Lueskelin tuossa aikani kuluksi hauskoja kakkajuttuja ja ajattelin itsekin osallistua keskusteluun eräällä hauskalla tositarinalla, joka tapahtui muutama vuosi sitten junassa välillä Imatra-Helsinki.
Meillä oli silloisen tyttöystäväni kanssa kaksi rotukissaa, joita sitten kuljeteltiin mukanamme kissanäyttelyihin eri puolille Suomea. Koska meillä ei vielä silloin ollut autoa, teimme matkat junalla. Kuten aina, matkustimme eläinvaunussa. Onneksemme, kuten myöhemmin totesimme, junassa oli hiljaista, seuranamme vaunussa oli vain yksi opiskelijaparka. Tämän vuoksi annoimme kissojen vaellella vapaasti vaunussa, luvan tietysti kanssamatkustajalta kysyttyämme.
Alkumatka Imatralta sujui normaalisti, mutta sitten alkoi toinen kissoistamme käyttäytyä kummallisesti. Se naukui oudon oloisesti ja haisteli ja kaapi vaunun nurkkia ja yritti tunkea itseään penkkien väliin. Sitten, aivan äkkiarvaamatta, päästi kissaparka surkean naukaisun ja - laski aivan hirveät ripulit keskelle junan lattiaa! Ihmisen ripulista lähtee imakat tuoksut, mutta se ei ole mitään kissanripuliin verrattuna. Se hajui levisi pitkin junan vaunua aina seuraaviin vaunuihin asti. Yritimme epätoivoisesti hinkata ripulia pois lattialta ja penkeiltä, joihin sitä oli roiskunut. Se haju oli käsittämättömän kuvottava. Telkesimme kissaparan kuljetuslaatikkoon, jossa se koko matkan naukui ja paskansi. Opiskelijamatkakaverimme ymmärrettävistä syistä ei jaksanut touhujamme seurata. Lopulta saimme ripulit jotenkuten hinkattua pois lattialta ja penkeiltä, mutta haju jäi leijumaan. Voi vain kuvitella mitä muiden ihmisten mielissä liikkui meidän poistuessamme junasta ja paskavanan jäädessä seuraamaan kulkuamme... Kissaparkamme toipui koettelemuksesta täysin. Itseämme hävetti asia vielä pitkään sen jälkeen. Nyt asialle voi jo nauraa.
Meillä oli silloisen tyttöystäväni kanssa kaksi rotukissaa, joita sitten kuljeteltiin mukanamme kissanäyttelyihin eri puolille Suomea. Koska meillä ei vielä silloin ollut autoa, teimme matkat junalla. Kuten aina, matkustimme eläinvaunussa. Onneksemme, kuten myöhemmin totesimme, junassa oli hiljaista, seuranamme vaunussa oli vain yksi opiskelijaparka. Tämän vuoksi annoimme kissojen vaellella vapaasti vaunussa, luvan tietysti kanssamatkustajalta kysyttyämme.
Alkumatka Imatralta sujui normaalisti, mutta sitten alkoi toinen kissoistamme käyttäytyä kummallisesti. Se naukui oudon oloisesti ja haisteli ja kaapi vaunun nurkkia ja yritti tunkea itseään penkkien väliin. Sitten, aivan äkkiarvaamatta, päästi kissaparka surkean naukaisun ja - laski aivan hirveät ripulit keskelle junan lattiaa! Ihmisen ripulista lähtee imakat tuoksut, mutta se ei ole mitään kissanripuliin verrattuna. Se hajui levisi pitkin junan vaunua aina seuraaviin vaunuihin asti. Yritimme epätoivoisesti hinkata ripulia pois lattialta ja penkeiltä, joihin sitä oli roiskunut. Se haju oli käsittämättömän kuvottava. Telkesimme kissaparan kuljetuslaatikkoon, jossa se koko matkan naukui ja paskansi. Opiskelijamatkakaverimme ymmärrettävistä syistä ei jaksanut touhujamme seurata. Lopulta saimme ripulit jotenkuten hinkattua pois lattialta ja penkeiltä, mutta haju jäi leijumaan. Voi vain kuvitella mitä muiden ihmisten mielissä liikkui meidän poistuessamme junasta ja paskavanan jäädessä seuraamaan kulkuamme... Kissaparkamme toipui koettelemuksesta täysin. Itseämme hävetti asia vielä pitkään sen jälkeen. Nyt asialle voi jo nauraa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.