joululahjat,joulukuusi?

jaksan taas hetken matkaa.kiitos sinulle ja siunausta!

itkettää.kiitos kosketuksestasi.olen liian rikottu ihmiseksi.ilman itsesääliä.sitä en tahdo.kiitos että joku ymmärtää tuskani.

koska tähän ei ole sanoja on vain hiljaisuus,on vain kyyneleet.

ketjun aloittajan äiti näyttäisi näin äkkipäätään olevan luonteeltaan ja mahdolliselta kasvatukseltaan samanlainen, kuin minun lapsuudenkotini naapurin perheenäiti.
hän ei ollut uskovainen ollenkaan, mutta aivan samanlaista luonnehäiriötä oli hänelläkin. joulu naapurissa oli hyvin karu. ei edes joulukuusta viitsitty viereisestä metsästä hakea. elämä oli muutenkin sitä samaa sairaantuntuista askeettisuutta, josta perheen lapset kärsivät hyvin paljon ja kärsivät varmaankin edelleen.

luulenpa siis, että aloittajan perheessä (mikäli tuo nyt on edes todenperäinen aloituksen aihekaan? täällä kun trollaillaan niin maan perusteellisesti) varsinainen ongelma ei ollut helluntailaisuus, vaan äidin persoona.

tode' kirjoitti:

ketjun aloittajan äiti näyttäisi näin äkkipäätään olevan luonteeltaan ja mahdolliselta kasvatukseltaan samanlainen, kuin minun lapsuudenkotini naapurin perheenäiti.
hän ei ollut uskovainen ollenkaan, mutta aivan samanlaista luonnehäiriötä oli hänelläkin. joulu naapurissa oli hyvin karu. ei edes joulukuusta viitsitty viereisestä metsästä hakea. elämä oli muutenkin sitä samaa sairaantuntuista askeettisuutta, josta perheen lapset kärsivät hyvin paljon ja kärsivät varmaankin edelleen.

luulenpa siis, että aloittajan perheessä (mikäli tuo nyt on edes todenperäinen aloituksen aihekaan? täällä kun trollaillaan niin maan perusteellisesti) varsinainen ongelma ei ollut helluntailaisuus, vaan äidin persoona.

tämä oli minun elämääni.mutta eihän sitä voi kukaan uskoakaan koska normaaleilla ihmisillä on normaali koti.on lämpöä,on vettä,on vaatetta,on jotakin inhimillistä.

ja on totta että masennus ja suru on suurimmat kanssamatkaajani.ja niin olisi varmaan sullakin vastaavista oloista lähtöisin mikäli olisit.

on turha nälviä minua.minulta ei olla lapsena kysytty haluanko olla noissa olosuhteissa.jo pienenä toivoin päästä toiseen kotiin.

olen luonnehäiriöisten uhri-siinä olet oikeassa.

mutta paranen.kaiken aikaa.

tode' kirjoitti:

ketjun aloittajan äiti näyttäisi näin äkkipäätään olevan luonteeltaan ja mahdolliselta kasvatukseltaan samanlainen, kuin minun lapsuudenkotini naapurin perheenäiti.
hän ei ollut uskovainen ollenkaan, mutta aivan samanlaista luonnehäiriötä oli hänelläkin. joulu naapurissa oli hyvin karu. ei edes joulukuusta viitsitty viereisestä metsästä hakea. elämä oli muutenkin sitä samaa sairaantuntuista askeettisuutta, josta perheen lapset kärsivät hyvin paljon ja kärsivät varmaankin edelleen.

luulenpa siis, että aloittajan perheessä (mikäli tuo nyt on edes todenperäinen aloituksen aihekaan? täällä kun trollaillaan niin maan perusteellisesti) varsinainen ongelma ei ollut helluntailaisuus, vaan äidin persoona.

Itse olen vanhan helluntailaisuuden piirissä kasvanut äitinipuolelta,köyhyyttä olisi ollut vaikka muille jakaa,kun sotaaikana ja sen jälkeen,kun mitään ei ollut,ei edes sitä mitään.niin köyhää oli,äiti kyllä rukoili yötä päivää,usein heräsin siihen,kun hän polvillaan pimeässä sänkynsävieressä rukoili,kumma kyllä,yleensä hän vain kiitteli ja ylisti Jeesusta,ja siihen väliin siunasi uskovaisia ja naapureita ja perhettään,en koskaan kuullut hänen valittavan mistään.
Luulen että tuolla avauksella ei ole mitään tekemistä varsinaisesti helluntailaisuuden kanssa.

rea vaan on niin herkkä yhtymään aina kun vain on mahdollisuus parjata helluntailaisia.

Onkohan sekään nyt oikein kristillistä ajattelua ,tuskin Jeesuskaan mielistyy helluntailaisten parjaajiin ?

RitariOlevainen kirjoitti:

Itse olen vanhan helluntailaisuuden piirissä kasvanut äitinipuolelta,köyhyyttä olisi ollut vaikka muille jakaa,kun sotaaikana ja sen jälkeen,kun mitään ei ollut,ei edes sitä mitään.niin köyhää oli,äiti kyllä rukoili yötä päivää,usein heräsin siihen,kun hän polvillaan pimeässä sänkynsävieressä rukoili,kumma kyllä,yleensä hän vain kiitteli ja ylisti Jeesusta,ja siihen väliin siunasi uskovaisia ja naapureita ja perhettään,en koskaan kuullut hänen valittavan mistään.
Luulen että tuolla avauksella ei ole mitään tekemistä varsinaisesti helluntailaisuuden kanssa.

rea vaan on niin herkkä yhtymään aina kun vain on mahdollisuus parjata helluntailaisia.

Onkohan sekään nyt oikein kristillistä ajattelua ,tuskin Jeesuskaan mielistyy helluntailaisten parjaajiin ?

äitini oli helluntailainen.miksi se pitäisi väittää toiseksi.
mihin se perustuu.miksi ei saa olla totta-kauheudetkin-miksi kaikki pitäisi vääntää joksikin kumihymyksi?

kertaakaan ei kodissani rukoiltu.koskaan en muista että äitini olisi rukoillut vierelläni edes iltarukousta-koskaan en muista että hän sanoi-kyllä jeesus auttaa-

siis ettekö nyt käsitä mitä teille yritän kertoa?

Onko sinulla Rea jokin pakkomielle kirjoitella kiihkoisia mielipiteitä ilman mitään raamatullisia perusteluja tänne kaikkea roskaa ja valhetta?

Vastaisitko Raamattuun perustaen näkemyksesi asioista, joita käsittelet negatiivisessa tarkoituksessa?

lumiperhonen kirjoitti:

tämä oli minun elämääni.mutta eihän sitä voi kukaan uskoakaan koska normaaleilla ihmisillä on normaali koti.on lämpöä,on vettä,on vaatetta,on jotakin inhimillistä.

ja on totta että masennus ja suru on suurimmat kanssamatkaajani.ja niin olisi varmaan sullakin vastaavista oloista lähtöisin mikäli olisit.

on turha nälviä minua.minulta ei olla lapsena kysytty haluanko olla noissa olosuhteissa.jo pienenä toivoin päästä toiseen kotiin.

olen luonnehäiriöisten uhri-siinä olet oikeassa.

mutta paranen.kaiken aikaa.

minä sinua nälvi. viestini oli näet osoitettu realle, joka sai sinun kokemuksestasi taas uutta puhtia vastustaa helluntaiherätystä kaikin voimin.

olen seurannut läheltä monen muunkin vastaavanlaisen perheen elämää. osa heistä on uskovia, osa ei.
en ollenkaan puolusta niitä käyttäytymis-malleja, joita helluntailaisetKIN ottavat mukamas raamatusta lyödäkseen lähimpiään mitä ihmeellisimmillä tavoilla.
kun uskoon liittyy luonnehäiriö, joka ei toisin, kuin tällä palstalla opetetaan, ole helluntailainen sairaus, on kyseessä soppa, josta ei hyvää seuraa.

olen iloinen, että olet kuitenkin alkanut parantumaan niistä haavoista, joita olet saanut. vaikka ei se helppoa ole, sen olen saanut todeta myös oman äitini lapsuuden kokemuksia ja niiden aiheuttamia traumoja kuunnellessani.
hänen isänsä kun hyvin julma. hän käytti julmuutta sekä fyysisesti, että henkisesti. isoisäni kuolema oli hirveä. hän tuli silloin tietämään, että Jumalalla on tosiaan ne 3 etsikkoaikaa. kuolemansa hetkellä isoisä ei enään päässyt Jumalan yhteyteen, vaikka sitä silloin halusi.
sairasvuoteen vierellä olevat lapset olivat joutuneet avuttomana seuraamaan, kuinka isä lähti "tästä ajasta" ikuisuuteen ilman Jumalaa.

lumiperhonen kirjoitti:

äitini oli helluntailainen.miksi se pitäisi väittää toiseksi.
mihin se perustuu.miksi ei saa olla totta-kauheudetkin-miksi kaikki pitäisi vääntää joksikin kumihymyksi?

kertaakaan ei kodissani rukoiltu.koskaan en muista että äitini olisi rukoillut vierelläni edes iltarukousta-koskaan en muista että hän sanoi-kyllä jeesus auttaa-

siis ettekö nyt käsitä mitä teille yritän kertoa?

joutuu kerran tekemään Jumalan edessä tiliä elämästään, helluntailaisuudesta ei saa lisäplussaa siinä oikeusistunnossa. vain teot punnitaan:

"katso, Minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani (ei helluntaikirkon völjyssä), antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. MINÄ olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu." ilm. 22:12

siunausta sinulle!

tode' kirjoitti:

minä sinua nälvi. viestini oli näet osoitettu realle, joka sai sinun kokemuksestasi taas uutta puhtia vastustaa helluntaiherätystä kaikin voimin.

olen seurannut läheltä monen muunkin vastaavanlaisen perheen elämää. osa heistä on uskovia, osa ei.
en ollenkaan puolusta niitä käyttäytymis-malleja, joita helluntailaisetKIN ottavat mukamas raamatusta lyödäkseen lähimpiään mitä ihmeellisimmillä tavoilla.
kun uskoon liittyy luonnehäiriö, joka ei toisin, kuin tällä palstalla opetetaan, ole helluntailainen sairaus, on kyseessä soppa, josta ei hyvää seuraa.

olen iloinen, että olet kuitenkin alkanut parantumaan niistä haavoista, joita olet saanut. vaikka ei se helppoa ole, sen olen saanut todeta myös oman äitini lapsuuden kokemuksia ja niiden aiheuttamia traumoja kuunnellessani.
hänen isänsä kun hyvin julma. hän käytti julmuutta sekä fyysisesti, että henkisesti. isoisäni kuolema oli hirveä. hän tuli silloin tietämään, että Jumalalla on tosiaan ne 3 etsikkoaikaa. kuolemansa hetkellä isoisä ei enään päässyt Jumalan yhteyteen, vaikka sitä silloin halusi.
sairasvuoteen vierellä olevat lapset olivat joutuneet avuttomana seuraamaan, kuinka isä lähti "tästä ajasta" ikuisuuteen ilman Jumalaa.

kun suivaannuin ja pahoitin mielesi .ajattelin että nälvit minua.nyt huomasin että oletkin ihan ok:)

lumiperhonen kirjoitti:

äitini oli helluntailainen.miksi se pitäisi väittää toiseksi.
mihin se perustuu.miksi ei saa olla totta-kauheudetkin-miksi kaikki pitäisi vääntää joksikin kumihymyksi?

kertaakaan ei kodissani rukoiltu.koskaan en muista että äitini olisi rukoillut vierelläni edes iltarukousta-koskaan en muista että hän sanoi-kyllä jeesus auttaa-

siis ettekö nyt käsitä mitä teille yritän kertoa?

Entä jos olisi rukoiltu, valittaisit täällä traumojasi, kuinka aina rukoiltiin.

taivaan matkalainen kirjoitti:

Entä jos olisi rukoiltu, valittaisit täällä traumojasi, kuinka aina rukoiltiin.

vaikutat,sori vaan.et tiedä mistä puhun mutta sen kun vaan loukkaat jos siitä saat tyydytyksen.