se on myös rakkautta.
Esim: 1 Joh 2:3-5.
Miten paljon opetetaan tätä vastaan.
Ylpeilemistä ei ole minulla, eikä kellään kuitenkaan tässä.
"Toimieni" takana on rakkaus yksin.
Olen uhrannut aikani evankeliumin työlle ja siinä ei voi olla kestävä jos vaikuttimena ei ole rakkaus.
Erehdys ystäväni!
Minä ymmärrän kaiken mikä on vastaan tullut, koska minä olen itsekin kulkenut maailman synnin polkuja joskus, (suurimman osan elämästäni) ja olen itsekin ollut muissakin seurakuntayhteyksissä, ja tunnen muidenkin opetukset.
Olen myös hakenut viisauta joskus maailman opeista.
Ei ole mitään mitä en olisi aikaisemassa elämässäni kohdannut, (mitään syntiäkään ei ole jäänyt kokematta) jota voisi empatian kautta ymmärtää.
Kaiken olen käsittänyt mitä eteen on tullut, ja olen koettant auttaa, ja antaa Ramatunmukaisen näkemyksen, ja johdattaa Raamatun tutkimiseen.
Vilpittömästi rakkaudessa olen siunaustoivotuksen kaikenlaisen haukkujen perään vastaukseeni kirjoittanut, ja rukouksia paljonkin esittänyt näille, että Herra auttaisi.
Jumalan runsasta siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Mitä mieltä olet tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000012612347
Jeesuksessa
pienin veljesi
====Olennaista on rakkaus. Oikeassa oleminen on sen rinnalla täysin toisarvoista. Nimittäin jos ei ole rakkautta, ei ole totuuttakaan "Jumala on rakkaus..mutta...jokainen joka vihaa veljeään, on valehtelija, eikä totuus pysy hänessä"
Rakkaus. Kunpa niin olisikin. Mutta, käsi sydämelle, onko toimiesi takana todellakin rakkaus, vai ahdistus jota koet kohdatessasi erilaisuutta jota et ymmärrä?====
Jeesus ei olisi saanut mitään aikaan, jos hän olisi ollut väärässä, vaikka olisi rakastanut miten paljon.
Jeesus oli totuus itse, ja siksi häntä eivät kirjanoppineet voineet hyväksyä.
Jeesus osoitti vääryyden kirjanoppineissa, jotka olisivat tahtoneet ihmisten hyväksyvän heidän oppijärjestelmänsä muuttumattomana.
Sinunkin oppisi tahtoo antaa tilaa orjuuttajien oppien koskemattomuudelle rakkauden ja suvaitsevaisuuden nimissä.
Suvaisevaisuus pyrkii oikeuttamaan vääryyden tekemisen ja opettamisen.
Totuutta ei voi koskaan ilmaista sanoin. Totuus nähdään välähdyksenomaisesti tietyn asennoitumisen ja oivaltamisen seurauksena. Mutta meidän on oltava avoimia ja halukkaita löytämään jotakin uutta, jotain mikä ei mahdu ahtaisiin kaavoihimme. Tämä on tärkeää, ei se, olemmeko kaikesta samaa mieltä vai emme. Totuus on aina ihmistä suurempi. Totuus on ihmiselle käsittämätön. Siksi en voi puhua teille Totuudesta, vaan vain Totuuden näkemisen esteistä. Niitä osaan kuvailla. En osaa kuvata Totuutta. Ei kukaan voi. Siihen ei ole olemassa sanoja. Sanat tekisivät vain vääryyttä Totuudelle.
Pyhät kirjoitukset viittaavat tähän jatkuvasti, mutta emme ymmärrä sanaakaan niistä ennen kuin suostumme heräämään. Meidän on herättävä saadaksemme selvää kirjoituksista ja ymmärtääksemme niitä. Kun heräämme, ne ovat järkeenkäypiä. Niin on Totuuskin. Mutta emme koskaan kykene pukemaan sitä sanoiksi.
Tosiasiassa olemme Jumalan ympäröimiä, mutta emme näe Jumalaa, koska luulemme tietävämme Jumalasta jotakin. Viime kädessä näkemisemme esteenä on oma rajoittunut jumalakäsitteemme. Kadotamme Jumalan, jos luulemme tietävämme Hänet. Tämä on uskonnon hirvittävä puoli. Evankeliumi kertoo, että uskovaiset ihmiset luulivat "tietävänsä" Jumalan ja siksi he hankkiutuivat Jeesuksesta eroon. Heidän oma jumalakäsityksensä esti heitä näkemästä Kristusta. Nukkuvat ihmiset lukivat kirjoituksia ja ristiinnaulitsevat Messiaan niiden perusteella. Mutta, yhtä lailla olemmeko mekin ristiinnaulitsemassa Kristusta omien ahtaiden jumalakäsityksemme takia?
Luulemme olevamme vapaita, mutta todennäköisesti ei ole ainuttakaan elettä, ajatusta, tunnetta, asennetta, uskomusta, joka ei ole peräisin joltakin toiselta ihmiseltä. Kaikkea, koko olemistamme ohjaa ja läpäisee oma kapea, ahdas ja rajoittunut näkökulmamme. Eikö se ole kamalaa? Olemmeko vain uskonnossa, vai uskossa? Olemmeko vain uskonnon kaavoissa, vai Kristuksessa?
Olemme mennyttä miestä heti, jos katsomme maailmaa jonkin ideologian läpi. Mikään todellisuus ei mahdu ideologiaan. Elämä on aina sitä suurempi. Jumala on aina käsitteitämme Suurempi. Emme voi laittaa Jumalaa omien käsitteittemme ahtaaseen "purkkiin" ja sanoa; "Katsokaa, Tällainen Jumala on". Jos yritämme määritellä Jumalaa, emme näe Jumalaa sellaisena kuin Hän ON, näemme vain oman käsityksemme Hänestä. Todellisuudessa, jos yritämme määritellä Jumalaa, teemme itsestämme Jumalaa suuremman ja Jumalasta itseämme pienemmän.
Usein puhumme siitä miten Jumalas hyväksyy meidät ehdoitta, juuri sellaisina kuin me olemme. Mutta olemmeko itse valmiit hyvksymään Jumalan ehdoitta, sellsisena kuin Hän on? Nöyryyttä on tunnustaa Jumala selittämättömäksi, ja suostua näkemään Hänet juuri sellaisena kuin Hän on, riippumatta siitä millaisen Hänen odottaisimme, toivoisimme tai olettaisimme olevan. Se on nöyryyttä, pieneksi suostumista.
Rauhaa ja kiitos
On yleistä filosofiaa.
Tutkin Raamattua.
Olisi liian työlästä kommentoida kaikki mistä mielipidettä kysyit.
Oli hyvää ja en kaikkea allekirnjoita suoraan.
Sanoin että totuus=
Raamattua Hengessä ja totuudessa ja rukouksessa.
Jumalan siunausta
jari laurila
--------------------------
ihan itse ajateltua?
Ajattelin vain kun viittaat tuohon matkimiseen ja kopiokoneena oloon.
Ettet nyt vain itse olisi tuo kopiokone.
Mutta jos kaiken olet itse oivaltanut niin hyvä niin.
Sitten arvosteluni on aiheeton.
ne vain ovat..
Täällä on kovasti tosikoita?
jo tuota TIETÄISI, vaan kun onpi se puoli siinä,että niin ihania illuusioita kuin tuo humanistinen katsantokantasi tuokin, ei se anna sisäistä arvostuksen tunnetta ja tilaa kenellekään..Ainoastaan Jeesuksen veri tuo sen tiedon,että ihminen on arvokas ja tärkeä, siis todella muuttaa jotakin sisimmässäni ja puhdistaa..Siihen eivät MITKÄÄN psykologiat koskaan ole kyenneet eivätkä tule koskaan kykenemäänkään. Kauniita korulauseita,ei silti...