Tavallaan

heiluri.

Mutta niinhän se on; heiluri heilahtelee, kunnes se toisen asteen differentiaaliyhtälön ensimmäisen kertaluvun termin (vaimennus) mukaisesti asettuu nollatilaan. Heilurin varren pituus ja poikkeutus määräävät amplitudin ja taajuuden.

Yleinen heiluriyhtälö on

m(d^2x/dt^2) r(dx/dt) kx = F(cos wt)

jossa m = massa, r = vastusvoima ja k = oskillaatiovakio

Tässä tilanteessa

m = diskurssiin osallistuvien ihmisten määrä

1/r = diskurssin saama näkyvyys

k = mw^2 = massa kertaa kulmanopeuden neliö = diskurssiin osallistuvien ihmisten määrä kerrottuna keskimääräisen debattipuheenvuoron pituudella.

Taajuus f saadaan jakamalla w eli kulmanopeus ympyrän kehän pituudella 2pi eli f = w/6,28

Eli heiluriliikkeen amplitudi riippuu näkökantojen jyrkkyydestä, sen taajuus puolestaan siitä, kuinka pitkiä debattipuheenvuorot ovat, ja sen vaimeneminen on kääntäen verrannollinen siihen, mikä on debatin saama näkyvyys eli kuinka tehokkaasti ihmiset toteavat että "voi ei, taas tätä skeidaa".

Tämän ymmärtäminen on liikaa tippaleipäaivoille, mutta putkiaivot ymmärtävät sen oikein hyvin.