Täällä monesti kerrotaan vain negetiivisia asioita helluntailaisista, mutta on heissä niin kuin kaikissa kristityissä hyvät ja huonot puolet. Jos puhuttaisiin välissä hyvistä piirteistä liittyen helluntailaisuuteen. Mieleeni tulee ainakin se, että he julistavat rohkeasti evankeliumia, rukoilevat sairaiden puolesta. Ovat monesti hereillä tilanteissa missä muut ei uskalla toimia. Iso osa seurakunnista hankkii itse rahoituksen toiminnalleen, ei siis ole valtion taakkana. Jotain tälläista tuli mieleeni entäpä teillä?
Onhan Helluntailaisissa myös hyvääkin!
Tosi on
7301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa,että oman paikkakuntani seurat ovat olleet hyvinkin auttavaista väkeä pullollaan, ihania ja ymmärtäviä ihmisiä Herrassa vajavaisuuksistansa huolimatta. Itse tosin olen niin kesken, etten ole mikään arvostelemaan, mutta kuitenkin ihanasti huolehditaan ja kannatellaan,vaikka menisi nokka porossa joskus tällä Jeesus tiellä. Vähän vanhoillista porukkaa, mutta Herra on heidän keskellänsä!
Minä en paljon mitään tiedä, mutta sen tiedän, että minä joka ennen olin luterilaisen kirkon lapsikastettu jäsen alkoholisoiduin jo nuorena, mutta en kuullut evankeliumia kirkon piiristä. Helluntaiseurakunnan kautta kuulin evankeliumin, tulin uskoon ja nyt olen raitis, perheellinen mies. Täytyi olla jokin voima mikä muutti elämäni.
Ei helluntaiseurakunnasta mennä suoraan ihmisten tilille ja viedä päältä pois niinkuin valtionkirkossa.
Kirkko ei armoa tunne vaikka olisi kuinka kovassa taloudellisessa ahdingossa.
Tunnen myös alkoholisteja ja huumeidenkäyttäjiä jotka ovat päässet paheistaan.
Tunnen myös pari tapausta että jo asumuserossa oleva pari muutti takaisin yhteen miehen raitistuttua uskon avulla.
Vaimokin tuli uskoon, pärjäävät nykyisin loistavasti, saaneet kaikenlaista maallista hyvääkin.
Eikä ollut hetken huumaa vaan usko on kestänyt molemmilla.
Minä en ole uskossa ja entiset alkoholistit ärsyttävät uskovaisenakin, ei holistille ominainen itsekeskeisyys ole kadonnut mihinkään, ja uskoon tartutaan yhtä raivokkaasti kun viinapulloon.
Taitaa sanonta "alkoholisti ei voi elää viinan kanssa, eikä ilman viinaa."
Minulla on vankka kokemus alkoholisteista, he ovat oma lajinsa ihmiskunnassa.
Mutta kuitenkin, paljon parempi että uskoon tulon myötä viina jää pois.
on oltava ihan rehellinen ja kavahdan hellareita.ihan siksi koska he ovat tuominneet minua eniten ja eniten pettäneet.ja ylivoimaisesti kaksnaamaisinta väkeä mitä olen missään tavannut.
ja jos kuka,he rikkovat rajojani ja tunkeutuvat sisimpääni,olettaen kaiken kuuluvan heille.joka askeleeni joka ajatukseni.
he eivät ole ansainneet luottamustani.he eivät kestä totuutta.ihmisen on oltava jotain muuta kuin aito.aitoa persoonaa hellarit ei kestä,heti ollaan kasvattamassa.olen kohta 50v.. ja yhä he pitää minua 2 vuotiaana-holhottavana--millä oikeudella?
he ovat ottaneet oikeudekseen kontrolloida minua ja rakastavat hylkäämistäni.
joten olen hyvin pettynyt heihin.ja tämä tulee sydämestäni.
he ovat olleet tähän mennessä katalin ihmisryhmä jonka tunnen.joten olen tullut hyvin varaukselliseksi.
jeesukseen uskon mutta en helluntailaisiin.joten--missä on siis vika?
On tosi valitettavaa ja inhottavaa,jos olet saanut kokea vääryyttä helluntailaisilta. Siinä ei ole mitään puolusteltavaa ja pyydänkin itsesi ja hengellisen hyvinvointisi tähden, anna heille anteeksi. Onko kuitenkin niin,että tässä sinunkaan tapauksessa ei kannattaisi mennä kovin rajusti yleistämään,että kaikki helluntailaiset olisivat kokemasi kaltaisia.Uskon,että kaikissa uskonsuunnissa on sekä kypsempiä kristittyjä,joissa Hengen hedelmä on jo päässyt kasvuun ja esiin, että sellaisia,joissa näkyy ns. Vanha Aatami selvemmin. Kaikki me olemme kuitenkin hyvin keskeneräisiä loppuun asti ja vasta Taivaassa me olemme Jeesuksen kaltaisia. Täällä maan alhoissa meidän uskoamme koetellaan ehkä eniten ja nimenomaan toisten ihmisten ja myös ns. uskovien kautta.Mutta anteeksianto on ainoa keino,millä voi päästä ko. tilanteista voittajaksi. Eikä sekään ole helppoa,kun tunteet pistävät niin kovin paljon "hanttiin". Toivotan Karttelevalle runsasta Jumalan siunausta ja voimaa näissä taistoissa.
Miten aiot pärjätä helluntailaisten kanssa taivaassa, jos sukusi on noin kauheeta kuin annat ymmärtää.
jollakin tapaa? olen tehnyt muutamia huomioita hellareiden tavasta hahmottaa maailmaa,mutta koska olen nähnyt elämäni ajan raadollisuutta niin paljon,en voi mennä sanomaan, että he olisivat se huonompi vaihtoehto. Onpahan edes joskus joku,ketä kuuntelee ja rukoilee puolestani,tai sitten minun olisi mentävä rehellisesti tekemään parannusta,vaan kun se "liian liki tunkeaminen" ahdistaa..Eikö mikään yksityisyys ole pyhää,ei Jumala tule väkisin tai häpäisten ihmistä?!?Ollaan liian syntikeskeisiä, tai minä en vain osaa muuttua heidän tahtiinsa. Juhlapuheet ja todellisuus..No.Herra meitä armahtakoon.