Rukoilisiko joku meidänkin puolestamme? Yksi lapsistamme on kuollut ja sen jälkeen miehestäni on tullut vuosi vuodelta vain katkerampi ja hän on alkanut taas juomaan enemmän. Hän menetti myös toisen nuorenpuoleisen lähisukulaisensa vuosi lapsemme kuoleman jälkeen. Sen jälkeen hän on ollut hirvittävän väsynyt. Kaikki asiat ovat alkaneet jäädä rempalleen.
Hän on alkanut puhua myös Jumalasta ja uskosta hyvin halveksivaan sävyyn. Itselläni taas usko syveni näiden tapausten myötä ja on aika ikävää kuulla suoranaista pilkkaa ja herjaa. Minun uskooni hän ei kyllä suoranaisesti puutu, mutta arvostelee ääneen noin muuten kaikkea uskoon liittyvää ja käyttää Jumalan ja Jeesuksen nimiä hyvin pilkkaavasti. Jos yritän puhua asiasta hänen kanssaan, hän sanoo hyvin aggressiiviseen sävyyn (melkein huutaa), että ei ainakaan usko mihinkään Jumalaan ja Jeesukseen.
Ennen hänen suhtautumisensa oli hieman erilainen. Kävimme suhteemme alkupuolella joskus jopa kirkossa hänen aloitteestaan.
Joulua hän ei ole halunnut viimevuosina viettää enää ollenkaan.
Hänestä on tullut myös entistäkin lyhytpinnaisempi, ärtyneempi ja joustamattomampi. Vikoja ja syyllisiä hän näkee joka asiassa kaikessa ja kaikissa. Apua hän ei pysty muille antamaan enää oikein missään muodossa (jos sitä on koskaan yleensäkin vilpittömästi pystynytkään). Kaikki tuntuu olevan vain tiellä ja suureksi vaivaksi. Hän ei kuuntele oikein ketään. Eikä hän suostu myöskään itse ottamaan kovin helposti muilta apua vastaan.
Perhettä ei selvin päin juuri noteeraa. Olemme ilmaa ja ainoastaan häiriötekijä. Tv:n katseluun hän käyttää usein aikaa vuorokaudet ympäri (surffaten osan aikaa hermostuneesti kanavalta toiselle). Sitten, kun alkaa kaljoittelu, hän muuttuu yllättäen sosiaaliseksi ja joustavammaksi, mutta yleensä jossain vaiheessa, jos juominen menee tietyn pisteen yli, tai/ja kun mukaan tulee jotain olutta väkevämpää, niin hänen kanssaan ei pysty taas enää kommunikoimaan.
Terveytensä on alkanut kärsiä juomisesta. Lähimuisti pätkii, vatsa sekaisin, viinistä tulee allergisia aivastuskohtauksia, lisää masennusta, väsymystä (ajoittain taas vuorokausirytmi täysin sekaisin -unettomuutta)jne.
Jos yrittää keskustella asiasta, niin vastaus on tyly:"mitä se muille kuuluu" ja "viimeistä kymppiä tässä kuitenkin viedään " ja "peli on menetetty".
Nuorin lapsista yrittää ottaa jotain kontaktia isäänsä, mutta kun tämä yrittää ottaa häntä syliin ainoastaan silloin, kun on juonut jotain, niin se ei ole tietenkään lapselle hyväksi. Joskus lapsi viihtyy hänen kanssaan, mutta joskus taas suoranaisesti pelkää häntä.
Mies ei osaa juuri iloita tästä lapsesta (ainakaan näkyvästi) ollenkaan (vanhemmat lapsemme ovat jo isompia ja heistä yksi asuu enää kotona), vaikka hän ei ollut mikään itsestäänselvyys. Olen ollut asiasta hieman surullinen. Koen nimittäin itse hänet Jumalan suurena lahjana, mutta mies ei taas ymmärrä sitä ollenkaan.
Itselläni on nyt myös alkanut terveys pettää. On tullut kaikenlaisia vaivoja (tällä hetkellä kai jotain allergiatyyppistä), mihin osaan syypäänä varmaankin stressi ja väsymys. Lääkärit eivät ole löytäneet moneen vaivaan mitään selkeää syytä. Lapsella on myös kaikenlaista vaivaa, osa allergista, mutta kaikkia allergian aiheuttajia ei ole saatu selville. Hän on myös melkoisen huono nukkumaan.
Hän on alkanut puhua myös Jumalasta ja uskosta hyvin halveksivaan sävyyn. Itselläni taas usko syveni näiden tapausten myötä ja on aika ikävää kuulla suoranaista pilkkaa ja herjaa. Minun uskooni hän ei kyllä suoranaisesti puutu, mutta arvostelee ääneen noin muuten kaikkea uskoon liittyvää ja käyttää Jumalan ja Jeesuksen nimiä hyvin pilkkaavasti. Jos yritän puhua asiasta hänen kanssaan, hän sanoo hyvin aggressiiviseen sävyyn (melkein huutaa), että ei ainakaan usko mihinkään Jumalaan ja Jeesukseen.
Ennen hänen suhtautumisensa oli hieman erilainen. Kävimme suhteemme alkupuolella joskus jopa kirkossa hänen aloitteestaan.
Joulua hän ei ole halunnut viimevuosina viettää enää ollenkaan.
Hänestä on tullut myös entistäkin lyhytpinnaisempi, ärtyneempi ja joustamattomampi. Vikoja ja syyllisiä hän näkee joka asiassa kaikessa ja kaikissa. Apua hän ei pysty muille antamaan enää oikein missään muodossa (jos sitä on koskaan yleensäkin vilpittömästi pystynytkään). Kaikki tuntuu olevan vain tiellä ja suureksi vaivaksi. Hän ei kuuntele oikein ketään. Eikä hän suostu myöskään itse ottamaan kovin helposti muilta apua vastaan.
Perhettä ei selvin päin juuri noteeraa. Olemme ilmaa ja ainoastaan häiriötekijä. Tv:n katseluun hän käyttää usein aikaa vuorokaudet ympäri (surffaten osan aikaa hermostuneesti kanavalta toiselle). Sitten, kun alkaa kaljoittelu, hän muuttuu yllättäen sosiaaliseksi ja joustavammaksi, mutta yleensä jossain vaiheessa, jos juominen menee tietyn pisteen yli, tai/ja kun mukaan tulee jotain olutta väkevämpää, niin hänen kanssaan ei pysty taas enää kommunikoimaan.
Terveytensä on alkanut kärsiä juomisesta. Lähimuisti pätkii, vatsa sekaisin, viinistä tulee allergisia aivastuskohtauksia, lisää masennusta, väsymystä (ajoittain taas vuorokausirytmi täysin sekaisin -unettomuutta)jne.
Jos yrittää keskustella asiasta, niin vastaus on tyly:"mitä se muille kuuluu" ja "viimeistä kymppiä tässä kuitenkin viedään " ja "peli on menetetty".
Nuorin lapsista yrittää ottaa jotain kontaktia isäänsä, mutta kun tämä yrittää ottaa häntä syliin ainoastaan silloin, kun on juonut jotain, niin se ei ole tietenkään lapselle hyväksi. Joskus lapsi viihtyy hänen kanssaan, mutta joskus taas suoranaisesti pelkää häntä.
Mies ei osaa juuri iloita tästä lapsesta (ainakaan näkyvästi) ollenkaan (vanhemmat lapsemme ovat jo isompia ja heistä yksi asuu enää kotona), vaikka hän ei ollut mikään itsestäänselvyys. Olen ollut asiasta hieman surullinen. Koen nimittäin itse hänet Jumalan suurena lahjana, mutta mies ei taas ymmärrä sitä ollenkaan.
Itselläni on nyt myös alkanut terveys pettää. On tullut kaikenlaisia vaivoja (tällä hetkellä kai jotain allergiatyyppistä), mihin osaan syypäänä varmaankin stressi ja väsymys. Lääkärit eivät ole löytäneet moneen vaivaan mitään selkeää syytä. Lapsella on myös kaikenlaista vaivaa, osa allergista, mutta kaikkia allergian aiheuttajia ei ole saatu selville. Hän on myös melkoisen huono nukkumaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voimia sinulle.
Rukoilen perheesi voinnin ja suhteenne eheytymisen puolesta.
Pyydän Jeesukselta voimia sinulle ja lapsillesi,
sekä pelastuksen armoa miehellesi.
Omana mielipiteenäni sanon, että näyttäisi siltä,
että miehesi ajatukset ovat ikäänkuin lukkiintuneet ja pyörivät samaa uraa aina vain.
Koska hän "kiukuttelee" Herramme, edessä kertoo siitä, että hän tuntee ja tunnustaa Hänet.
Eihän sellaista voi haukkua, jota ei tunne. Siinä mielessä asissa on iso plussa.
Mielestäni miehesi tarvitee pienen, hellän sysäyksen oikeaan suuntaan.
Mikä tuo sysäys sitten on, sitä on vaikea varmasti sanoa.
Tiedämme siis päämäärän, eli mihin toiminnan suuntamme, keino on vielä hakusessa.
Tätä voimme rukouksella pyytää.
Aina emme kuitenkaan saa heti, mitä pyydämme, mutta voimme olla varmoja siitä, että
asiamme on lähetetty käsiteltäväksi.
Itse kokeilisin tietysti päivittäistä rukousta ja rukouspyyntöjen lisäksi seuraavaa:
voit jättää tai "unohtaa" hengellstä luettavaa pöydälle, hyllylle jne...eli paikkaan,
josta sitä voi ottaa rauhassa ja ikäänkuin muiden tietämättä.
Näin miehesi voi rauhassa tutustua sanaan, ilman että "leimautuisi" esim.
takintääntäjäksi tai "menettäisi kasvojaan".
Koeta myös soittaa esim. kristillista radiokanavaa, tai muuta hengellistä musiikkia.
Minäkin tahdon kantaa rukouksessa tämän perheen Sinun eteesi, rakas Vapahtajamme.
Ongelmia on paljon mutta Sinulle mikään tilanne ei ole mahdoton.
Kiitos Jeesus, että Sinun rakkautesi on lääke jokaiseen ongelmaan.Ja Sinun rakkautesi jokaista tämän perheen jäsentä kohtaan on loputon.
Herra, tahdon siunata tätä perhettä Sinun nimessäsi.Kiitos ja ylistys Sinun veresi ihmeellisestä voimasta kaikkea kipua, surua, toivottomuutta ja ahdistusta vastaan.
Rukoilen sinulle kivuliasta paksunsuolen syöpää johon myös kuolet ja näin pääset eroon kaikista harmeistasi.
Amen
Kiitokset teille !
Viimeisen vastauksen jätän tosin huomiotta,
(muuten, mutta tiedoksi vaan ilkeilijälle, että ikävä kyllä en satu kuulumaan syöpäsukuihin, eikä se ole muutenkaan kovin todennäköinen uhka, miehelleni kylläkin, jonka suvussa sitä on pilvin pimein ja yhtä tiettyä lajia vieläpä).
Hyvää päivän jatkoa !
Muistan rukouksin
Myötäelän ahdistuksessanne rukouksin.