Maapallon tulevaisuudesta tiedetään ainakin senverran, että viimeistään silloin kun Aurinkomme henkäisee viimeisen henkäyksensä ja puhaltaa uloimman kaasukehänsä Heliumräjähdyksessä taivaan tuuliin, viimeistään silloin kaikki elämä katoaa maapallolta.
Ketään ei pelastu, mutta hyvin säästyneitä fossiileita jää pilvin pimein mahdollisille avaruudesta tulleille vierailijoille tutkittavaksi.
Tiedetään myös että universumia kohtaa äärimmäinen kylmyys ennenkuin sen on aika muuttaa fyysistä olomuotoaan.
Kehomme molekyylit ovat atomien muodostamia ja ytimen neutroni ei ole kovin pysyvä hiukkasena. Se sylkäisee elektronin muuttuen protoniksi noin 15 minuutin staattisen vaiheen jälkeen.
Myöskään protoni ei ole ikuisesti pysyvä, vaan sen hajominen tapahtuu n. 10^35- 10^45 vuoden jälkeen.
Mutta ennen Protonin hajoamista maailmankaikkeuden lämpötila on laskenut miltei absoluuttisen nollan lukemiin. Kaikki tähdet (auringot) ovat polttaneet kaiken vedyn, maailmankaikkeus pyristelee vieläkin kuolemaansa vastaan.
Aine muuttaa olomuotoaan, elektronit ja protonit järjestäytyvät uudelleen nk. positroniumeiksi.
Positroniumit on valtaisia hiukkasia eli n. nykyisen maailmankaikkeuden suuruisia ja ne pyörivät äärimmäisen hitaasti.
Aine on muuttanut olomuotoaan eivätkä nykymaailmankaikkeuden fysiikan lait ja teoriat päde uudelleen järjestäytyneeseen materiaan.
Tilanne on samanlainen niinkuin oli Big Bangin ensimmäisinä hektisinä miljardisosa sekunteina.
Silloinkin aine muutti olomuotoaan ja meidän havaitsemamme maailmankaikkeus ja fysiikanlait näkivät päivänvalon.
Alan Guth toi lisävaloa maailmankaikkeuden syntyhetkiin ja ennusti etteivät nykyiset fysiikanlait olleet voimassa tuossa kuumassa plasmapuurossa ja moninkertaiset valonnopeudet olivat mahdollisia.
Maailmankaikkeus syntyi siis pisteestä jossa oli valtaisa jännitys, ääretön kuumuus, tiheys ja paine.
Aineella on siis tapana järjestäytyä uudelleen ja tuota järjestäytymistä kutsutaan faasimuutokseksi.
On selvää ettei maailmankaikkeuden alun fysiikan kuvailemiseen riittäneet sen enempää Einsteinin suhteellisuusteoria kuin termodynamiikan lämpötilan ja paineen tilanyhtälöt.
Palaan takaisin tulevaisuuden hahmottamiseen, tosin hyvin kaukaisen sellaisen.
Nykytietämys kertoo ettei maailmankaikkeuden aineen olomuodon muutos pääty positroniumien kauteen vaan lopulta kaikki materia muuttuu fotoneiksi.
Taas edellistä kautta koskeneet fysiikanlait kumoutuvat ja tilalle tulevat uudet säännöt.
Ilman faasimuutoksia l. aineen olomuodon muutoksia emme olisi täällä pikku planeetalla, joka kantaa nimeä Maa.
Runollisesti voisi sanoa että Äitimaa, mutta onhan se vähän kulahtanut sanonta (vrt. Äitivenäjä)
Faasimuutoksien fysiikka teki mahdolliseksi sen että maailmankaikkeudesta tuli juuri oikeanlainen, mitään mystistä siinä ei kuitenkaan ole, vaan fysiikka ja fysikaalisten lakien muuttuminen optimoi universumin tällaiseksi kuin se nyt on, eli sanoisin että aika kivaksi.
Ketään ei pelastu, mutta hyvin säästyneitä fossiileita jää pilvin pimein mahdollisille avaruudesta tulleille vierailijoille tutkittavaksi.
Tiedetään myös että universumia kohtaa äärimmäinen kylmyys ennenkuin sen on aika muuttaa fyysistä olomuotoaan.
Kehomme molekyylit ovat atomien muodostamia ja ytimen neutroni ei ole kovin pysyvä hiukkasena. Se sylkäisee elektronin muuttuen protoniksi noin 15 minuutin staattisen vaiheen jälkeen.
Myöskään protoni ei ole ikuisesti pysyvä, vaan sen hajominen tapahtuu n. 10^35- 10^45 vuoden jälkeen.
Mutta ennen Protonin hajoamista maailmankaikkeuden lämpötila on laskenut miltei absoluuttisen nollan lukemiin. Kaikki tähdet (auringot) ovat polttaneet kaiken vedyn, maailmankaikkeus pyristelee vieläkin kuolemaansa vastaan.
Aine muuttaa olomuotoaan, elektronit ja protonit järjestäytyvät uudelleen nk. positroniumeiksi.
Positroniumit on valtaisia hiukkasia eli n. nykyisen maailmankaikkeuden suuruisia ja ne pyörivät äärimmäisen hitaasti.
Aine on muuttanut olomuotoaan eivätkä nykymaailmankaikkeuden fysiikan lait ja teoriat päde uudelleen järjestäytyneeseen materiaan.
Tilanne on samanlainen niinkuin oli Big Bangin ensimmäisinä hektisinä miljardisosa sekunteina.
Silloinkin aine muutti olomuotoaan ja meidän havaitsemamme maailmankaikkeus ja fysiikanlait näkivät päivänvalon.
Alan Guth toi lisävaloa maailmankaikkeuden syntyhetkiin ja ennusti etteivät nykyiset fysiikanlait olleet voimassa tuossa kuumassa plasmapuurossa ja moninkertaiset valonnopeudet olivat mahdollisia.
Maailmankaikkeus syntyi siis pisteestä jossa oli valtaisa jännitys, ääretön kuumuus, tiheys ja paine.
Aineella on siis tapana järjestäytyä uudelleen ja tuota järjestäytymistä kutsutaan faasimuutokseksi.
On selvää ettei maailmankaikkeuden alun fysiikan kuvailemiseen riittäneet sen enempää Einsteinin suhteellisuusteoria kuin termodynamiikan lämpötilan ja paineen tilanyhtälöt.
Palaan takaisin tulevaisuuden hahmottamiseen, tosin hyvin kaukaisen sellaisen.
Nykytietämys kertoo ettei maailmankaikkeuden aineen olomuodon muutos pääty positroniumien kauteen vaan lopulta kaikki materia muuttuu fotoneiksi.
Taas edellistä kautta koskeneet fysiikanlait kumoutuvat ja tilalle tulevat uudet säännöt.
Ilman faasimuutoksia l. aineen olomuodon muutoksia emme olisi täällä pikku planeetalla, joka kantaa nimeä Maa.
Runollisesti voisi sanoa että Äitimaa, mutta onhan se vähän kulahtanut sanonta (vrt. Äitivenäjä)
Faasimuutoksien fysiikka teki mahdolliseksi sen että maailmankaikkeudesta tuli juuri oikeanlainen, mitään mystistä siinä ei kuitenkaan ole, vaan fysiikka ja fysikaalisten lakien muuttuminen optimoi universumin tällaiseksi kuin se nyt on, eli sanoisin että aika kivaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On hienoa kun tiede saa tuloksia, joita se pitää varmana totuutena, vai pitääkö?
Sekin kun Jumala loi tämän maailman, on aiheuttanut alkuaineita ja niissä muutoksia, joita ei pystytä nykyteknologiallakaan tutkimaan.
Kaikella on aikansa ja paikkansa, joka asialla.
Nykyisin ihmisen eliniän pituus on alle sata vuotta, jonka aikana tapahtuu ne muutokset jotka on tarkoitettukin tapahtuvaksi.
Tieteen aikaan saamat hyvät tulokset on hyvä asia, ja eläinkokeet ja sota-aseet huono asia.
Niiden tulokset riittävät ihmisille joilla ei ole uskoa. Uskovainen uskoo siihen mikä ei nät ja on tavallisen ihmisen mielestä käsittämätöntä ja yliluonnollista.
Totta, 1900 luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä kreikkalaisten atomimalli sai huutia kun huomattiin aineen petollisuus.
Einsteinin energian ja massan vastaavuus eli nk. ekvivalenssikaavan yksi ja silmiinpistävin ominaisuus onkin juuri tuo aineen mahdollisuus muuttua energiaksi ja tällätasollahan universumin viimeinen näytös näytellään, ennenkuin esirippu sulkeutuu..eikä tule edes encorea..
Luonnollinen ts. naturalistinen voi olla vielä kiehtovampaa mystiikkaa
Tosin kylmän ja pimeän kauden jälkeen saattaa koittaa uusi, lämmin ja kirkas aamu..
7. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.
8. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä".
9. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
10. Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
11. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
12. teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
13. Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.