No, heti alkuun anteeksipyynnöt tuosta tahdittomasta otsikosta. Tarkoitus ei ole olla ihan noin riitaa haastavalla kannalla. Viestini silti liittyy otsikkoon tiiviisti.
Olen rakastunut lestadiolaiseen poikaan ja välitämme toisistamme todella paljon. Olemme parhaat ystävät ja kukaties vielä joskus puolisot toisillemme. No, olen sitten tämän vanhoillislestadiolaisen pojan kautta tutustunut moniin lestoihin, joista on osasta tullut hyviä kavereitani. Onneksi olen törmännyt siedetteviinkiin uskovaisiin, sillä muuten luulisin, että kaikki vanh.lest. ovat sellaisia kuin useimmat heistä. Minuun on yleisesti suhtauduttu erittäin viha- tai ylimielisesti ja katsottu nenänvartta pitkin. Myös tuijottelu ja jopa kaupungilla sormella osoittelu ovat yleistä. En käsitä, eivätkö lestadiolaiset vanhemmat välitä opettaa lapsilleen alkeellisimpiakaan käytöstapoja tai neuvo, kuinka erilaisiin ihmisiin tulee suhtautua. Minun ei ainakaan lapsena annettu kuiskutella seurassa tai osoitella tuntemattomia(tai tuttujakaan) ihmisiä sormella..
En ulkonäöltäni poikkea lestadiolaisista mitenkään (en meikkaa, minulla ei ole lävistyksiä yms.),(enkä muutenkaan ole mitenkään niin kummasti erilainen, etteikö minuun voisi suhtautua kuin ihmiseen) ja kunnioitan heitä siinä missä kaikkia muitakin ihmisiä. Silti en koskaan saa heiltä minkäänlaista suvaitsevaisuutta takaisin. Käsittämätöntä käytöstä nykyaikana!
Olen rakastunut lestadiolaiseen poikaan ja välitämme toisistamme todella paljon. Olemme parhaat ystävät ja kukaties vielä joskus puolisot toisillemme. No, olen sitten tämän vanhoillislestadiolaisen pojan kautta tutustunut moniin lestoihin, joista on osasta tullut hyviä kavereitani. Onneksi olen törmännyt siedetteviinkiin uskovaisiin, sillä muuten luulisin, että kaikki vanh.lest. ovat sellaisia kuin useimmat heistä. Minuun on yleisesti suhtauduttu erittäin viha- tai ylimielisesti ja katsottu nenänvartta pitkin. Myös tuijottelu ja jopa kaupungilla sormella osoittelu ovat yleistä. En käsitä, eivätkö lestadiolaiset vanhemmat välitä opettaa lapsilleen alkeellisimpiakaan käytöstapoja tai neuvo, kuinka erilaisiin ihmisiin tulee suhtautua. Minun ei ainakaan lapsena annettu kuiskutella seurassa tai osoitella tuntemattomia(tai tuttujakaan) ihmisiä sormella..
En ulkonäöltäni poikkea lestadiolaisista mitenkään (en meikkaa, minulla ei ole lävistyksiä yms.),(enkä muutenkaan ole mitenkään niin kummasti erilainen, etteikö minuun voisi suhtautua kuin ihmiseen) ja kunnioitan heitä siinä missä kaikkia muitakin ihmisiä. Silti en koskaan saa heiltä minkäänlaista suvaitsevaisuutta takaisin. Käsittämätöntä käytöstä nykyaikana!
Vastaukset 6
Vanhimmat
oon lestaadiolainen ja mulla on sunlainen ystävä, tosi hyvä ystävä. hän tutustui yhteen mun kaveriin ja ne seurustelee ihan tosissaan nykysin. sen kans ollaan juteltu ja se sano et se kokee olevansa "hyväksytty". aluksi siihenki kyllä kiinnitettiin huomiota mut nykyään ei enää juuri lainkaan. toivon sulle kestämistä, aika kyllä varmasti hävittää sun ongelman. uskon että ne sormilla osoittajat on vaan tosi ihmeissään ja uteliaita, ei ne silti pahaa tarkota. onnea matkaan.
tuo suhtautuminen on vaihtelevaa eri paikkakunnilla, mun isoveli on seurustellu mallityttösen kans jo 4vuotta eikä kukaan suvustani ole katellut tätä meikattua ja lievästi läväreillä koristeltua hempukkaa nenänvartta pitkin, joten älä sinäkään ala meitä yleistämään.
Ettei kai saarnamiehet enää lyö kansalaisia kädellä kasvoihin kuten J. Purnun aikoihin, toivoisin.
...jos kerran olet kokenut tuollaista, saattaa syy olla siinä, että Sinua karsastetaan siksi, että teidän nähdään olevan rakastuneita. Itse en ainakaan ole kovin onnellinen hyvän ystäväni puolesta, joka rakastui epäuskoiseen mieheen ja elää nyt kaksoiselämää nimiuskovaisena, elintavoiltaan kuitenkin maailman ihmisenä. Tätä kenties pelkäävät myös rakkaasi ystävät. Se ei tarkoita sitä, että heillä on jotain henkilökohtaista juuri Sinua vastaan, vaan he yksinkertaisesti ovat huolissaan ystävänsä/tuttavansa puolesta, mutteivät osaa vain näyttää sitä oikealla tavalla, jolla olisi tervehdyttävä vaikutus. Me kaikki emme kuitenkaan ole sellaisia, useimmat meistä ovat hyvinkasvatettuja, mitä mm. koulussa opettajat usein ihastelevat. Poikkeuksia kuitenkin on, puolin ja toisin. Emme ole parempia kuin ei-lestadiolaiset, vaan ihmisiä, kuten hekin.
Olinpa kirjoittanut tuonne tökerösti, huomasin vasta nyt... Eli siis en tarkoittanut morkata kuitenkaan niiden "karsastajien" käytöstapoja - enhän tiedä siitä tarkkaan mitään, kun en ole nähnyt - vaan tarkoitin, etteivät kaikki meistä käyttäydy huonosti. :)
En usko että sinua "karsastetaan" koska sinähän olet elämän tiesi valinnut. Mutta siitä pojasta, jonka kanssa seurustelet ollaan huolissaan sillä varmasti harvat ovat ne, jotka pystyvät seisomaan jokaisessa asiassa suorana tuossa tilanteessa. Ja tuota tilannettahan ei olisi ellet seurustelisi, sen vuoksi on varmasti vaikea suhtautua teihin.
Mieluummin tuossa tilanteessa kerätään ympärille niitä jotka hyväksyvät asian, mikä sekin on uskonelämän kannalta vaarallista. Vaarana on tulla nimikristityksi, mutta sydämen usko puuttuu. Pojan olisi viisainta tehdä valinta, se valinnan teko tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Silloin "karsastaminen" loppuu kun läheiset tietävät mikä pojan sydämen tila on.
Nyt ei ole kyse minun tai kenenkään muun kirjoittajan uskonelämästä. Nyt on kyse sen pojan, jonka kanssa seurustelet, uskonelämästä. Hänen sydämensä tilaa ei kaikki tiedä koska käyttäytyvät heihin noin. Toisen puolesta ei voi uskoa, eikä kauaa jaksa kulkea jaetulla sydämelläkään.
Onnellisin loppuhan olisi että sinäkin saisit synnintunnon. Elämämme pituushan on vain ruohon mittainen, olemme täällä maan päällä vain hetken.
Pojan kannalta tilanne ei ole helppo, tiedän sen kyllä kun vastaavaan tilanteeseen olen aiemmin törmännyt. Mutta silloin hän teki (varmasti vaikean) valinnan kun hän katsoi palkanmaksoa. Eikä ole katunut valintaansa, sillä hänen elämässään on kyllä siunaus.
Muuten, lukeekohan poika näitä viestejä? Ehkä kannattaisi, muutenhan nämä ovat hukkaan heitettyjä sanoja.