Pääministeri Matti Vanhanen on löytänyt uuden sanonan. Ehkä se on niissä asiakirjoissa joista EU valtioiden johto tekee päätöksiä. Enää ei puhuta selkeästi suomeksi, että kyse on maatalouden tukemisesta, vaan puhutaan maaseudun kehittämisrahoista.
Mitä se on? Pidetään keskustalaiset äänestäjät entisillä asuinsijoillaan kannattamattoman maatalouden piirissä. Rakennetaan siltarumpuja ja asvaltoidaan teitä. Rakennetaan sikaloita ja navettoja, jotka ovat useita kertoja nykyistä suurempia jne. Pidetään ihmiset asumassa kymmenien kilometrien päässä terveys- ja kauppa- tai muista yhteiskuntapalveluista. Usein on kysymys vanhenevasta väestöstä, jolle peruspalvelut kuntakeskuksissa olisivat välttämättömiä ja nopeasti saavutettavissa.
Samaan aikaan tuotetaan kuitenkin keski- ja etelä Euroopasta, halvempia tuotteita elintarviketeollisuuteen ja kauppaan. Ilmeistä on, että on jo kauan sitten ylitetty 50 prosentin raja. Suomessa on saumaton ketju tuottajat, elintarviketeollisuus ja vähittäiskauppa, jotka ovat keskenää erinomaisesti toisiinsa kytkettyjä järjestöllisesti, poliittisesti, taloudellisesti pääomien kautta. Ne määräävät millä hinnalla vähittäiskauppa myy halvalla hankitut eurooppalaiset elintarvikkeet, jos ei muuten saada niiden hallinnassa olevia kulutushyödykkeiden tuottamista, valmistamista ja myyntiä edulliseksi sekä kilpailukykyiseksi.
Suomalaisen kuluttajan etu näyttäisi nyt olevan se, että tänne syntyy keski- ja eteläeurooppalaista vähittäiskauppaa.
Näin se on aina keskustalaisessa politiikassa ollut, että ensin huomioidaan maatalous ja sitten vasta muut. Ketju on murrettävä.
Sen maksajina vain ovat veronmaksajat (EU), jotka sitten kuntakeskuksissakaan eivät enää saa riittävää palvelua. Syrjäkyliltä kuljetetaan ihmisiä asvaltoituja ja siltarummuilla varustettuja teitä jopa satoja kilmometrejä usein ehkä päivittäin. Totuus on ettei noissa olosuhteissa voida maaseutua kehittää. Se on veronmaksajien riistoa Keskustapuolueen kyltymättömälle vallan halulle.
Mitä se on? Pidetään keskustalaiset äänestäjät entisillä asuinsijoillaan kannattamattoman maatalouden piirissä. Rakennetaan siltarumpuja ja asvaltoidaan teitä. Rakennetaan sikaloita ja navettoja, jotka ovat useita kertoja nykyistä suurempia jne. Pidetään ihmiset asumassa kymmenien kilometrien päässä terveys- ja kauppa- tai muista yhteiskuntapalveluista. Usein on kysymys vanhenevasta väestöstä, jolle peruspalvelut kuntakeskuksissa olisivat välttämättömiä ja nopeasti saavutettavissa.
Samaan aikaan tuotetaan kuitenkin keski- ja etelä Euroopasta, halvempia tuotteita elintarviketeollisuuteen ja kauppaan. Ilmeistä on, että on jo kauan sitten ylitetty 50 prosentin raja. Suomessa on saumaton ketju tuottajat, elintarviketeollisuus ja vähittäiskauppa, jotka ovat keskenää erinomaisesti toisiinsa kytkettyjä järjestöllisesti, poliittisesti, taloudellisesti pääomien kautta. Ne määräävät millä hinnalla vähittäiskauppa myy halvalla hankitut eurooppalaiset elintarvikkeet, jos ei muuten saada niiden hallinnassa olevia kulutushyödykkeiden tuottamista, valmistamista ja myyntiä edulliseksi sekä kilpailukykyiseksi.
Suomalaisen kuluttajan etu näyttäisi nyt olevan se, että tänne syntyy keski- ja eteläeurooppalaista vähittäiskauppaa.
Näin se on aina keskustalaisessa politiikassa ollut, että ensin huomioidaan maatalous ja sitten vasta muut. Ketju on murrettävä.
Sen maksajina vain ovat veronmaksajat (EU), jotka sitten kuntakeskuksissakaan eivät enää saa riittävää palvelua. Syrjäkyliltä kuljetetaan ihmisiä asvaltoituja ja siltarummuilla varustettuja teitä jopa satoja kilmometrejä usein ehkä päivittäin. Totuus on ettei noissa olosuhteissa voida maaseutua kehittää. Se on veronmaksajien riistoa Keskustapuolueen kyltymättömälle vallan halulle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lue tämä ja ilomoita sen jälkeen asiattomasta viestistä. Tee se mieluiten äkkiä koska propagandapaskaltasi tippuu muuten pohja.
http://www.promerit.net/halonen_manninen.phtml
Olette todella säälitääviä!
Ei maajussit mitään tukia tarvii. TERV. JOULUPUKKI JA HAMMASKEIJU.