Onko uskonto vallanpitäjien välikappale. Millaista valtaa uskonnot käyttävät. Jatkuvasti kuulee palstalla, että se ja tämä uskonto on kaiken pahan alku ja juuri koska se käyttää valtaa ja alistaa ja mitä kaikkea. Nuo eivät ole tietenkään edes yksinkertaistuksia vaan provoilua itse asian hämärtämiseksi.
Oikeasti uskontojen käyttämä valta on mutkikas kysymys. Jos katsotaan asiaa modernin organisaatioteorian termein, niin täytyy ensin määritellä käsitteet uskonto ja valta. Valta on nimenomaan organisaation ominaisuus. Ja kun puhutaan uskonnoista, niin valtaa käyttää uskontokunta (kirkko).
Määritelmiä (*) :
Uskontokunta : joukko uskovaisia ihmisiä, jotka ovat organisoituneet muodolliseksi ryhmäksi, jolla on tiettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi rakenne ja eri jäsenilleen määriteltyjä tehtäviä.
- Uskontokunnaksihan kannattaa ryhmittyä samoista syistä kuin mihin tahansa harraste- tai liiketaloudelliseksi ryhmäksi. Toteuttamaan ja tekemään asioita, joihin yksittäisen ihmisen resurssit eivät riitä.
Valta : A:lla on valtaa B:hen nähden, mikäli A:lla on mahdollisuus vaikuttaa B:n käyttäytymiseen siten että B toimii A.n toiveiden mukaisesti Vallan tärkein ominaisuus on riippuvuus : B on riippuvainen A:sta koska A:lla on jotain sellaista, jota B tarvitsee tai haluaa.
Valta ei itsessään ole hyvä eikä paha vaan minkä hyvänsä organisaation tai ryhmän ominaisuus. Myöskään organisaatio ei ole hyvä eikä paha vaan välttämätön työkalu tavoitteiden saavuttamiseksi.
Organisaatioteoriassa valta voidaan jakaa viiteen eri pääluokkaan :
1) Pakottaminen
A:n mahdollisuus vaikuttaa B:hen uhkailemalla negatiivisilla seurauksilla. (esim. väkivalta, rahallinen menetys, arvon menetys, sosiaalinen häpeä jne)
2) Palkitseminen
A:n kyky palkita B, jollain B:n arvostamalla tavalla, mikäli tämä toimii A:n haluamalla tavalla
3) Laillinen valta
A:n mahdollisuus komentaa B:tä yhteisön sääntöjen perusteella
4) Asiantuntija valta
A:n mahdollisuus vaikuttaa B:hen A:n omatessa tietoa, jota B tarvitsee.
5) Viitekehys valta (referent power)
Vaikutusvalta, joka A:lla on B:hen koska B haluaa identifioitua A:han tai muuten toteuttaa A:n tahtoa
……………………………………………………….
Seuraavassa pika-pika-pika-analyysejä muutamista esimerkeistä
1. Esimerkki :kristinusko ja kristillinen kirkko
- Katolisella kirkolla (käytännössä Paavilla) oli kaikki vallan keinot käytettävissään 1000-luvulla, jolloin paavi Gregorius VII pystyi pakottamaan Euroopan (toiseksi) mahtavimman miehen Saksan keisari Henrik IV:nnen pyytämään henk. kohtaisesti armoa ns Canossan matkan merkeissä, ettei joutuisi pannaan. Paavi ja kirkko hallitsivat myös laajoja maa-alueita Euroopassa, joilla sillä oli laillinen valta.
Siitä eteenpäin, on kirkon valta vähentynyt. Jo 1400 luvulla Ranskan kuningas ja Saksan keisari nimittivät vastapaaveja toistensa kiusaksi, mikä osoitti että kirkolla ei ollut enää valtaa käyttää pakottamista ainakaan valtio-tason politiikassa.
Tänä päivänä voidaan sanoa että kristityissä maissa kirkon valta on (vaihtelevasti) enää viitekehys valtaa ja jossain määrin asiantuntija valtaa (hengellisissä asioissa, rituaalit yms.). Valtionkirkkoihin liitetty kirkollisvero lienee ainoa jäänne laillisen vallan käytöstä
2. esimerkki : Islam
- Islamilaisissa valtioissa uskonnolla on vielä voimakas laillinen valta (voimakkaasti maakohtaisesti vaihdellen) sekä valta pakottaa esim. jihadien ja fatwojen avulla.
3. esimerkki : Zen-Buddhismi
- Zen-Buddhismi ei oppiensa vuoksi pyrikään käyttämään muuta valtaa kuin viitekehysvaltaa. Aktiivisella uskonnonharjoittajalla tämä on silti merkittävä elämäntapaan vaikuttava asia.
………………………………………………..
NO voidaanko sitten uskontoa käyttää väärin välikappaleena maallisen vallanpitäjän omien hämärien pyrkimystensä toteuttamisessa.
Kyllä varmaan. Ja sellaisesta lieneekin lukuisia esimerkkejä hetkellisesti. Mutta Valvojan näkemyksen mukaan historia osoittaa kuitenkin että pitkällä aikavälillä nimimerkki poikasen muinainen analyysi kuvaa tilannetta yleisesti ottaen paremmin (sitaatti asiayhteydestä irroitettuna, (kuten tapana on)):
"Vaikka teoriassa kristillisyys hallinnon käyttämänä rauhoitusmanipulaattorina olisi mitä mainioin väline, siihen pakottaminen vie siltä tehon ja vapaana hengen tuulien kuljeteltavana se ei alistu vallanpitäjien välineeksi, vaikka totutusti rukoileekin kaikkinaisen esivallan puolesta"
(*) Vallan määritelmä ja luokittelu alun perin peräisin J.R.P. French and B. Raven, "The bases of Social Power" in D.Cartwright (ed.) "Studies in Social Power" (Ann Arbor: Univ. of Michigan, Institute of Social Research. 1959)
Oikeasti uskontojen käyttämä valta on mutkikas kysymys. Jos katsotaan asiaa modernin organisaatioteorian termein, niin täytyy ensin määritellä käsitteet uskonto ja valta. Valta on nimenomaan organisaation ominaisuus. Ja kun puhutaan uskonnoista, niin valtaa käyttää uskontokunta (kirkko).
Määritelmiä (*) :
Uskontokunta : joukko uskovaisia ihmisiä, jotka ovat organisoituneet muodolliseksi ryhmäksi, jolla on tiettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi rakenne ja eri jäsenilleen määriteltyjä tehtäviä.
- Uskontokunnaksihan kannattaa ryhmittyä samoista syistä kuin mihin tahansa harraste- tai liiketaloudelliseksi ryhmäksi. Toteuttamaan ja tekemään asioita, joihin yksittäisen ihmisen resurssit eivät riitä.
Valta : A:lla on valtaa B:hen nähden, mikäli A:lla on mahdollisuus vaikuttaa B:n käyttäytymiseen siten että B toimii A.n toiveiden mukaisesti Vallan tärkein ominaisuus on riippuvuus : B on riippuvainen A:sta koska A:lla on jotain sellaista, jota B tarvitsee tai haluaa.
Valta ei itsessään ole hyvä eikä paha vaan minkä hyvänsä organisaation tai ryhmän ominaisuus. Myöskään organisaatio ei ole hyvä eikä paha vaan välttämätön työkalu tavoitteiden saavuttamiseksi.
Organisaatioteoriassa valta voidaan jakaa viiteen eri pääluokkaan :
1) Pakottaminen
A:n mahdollisuus vaikuttaa B:hen uhkailemalla negatiivisilla seurauksilla. (esim. väkivalta, rahallinen menetys, arvon menetys, sosiaalinen häpeä jne)
2) Palkitseminen
A:n kyky palkita B, jollain B:n arvostamalla tavalla, mikäli tämä toimii A:n haluamalla tavalla
3) Laillinen valta
A:n mahdollisuus komentaa B:tä yhteisön sääntöjen perusteella
4) Asiantuntija valta
A:n mahdollisuus vaikuttaa B:hen A:n omatessa tietoa, jota B tarvitsee.
5) Viitekehys valta (referent power)
Vaikutusvalta, joka A:lla on B:hen koska B haluaa identifioitua A:han tai muuten toteuttaa A:n tahtoa
……………………………………………………….
Seuraavassa pika-pika-pika-analyysejä muutamista esimerkeistä
1. Esimerkki :kristinusko ja kristillinen kirkko
- Katolisella kirkolla (käytännössä Paavilla) oli kaikki vallan keinot käytettävissään 1000-luvulla, jolloin paavi Gregorius VII pystyi pakottamaan Euroopan (toiseksi) mahtavimman miehen Saksan keisari Henrik IV:nnen pyytämään henk. kohtaisesti armoa ns Canossan matkan merkeissä, ettei joutuisi pannaan. Paavi ja kirkko hallitsivat myös laajoja maa-alueita Euroopassa, joilla sillä oli laillinen valta.
Siitä eteenpäin, on kirkon valta vähentynyt. Jo 1400 luvulla Ranskan kuningas ja Saksan keisari nimittivät vastapaaveja toistensa kiusaksi, mikä osoitti että kirkolla ei ollut enää valtaa käyttää pakottamista ainakaan valtio-tason politiikassa.
Tänä päivänä voidaan sanoa että kristityissä maissa kirkon valta on (vaihtelevasti) enää viitekehys valtaa ja jossain määrin asiantuntija valtaa (hengellisissä asioissa, rituaalit yms.). Valtionkirkkoihin liitetty kirkollisvero lienee ainoa jäänne laillisen vallan käytöstä
2. esimerkki : Islam
- Islamilaisissa valtioissa uskonnolla on vielä voimakas laillinen valta (voimakkaasti maakohtaisesti vaihdellen) sekä valta pakottaa esim. jihadien ja fatwojen avulla.
3. esimerkki : Zen-Buddhismi
- Zen-Buddhismi ei oppiensa vuoksi pyrikään käyttämään muuta valtaa kuin viitekehysvaltaa. Aktiivisella uskonnonharjoittajalla tämä on silti merkittävä elämäntapaan vaikuttava asia.
………………………………………………..
NO voidaanko sitten uskontoa käyttää väärin välikappaleena maallisen vallanpitäjän omien hämärien pyrkimystensä toteuttamisessa.
Kyllä varmaan. Ja sellaisesta lieneekin lukuisia esimerkkejä hetkellisesti. Mutta Valvojan näkemyksen mukaan historia osoittaa kuitenkin että pitkällä aikavälillä nimimerkki poikasen muinainen analyysi kuvaa tilannetta yleisesti ottaen paremmin (sitaatti asiayhteydestä irroitettuna, (kuten tapana on)):
"Vaikka teoriassa kristillisyys hallinnon käyttämänä rauhoitusmanipulaattorina olisi mitä mainioin väline, siihen pakottaminen vie siltä tehon ja vapaana hengen tuulien kuljeteltavana se ei alistu vallanpitäjien välineeksi, vaikka totutusti rukoileekin kaikkinaisen esivallan puolesta"
(*) Vallan määritelmä ja luokittelu alun perin peräisin J.R.P. French and B. Raven, "The bases of Social Power" in D.Cartwright (ed.) "Studies in Social Power" (Ann Arbor: Univ. of Michigan, Institute of Social Research. 1959)
Vastaukset 10
Vanhimmat
...vallankäyttö olisi ihannetila kaikissa organisaatioissa. Sitä näkee kuitenkin melko harvoin, eli ongelma ei siinä mielessä kohdistu pelkästään uskonnollisiin ryhmittymiin.
Aina kun muodostuu ryhmä ihmisiä, syntyy myös vallankäyttäjiä sekä vallanalaisia.
Ihmislähtöisissä yhteisöissä ongelma ei ole kuitenkaan niin vakava, sillä alainen tietää sääntöjen ja määräysten olevan lähtöisin vallankäyttäjistä. Mikäli ne tuntuvat liian epämiellyttäviltä, on helppo jättää yhteisö ja etsiä toinen, säännöiltään ehkä sopivampi, tilalle (työyhteisöt, liikunnalliset yhteisöt, poliittiset yhteisöt jne.).
Silloin, kun yhteisön suurin vallankäyttäjä on yliluonnollinen taho, muodostuu ihmisen riippuvaisuus yhteisöstä helposti merkittävämmäksi. Irtautuminen epätyydyttävästä yhteisöstä ei enää käykkään niin helposti, sillä vastassa ei olekkaan samalla inhimmillisellä tasolla oleva osapuoli, jonka sääntöjen tai määräysten oikeutus on helpompi kyseenalaistaa.
Tälläisiä yliluonnolliseen vallankäyttäjään perustuvia yhteisöjä ovat ennenkaikkea uskonnot.
Uskontojen vallankäyttö vaihtelee suuresti. Suurista uskonnoista Luterilaisuus on ehkä kaikkein merkityksettömin nykyään. Sen vallankäyttö on menettänyt radikaalisti merkitystään ja sen voima onkin nykyisin automaatiossa. Valtionkirkkona sen taloudellinen tulos pystytään pitämään helpommin positiivisena ja laajan yhteiskunnallisen aseman saavuttaneena sen on helpompi säilyttää jäsenistönsä. Jotta sen jäsenistö ei tuntisi tarvetta vaihtaa toiseen yhteisöön, se on tehnyt sääntönsä ja määräyksensä mahdollisimman helposti noudatettaviksi.
Suurista uskonnoista Islamilaisuus edustaa taas mielestäni jo vaarallista vallankäyttöä. Se sitoo jäseniään tiukoilla määräyksillä ja valvoo niiden noudattamista väliportaan, eli pappisluokan avulla. Tälläisen vaarallisen vallankäytön tunnuksena voisi mainita vaikkapa tämän parin viimeisen vuosikymmenen aikana tutuksi tulleen "pyhän sodan" julistuksen. Tälläinen suuri uskonto, joka kykenee vallitsemaan noin tiukasti jäseniään, voi olla myös yleismaailmallisesti uhkaava vallankäyttäjä.
Pienissä uskonnoissa ei ole yleismaailmallista uhkaa, mutta ne aiheutavat helposti suurta vahinkoa yksilötasolla. Niiden vallinta perustuu yliluonnolliselta (Jumala) taholta tulleisiin tiukkoihin ja yksilön oikeuksia rajaaviin määräyksiin. Niiden teesinä on AINA, että kaikki ulkopuolelta tuleva on pahaa ja kartettavaa. Ne pyrkivät vieraannuttamaan jäsenensä kaikista erilailla ajattelevista ihmisistä ja niissä on sisäänrakennettu kontrolli näiden määräysten noudattamisesta. Kaikki kyseenalaistava ajattelu on jyrkästi tuomittavaa.
Valta, joka perustuu palkitsemiseen, laillisuuteen, asiantutijuuteen tai viitekehyksiin, ei ole yksilön kannalta koskaan väärinkäytettynäkään kovin vahingollista.
Pakottamiseen perustuva valta, joka on pienten uskonnollisten lahkojen käyttämä muoto, on sen sijaan hyvin vaarallista ja yksilöä vahingoittavaa.
Tämä on se suurin syy, miksi itse kohdistan kritiikkiä erityisesti tuon ryhmän valtaa ja oppirakennelmia kohtaan.
Islamissa ei ole varsinaista papistoa.
---
Myös kristinusko edusti AIKANAAN "vaarallista vallankäyttöä". Muistatko, miten mm. Euroopan "pakanat" pakkokäännytettiin keskiajan ensimmäisinä vuosisatoina? --- Paavinkirkon kiroukseen joutuminen merkitsi suunnilleen kuolemaa (vertauskuvallisessa mielessä), kirkkojen käsityksistä poikkeamista (kerettiläisyys) pidetiin riittävänä syynä joukkosurmiin, kuoliaaksi kiduttamiseen, häpäisemiseen jne.
...mutta Islamissa on papistoa vastaava elin. Siellä mullahit toimivat Jumalan edusmiehinä.
Jos puhutaan kristinuskosta kokonaisuutena, niin se edustaa ehkäpä vieläkin vaarallista vallankäyttöä. Sen suurimmat osat, joista otin esiin Luterilaisuuden, ovat kuitenkin yhteiskunnallisen kehityksen ja tieteellisen tutkimisen/ajattelun seurauksena menettämässä enemmän ja enemmän merkitystään. Niiden vallinta alkaa olla lähinnä muodollista nykyisin. Nämä "hengellistä tyhjiötä" täyttävät pienet lahkot ovatkin sitten jo asia erikseen.
Pienet lahkot tuskin pystyvät vaikuttamaan yhteiskuntien valtavirtoihin ja päätöksentekoon.
Joka tapauksessa meitä "viedään" - legitimoimme mielessämme yhteisön/yhteisöt, jotka saavat meidät toimimaan/olemaan toimimatta.
Alkaisiko anarkistiksi?
Otan osaa keskusteluunne, vaikka tämä ei toisaalta kuulukaan tähän näistä isoista hengellisistä organisaatioista:
Tämä käyttämämme yksilöllinen ajattelutapahan on melko uutta, esim. keski-ajalla ihmiset olivat vain yhteisön osia, ja ilman yhteisöä he eivät olleet mitään. Sen vuoksi nuo paavin ym. bullat ovat ymmärrettäviä. Ja nimellisestihän kirkko "siunasi" hallitsijan vallan. Näin ihmistenkin oli helpompi hyväksyä tehdyt teot.
Joo-o. Olen monissa tulkinnoissa osittain samaa mieltä. Ehkä kaikkein eniten olen eri mieltä siitä että kun sanot että
"Vastuullinen vallankäyttö olisi ihannetila kaikissa organisaatioissa. Sitä näkee kuitenkin melko harvoin "
Niin väitän että ylivoimaisesti suurin osa vallankäytöstä on kuitenkin vastuullista. Nimittäin kyllä ihmiset huomaavat täysin vastuuttoman vallankäytön hyvin nopeasti. Saattavat sitä sietää vuosiakin, mutta se on kuitenkin epätasapainotila, joka keikahtaa ennen pitkää.
No se että vastuullinenkin vallankäyttö tuottaa huonojakin tuloksia johtuu tietysti siitä että se tulevaisuuden ennustaminen on niin pahuksen vaikeaa. Monesti ollaan tilanteessa jossa huonokin päätös on parempi kuin ei päätöstä.
"Silloin, kun yhteisön suurin vallankäyttäjä on yliluonnollinen taho, muodostuu ihmisen riippuvaisuus yhteisöstä helposti merkittävämmäksi. Irtautuminen epätyydyttävästä yhteisöstä ei enää käykkään niin helposti"
Varmaan monesti totta. Varsinkin tiukkojen lahkojen ja kulttien kanssa. Vastakommenttina tosin
- Eihän uskonnosta tarvitse silti luopua, vaikka eroaisikin uskontokunnastaan. Kirkosta voi erota, mutta jatkaa silti olemistaan kristittynä.
- Kulttipiirteitä voi olla ilmankin yliluonnollisia tahoja. Esim. hurjimmat verkostomarkkinointikuviot
Huomaan että otat esimerkeissä käyttöön vallankäytön arvottamisen siten, että pakottaminen on paha, ja muut vallankäytön muodot hyväksyttäviä ryhmän koossapysymiseksi ja sääntöjen noudattamiseksi. No samaa mieltä on Valvojakin.
Mutta kun muistellaan menneitä, niin tämä meidän valistunut ajattelutapamme on varsin uutta myös maallisen vallankäytön puolella. Ja jopa kasvatuksessa. Ennen vanhaan yksinkertaisesti uskottiin pakottamiseen enemmän. Ehkä se johtui siitä, että keskimääräinen sivistystaso oli alhaisempi ja pakottaminen on ollut ainoa nopea ja toimiva vallankäytön muoto.
Erityisesti kristillisen kirkon ansio onkin se että se on seurannut toiminnassaan ihmiskunnan yleistä kehitystä ja omaksunut humaanimmat vallankäytön menetelmät sitä mukaa kun niitä on opittu käyttämään. Monesti jälkijunassa tosin.
...mutta Islamissa on papistoa vastaava elin. Siellä mullahit toimivat Jumalan edusmiehinä.
Näin tottakai.
Ongelmallista islamissa on kehityksen suunta. Olkoon vaan islam 600 vuotta nuorempi (vaikka onko sekään pointti, koska islam perustuu paljolti juutalaisuuden ja kristillisyyden ideoille), niin islamilaisessa maailmassa kehitys vallankäytön osalta näyttää aika jämähtäneeltä. Joissan maissa jopa sinne 1000-luvun tasolle.
"Jos puhutaan kristinuskosta kokonaisuutena, niin se edustaa ehkäpä vieläkin vaarallista vallankäyttöä"
Vaarallista ? Varmasti on totta ainakin se, että katolinen kirkko on monissa maissa vielä merkittävä tekijä.
Mitä muinaisiin aikoihin tulee, niin sehän on niin että lähes kaikki vallankäyttö oli "vaarallista vallankäyttöä" (pakottamista). Myöskin maallisissa piireissä. Jos menee katsomaan vaikka Turunlinnan tyrmäkuilua, niin ei se sekään niin häävi paikka ole.
"Luterilaisuuden, ovat kuitenkin yhteiskunnallisen kehityksen ja tieteellisen tutkimisen/ajattelun seurauksena menettämässä enemmän ja enemmän merkitystään"
Oleellista demokration ja "vaarallisuuden" kannalta lienee kuitenkin se minkälaista valtaa kirkko käyttää. Luterilainen kirkko lienee toisaalta seurannut yleistä kehitystä, ja toisaalta ollut osin jopa määrittävänä tekijänä, kun muodostamme mielipiteitämme vallankäytön humaanisuudesta.
Monessa Islamilaisessa maassa meitä pidetään luultavasti täysin moraalittomina löysine käsityksinemme. Ja meidät tulisi pakottaa väkivalloin tottelemaan meidän mielestämme outoja sääntöjä. Vaikka kivittämällä.
"Tämä käyttämämme yksilöllinen ajattelutapahan on melko uutta, esim. keski-ajalla ihmiset olivat vain yhteisön osia, ja ilman yhteisöä he eivät olleet mitään"
Hyvä pointti. Siksi esim. vetoaminen asiantuntija-valtaan ja viitekehyksiin ei ollut laajemmassa mittakaavassa mielekästä, koska yksilö ei ollut samalla tavalla tärkeä.
Kun muistellaan menneitä niin jotenkin tuntuu että unohtuu se, että elämä oli silloin todella kovaa. Ihminen tarvitsi voimakasta yhteisön tukea selvitäkseen edes lähelle keski-ikää.
Monesti tuntuu että sen ajan vallankäytön arvostelu on kohtuutonta, kun sitä arvotetaan modernin olohuoneen nojatuolista käsin.
...on melko mukava lukea analysoitejasi. Jaksat tehdä asioista melko laajoja pohdiskeluja. Tämä uskonto on "pojaton kaivo" jossa löytää aina uusia ulottuvuuksia ja näkemyksiä asioille :)
myös itsellesi.
"Tämä uskonto on "pojaton kaivo" jossa löytää aina uusia ulottuvuuksia ja näkemyksiä asioille"
Joo, ja ainoa varma asia on että valmista lopputulosta tuskin tulemme saamaan aikaan. No sehän lienee tähän palsta riekkumiseen addiktoituneille vaan hyvä homma.
Nyt täytyy kuitenkin mennä nukkumaan. Ja kuivattelemaan ruutia jatkoa varten ;)