Kun tässä proffa aloitti hyvää perinnettä eli kyseli meiltä kaikilta meidän uskostamme ja ehkä avasi erilaisia näkemyksiä asioihin, niin haluaisin jatkaa samalla linjalla.
1. Miten tärkeässä asemassa uskossasi on yliluonnollinen ja -maallinen?
2. Kuinka tärkeässä asemassa uskossasi ovat muut ihmiset?
3. Mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus? Millä tavalla itse toteutat rakkautta lähimmäisiäsi kohtaan?
4. Kun tapaat toisinajattelevan, erilaisen ihmisen, miten suhtaudut häneen?
5. Onko suhtautumisesi muihin ihmisiin muuttunut radikaalisti uskonmenetyksen tai uskoontulon myötä? Millä tavalla?
6. Jos katsot asiaksesi opastaa tai neuvoa muita ihmisiä ajattelemaan jollain tavalla, omalla tavallasi, niin mitkä ovat motiivisi/syysi tehdä niin?
7. Oletko koskaan korottanut itseäsi muiden ihmisten yläpuolelle? Jos olet, milloin ja miksi? Keiden ihmisten yläpuolelle itsesi nostit?
Ja
8. Miksi uskosi on toisinajattelevien uskoa parempi?
1. Miten tärkeässä asemassa uskossasi on yliluonnollinen ja -maallinen?
2. Kuinka tärkeässä asemassa uskossasi ovat muut ihmiset?
3. Mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus? Millä tavalla itse toteutat rakkautta lähimmäisiäsi kohtaan?
4. Kun tapaat toisinajattelevan, erilaisen ihmisen, miten suhtaudut häneen?
5. Onko suhtautumisesi muihin ihmisiin muuttunut radikaalisti uskonmenetyksen tai uskoontulon myötä? Millä tavalla?
6. Jos katsot asiaksesi opastaa tai neuvoa muita ihmisiä ajattelemaan jollain tavalla, omalla tavallasi, niin mitkä ovat motiivisi/syysi tehdä niin?
7. Oletko koskaan korottanut itseäsi muiden ihmisten yläpuolelle? Jos olet, milloin ja miksi? Keiden ihmisten yläpuolelle itsesi nostit?
Ja
8. Miksi uskosi on toisinajattelevien uskoa parempi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Varmaan jatkat hyvää perinnettä ja itse vastaat ensin rehellisesti ja avoimesti omat mielipiteesi kysymyksiisi !?
:-) Kesti vain näpyttää vastaukset ja kyllä, pyrin olemaan rehellinen ja avoin. Toivottavasti myös muut...
1. Miten tärkeässä asemassa uskossasi on yliluonnollinen ja -maallinen?
Ei merkittävässä. Nuorempana uskoin joulupukkiin, Jeesukseen, UFOihin jne. mutta vanhemmiten suhtautumiseni yliluonnolliseen on muuttunut naturalistiseksi. Selitys löytyy luonnosta, jos mitään selitystä asioille ylipäätään on.
2. Kuinka tärkeässä asemassa uskossasi ovat muut ihmiset?
Tärkeässä. He ovat kanssani 'samassa veneessä', ovat he sitten uskovaisia tai eivät. Autan ihmisiä mielelläni, joskus jopa tilanteessa, jossa itse tarvitsisin enemmän apua. Tiedostan myös, että olen lapsuudestani elänyt ajoittain melkein symbioottisessa suhteessa eräiden ihmisten kanssa, joten he ovat pitkälti tehneet minusta sen ihmisen, joka olen. Nämä ihmiset ovat niin uskovaisia kuin ei-uskovaisia. Olen niille ihmisille kiitollinen, jotka ovat osallistuneet keskusteluun ja avautuneet minulle, näyttäneet mitä on ihmisyys kaikkine nurjine puolineen. Toivon, että muut ihmiset ovat osanneet opettaa minulle oikeita asioita.
3. Mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus? Millä tavalla itse toteutat rakkautta lähimmäisiäsi kohtaan?
Toisen ihmisen huomioonottamista ja kunnioittamista ilman velvotteita tai pakotteita. Toisen ihmisen auttamista, kun toinen apua tarvitsee. Oikeassa suhteessa on opittava myös rakastamaan itseä, ettei tämä lähimmäisenrakkaus mene yli, uhrautuvuudeksi.
Olen yrittänyt parhaani mukaan kuunnella, opastaa, neuvoa, kuunnella lisää ihmisiä, joilla on ollut minulle jotain kerrottavaa. Olen kantanut heidän tarinaansa omani rinnalla, kunnioittanut ja ottanut heidät huomioon ilman, että itse olisin saanut heidän auttamisestaan mitään aineellista hyötyä. Henkisesti olen oppinut ja nähnyt. Lopulta heidän tilanteensa parantuminen on heistä itsestään kiinni, joten en ota siitä kunniaa, jos heidän elämänsä paranee.
4. Kun tapaat toisinajattelevan, erilaisen ihmisen, miten suhtaudut häneen?
Riippuen hänen suhtautumisestaan minuun ja muihin ihmisiin. Jos hän on hyökkäävä ja aggressiivinen, mieluusti peräännyn. Keskustelupalstalla saatan tehdä hyökkääviä iskuja yrittääkseni lauhduttaa aggressiota, näkemään asioissa toisen puolen, oman aggressionsa. Jos toisinajatteleva sen sijaan on rauhallinen ja kohtelee muita ihmisiä ihmisinä, minulla ei ole, eikä tule ongelmia hänen kanssaan. Suhtaudun siis avoimesti niihin ihmisiin, jotka eivät ole avoimen rasistisia tai muutoin väkivaltaisia.
5. Onko suhtautumisesi muihin ihmisiin muuttunut radikaalisti uskonmenetyksen tai uskoontulon myötä? Millä tavalla?
Suhteeni uskovaisiin muuttui radikaalisti, kun menetin uskoni. Lähinnä kuitenkin vain sen takia, että minun oli pakko tehdä asioita, uskoa asioihin, joihin en yksinkertaisesti uskonut. Eräät uskovaiset tavat ja ihmiset olivat ja ovat edelleen riesa, joista ei taida päästä eroon. Ajanmyötä olen kuitenkin ystävystynyt useiden uskovaisten kanssa ja meillä on luottamukselliset välit. Olen nyt avoimempi uskovaisia kohtaan, jotka ovat avoimia minua kohtaan, eivätkä tuomitse sumeilematta.
6. Jos katsot asiaksesi opastaa tai neuvoa muita ihmisiä ajattelemaan jollain tavalla, omalla tavallasi, niin mitkä ovat motiivisi/syysi tehdä niin?
Opastan pikemmin ihmisiä ajattelemaan omalla järjellä ja näkemään asiat, jotka ovat heille itselleen ja kanssaihmisilleen vahingollisia. Täten puhun esimerkiksi päihteettömyyden ja elämän puolesta. Motiivinani on ensikädessä se, että olen itse alkoholistiperheestä ja nähnyt asioita, joita minun ei lapsena olisi tarvinnut nähdä. En halua muiden lasten kokevan samaa tai aikuisten aiheuttavan lapsilleen vastaavia tilanteita tai itse alistuvan johonkin vastaavaan tilanteeseen ehdoin tahdoin. Elämässä on ihan tarpeeksi kyynisyyttä, vihaa ja itsetuhoisuutta. Haluan elää tasapainoisemmassa ja rauhallisemmassa maailmassa. Jos minun ajatuksiani tarttuu ihmisiin, en pidä sitä hyvänä tai pahana. Jos ihmiselle ajatuksistani on itselleen hyötyä ja apua, niin sitten hyvä.
7. Oletko koskaan korottanut itseäsi muiden ihmisten yläpuolelle? Jos olet, milloin ja miksi? Keiden ihmisten yläpuolelle itsesi nostit?
Olemme samassa veneessä. Ainoastaan silloin pullikoin vastaan, jos tulee räikeitä herjoja tai ylilyöntejä. Aiemmin korotin itseäni varmasti uskovaisten yläpuolelle ja ajatustentäyteisessä mielessäni varmasti kaikkien ihmisten yläpuolelle, kunnes menin terapiaan ja selvitin ongelmani. Voi olla, että edelleen ajoittain vauhtiin päästessäni nousen taivaantuuliin ja kauas ihmisten ajatusmaailmasta, mutta en toivo sitä ja yritän pysyttäytyä maankamaralla. Valitettavaa tietysti, että on paljon ihmisiä, jotka itse alentavat tai ylentävät itseään, jolloin olen jossain suhteessa kallellaan heihin.
8. Miksi uskosi on toisinajattelevien uskoa parempi?
Uskoni on minun omani, henkilökohtainen. Se ei ole yhtään parempi kuin mikään muu, mutta toivon, että ihmiset kunnioittaisivat tapaani uskoa, jos he haluavat minulta kunnioitusta. Itseasiassa olen kokenut, että mitä tiukemmin joku uskoo yhteen totuuteen ja yrittää vakuuttaa minua siitä totuudesta, sitä iloisempi ja onnellisempi olen omassa uskossani. Siitä huolimatta, ei tulisi mieleenkään yrittää käännyttää ketään uskomaan samalla tavalla. Jos sen sijaan jotakuta kiinnostaa uskoni, niin toki siitä kerron. Samoin kuin kerron niille ihmisille, jotka yrittävät kovasti opastaa minua omaan uskoonsa.
Luin nämä vasta kun olin itse vastannut etteivät muiden vastaukset vaikuttaisi omiini. Halusin nyt vain kommentoida ykköskohdan vastaukseesi:
Maailma on paljon kauniimpi kun se on taianomainen. Sateenkaarikin oli jotain ihmeellistä kunnes se muuttui vain veden heijastukseksi ja sitä alkoi pitämään "luonnollisena", tavanomaisena, itsestäänselvyytenä :)
Joten mitä pahaa siinä on että uskoo joulupukkiin ja taikaan ja keijuihin ja peikkoihin? On muuten yksi niihin verrattava asia, jota ei voi laittaa mikroskooppiin ja jonka olemassaolosta voidaan olla eri mieltä. Se on sellainen asia, jonka olemassaoloon perustan koko elämäni ja johon uskon koko sydämestäni, sielustani ja ruumiistani. Se on rakkaus.
Puhuin tuossa omasta puolestani, enkä millään tavalla moittinut muiden uskoa. Kun kerroin suhtautumiseni muuttuneen naturistisemmaksi, niin tarkoitan sillä nimenomaan sitä, että luonto on minulle ihmeellinen, ehkei kuitenkaan taianomainen. On vain mielettömästi asioita, joita ei tahdo mitenkään ymmärtää, miten ne asiat syntyvät, mutta niitä voi ihastella vaikka loputtomiin. Yksi mielenkiintoinen ilmiö, jonka olen huomannut on elävät liekit tai rantakivikkoon lyövät aallot. Ne hypnotisoivat. Kun miettii, miten ne siinä ovat ja mistä ne tulevat, niin asiat menevät jo siinä kohtaa aikalailla yli ymmärryksen. Tieteellisiä selityksiä varmasti löytyy loputtomiin, mutta niiden myötä myös ehkä se ihmeellinen (ja taianomainen) katoaa.
"Joten mitä pahaa siinä on että uskoo joulupukkiin ja taikaan ja keijuihin ja peikkoihin?"
Ei mielestäni mitään, mutta en ole vielä toistaiseksi tavannut ihmistä, joka fanaattisesti uskoisi näihin. Sen sijaan olen tavannut uskovaisia, jotka uskovat fanaattisesti ja silloin on nähtävissä melkoinen ero. Usko edellämainittuihin voi parhaillaan olla juuri sopivan lapsenmielistä ja ehkä sitä, mistä Jeesus sanoi: "tulkaa lapsenmielisiksi." Mutta tuskin tarkoitti sitä siinä mielessä, että uskokaa kaikkeen hauskaan ja kivaan :-P Itseltäni valitettavasti tämä lapsenmielinen usko on kadonnut ja tilalle on tullut ihmettely.
Rakkaus on liian Suuri Sana, jotta sen voisi niellä kokonaisena ja ilman kysymättä, että mitä Rakkaus On? Itse tahdon uskoa rakkauteen siinä mielessä, että ihmisten välillä voisi vallita kunnioitus ja arvostus kaikesta erimielisyydestä huolimatta. Rakkaus on silloin se tunne ja tila, jossa sodat ja riitaisuudet loppuvat. Se on jo tarpeeksi suurta minulle ja ilmeisesti myös utopia, jonka saavuttaminen on yhtä kaukana kuin monilla Jumalan (Rakkauden) tavoittaminen. Itseasiassa kuvittelisin tuon maailmanrauhan olevan sen verran maanläheisempi ja helpompi saavuttaa, ettei Jumala pistäisi lainkaan pahakseen, jos rauha tulisi maahan. En sitten tiedä...
1. En varsinaisesti usko yliluonnolliseen, vaikka uskonkin ylifyysiseen ja fyysisyyden takaiseen, metafyysiseen.
2. Tärkeässä.
3. Pyrin toteuttamaan sitä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Ajatuksia ja sanojaan ihminen voi "varjella" joka hetki, jotta ne olisivat mahdollisimman pitkälle ihmisyyttä edistäviä, tekoja voi tehdä myös joka päivä, joissa huokuu lähimmäisen rakkaus. Vaikka ystävällinen tervehdys tai oven avaaminen. Muutoin pyrin olemaan mukana kaikessa tavallisessa ja arkisessa hyvässä.
4. Mielenkiinnolla.
5. Ei kovinpaljoa, koska olen pyrkinyt samanlaisiin periaatteisiin jo ennen "uskoontuloanikin".
6. Jos sellaista tapahtuu, niin motiivini on se, että uskon tietäväni silloin jotain ja paremmin kuin se toinen. Voinhan tietysti erehtyä, mutta ehkä se selviää myös aikanaan. Toisten opastaminen usein on myös itseoppimista.
7. Olen toki ja samalla varmaankin alentanut itseni. Erään kerran ajattelin olevani parempi koripallon pelaaja kuin toverini ja siksi, koska kaikkien yhteisesti kokemiemme koripallopelihetkien jälkeen näin olevani parempi. Aika usein olen ollut mielestäni paremmin tietoinen ja paremmin suhtatuva elämän erilaisiin haasteisiin kuin isäni. Kauheeta :)
8. Noh, jos se on parempi, niin se on sitä siksi, että se on parempi? Kysymystä pitäisi varmaan tarkentaa tilannekohtaiseen suuntaan.
1. Miten tärkeässä asemassa uskossasi on yliluonnollinen ja -maallinen?
Olennainen - ilman yliluonnollista ei olisi luonnollista.
2. Kuinka tärkeässä asemassa uskossasi ovat muut ihmiset?
Filosofisella tasolla olennainen. Käytännön toteuttamisessa vaihtelee älyttömästi.
3. Mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus? Millä tavalla itse toteutat rakkautta lähimmäisiäsi kohtaan?
Lähimmäistä tulisi rakasta yhtä paljon kuin itseä (ei enempää - siihen kuolee ja väsyy, eikä vähempää, ettei käyt¨toista hyväksi). Jos ei rakasta itseään, ei rakasta lähimmäistäkään. Ilman Jumalan ensin minua kohtaan osoittamaa rakkautta en itse pysty kumpaankaan. Itse voisin toteuttaa lähimmäisen rakkautta huomattavasti nykyistä enemmän jakamalla omastani - pidän huolta perheestäni, tuen ja kannustan toisia (ainakin yritän), yritän pitää yllä Hyvää Sanomaa Jeesuksesta heille, jotka sitä tarvitsevat (so. ihmiset, jotka ovat luopuneet toivosta, ovat masentuneita, väsyneitä, jopa heille jotka ovat kylmiä ja kovia, ... että on toivoa siitä, että ihminen kykenee rakastamaan toista - itse olen tällaisesta muutoksesta parempaan päin [huom! ei täydelliseksi ainakaan vielä] elävä esimerkki.)
4. Kun tapaat toisinajattelevan, erilaisen ihmisen, miten suhtaudut häneen?
Yritän ymmärtää ja olla ystävällinen. Mikäli saan/joudun viettämään enemmän aikaa hänen kanssaan, niin ystävystyä (ellei nyt sitten hän ole minua kohtaan vihamielinen, silloin on vaikea yksipuolisesti toteuttaa tällaista). Kerron uskostani, mikäli se tulee luontevasti esiin, etenkin jos siitä kysytään.
5. Onko suhtautumisesi muihin ihmisiin muuttunut radikaalisti uskonmenetyksen tai uskoontulon myötä? Millä tavalla?
Uskoontulon myötä huomasin, että aiemmin ystävystyin ihmisiin aina itsekkäistä perusteista ja tavoittelin hyötyä toisista ihmisistä. Heistä, joiden en katsonut olevan itselleni hyödyksi, en piitannut pätkääkään. Nyt olen paljon kiinnostuneempi toisista ihmisistä, enkä itse pidä itseäni enää (koko aikaa, kun järjen pilkahdustakin joskus esiintyy) maailman parhaana ja kauneimpana ihmisenä.
6. Jos katsot asiaksesi opastaa tai neuvoa muita ihmisiä ajattelemaan jollain tavalla, omalla tavallasi, niin mitkä ovat motiivisi/syysi tehdä niin?
Että hekin saisivat iankaikkisen elämän tämän tomumajan kuolemisen jälkeen. Mielestäni tämä on Hyvä Uutinen, joka kannattaa ottaa vastaan - mutta ei ole pakko - ainakin kannattaa kokeilla. Se myös on ainakin heidän kohdallaan, jotka tunnen, aiheuttanut elämän laadun parantumista jo tässä ajassa (perheitä on eheytynyt jne.) - olen tosin nähnyt ihmisiä, jotka ovat toisten ihmisten painostuksen ja omien pelkojensa tähden ahdistuneet lisää. En ole ihan varma, uskovatko he sitten eri tavalla kuin minä - joskus tuntuu siltä.
7. Oletko koskaan korottanut itseäsi muiden ihmisten yläpuolelle? Jos olet, milloin ja miksi? Keiden ihmisten yläpuolelle itsesi nostit?
Ennen uskoon tuloani. Periaate oli, viisain ja kaunein voittaa. Uskoin olevani viisain ja kaunein. Uskoin (ihan oikeasti) olevani aina vähän parempi kuin kukaan tuntemani ihminen. toisista näin vain heidän vikansa ensimmäisenä.
Ja
8. Miksi uskosi on toisinajattelevien uskoa parempi?
Mikä yllä olevista kohdista olisi paremmin, jos uskoisin eri tavalla kuin olen kuvannut? Koska uskon, että tuo yllä kuvailemani uskoni on totta. Se, miten hyvin kykenen sitä toteuttamaan, on eri asia - siinä mielessä uskoni on usein "huonompi" tai "heikompi" kuin monien monien muiden usko... Ja monet ihmiset, jotka eivät usko Jeesukseen [näin olen havainnut] ovat monissa tilanteissa osoittautuneet paremmiksi toteuttamaan kuvailemani uskon periaatteita käytännössä kuin minä.
1. Jumala on kaiken ajan ja materian tuolla puolen. Me näemme vain kolme ulottuvaisuutta, ja lähes kaikki mihin voimme koskea ei ole ikuista.
En tosin ole täysin maallisuutta kiroava spiritualisti, vaan myönnän että tässä kadotetun paratiisin tilassa on myöskin positiivisia seikkoja, vaikkakin kyseessä on epätäydelliset olennot epätäydellisessä kärsimyksen tilassa, jonka armo voi kääntää joko eduksi ja opiksi, taikka sitten jopa helpottaa matkaa kohti päämäärää, sekä antaa kestävyyttä.
2. Ihminen on ihminen.
3. Se on hyvin iso asia, eikä mikään ilmainen lounas. Lähimmäisen rakkauttaa ei välttämättä ole se että sanoo mitä toinen haluaa kuulla, vaan se mitä hänen tulee kuulla.
4. Riippuu henkilöstä, omistuista kyllä reaalissa olen tullut lähestulkoon aina ilman riitaa heidän kanssaan toimeen, ja keskustelut ovat Luojan kiitos voineet olla vieläpä suht hedelmällisiäkin, suorastaan positiivisella tavalla joskus olleet interaktiivisiakin.
Toinen puoli ko. asiasta on havaittavissa täältäkin palstalta. ;)
5. Kyynisyys on muuttunut realistisemmaksi, myöskin itseeni katsoen.:) "ymmärrän mistä olen tullut, ja mikä olen.."
6. Jos sinä olet saanut lääkettä millä paranee, niin etkö tahtoisi sitä jakaa, etenkään kun se ei ole sinulta itseltäsi poiskaan?
Miksi en haastaisi heitä
jotka sitä morkkaavat, mutta silti heillä ei ole tarjota muuta kuin periaatteellinen
vastustus..Ei totuutta, mikä olisi oikea. Tosin ateisteilläkin on jumala, mutta sen nimi on ateismi, joten sen suhteen heilläkin tietty "totuus"mitä puolustaa.
7. Varmasti, tosin joissain asioissa tahattomasti.
(ja nyt en puhu vain uskonnollisista maneereista)
8. Tämä on hyvin laaja kysymys..jota olen tietääkseni täällä perustellutkin. Mutta sanottakoot että tämä näkemys antaa vastaukset hamasta alusta loppuun.
Mistä tiedät asioiden olevan niin kuin kerrot? Et voi tuollaisia tietää. Kaikki on pelkkää luuloa. Silti esität asiat ikään kuin tietäisit ne ja olisit varmasti oikeassa.
Ymmärrän asian niin, että usko on varmuutta ja tietoa. Samoin kuin se on meikäläisillä tietynlaista varmuutta ja tietoa, että asiat ovat toisin. Jos me tiedämme jotain muutakuin toiset ja ne kaksi tietoa törmäävät, niin se lienee tilanne, jossa toista voidaan kutsua valehtelijaksi. Tosiasiassa ihmiset ovat vain eri mieltä ja kummatkin yhtä oikeassa, omasta mielestään. Taistelu on siis turhaa, koska kumpikaan ei saa siitä taistelusta muutakuin ehkä pönkitettyä hiukan egoaan.
Henkilö joka kertoo varmana tietona asioita joita ei voi tietää, valehtelee. Hihhuli on epärehellinen, jos hän ehdottomasti väittää jotain mitä ei voi oikeasti tietää. Uskontokriittiset ovat täällä kyseenalaistaneet ja pyytäneet todisteita, eivät esittäneet väitteitä joita ei voi todistaa.
Yksi parhaita esimerkkejä Pimennyksestä on hänen väitteensä levitaation esiintymisestä varmasti.
... asioihin joita ei voi (eikä tule) todistetuksi on myös jokapäiväisen elämän välttämättömyys. Ks. kommentti:
"Henkilö joka kertoo varmana tietona asioita joita ei voi tietää, valehtelee. Hihhuli on epärehellinen, jos hän ehdottomasti väittää jotain mitä ei voi oikeasti tietää. Uskontokriittiset ovat täällä kyseenalaistaneet ja pyytäneet todisteita, eivät esittäneet väitteitä joita ei voi todistaa. "
1. mistä voit tietää että henkilö, joka esittää varmana tietona asioita, joita ei voi tietää, valehtelee?
2. Mistä tiedät, mitä ei voi tietää oikeasti? Miten voit todistaa tämän väitteesi?
Mihin unohtui käsite logiikka???
Jos ihminen ei kykene esittämään uskomukselleen todisteita, niin hän ei tiedä asiaa. Hän vain luulee tai luulee tietävänsä.
Jeesukseen uskovalla ei ole yhtään enempää perusteita uskolleen kuin Pekko Pellonpoikaan uskovalla.
Onko uskonasioissa kyse logiikasta? Tai ylipäätään tunnepuolen asioissa... eli onko sillä, että olet varma uskossasi jotain tekemistä logiikan kanssa?
...kysymykseeni, etkö osannut.
Argumentointisi on samaa tasoa kuin esim. Adolf Hitlerillä, joka sai kylläkin kansanjoukot mukaansa. Et itse perustele väitteitäsi.
hö.
sikäli että en juo pakkasnestettä kun musta tuntuu siltä.
Logiikallahan asioita voidaan todentaa. Maailmassa on miljoonia hörhöjä jota "tuntee" hullut asiat todeksi ja jättää järjen kotiin. Siitä se lähtee kun aurinko ei enää ole keltainen vaan vihreä!
Mutta kerropa tämä sellaiselle, joka uskoo, että aurinko on vihreä? Ja onko aurinko todella keltainen? Liittyykö tämä väreistä puhuminen jollain tavalla logiikkaan? Onko sinun logiikkasi parempi kuin minun? Erottaisin logiikan uskosta täysin, kysehän on tunne-elämästä ja siitä, minkä uskoo todeksi. On ihmisiä, jotka painottavat logiikkaa ja toimivat jossain tilanteissa täysin irrationaalisesti.
PS Ihan hyvä, ettet juo pakkasnestettä. Löytyy ihmisiä, jotka juovat...
PSS Logiikalla todennetaan yhtä, jos toista ja nämä yhdet ja toiset saattavat olla ristiriidassa keskenään. Miksiköhän näin?
"On ihmisiä, jotka painottavat logiikkaa ja toimivat jossain tilanteissa täysin irrationaalisesti."
Eli eivät siis käytä logiikkaa.
Jos oletamme olemassa on logiikka ja silmämme hyvät keinot asioiden todentamiseen. En kuitenkaan väitä tietäväni kaikkea niinkuin uskovaiset vaan myönnän etten tiedä mistä kaikki on lähtöisin.
Sellaiset ihmiset jotka eivät kunnioita järkevyyttä saisivat menettää loputkin logiikastaan. Jos yhdessä sovitaan että aurinko on keltainen niin silloin se on keltainen.
En minä tuosta logiikasta ja näistä asioista puhukaan niin, että uskosta puhuttaessa olisi jokin yleinen logiikka. Koska kyse on uskonasioista niin usko menee ohi järjen. Se on voimallisempaa ja usein, erityisesti kiihkouskovaisten kohdalla kaikki järjellinen jää toisarvoiseksi. Siitä huolimatta nämä ihmiset varmasti pystyvät omalla logiikallaan kertomaan, miksi asiat tehdään niinkuin tehdään. Tässä tapauksessa vaikka Raamatun tai Koraanin logiikalla. Minä en ole mikään tuomitsemaan noiden kirjojen logiikkaa, enkä sitä, etteivätkö nämä ihmiset, jotka jonkinlaiseen logiikkaan uskoisi myös jonkinlaista logiikkaa käyttäisi. Yrittäessäni monasti keskustella asioista loogisesta, olen törmännyt siihen, että minun ja vastapuoleni logiikka ei ole lainkaan samalla tasolla. Siitä syystä olen hiljalleen sivuuttanut koko logiikka-aiheen näissä keskusteluissa.
Esimerkki uskovaisten logiikasta on vaikka se, että uskoa kannattaa, jottei joudu Helvettiin. Jokainen tässä tietyn välineellistetyn logiikan näkee ja miksei sitä sitten uskoisi, jos todella olisi vaarana joutua johonkin elämääpahempaan paikkaan. Loogista on valita silloin usko, mutta entä, jos ei usko Helvettiin... Silloin ollaan tekemisissä aivan erilaisen logiikan kanssa, eikö?
mistäs sinä tiedät että laukaisitko tuonkin "nerokkaan" kysymyksen minulle, vaiko jollekkin jolla on vain sama nimimerkki?
Voisitko kumminkin tässä tarkentaa että mitä minä en voi tietää? Siinä tuossa oli kumminkin muutama kohta..
Tässä näitä vastauksia:
1. On tärkeässä, muttei nro.1
2. Kristillisen näkemyksen mukaisessa
3. Mitä tahdot muiden sinulle tekevän, tee se heille
4. Jos käy aatteillaan päälle, niin käyn minäkin
5. Ei-uskovia pitää alempina (siis alitajuisesti, niinhän kaikki esim. palvojat pitää muita alempana, tai ateisti pitää uskovaista alempana, kukaan ei voi kieltää sitä)
6. Se parantaa yhteiskuntaa minun mielestäni.
7. Olen. Nostan itseni usein narkkareiden, deekujen, toisuskovaisten, ateistien, roolipelaajien ja blackmetallistien yläpuolelle. Syy: täysin väärä maailmankuva hyvään verrattuna.
8. Minä tunnen sen todella vahvasti sisimmässäni.
1. Miten tärkeässä asemassa uskossasi on yliluonnollinen ja -maallinen?
Jos yliluononllisella tai ylimaallisella tarkoitetaan sellaista, jota tiede ei ole pystynyt selvittämään, niin tottakai se on uskossa tärkeässä asemassa. Uskohan tarkoittaa sitä, että pitää totena, vaikka ei näe tai pysty ns. tieteellisesti todistamaan.
Uskossani keskeistä on yksi kolmiyhteinen Jumala ja Jeesuksen pelastustyö, armo. Jos ne ovat tarkoittamiasi yliluonnollisia asioita, niin vastaus on, että nämä asiat ovat uskossani ratkaisevan tärkeitä. Mutta niin se on jokaisella, joka on saanut uskon lahjan, joten tämä ei ole mikään jymyuutinen :)
2. Kuinka tärkeässä asemassa uskossasi ovat muut ihmiset?
Jeesus halusi, että ihmiset palvelevat Jumalaa yhdessä; kokoontuvat yhteen, tukevat ja auttavat toisiaan uskon kasvussa sekä levittävät muillekin ihmisille tietoa hänen opetuksestaan. Kristittyjen yhteys on erittäin tärkeää minun uskossani. Samalla kristittynä eläminen merkitsee nimenomaan itsensä asettamista muiden ihmisten palvelukseen. En siis voi kuvitella uskoa, joka olisi irrallaan muista ihmisistä.
3. Mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus? Millä tavalla itse toteutat rakkautta lähimmäisiäsi kohtaan?
Lähimmäisenrakkaus tarkoittaa esim. sitä, että rakastaa toisia ihmisiä niin kuin itseään ja kohtelee heitä niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Se myös merkitsee sitä, että ihminen on tarkkaavainen ympäristönsä suhteen ja etsii ihmisiä, jotka ovat avun tarpeessa ja ryhtyy toimenpiteisiin heidän auttamisekseen.
Yritän kehittää itseäni pitkämielisemmäksi ja kunnioittavammaksi esim. työkavereitani ja kohtaamiani vieraita ihmisiä kohtaan. Olen myös mukana kristillisessä hyväntekeväisyysjärjestössä, jossa hankimme materiaalista tukea tarvitseville niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja yritämme olla lähimmäisiä esim. yksinäille vanhuksille.
4. Kun tapaat toisinajattelevan, erilaisen ihmisen, miten suhtaudut häneen?
Ei tähän ole mitään kaavaa. Minulla on ateistiystäviä ja perhettä, jotka ovat kristittyjä, mutta kuuluvat eri kirkkokuntaan. Yritän tietysti suhtautua kaikkiin lähimmäisinä. Uskonasiat eivät ole suinkaan jatkuva puheenaihe eivätkä ainakaan riidanaihe eri tavalla ajattelevien tuttujeni kanssa. Minulla on yksi pakana-kaveri, joka itse haluaa väitellä uskonasioista, mutta kyllä mekin usein tapaamme ihan muissa merkeissä.
5. Onko suhtautumisesi muihin ihmisiin muuttunut radikaalistiuskonmenetyksen tai uskoontulon myötä? Millä tavalla?
Tuskin muutosta voi radikaaliksi sanoa – pikemminkin on kyse opettelemisesta ja kasvusta. Yritän siis opetella suhtautumaan toisiin ihmisiin aina ja joka tilanteessa niin kuin Jeesus tahtoo. Kohdallani se merkitsee esimerkiksi sitä, että en ärtyisi tietämättömyyden, pelokkuuden, saamattomuuden ja sivistymättömyyden edessä niin kuin aikaisemmin aina ärryin.
6. Jos katsot asiaksesi opastaa tai neuvoa muita ihmisiä ajattelemaan jollain tavalla, omalla tavallasi, niin mitkä ovat motiivisi/syysi tehdä niin?
Kerron kyllä mielelläni uskostani niille, jotka kysyvät ja sitten näillä forumeilla, joiden tarkoitus on tuoda esiin erilaisia tapoja uskoa. Motiivini on lähinnä 1) levittää tietoa siitä, mistä Suomessa on kovin vähän tietoa eli maailman suurimmasta kristillisestä kirkosta, katolisesta kirkosta 2) tehdä sitä mitä Jeesus aikoinaan pyysi eli kertoa hänen opetuksestaan.
7. Oletko koskaan korottanut itseäsi muiden ihmisten yläpuolelle? Jos olet, milloin ja miksi? Keiden ihmisten yläpuolelle itsesi nostit?
Ammatillisissa asioissa olen nostanut itseni joskus mielessäni kollegoiden yläpuolelle, koska he ovat mielestäni toimineet ammattitaidottomasti tai laiskasti.
8. Miksi uskosi on toisinajattelevien uskoa parempi?
Kyse on siitä, että kaikki eivät voi olla oikeassa. Ei esimerkiksi ole mahdollista, että olisi olemassa vain yksi kolmiyhteinen Jumala ja samalla olisi olemassa monta jumalaa. Hindulaiset ja kristityt eivät molemmat voi olla oikeassa. Minä USKON, että totuus löytyy kristillisen kirkon opetuksesta, traditiosta ja Raamatusta. Tämän uskon olen saanut lahjaksi Jumalalta, ja mikä minä olen Jumalan lahjaa epäilemään.
Kirjoitit,että motiivisi on lähinnä
>...levittää tietoa siitä,mistä Suomessa on kovin vähän tietoa eli maailman suurimmasta kristillisestä kirkosta,katolisesta kirkosta.
Oletko itse roomalaiskatolinen?:)
Juu, kyllä minua sopii roomalaiskatolilaiseksi kutsua, vaikka kaikki katolilaiset eivät käytä sitä nimitystä. Jotkut tosin kokevat olevansa nimenomaan roomalaiskatolilaisia, toiset taas korostavat enemmän paikalliskirkon merkitystä. Virallisesti kirkon nimi on "Katolinen kirkko Suomessa".
Raikas tuulahdus palstan ummehtuneeseen (ääri)protestanttiseen ilmapiiriin on erittäin tervetullut.=)
1. Siten että uskon että on jotain niin suurta, ettei me sitä tajuta, ja että sille on monta nimeä. Minulle se on Jumala.
2. Uskon että jokainen ihminen ja elävä olento yleensäkin on arvokas ja korvaamaton.
3. Se tarkoittaa että vaikka jonkun teot saattaisivat nostattaa minussa vihan tai inhon, minun pitäisi nähdä sen teon taakse, ihmiseen. Itse joskus onnistun aika huonosti siinä.
4. Haluan tietää mitä hän ajattelee, ja haluan löytää yhteisen pohjan. Haluan hänen näkevän mitä minä ajattelen eikä sitä mitä hän luulee minun ajattelevan. Haluan todellisen yhteyden ja ymmärryksen, haluan vaihtaa ajatuksia ilman että kumpikaan joutuu luopumaan ajatuksistaan ja haluan päästä myös omista ennakkoluuloistani. Tämä on ihannetila, jota tuskin koskaan saavutan temperamenttini takia :)
5. Tämä ei liity mitenkään uskoontuloon, mutta viimeisen vuoden aikana olen kehittynyt niin, että yritän nähdä sen, mikä on todella tärkeää. En halua juuttua mitättömiin sivuseikkoihin vaan nähdä kokonaiskuvan. Jos huomaan että alan tehdä enemmän vahinkoa paikkaamalla jotain toista vahinkoa niin yritän hillitä itseni. Yritän olla onnellinen, nyt kun mikään ei ole huonosti, en tahdo huomata tämän ajan ihanuutta vasta sitten kun se on ohi. Ja ei asiat edes koskaan voi olla niin huonosti, etteikö ne vois olla huonommin. Pitää iloita siitä mitä saa, muttei epäröidä pyytää lisää. Ei saa ottaa asioita itsestäänselvyyksinä, vaan nähdä kaikki kuin ensimmäistä kertaa ja ainutlaatuisena. Iloisesta mielestä ei ole mitään haittaa, vaan huonossakin tilanteessa hyötyä.
6. Monet ihmiset kuvittelevat olevansa surkeammassa jamassa kuin ovatkaan. Jos rakastais enemmän ja olis iloisempi ja ymmärtäväisempi, niin olisi paitsi muilla niin myös itsellä parempi elämä. En halua että ihmiset uskovat Jumalaan samalla tavalla kuin minä, en edes usko että maailmassa on kahta ihmistä jotka uskovat samalla lailla. Mutta haluan että ihmiset uskovat edes toisiinsa ja tähän maailmaan ja sen mahdollisuuksiin ja ihmeisiin. Tappiomieliala ei johda mihinkään muuhun kuin elämän surkeuteen. Ja haluaisin kyllä että itsekin saisin positiivisemman mielen useammin.
7. Pakko on joskus ainakin korottaa itsensä säilyäkseen hengissä. Vaikea sitä on unohtaakaan itseään. Silti, jos ajattelen olevani jossain suhteessa parempi kuin muut, niin ei tarvitse kuin pysähtyä ajattelemaan niin huomaa itsessään samat "viat".
8. Ei se ole parempi muttei kyllä huonompikaan. Vain erilainen, ja toivoisin että sitä kunnioitettaisiin yleisesti. Erilaisuutta.
Oli hyviä kysymyksiä, miettiä ihan itsekseenkin.
1. Miten tärkeässä asemassa uskossasi on yliluonnollinen ja -maallinen?
Yliluonnollinen on se mitä emme miellä osaksi luonnollista, vaikka edellämainittu luonnollisuuteen palautuu ja pohjautuu. Tällähetkellä yliluonnolliset ilmiöt on sellaista mitä tiede ei osaa omin keinoinsa toistaiseksi selittää. Kaikkea ei sovi ymmärtääkään pelkkänä materialismina, sellainenhan tietyssä mielessä tekee tieteisuskovasta itsestään pelkän biologisen koneen.
Maallinen hyvinvointi on tärkeää muttei oleellista; tuohta senverran että saa sen mitä maailmasta
kohtuudella haluaa. Henkilökohtaiset kokemukset nostan huomattavasti merkittävimmäksi, erityisesti
ne joissa tuntuu olevan jotain "luonnollisuuden" tuolle puolen vievää, vahvaa uskonnollista ainesta mukana.
2. Kuinka tärkeässä asemassa uskossasi ovat muut ihmiset?
Keskustelen ja tietysti väittelenkin mielelläni muiden samoja mielenkiinnon kohteita omaavien henkilöiden kanssa mitä näkemyksiin sinänsä tulee ja koetan näköjään lähes vaistomaisesti tutkiskella mikäli he voisivat antaa jotain oleellista uutta minulle. Kysymyksessä ei silti ole suoranainen hyötymisperiaate vaan sanoisinko yhteistyön hedelmä molemmille.
Kunnioitan eniten heitä jotka ovat suojelleet (mielestäni) oleellisimpia arvoja ja koettavat viedä meitä jollain tapaa eteenpäin tai ovat antaneet (mielestäni) arvokkaimpia asioita maailmalle. Käytännön elämässä en katso tarpeelliseksi huijata itseäni pitämällä muita liiallisina itsearvoina vaikka he tietysti sitä sinällään ovatkin.
3. Mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus? Millä tavalla itse toteutat rakkautta lähimmäisiäsi kohtaan?
Minä miellän lähimmäisenrakkauden hyvin keinotekoiseksi näkemykseksi - kunnolla tulkiten ja toteutettuna julistukseksi, joka vaikuttaa rajoittavan oikeutta toteuttaa itseään estoitta ja suovan hyväksikäyttäjille mahdollisuuden tehdä ihan liikaa vahinkoa lähimmäisiään tällätavoin rakastavalle.
Pyrin keskitymään voimavarojeni mukaan oikeasti arvostamiin ihmisiin ja autan heitä mikäli se suo itsellenikin iloa, näin tämä "oikeuden laki" osaltaan toteutuu, toki arvostaen samalla itsessään myös toisen tunnetta; auttaminen ilman mielihalua siihen ei todellakaan lähde hyvästä sydämmestä.
Käytännön poikkeuksena tähän hyväntekeväisyyden varjelemiseen esimerkiksi yht'äkkisen sydänkohtauksen hyväksi osaamani
tekeminen ja tämän hoitoon toimittaminen, sillä ei olisi oman etuni mukaista rikkoa lain säätämää velvoitetta, vielä enemmän näin siitä syystä että tuskinpa samankaltaisessa tilanteessa itse juuri välittäisin kuka minua jelppii.
Huomion näköjään kuitenkin myös elämääni varsinaisesti kuulumattoman henkilöt millätavoin arkielämän tilanteissa on syytä.
Koetan tulla toimeen muiden mukana, luultavasti eniten senvuoksi että taidan persoonaltani olla yleisesti ottaen rauhantahtoinen, mutta mikäli tämä syystä eli toisesta ei onnistu niin että itse koen tilanteen tukalaksi, pyrin välttämään ikäviä ihmisiä, mikäli sellaisia vielä eteen sattuisi, kuitenkin niin ettei sillä ole vaikutusta oman elämäni olennaisuuksiin.
4. Kun tapaat toisinajattelevan, erilaisen ihmisen, miten suhtaudut häneen?
Riippuu melkolailla henkilöstä itsestään. Luulen että ehkäpä monistakin löytyisi tiettyä henkistä samankaltaisuutta, jonka tarjoamalla mahdollisuudella olisi varmaankin hedelmällistä vaihtaa ja kyseenalaistaakin toistemme näkemyksiä.
Uskontuputtajille olen sanonut kohteliaasti kiitos ei vaikka olenkin harkinnut hieman aggressiivisempaa otetta.
Tavallaan onneksi löytyy myös vihamielisiä tahoja joiden kanssa sanasotiminen mukavasti "pönkittää egoa", kuten joku täällä asian ilmaisi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=6500000000003631
Fundamentalistimaahan tuskin menen enkä siellä ainakaan tule asumaan.
5. Onko suhtautumisesi muihin ihmisiin muuttunut radikaalisti uskonmenetyksen tai uskoontulon myötä? Millä tavalla?
No eipä oikeastaan. Selvin muutos on siinä että olen nyt paremminkin hyväksynyt selvyyttä siitä että kaikkia ei todellakaan tarvitse syyttä arvostaa vaikkei toki arvostellakaan. Sitä edelsi pienemmänpuoleinen sisäinen konflikti sillä perinteemme tavallaan velvoittaa toista kunnioittamaan vaikka monet eivät todellakaan näin tee. Ilman vastavuoroisuutta on kuitenkin aivan turha puhua mistään todellisesta kunnioittamisesta.
Minulla ja jokaisella on oikeus muodostaa elämästämme järjen rajoissa sellainen kuin pohjimmiltaan tahdomme, eikä sitä tiukkaa mikään ihmisen kypsymättömyyden luoma jumalallinen asetus, uskoni on helpottanut minua olemaan välittämättä muiden ahdaskatseisesta suhtautumisesta ja hekin näköjään tulleet melkolailla yht'äkkiä myös ymmärtäväisemmiksi
muutosta kohtaan huomattuaan ettei käyttäytymiseni ole muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan.
6. Jos katsot asiaksesi opastaa tai neuvoa muita ihmisiä ajattelemaan jollain tavalla, omalla tavallasi, niin mitkä ovat motiivisi/syysi tehdä niin?
Jokainen oppi heti alettuaan saada hiemankaan järjestelmän muotoa tahtoo pysytellä elossa - ikäänkuin ulkopuolistuen kuolemattomana osana ihmisen persoonallisuutta - näin omanikin vaikken sitä minnekään suoranaisesti tungekaan.
On mukava tietenkin jos joku omaksuu jotain omasta mielestään hyödyllistä. Ennenmuuta luultavasti haluan kuitenkin huimasti testata näkemykseni pitävyyttä, ei oikeastaan toisten silmissä vaan miten hyvin tämä käsitykseni tuntuu pitävän
puoliansa toisten sitä kyseenalaistaessa.
7. Oletko koskaan korottanut itseäsi muiden ihmisten yläpuolelle? Jos olet, milloin ja miksi? Keiden ihmisten
yläpuolelle itsesi nostit?
Olen enkä yhtään sitä häpeä. Itsensä on oikeastaan välttämätöntä kohottaa omaksi olemuksekseen jotta voi toimia omana itsenään, jotta voi pitää ulkoisesta auktoriteettista riippumattoman moraalinsa huolimatta siitä ettei jokainen pyrikään kehittymään moraalisesti. Suoranainen ylemmyydentunto puolestaan seuraa enimmillään silloin milloin joudun huomaamaan jonkin ihmisen olemuksesta tai hänen tekemisestään jotain huonoa: pitäytymistä haitallisissa käsityksissä tai jotain todella huonoa: pyrkimistä siihen että joku omanlaisensakin noista joutavuuksista piittamaton pyritään vetämään samaan tilaan tai tekemään hänen elämästään hyvin epämiellyttävää.
8. Miksi uskosi on toisinajattelevien uskoa parempi?
Minulle se on soveltuvampi kuin muut koska koen sen kokoavan sekä täydellisimminparemman elämän periaatteet ett' henkilökohtaisempien tavoitteideni ja mielekkäiden kokemusten kaipuuni yhteen. Voimme tarvittaessa pyrkiä tiettyyn objektiivisuuteen mutta luonnollisesti tietoisen itsepetoksen mahdollisuudella pidän omaani myös yleismaailmallisesti hyvänä ainakin kuvitelmissani joskaan oma uskomukseni ei sovellu miksikään yhteiskunnalliseksi
malliksi.