Mihinkähän on kadonnut aikoinaan tunnettu vanhempien (muidenkin kuin isän ja äidin) kunnioitus? Tuliko tilalle vain röyhkeys ja sanojensa hallitsemattomuus?
Monet ovat kovin huolestuneita esim. nuorten väkivallasta ja muusta, mutta mielestäni asioiden purkaminen pitäisi aloittaa pienemmistä asioista, vaikkapa juuri käyttäytymisestä.
Kuinka paljon vanhemmat ylipäätänsä nykyään opettavat lapsilleen käytöstapoja, sillä joillekkin nuorille tuntuvat jopa kiitos ja ole hyvä olevan täysin vieraita käsitteitä. Ja minä tiedän, kun pakosta olen heidän kanssa päivittäin tekemisissä;) Röyhkeys kasvattaa nuorista väkivaltaisia, ei, sitä en tarkoita. He eivät vain enää törmää rajoihin.
-'Sweet' fourteen ;)-
Monet ovat kovin huolestuneita esim. nuorten väkivallasta ja muusta, mutta mielestäni asioiden purkaminen pitäisi aloittaa pienemmistä asioista, vaikkapa juuri käyttäytymisestä.
Kuinka paljon vanhemmat ylipäätänsä nykyään opettavat lapsilleen käytöstapoja, sillä joillekkin nuorille tuntuvat jopa kiitos ja ole hyvä olevan täysin vieraita käsitteitä. Ja minä tiedän, kun pakosta olen heidän kanssa päivittäin tekemisissä;) Röyhkeys kasvattaa nuorista väkivaltaisia, ei, sitä en tarkoita. He eivät vain enää törmää rajoihin.
-'Sweet' fourteen ;)-
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sehän johtuu pikemminkin vanhemmista itsestään kuin nuorista. Vanhemmat haluavat olla vain "hyviä tyyppejä", eivätkä halua/osaa asettaa rajoja.
Tottakai on tärkeää että vanhemmat ymmärtävät ja ovat muutenkin kivoja, mutta se ei tarkoita sitä ettei voi mistään asioista sanoa tai sopia tai mitään. Ja tärkeää on myös olla kiinnostunut lapsensa asioista eikä vain omistaan.
SAKARI TOPELIUS: KUNNIOITA ISÄÄSI JA ÄITIÄSI
--------------------------------
"Oli mies ja vaimo, joiden luona asui vanha isä. Tämä oli heikko harmaapää vanhus, jonka kädet vapisivat. Vaivoin hän sai pysymään käsissään mitään esinettä. Kun hän syödessään vei ruokaa suuhunsa, niin läikkyi siitä ruokaa, joka sitten valui hänen vaatteilleen.
Siitä mies ja vaimo olivat hänelle vihaisia. He olivat kovasydämisiä ihmisiä. He toruivat vanhusta alinomaa ja uhkasivat panna hänet syömään porsaitten kanssa, jollei hän herkeäisi valuttamasta ruokaa vaatteilleen.
Minkä vanhus taisi, vaikka olisi miten koettanut! Viimein asetettiinkin hänet syömään loukkoon, jonne hänelle annettiin puupurtilo.
Vanhuksen mieli kävi alakuloiseksi. Tuntui raskaalta joutua vanhoilla päivillään näin halveksituksi ja kokemaan omien lastensa kovasydämisyyttä ja kiittämättömyyttä. Mutta hän istui äänettömänä loukossaan ja vuodatteli salaa kyyneleitä. Ei kukaan huomannut niitä kun ne vierivät hänen ryppyisiä poskiaan myöten valkoiselle parralle.
Ainoastaan Jumala näki vanhuksen surun ja ihmisten sydämen kovuuden ja hän nöyryytti sydämettömät.
Eräänä päivänä vanhus istui tavallisuuden mukaan loukossaan. Mies ja vaimo istuivat pöydän ääressä, ja lattialla heidän nelivuotias poika vuoleskeli puupalikkaa.
"Mitä sinä siitä palikasta teet, poikaseni? Hevosta varmaankin?" puheli hänelle isä.
"Enpä teekään hevosta!" poika vastasi. "Teen tästä purtilon."
"Porsaalleko?" kysyi isä.
"Enpä teekään porsaalle, vaan isälle ja äidille. Kun tulette vanhoiksi, pääsette loukkoon syömään tästä niin kuin isoisäkin."
Mies ja vaimo katsahtivat toisiinsa säikähtäen, ja Jumala valaisi heidän mielensä. He huomasivat suuren syntinsä ja kiittämättömyytensä, ja heidän omatuntonsa sanoi heille: "Niin kuin te olette halveksineet isäänne vanhana, niin teidänkin lapsenne halveksivat teitä, kun tulette vanhoiksi." Itkien he menivät vanhan isän luo, syleilivät häntä ja sanoivat:"Anna anteeksi, että olemme rikkoneet sinua vastaan. Tästä lähtien syöt sinä pöydän ääressä, ja sinulla on oleva kunniasija siinä.
Sillä nyt tiedämme, ettei koskaan saa unohtaa pyhää ja kaunista neljättä käskyä: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä."
Hei kuule, meil on sama nimimerkki. En tiä onko toi sun kertamerkki vai ootko käyttäny sitä kauemmin kuin minä, mutta ilmoitahan, jos aiot vastakin käyttää tuota nimimerkkiä, niin vaihdan omani...
mä oon Tooto ettei kukkaan vaa erehy.
Juu. Lapsi yrittää hautaan asti korvata vanhempiensa virheitä.
Mä oon papin poika ja yritän selittää että ääri oikeistolaisuudella ja saarnalla ei ihmisiä parenneta.
Mun siippa käy vieraissa. Näkee sen silmistä kun loistaa.
Tna, kävis useemmin. Sais rauhassa onkella käydä eikä tarttis pölyimurin surinaa kuunnella.
Ei siinä paljon isän ja äidin opit auta jos ympäristö toitottaa koko ajan toista. Teetkö niinkuin kaverit vai oletko joku nössö.
7 30-50v lestaadiolaismiestä hakkas ja potki mua n. 20 minuuttia. Pääsin karkuun kun ne veti välillä henkeä. Syyksi riitti että joku potkaisi yhden autoa. Tätä tyyppiä ei saatu kiinni mutta minä satuin olemaan paikalla. Silmät muurautuneena umpeen ja 4 kylkiluuta sisässä oli kiva kiemurrella kotiin. Menivätköhän he tämän jälkeen sisäle antamaan toisillensa anteeksi?