"Minä epäilen Jumalaa, Taivaan kannen ja maan piirin luojaa. Kuun ja auringon kantajaa, Kaiken kauneuden, totuuden tuojaa. Minä epäilen Jumalaa, maailman luojaa.
Sekä Jeesusta Kristusta, Meidän Herraamme, vapahtajaamme. Joka ristille naulittiin, Johon turvaten elää me saamme. Minä epäilen Jeesusta, vapahtajaamme.
Mutta raskaimmin epäilen Sitä rakkauden henkeä hyvää, joka kristityt johdattaa täällä etsimään yhteyttä syvää
Minä epäilen rakkauden henkeä hyvää
Silti muistan ne hetket, kun uskoin
Ja ne muistot tahtoisin säästää
Ja kukaties hieman uskon mä vieläkin
Kun vallan irti en uskalla päästää
Minä uskon ja epäilen
vihoviimeiseen päivääni saakka
kun mä suorana seistä saan
tai kun selkäni murtaa tää taakka
minä uskon ja epäilen - loppuuni saakka
Sekä Jeesusta Kristusta, Meidän Herraamme, vapahtajaamme. Joka ristille naulittiin, Johon turvaten elää me saamme. Minä epäilen Jeesusta, vapahtajaamme.
Mutta raskaimmin epäilen Sitä rakkauden henkeä hyvää, joka kristityt johdattaa täällä etsimään yhteyttä syvää
Minä epäilen rakkauden henkeä hyvää
Silti muistan ne hetket, kun uskoin
Ja ne muistot tahtoisin säästää
Ja kukaties hieman uskon mä vieläkin
Kun vallan irti en uskalla päästää
Minä uskon ja epäilen
vihoviimeiseen päivääni saakka
kun mä suorana seistä saan
tai kun selkäni murtaa tää taakka
minä uskon ja epäilen - loppuuni saakka
Vastaukset 5
Vanhimmat
Todella kosketti runosi, kuin minun ajatuksiani.
Olin tiukka uskovainen n. 15 vuotta ja nyt ajelehdin kuin vene ulapalla.
...
...kuin orpo piru ulapalla. Epäilys ja etsintä on tervettä. Muista - suuremmat kädet meitä kannattelee vaikkei siltä tuntuisi. Ei tarvitse kuin luottaa, vaikka uskoa ei aina olisikaan. Meitä epäilijöitä ja heikkoja varten on vahvemmat kädet. "Tiukkapipoiset" eivät tarvitse kuin oman hurskaan uskonsa - he pärjäävät omillaan.
Näinhän tuo laulu menee, ja totta turisee.
Ei ole meistä uskojiksi.
Ja "selkänikin murtaisi se taakka",
aivan varmasti, ja paljon ennen viimeistä päivää.
Uskon heikkous - hyvähän se on, että
se tulee ihmiselle tietoisuuteen,
ja voi sen tunnustaa.
Vasta silloin voi tulla tilaa Jumalan valtavalle
armolle, joka tulee luoksesi kaikesta huolimatta.
Armo ei olekaan jotain, joka tulee tipoittain taivaasta, vaan sellaista, joka asettuu jalkojesi alle, ja alkaa kantaa.
Turvallisuus on siinä, että usko on lahja.
Sinusta pidetään kiinni iankaikkisilla käsivarsilla. Jos sallit.
Uskoni heikkoudessa voin huutaa avuksi sitä nimeä, joka ei koskaan kiellä anovalta apuaan.
Enää ei tarvitse arvella - selviänkö
vihoviimeiseen päivääni murtumatta.
Itsessäni - aivan varmasti murrun,
ja minut pitääkin murtaa.
Mutta Kristus on uskoni
alkaja ja täyttäjä.
On välineet, joilla Hän on luvannut hoitaa uskoani. Niiden, ja vain niiden kautta. Alistunko siihen, vai riuhtaisenko itseni erilleen Hänestä?
Siinä on elämänlankani - Sana ja sen kuuleminen.
...sanoja - näin se on